Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Ota puheeksi, mitä hän toivoo yhteiseltä tulevaisuudelta. Kerro, että haluaisit tehdä arkisia asioita kun näette ja että auttaisitte toisianne arjessa.
Olen varma, että ongelmat ratkeavat kuin itsestään, jos vain avaat suusi. Joko suhteenne syvenee arjen jakamisen myötä tai se päättyy. Kumpikin hyviä vaihtoehtoja
"Auttaisitte toisianne" = mies tulisi auttamaan ap:ta. Vai meinaatko et ap suostuu tekemään yhtään mitään enää miehen eteen, kun yhteisen ajankin viettäminen on niin vaivalloista.
Miten tämö ongelma konkretisoitui vasta nyt, jos tätä on kulunut jo 3 vuotta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä se mies saa jos seksi ja mökkiviikonloput vaihtuvat lattian puunaamiseen, lasten kuskaamiseen, ja ap:n kulujen maksamiseen?
Ap:n haluamassa kuviossa hän saa miehestä hyötyä, mies ei saa ap:lta mitään muuta kuin lisää velvoliisuuksia. Käytännössä mies olisi ilmainen kotipalvelufirma ja ap:n lisälompakko.
No ei AP tuollaista ehdottanutkaan, vaan itse vedit tällaisen mustavalkoisen päätelmän.
Itse ymmärrän aloittajaa ihan täysin.
Yksinhuoltajana aika on rajattua ja tossa kuviossa mies vie siitä ison osan, joka on sitten pois muualta. Itse varmaan vastaavassa tilanteessa ehdottaisin harvempia tapaamisia. Mikäli mies ei ymmärrä, niin saisi itsekkyydessään siirtyä muihin maisemiin.No ei minusta ole mitenkään itsekästä haluta tavata ihmisen kanssa jonka kanssa on jonkinlaisessa suhteessa. Se on ihan normaali tarve. Minusta vaikuttaa että Ap:lta puuttuu se varsinainen tarve ihmissuhteeseen ja se on se isoin ongelma.
Minusta taas ei. Minusta hän haluaa puolison, ei bilekaveria. Toiset nauttisivat siitä, että mies tekee omia juttujaan autotallissa ja nainen omia juttuja sisällä ja sitten vaikka muutaman tunnin päästä käyvät puoleksi tunniksi juomaan kahvit ja palaavat takaisin tekemään omia juttuja. Käydä kaupassa yhdessä ja vaikka istua siellä keittiössä juttelemassa sillä aikaa kun ap tekee ruokaa niille lapsille jne.
Ap: n tilanne on kuin ihmisillä joilla on työ ja joiden kaveri tulee sinne työpaikalle. Kaveri on kiva ja hänen seuransa on mukavaa, mutta kun ne työt on silti saatava tehtyä. Kaverin kanssa ei vaan voi jäädä juoruamaan. Määrätyt velvollisuudet kun vaativat sitä. Ja kun niitä ei saa tehtyä, se stressaa. Vaikka kaveri olisi kuinka kiva tahansa. Kaveri voi joko auttaa siinä samalla tai olla tulematta, mutta harva ihminen voi lopettaa ne työt vain voidakseen puhua kaverin kanssa, joka tulee ja menee tietenkin oman aikataulunsa mukaan.
Ap:n elämä on kuin 24h (palkatonta) työtä. Eikä siinä ole aikaan tuntikausien istumiseen, vaan koska kaveri haluaa juoruta.
Tämä on jatkunut jo 3 vuotta ja ap itse kutsui "kaverin" työpaikalleen. 3 vuotta sitten.
Sääliksi käy kaveria. Todella epäreilua hänen kannaltaan
Jänniä nämä jutut kyllä.
Itse autoin naapuria lumen kolaamisessa toissapäivänä, kun oli pyryttänyt niin paljon, ja oma pihani oli jo valmis. Sama naapuri korjasi viime kesänä repeytyneen vaatteeni. Pari kk sitten menin kaverini avuksi tapetoimisessa, monta tunti tapiseerattiin, ja juteltiin mukavia. Tuo kaveri toi minulle ruokakassin kun olin koronassa aiemmin.
Seurustelen miehen kanssa, mutta hän ei voi vaihtaa lamppua kattooni, koska hän ei ole mikään lampunvaihtaja,eikä hän suostu hyväksikäytettäväksi. Myöskään maitolitraa ei voinut tuoda tullessaan päiväkahville, koska molemmat hoitaa itse omat ostoksensa, ja rahat pitää pitää erillään. Silti on hyvillä mielin syönyt tekemääni ruokaa, ja sänkyhommat ovat aina kiinnostaneet.
