Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Onko nyt niin, että tapaatte vain noina aikoina, kun sinulla on lapsivapaata, eli kaksi kertaa kuukaudessa? Tavallaan silloin kyllä ymmärrän, että toinen osapuoli haluaisi viettää koko sen ajan yhdessä ja "laatuaikaa". Koska neljä päivää kuukaudessa on parisuhteen ylläpitämiseksi aika vähän, toki on niitäkin joille päivä viikossa on ihan hyvä tapailun määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen auttanut tuoretta miesystävää siivoamaan koko hänen talon, siinä meni koko päivä kun yhdessä tehtiin. Eräs toinen mies, jota vasta tapailin auttoi minua raivaamaan 200 km päässä olevaa iäkkäiden vanhempieni asuntoa. Minusta on ihan normaalia, että yhdessä voi tehdä tällaisia asioita. Ei siinä ketään hyväksikäytetä vaan puolin ja toisin autetaan. Ja illalla sitten vaikka yhdessä ravintolaan syömään, itse ainakin tarjosin kiitokseksi kun minua autettiin.
Täytyy miettiä vähän sitä alkuasetelmaa nyt. Jos toinen on vaan ottajan asemassa (ap) ja toisesta odotetaan palvelijaa, niin ei se ole tasapainossa silloin.
Kuinka moni nainen lähtisi innolla auttamaan miestä vastaavassa tilanteessa? Jos mies pitää naista vaan häiritsevänä tekijänä elämässään, eikä osoita mitään kunnioitusta, mut palvelukset kelpaa??
Mielelläni tosiaan kuulisin, kuinka moni lapseton nainen on sitä mieltä, että on ihan ok, että hän on kumppanin elämässä "häiriötekijä", jonka tulisi osallistua miehen toisen naisen kanssa tehtyjen lasten hoitamiseen. Ja että parisuhde-elämä on pelkästään naista hyödyttävää "paneskelua", jonka sijaan mies mieluummin tekisi kotitöitä.
Itse olen lapseton nainen, ja tapailen miestä, jolla on kaksi lasta. Heillä kuitenkin on äiti, ja en oikein näe että olisi minun asiani hoitaa heidän juttujaan.
Mun mielessä ap:n tapauksessa suurin ongelma on lasten isä, joka ei halua osallistua omien lastensa elämään enemmän kuin 4 päivää kuukaudessa.
Mun nähdäkseni kyse on ap:n tapauksessa siitä, että ap ei koe tätä suhdetta tällaisenaan enää hyväksi, eikä siitä että miehen tulisi hoitaa naisen lapsia.
Mä en varauksetta usko näihin "isä haluaa hoitaa lapsiaan vain 4 päivää/kk", koska jokainen tuntemani tapaus jossa näin on äiti väittänyt, onkin ollut todellisuudessa aivan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt niin, että tapaatte vain noina aikoina, kun sinulla on lapsivapaata, eli kaksi kertaa kuukaudessa? Tavallaan silloin kyllä ymmärrän, että toinen osapuoli haluaisi viettää koko sen ajan yhdessä ja "laatuaikaa". Koska neljä päivää kuukaudessa on parisuhteen ylläpitämiseksi aika vähän, toki on niitäkin joille päivä viikossa on ihan hyvä tapailun määrä.
Ilmeisesti näin, koska kumpikaan ei ole halunnut muuta. Nyt ap haluaisi nämä 4 päivää itselleen, mikä on täysin fine. Mies löytänee jonkun jonka elämäntilanne ei ole lapsiperhearki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Onneksi olkoon toimivasta suhteesta. Tuon tapainen siis meilläkin on ja mies on mielestään maailman parhaassa suhteessa ja pitää myös minua hyvin onnekkaana ihmisenä, kun pääsen härdellistäni hänen huvituksiinsa. Mutta minä en enää viihdy. En laittaisi vältämättä kauhean paljon likoon teidänkään suhteenne pitkälle kestolle. Mutta ihmisiä on monenlaisia ja jos tuo teille toimii niin pitäkää hauskaa. Varo kuitenkin ettet lähde olettamaan että tuo toimii toiselle kun se toimii sinulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.
Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.
Miksei sitä kämppää voi siivota niiden muiden 26 päivän aikana kuukaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.
En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Onko mahdollista, että tuo mies olisi salaa varattu tahollaan? Että hänellä olisi toinen vakituisempi naisystävä, jonka kanssa elää arkea? Tuli vain mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.
Kiitos asillisille keskustelijoille ja nyt lopetan itse kommentoimisen. Tämän tapaisia kommentteja tulee paljon, joissa tiedetään että olen joku hullu siivooja, jolla on sairaat prioriteetit. Olen aivan tavallinen nainen, joka rakastaa lapsiaan, miestään ja monia muitakin ihmisiä, pidän myös hauskanpidosta ja hemmotteluista. Olen kai huono pitämään puoliani tai tajunnut alitajuisesti, että mies, jonka kanssa seurustelen, ei suostuisi olemaan kanssani tilanteessa, jossa minun tarpeeni täyttyisivät paremmin ja rakkauden nälässä olen suostunut tällaiseen. Niin kuin olen kertonut, minulla on nyt haastava elämäntilanne. Tämä palsta on toksinen ja stressi vähenee heti kun lakkaan lukemasta näitä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Minulla on tämän kaltainen suhde miesystävääni ja olen siis nainen jolla lapsia. Mies ei kyllä kauheasti järkkäile juttuja mutta yhdessä aina välillä jotakin kivaa keksitään ja muulloin vietetään rentouttavia kotiviikonloppuja miehen luona. Minäkin maksan aina itse oman osuuteni menoista.
