Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Täällä nyt halutaan taas asettua jonkun, tässä tapauksessa pääasiassa ap:n, puolelle ja leipoa miehestä jotenkin pahaa ja itsekästä. Kumpikaan ei ole tehnyt mitään muuta väärin paitsi sen, etteivät ole kommunikoineet selkeästi ja rehellisesti, mitä haluavat. Oppia ikä kaikki. Jatkossa ap seukkaa vain miesten kanssa, jotka haluavat uusperheeseen iskäpuoliksi ja mies deittaa lapsettomia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
Onko mies tavannut lapsesi? Jos, niin muten tulevat toimeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
Onko mies tavannut lapsesi? Jos, niin muten tulevat toimeen?
Ovat tavanneet, mutta eivät välit ole mitenkään kovin läheiset, koska eivät he paljon vietä aikaa yhdessä. En kyllä kaipaa mitään isäpuolta, näen selvästi ettei siitä mitään tulisi, enkä sellaista tarvitse tähän. En edes kaipaa että mies muuttaisi meille. Kaipaan vain vähän enemmän omaa aikaa ja sitä, että jos mies tulee meille arkena illalla käymään, niin hän kävisi vaikka matkalla Lidlistä tuomassa samalla painavat ostokset (ja siis ihan minun rahoillani) ja laittaisi ne jääkaappiin ennen kuin alkaa panna minua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
Onko mies tavannut lapsesi? Jos, niin muten tulevat toimeen?
Ovat tavanneet, mutta eivät välit ole mitenkään kovin läheiset, koska eivät he paljon vietä aikaa yhdessä. En kyllä kaipaa mitään isäpuolta, näen selvästi ettei siitä mitään tulisi, enkä sellaista tarvitse tähän. En edes kaipaa että mies muuttaisi meille. Kaipaan vain vähän enemmän omaa aikaa ja sitä, että jos mies tulee meille arkena illalla käymään, niin hän kävisi vaikka matkalla Lidlistä tuomassa samalla painavat ostokset (ja siis ihan minun rahoillani) ja laittaisi ne jääkaappiin ennen kuin alkaa panna minua. ap
No ei ole paljon mieheltä vaadittu.
Ap on tainnut haksahtaa ex aviomieheeni.
Katselin tuota touhua 20 vuotta ja hoidin samalla lapset ja kotihommat, kun ex olisi vain pannut ja kiertänyt kanssani panolomilla hotelleissa viikonloppuisin. Kotihommia se ei välittänyt tehdä eikä lapsiakaan viitsinyt hoitaa.
Olihan meillä seksiä ja niitä parisuhdelomia, mutta kun exän mielestä niitä omisi pitänyt olla koko ajan. Herra vaan olisi nautiskellut antimistani ja velvollisuudet jäivät minulle.
Jännä juttu, että liitto ei toiminut…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Ap on tainnut haksahtaa ex aviomieheeni.
Katselin tuota touhua 20 vuotta ja hoidin samalla lapset ja kotihommat, kun ex olisi vain pannut ja kiertänyt kanssani panolomilla hotelleissa viikonloppuisin. Kotihommia se ei välittänyt tehdä eikä lapsiakaan viitsinyt hoitaa.
Olihan meillä seksiä ja niitä parisuhdelomia, mutta kun exän mielestä niitä omisi pitänyt olla koko ajan. Herra vaan olisi nautiskellut antimistani ja velvollisuudet jäivät minulle.
Jännä juttu, että liitto ei toiminut…
Aivan eri asia. Ne olivat sentään teidän molempien lapset. Ap:n miesystävä on lapseton eli ei vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Ei hän ole itsekäs. Eivät ole hänen lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
Onko mies tavannut lapsesi? Jos, niin muten tulevat toimeen?
Ovat tavanneet, mutta eivät välit ole mitenkään kovin läheiset, koska eivät he paljon vietä aikaa yhdessä. En kyllä kaipaa mitään isäpuolta, näen selvästi ettei siitä mitään tulisi, enkä sellaista tarvitse tähän. En edes kaipaa että mies muuttaisi meille. Kaipaan vain vähän enemmän omaa aikaa ja sitä, että jos mies tulee meille arkena illalla käymään, niin hän kävisi vaikka matkalla Lidlistä tuomassa samalla painavat ostokset (ja siis ihan minun rahoillani) ja laittaisi ne jääkaappiin ennen kuin alkaa panna minua. ap
”ei siitä mitään tulisi” ja ”et kaipaa”. TÄMÄN MIEHEN KANSSA. Mutta jos olet rehellinen itsellesi, niin sellaista miestä haluaisit, joka olisi siinä perhe-elämässä ja arjessa mukana. En nyt lukenut kaikkia viestejäsi, mutta kerro sille miehelle nyt tarkalleen, mitä haluat. Raportoi sitten, mikä miehen vastaus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Ei hän ole itsekäs. Eivät ole hänen lapsiaan.
Sitten mies etsii lapsettoman naisen, jolla on vaatimattomampi elämä kuin ap:lla. Onhan toi nyt jäätävää itsekkyyttä vaatia jatkuvaa passausta ja mökkilomia antamatta mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Ei hän ole itsekäs. Eivät ole hänen lapsiaan.
Sitten mies etsii lapsettoman naisen, jolla on vaatimattomampi elämä kuin ap:lla. Onhan toi nyt jäätävää itsekkyyttä vaatia jatkuvaa passausta ja mökkilomia antamatta mitään takaisin.