Tuota miestä siis ei ole olemassa, koska en ikinä olisi tuollaisen kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:tä ihan täysin. Olen sellainen puuhastelusta jollain tavalla nauttiva ihminen ja sen takia olen valinnut sellaisen asumismuodonkin, että hommaa riittää (vanha okt puutarhatontilla ja tulisijoilla, joilla osittain lämmitän taloa talvella). Lisäksi harrastan tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa.
Seurustelin joskus sellaisen miehen kanssa, joka olisi halunnut viettää viikonloppua esim. ajellen autolla pitkin maakuntaa, käymällä erilaisissa paikoissa kahvilla ja muuten vaan ihmettelemässä maisemia. Joo, ihan mukavaa kerran vuodessa, mutta ei mua levittää ahteriani istumalla tuntitolkulla autossa ja maksaa kahvikupista 5 euroa...
Erohan siitä sitten tuli ja jatkoin tyytyväisenä kukkapenkkieni möyrimistä ja metsässä juoksentelua. Mies saa nyt rauhassa ajella autollaan kahvittelemassa pitkin maakuntaa :-D
Kuulostat hieman ankealta ihmiseltä. Mukavahan se on nähdä välillä muitakin maisemia kuin pelkkä kotiseutu päivästä toiseen.
Joskus on myös hyvä tehdä jotain ihan vain siksi, että se on mukavaa, eikä siksi että kokee itsensä hyödylliseksi.
No mutta kun eri ihmisille eri asiat on mukavia. Mun mielestä on mukava vaikkapa juosta metsässä ja nähdä ja kokea hienoja maisemia siellä, ei istua autossa.
Joo, älä silti lyttää toisen mielenkiinnon kohteita. Kirjoitat ikävään sävyyn, ihan kuin sun omat kiinnostuksen kohteet olis parempia. Ylimielistä.
Musta on käsittämätöntä, jos tällaisesta asiasta tulee ero, että miksi aloitte ylipäätään olemaan yhdessä?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä keskustelussa myös tulkitaan aika rumasti miehen halu viettää yhteistä aikaa "bilekaveruudeksi" tai "itsekkäiksi haluiksi". Siis mitä ihmettä. Normaali yhdessäolo ei ole mitään paheellista biletystä vaan parisuhteen ylläpitoa! Mieshän on vielä yrittänyt järjestää naiselleen hemmotteluaikaa, ja sekin on ilmeisesti paha asia, kun ei pääse luuttuamaan lattioita?
Toisaalta ymmärrän myös sen, että kotityöt pitää hoitaa ja on ikävää jos niille ei tunnu riittävän aikaa. Jos mies viettää kovin paljon aikaa naisen kotona, niin olisi ihan kohtuullista hänenkin jossain määrin osallistua kodinhoitoon.
Vähän tulee sellainen kuva, että ap ei ole kovinkaan rakastunut mieheen, vaan etsii lapsilleen varaiskää ja itselleen kotityöläistä. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin ehkä hänelle sopisi kumppaniksi paremmin lapseton nainen, tai joku jonka jälkikasvu on jo aikuisempaa.
Miksi minä sain ap:n tekstistä kuvan, että mies ei vietä aikaa ap:n kotona? Että he tapaavat enimmäkseen siellä miehen mökillä. Mies ei (juuri) tapaa näitä lapsia ollenkaan, eikä ole heille mikään varaisä.
No sehän se ongelma ap:n mielestä onkin! Sitä ap tavoittelee kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen auttanut tuoretta miesystävää siivoamaan koko hänen talon, siinä meni koko päivä kun yhdessä tehtiin. Eräs toinen mies, jota vasta tapailin auttoi minua raivaamaan 200 km päässä olevaa iäkkäiden vanhempieni asuntoa. Minusta on ihan normaalia, että yhdessä voi tehdä tällaisia asioita. Ei siinä ketään hyväksikäytetä vaan puolin ja toisin autetaan. Ja illalla sitten vaikka yhdessä ravintolaan syömään, itse ainakin tarjosin kiitokseksi kun minua autettiin.
Mitä toimenpiteitä aloittaja on tehnyt stressinsä ja kiireisyytensä vähentämiseksi riippumatta entisestä puolisostaan eli lastensa isästä ja nykyisestä miesystävästään? Ne ovat aivan olennaisia asioita jotka täytyy tehdä ensin ja joka tapauksessa. Miehet ovat arvioni mukaan erinomaisen taitavia tässä ja on heille (siis meille) luontevaa. Korostan sanaa "riippumatta". Toisin sanoen toimenpiteitä jotka eivät kasvata kenenkään stressiä ja kuormaa. Kuinka hän järjestäisi elämänsä jos eläisi yksin. Kuinka hän järjestäisi elämänsä jos eläisi vain lastensa kanssa. Kuinka hän eläisi jos sen lisäksi olisivat vain sairastavat vanhemmat. Nämä kaikki pitää saada stressiltään minimiin ennenkuin voi tarkastella objektiivisesti parisuhdetta uuden "rinkiin" tulevaan ihmisen kanssa.