AP:n tapauksesta olen sitä mieltä, että häneltä on vain rakkaus loppunut miestä kohtaanja siksi kipuilee nyt. Jos rakastaa toista, niin kyllä se kaikenlainen yhdessäolo on tosi tärkeää ja rentouttavaa ja ihanaa! Miten ihmeessä se voisi olla häirintää ja rasittaa. ! Silloin on kyllä syytä lopettaa lopettaa suhde, jos toisen kanssa ei ole hyvä olla.
Mitä tulee yh:n kotitöihin, stressaavaan työhön ja muiden läheisten tarpeisiin, niin kyllä noista suurimman osan voi lasten kanssa hoitaa! Ap:n lapset eivät voi olla enää edes ihan taaperoita,kun suhde uuden miehen kanssa on jo 3v vanha. Suosittelen ap katsomaan peiliin!
N50 yh, paitsi 6pv/kk, jotka vietän miesystäväni kanssa, kun lapset isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.
Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Kiitos asillisille keskustelijoille ja nyt lopetan itse kommentoimisen. Tämän tapaisia kommentteja tulee paljon, joissa tiedetään että olen joku hullu siivooja, jolla on sairaat prioriteetit. Olen aivan tavallinen nainen, joka rakastaa lapsiaan, miestään ja monia muitakin ihmisiä, pidän myös hauskanpidosta ja hemmotteluista. Olen kai huono pitämään puoliani tai tajunnut alitajuisesti, että mies, jonka kanssa seurustelen, ei suostuisi olemaan kanssani tilanteessa, jossa minun tarpeeni täyttyisivät paremmin ja rakkauden nälässä olen suostunut tällaiseen. Niin kuin olen kertonut, minulla on nyt haastava elämäntilanne. Tämä palsta on toksinen ja stressi vähenee heti kun lakkaan lukemasta näitä kommentteja.
Eli otat huomioon vain ne kommentit, joissa myötäillään sinua.
Ja koet ne, jotka yrittävät hiukankin kyseenalaistaa kertomaasi toksisiksi.
Ja jätät lukematta. Ok. Se on sinun päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen paskan novellin täti teki tänään.
Isäs teki paskan kun sinua tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
En ollut aloittaja, otin vain esimerkinä tuon hänen kertomansa 4 pv kuukaudessa.
Itse tapaan kyllä useammin.
Jos aloittajalla on haasteellinen ja vatuullinen työ niin ilmeisesti palkkakin on sen mukainen.
Miksei hän silloin voisi hankkia apua arkeensa, esimerkiksi sännöllinen siivouspalvelu? Ikkunanpesu, suursiivous, viikkosiivous jne.
Jos on omakotitalo niin pihatöihin on saatavissa apua maksua vastaan. Kannattaisi käyttää rahaa lieventääkseen kiirettä ja stressiä. Miksi edes käydä vaativassa työssä, joka vie mehut, ellei sitten hyödynnä itseensä siitä saatua palkkaa? Saahan näistä myös kotitalousvähennyksenkin.
Itse jos pystyisin rahallisesti niin ottaisin siivoojan heti. Vaikka en ole edes kiireinen tai stressaantunut. Mutta ihan ilolla luovuttaisin tylsemmät hommat muille.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että lapset muuttavat jossain vaiheessa pois. Parisuhde voi kestää hautaan asti.
Suhde lapsiin kestää hautaan asti, parisuhteet eivät läheskään aina.
Miksi ihmeessä mies ei ole mukana arjessa tekemässä. sinun arkeasi? Miksi miehellä on huvitteluvaihe käynnissä vielä kolmen vuoden yhdessäolon jälkeenkin? Jakakaa kotityöt! Ja lastenhoito. Jos meinaan rakkautta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että lapset muuttavat jossain vaiheessa pois. Parisuhde voi kestää hautaan asti.
Suhde lapsiin kestää hautaan asti, parisuhteet eivät läheskään aina.
Niillä lapsilla on silti omat elämät, ja hyvä on myös vanhemmilla olla, eikä ripustautua lapsiinsa. Irrottautuminen vanhemmista alkaa jo teini-iässä.
Kiinnitän huomiota vain tähän "on koko ajan kiire ja stressi" kun toisten ihmisten intiimielämä ei inspiroi mutta arjen tuunaaminen ja hakkerointi kyllä. Sinun pitää saada kiire ja stressi pois kontekstista riippumatta. Kirjoitat aloituksessa että sinulla on haastava työ. Jos se on edes kohtuullisesti palkattua niin osta ihmeessä pois stressiä. Asutko seudulla jossa on palveluita. Retorinen kysymys koska itse tiedät parhaiten keinot.