Olen samaa mieltä siitä, että miehen pitäisi olla lapsettoman naisen kanssa. Mies ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää, koska Ap ei ole kolmeen vuoteen saanut kunnolla suutaan auki vaan venynyt miehen toiveisiin. Silloin ei voi syyttää miestä. Itse täytyy pitää puoliaan ja keskustella suoraan, mitä kumpikin haluaa. Nyt molemmat ovat vain olettaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä ketjun ymmärtäjät ovat itse äitejä. Elämä juuri tuollaista arkea ja rutiinien toistoa. Ap:n ja miehen pitäisi lopettaa suhde, koska heidän elämäntilanteensa ovat täysin erilaiset.
Ja haukkujat selvästi ei ole, koska heillä ei ole mitään ymmärrystä toisen elämäntilanteesta. Toisaalta miehelläkään ei varmaan ole lapsia, tai sitten hän on rusinat pullasta-isä joka näkee omiaan vain joskus. Sinänsä miehellä on täysi oikeus haluta parisuhde, jossa vaan huvitellaan, mutta toisaalta ap:lla on toisaalta täysi oikeus haluta parisuhde jossa toinen osallistuu myös arkeen. Mutta kyllähän se on niin, että yksinhuoltajan kanssa jos alkaa seurustella niin pitäisi tajuta, että ne lapset on iso osa toisen elämää ja ymmärtää että parisuhde menee väistämättä perheen ehdoilla kunnes lapset on isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Ei hän ole itsekäs. Eivät ole hänen lapsiaan.
Mutta jos hän aidosti välittäisi ap:sta, hän ei vaatisi viettämään kaikkea aikaa omilla ehdoillaan. Ei tarvitse hoitaa lapsia, mutta ei voi myöskään olettaa että yksinhuoltaja voi ja ehtii käyttää kaiken lapsivapaan ajan miehen kanssa huvitteluun. Jos kuvittelee niin, on joko vähän hölmö, empatiakyvytön tai ihan vaan itsekäs. Mies ei sinänsä tee mitään väärää haluammalla tuommoisen suhteen, mutta sitten hänen pitäisi etsiä nainen jolla on siihen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.
”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.
Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.
Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.
Osittain varmaan näinkin, ja voi myös olla että ne seksi ja huvitteluviikonloput tulivat suhteen alussa niin tarpeeseen etten todellakaan niistä valittanut. En etsi lapsille isän roolin täyttäjää, mutta jotain yhteistä aitoa elämää pitäisi olla. Mies usein puhuu, että olisimme loppu elämämme yhdessä, mutta en kyllä tajua mille pohjalle se nyt rakentuisi. ap
No se ois nyt vakavan keskustelun paikka. Että et voi jatkaa näin vaan tarvitset aikaa muuhun. Mies loukkaantuu varmasti, hän on ehkä ajatellut että tarjoaa sinulle kaivattuja hengähdyshetkiä arkeen? Mutta kyllähän nyt kolmessa vuodessa suhteen pitäisi jollain tavalla arkistua ja syventyä jos niikseen tulee. Ymmärrän ihan täysin myös sen, että alussa tuo on toiminut hyvin, mutta jatkuessaan ei enää toimikaan, kun alkaa ne tekemättömät asiat kerääntyä. Niinhän se menee parisuhteessa usein muutenkin, ensin on alkuhuuma jossa toisen kanssa haluaa olla aina, sitten se tasaantuu ja tulee tarve olla myös muiden kanssa ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä rusinat pullasta miehiä riittää. Arvaan että mies on komea ja osaa hurmata naisia kun vei niin jalat alta. Tuon tyyppiset miehet eivät halua antaa itsestään vaan ottaa ja etsivät naisen jolle tämä käy. Ei mies halua arkeasi helpottaa, on itsekkään oloinen. Vetäisin rajat hommalle ja sanoisin ihan suoraan.
Ei hän ole itsekäs. Eivät ole hänen lapsiaan.
Sitten mies etsii lapsettoman naisen, jolla on vaatimattomampi elämä kuin ap:lla. Onhan toi nyt jäätävää itsekkyyttä vaatia jatkuvaa passausta ja mökkilomia antamatta mitään takaisin.
Jäätävää itsekkyyttä kun olemme lukeneet vain toisen osapuolen käsityksen asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Näin se varmaan on, vaikka arkeni ei olekaan ainakaan minun mielestäni mitään helvettiä vaan ihan onnellista ja hyvää arkea. Siksi kai tässä tilanteessa ollaankin, että miestä ei kiinnosta olla minun "helvetissäni". ap
"Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta"
Ja toistan: sinun oman kuvauksesikin mukaan kyse ei ole yhteisen arjen jakamisesta, vaan miehen tulisi tulla jakamaan sinun arkeasti - eli käytännössä auttamaan sinua.
Ja hetkinen, ei tukiverkkoja...missä ne lapset silloin ovat kun Ap viettää näitä mökkiviikonloppuja?
Ymmärsin ketjusta, että lasten isä ei ole myöskään lastensa kanssa, eli mihin ne lapset katoaa näiden viikonloppujen aikana?
Mistä päättelet, että hän on esittänyt 3 vuotta haluavansa vain huvittelureissuja? Sain aivan toisen käsityksen aloituksesta. Alussa monet miehet puhuvat nättejä ja sitä jäädään puolin ja toisin katsomaan, mihin suhde asettuu. Tosin nyt viimeistään tässä vaiheessa, näin pitkän ajan jälkeen, kannattaa vetää johtopäätökset miehen käytöksestä. Keskittyä ennemmin vaikka itseensä ja läheisiinsä, kuin tällaiseen mieheen kaiken muun kustannuksella. Tsemppejä aloittajalle.