Neuvo on siis ja etenkin siivoa huoneesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jänniä nämä jutut kyllä.
Itse autoin naapuria lumen kolaamisessa toissapäivänä, kun oli pyryttänyt niin paljon, ja oma pihani oli jo valmis. Sama naapuri korjasi viime kesänä repeytyneen vaatteeni. Pari kk sitten menin kaverini avuksi tapetoimisessa, monta tunti tapiseerattiin, ja juteltiin mukavia. Tuo kaveri toi minulle ruokakassin kun olin koronassa aiemmin.
Seurustelen miehen kanssa, mutta hän ei voi vaihtaa lamppua kattooni, koska hän ei ole mikään lampunvaihtaja,eikä hän suostu hyväksikäytettäväksi. Myöskään maitolitraa ei voinut tuoda tullessaan päiväkahville, koska molemmat hoitaa itse omat ostoksensa, ja rahat pitää pitää erillään. Silti on hyvillä mielin syönyt tekemääni ruokaa, ja sänkyhommat ovat aina kiinnostaneet.
Tuota miestä siis ei ole olemassa, koska en ikinä olisi tuollaisen kanssa yhdessä.
Niin, mikä ongelma?! "Tuota miestä ei siis ole olemassa". No ei niin.
Vierailija kirjoitti:
Olen auttanut tuoretta miesystävää siivoamaan koko hänen talon, siinä meni koko päivä kun yhdessä tehtiin. Eräs toinen mies, jota vasta tapailin auttoi minua raivaamaan 200 km päässä olevaa iäkkäiden vanhempieni asuntoa. Minusta on ihan normaalia, että yhdessä voi tehdä tällaisia asioita. Ei siinä ketään hyväksikäytetä vaan puolin ja toisin autetaan. Ja illalla sitten vaikka yhdessä ravintolaan syömään, itse ainakin tarjosin kiitokseksi kun minua autettiin.
Täytyy miettiä vähän sitä alkuasetelmaa nyt. Jos toinen on vaan ottajan asemassa (ap) ja toisesta odotetaan palvelijaa, niin ei se ole tasapainossa silloin.
Kuinka moni nainen lähtisi innolla auttamaan miestä vastaavassa tilanteessa? Jos mies pitää naista vaan häiritsevänä tekijänä elämässään, eikä osoita mitään kunnioitusta, mut palvelukset kelpaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen auttanut tuoretta miesystävää siivoamaan koko hänen talon, siinä meni koko päivä kun yhdessä tehtiin. Eräs toinen mies, jota vasta tapailin auttoi minua raivaamaan 200 km päässä olevaa iäkkäiden vanhempieni asuntoa. Minusta on ihan normaalia, että yhdessä voi tehdä tällaisia asioita. Ei siinä ketään hyväksikäytetä vaan puolin ja toisin autetaan. Ja illalla sitten vaikka yhdessä ravintolaan syömään, itse ainakin tarjosin kiitokseksi kun minua autettiin.
Täytyy miettiä vähän sitä alkuasetelmaa nyt. Jos toinen on vaan ottajan asemassa (ap) ja toisesta odotetaan palvelijaa, niin ei se ole tasapainossa silloin.
Kuinka moni nainen lähtisi innolla auttamaan miestä vastaavassa tilanteessa? Jos mies pitää naista vaan häiritsevänä tekijänä elämässään, eikä osoita mitään kunnioitusta, mut palvelukset kelpaa??
Mielelläni tosiaan kuulisin, kuinka moni lapseton nainen on sitä mieltä, että on ihan ok, että hän on kumppanin elämässä "häiriötekijä", jonka tulisi osallistua miehen toisen naisen kanssa tehtyjen lasten hoitamiseen. Ja että parisuhde-elämä on pelkästään naista hyödyttävää "paneskelua", jonka sijaan mies mieluummin tekisi kotitöitä.
Itse olen lapseton nainen, ja tapailen miestä, jolla on kaksi lasta. Heillä kuitenkin on äiti, ja en oikein näe että olisi minun asiani hoitaa heidän juttujaan.
Mun mielessä ap:n tapauksessa suurin ongelma on lasten isä, joka ei halua osallistua omien lastensa elämään enemmän kuin 4 päivää kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Myös keinotekoiset kotileikit ventovieraan kanssa ovat kaikille todella ankea kasvuympäristö. Luojan kiitos, en itse joutunut sellaisessa ympäristössä kasvamaan, eivätkä hyvin todennäköisesti omat lapsenikaan.
Suosittelen ketjua lukeneena vahvasti miehille, että välttelee viimeiseen asti näitä äitejä, joilla on kotona olevia lapsia.
Ohis
En lukenut koko ketjua,mutta mä en aikoinaan ruuhkavuosinani edes halunnut alkaa seurustelemaan. Tiesin, että jokainen miesystävän kanssa vietetty aika olisi ollut pois yöunistani, joihin ei muutenkaan ollut riittävästi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Paitsi ettei ole mitään tarvetta ottaa mitään yh:n muruja, kun voi ottaa ihan kokonaisen antoisan suhteen lapsettoman kanssa. Ja ne miehet, jotka eivät muuta saa kuin muruja niin heistä nyt tietää muutenkin, millaisia ovat.
Lapsettoman ihmisen ei kyllä kovin herkällä kannata ruveta seurustelemaan pienten lasten äidin/isän kanssa. Silloin on aina vain sivujuonne kumppanin elämässä. On oikein, että lasten vanhempi keskittyy lapsiinsa ja lapseton toisaalta ansaitsee kumppanin, jolla on oikeasti aikaa ja halua aitoon kumppanuuteen puolittaisen tapailun sijasta.
Jos kumppani on lisärasite, on vain yksi looginen vaihtoehto: jätä se.
Juttelin tästä muutaman eronneen kanssa ja kaikki olivat sitä mieltä, että elämä todellakin helpottui kun sen turhan ukon/akan sai nurkista pois.
Ihmissuhteen pitää tehdä elämä paremmaksi, ei huonommaksi.
Minulle jäi valtavasti aikaa ja energiaa ja jopa rahaa käytettäväksi omiin tarpeisiini kun erosin. Ja pääsin eroon sekä korvatulpista että nukahtamislääkkeestä. En nykyään enää itke öisin enkä ole kiukkuinen päivisin. Stressikilot sulavat ja hiusten oheneminen loppui.
Nyt vasta tajuan, että ekan kerran elämässäni saan olla hiukan itsekäs ja passaamatta muita. Mä oon 56. Tajutkaa te nuoremmat ajoissa.
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Ap minusta ydinkysymys on se, että viihdyttääkö mies sinua. Sanot miehen odottavan että käytät vapaa-aikasi hänen viihdyttämiseen. Kuinka usein mies viihdyttää sinua?
Kommenttini menee varmasti hieman ohi aiheen, mutta mielenkiinnolla tätä vapaillani lueskelin.
Se mikä kiinnitti eniten huomiotani tässä oli tuo käsite 'lapsivapaat'.
Olen naimisissa, lapseni ovat nyt yläkoululaisia ja mieheni on ihan osallistuva isä.
Mutta monen asian summana, joihin emme ole voineet vaikuttaa, olemme tukiverkottomia.
Molemmat olemme myös vuorotöissä, joten lasten ollessa pieniä, elämä oli melkoista tasapainolua vuorotyössä ja vuoropäiväkodissa ja ihanaa oli välillä nähdä lapsia ja sitä puolisoakin.
Mutta lapsivapaat? Vanhempien oma aika? Eipä sitä nytkään aivan pilvin pimein ole.
Aina on ollut myös niin, että lapset on otettu mukaan, sinne minne on milloinkin menty.
Kyllä, myös ruokakauppaan, katsomaan sairastavaa . Ei ole ollut lapsia kaitsevia mummeja ja kummeja.
Tässä tilanteessa on kuitenkin pitänyt oppia priorisoimaan, koti-elämästä, eikä muustakaan osa-alueesta ole voinut tehdä ns työleiriä.
Eineksiä on tarpeen tullen syöty hyvällä ruokahalulla, keittiön lattia on välillä jäänyt moppaamatta, jne.
Ap tekee nyt mielestäni elämästään turhan monimutkaista, jos seurustelu on nyt liikaa tähän elämänvaiheeseen, sen voi lopettaa.
Lisäisin vielä, että lapset eivät ole mikään kotityö tai tavara, jotka voi lykätä johonkin laatikkoon odottamaan, vaan eläviä, tuntevia ihmisiä, jotka eivät vielä voi valita osaansa.
Ei kuulosta terveeltä. Jos joku mues puhuis tuolla tavalla naisesta, niin kaikki kavahtais!
Sinä sait itsellesi työvoimaa ja hän sai sinun mahtavan persoonasi.
🤮