Sisarukset eivät tiedä isonveljen/siskon opiskelupaikkaa!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:11"]Huh, muistin juuri miksi Suomessa oli niin ankeaa. Normaali ystävällinen kuulumisten kysely on utelua ja niiden kertominen juoruilua...? :/
[/quote]
Juuri siksi, koska en asu Suomessa olen sitä mieltä, että muiden ihmisten juttujen kertominen ei ole soveliasta. Täällä todellakaan muut eivät "tiedä" muuta kun omia juttuja. Yleensä kukaan ei ole "nähnyt" edes mitään tai kuullut mistään. Kyllä nuo juoruamiset käydään ystävien kesken, ei puolituttujen tai opettajien.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:13"]

Mulle opetettiin puenenä sanomaan noin, jos joku tuntemattoman tai puolituttu uteli perheen asioita. Ei kaikki kuulu kaikille. Kysyköön suoraan asianomaiselta, sanoi mun isä.

[/quote]

Teidän perheen kanssa oli varmaan mukava heittää smalltalkia. Mörökölli-isä ja metsäläislapset. Onko tuollainenkin tuntemattoman ei-toivottua utelua jos lapsen entinen opettaja kysyy kuulumisia?

[/quote]

en nyt sanoisi isääni märökölliksi. Toisaalta saattoi puheliaisuudella estää muiden utelut :-). Hiljaisiksi meitä ei ole koskaan sanottu, pikemminkin puheliaiksi ja sanavalmiiksi. Mutta osaamme pitää myös salaisuudet, ja se on tärkeää  ainakin mun työssä ja luottamustoimissa.

[/quote]

Miksi veljen opiskelupaikka olisi luottamuksellinen salaisuus? Agenttiopisto?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:46"]

Olen yläkoulun opettaja ja opettanut jopa neljää saman perheen lasta. Tuttuja sukunimiä on paljon uusissa seiskoissa. Olen kysynyt vaikka kolme-neljä vuotta aiemmin koulussa olleen Nicon/Yessican kuulumisia. Hyvin usein pikkusisko/veli ei tiedä, missä kolme vuotta vanhempi veli/sisko opiskelee? Mitä siellä kotona oikein puhutaan, jos tällaiset jutut eivät ole selvillä?

[/quote]

Osu ja uppos :) Mutta hei, ei mun ammattikorkeakoulusta valmistunut esikoiseni ja ylioppilaaksi kirjoittava kuopuksenikaan tiedä mun ammattiani. Jos heiltä kysyttäisiin, varmaan vastaisivat "Se on joku nörtti. Ja on se ollut sairaanhoitajakin." Hyvässä lykyssä muistaisivat, että "ai niin, se omistaa osan siitä yrityksestä, missä on töissä". 

Meillä on tosin aina puhuttu paljon. Politiikasta, historiasta, etiikasta, uskonnoista, filosofiasta, kulttuureista, yhteiskunnallisista asioista jne, mutta eipä tosiaan olla erikseen puhuttu,  missä meistä kukin opiskelee tai mitä tekee työkseen. Kertoo varmaan paljon perheeni asenteesta: opiskelupaikka on epäoleellinen asia. 

[/quote]

Öhö öhö. Henkselit siinä paukkuu...epäolennaista ...mikä tässä sun jutussa oli olennaista?...että omistaa puolet firmasta.....piti päästä noin sivulauseessa mainitsemaan. 

[/quote]

Ei vaan se, että loppujen lopuksi on aika yhdentekevää, mitä joku perheenjäsen opiskelee tai tekee työkseen. Tai edes, mitä omistaa. Varsinkin, jos kysyjä on joku täysin perheen ulkopuolinen.

[/quote]

jaa niin toikin on hyvä pointti.

Minä olen 22v enkä tiedä edes mitä vanhempani tekee :D piti tässä joskus viisumipapereita täytellessä ihan soittaa isälle et mikäs se sen duunipaikka ja ammattinimike onkaan... Jos ei ole tosiaan mikään perus parturikampaaja niin eikai noi kersat noita kamalasti muistiin laita.

Luuletteko että varhaisteinejä kiinnostaa v*ttuakaan joku opiskelupaikka tai vanhempien työpaikka, tärkeintä on vaan että sitä rahaa riittää ruinattavaksi

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:11"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:00"]Ihan uteliaisuuttani kysyn, miksi opettaja haluaa tietää, mitä hänen entiset oppilaansa tekevät nykyisin? Onko se tieto jonkinlainen osoitus opettaja onnistumisesta tai epäonnistumisesta? [/quote] Voi vittu. Minun pitäisi siis unohtaa jokainen oppilas heti kun suvivirsi ysin lopussa on saatu veisattua? Oppilaat tulevat kolmessa vuodessa hyvin tutuksi. En halua kohdella heitä kasvottomana massana, jota tulee koko ajan lisää. Vaan ihmisinä. ap [/quote] No miksi sitten haluat tietää, missä he opiskelevat? Miksi et halua vain tietää, mitä heille kuuluu? Voi kuulua oikein hyvää, vaikkei opiskelisi yhtään missään (koska mummi teki lapselle Eurojackpot -rivin ja entinen oppilaasi on nyt miljonääri).  [/quote] Kysyn siis mitä heille kuuluu. 17-18-vuotiaalla usein kuuluminen on opiskelupaikka. Ap

[/quote]

No olisiko kannattanut heti aloituksessa kertoa, että kyselet kuulumisia etkä opiskelupaikkaa? Aloituksessasi kuitenkin kirjoitit sanasta sanaan näin "Hyvin usein pikkusisko/veli ei tiedä, missä kolme vuotta vanhempi veli/sisko opiskelee?". Voihan tuon ikäinen olla jo intissäkin. Tai töissä. Pitää välivuotta. Olla au-pairina jossain. Ja jos opiskeleekin, niin mitä väliä sillä on, missä opiskelee? 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:13"]

Mulle opetettiin puenenä sanomaan noin, jos joku tuntemattoman tai puolituttu uteli perheen asioita. Ei kaikki kuulu kaikille. Kysyköön suoraan asianomaiselta, sanoi mun isä.

[/quote]

Teidän perheen kanssa oli varmaan mukava heittää smalltalkia. Mörökölli-isä ja metsäläislapset. Onko tuollainenkin tuntemattoman ei-toivottua utelua jos lapsen entinen opettaja kysyy kuulumisia?

[/quote]

en nyt sanoisi isääni märökölliksi. Toisaalta saattoi puheliaisuudella estää muiden utelut :-). Hiljaisiksi meitä ei ole koskaan sanottu, pikemminkin puheliaiksi ja sanavalmiiksi. Mutta osaamme pitää myös salaisuudet, ja se on tärkeää  ainakin mun työssä ja luottamustoimissa.

[/quote]

mutta teidät lapsethan opetettiin valehtelemaan, eikä niinkään pitämään salaisuuksia. Mutta ehkä oletkin politiikassa mukana, sopisi hyvin kuvaan.

Ap:lle on siis tärkeä tietää, menikö entinen oppilas lukioon vai amikseen? Miksi?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:13"]

Mulle opetettiin puenenä sanomaan noin, jos joku tuntemattoman tai puolituttu uteli perheen asioita. Ei kaikki kuulu kaikille. Kysyköön suoraan asianomaiselta, sanoi mun isä.

[/quote]

Teidän perheen kanssa oli varmaan mukava heittää smalltalkia. Mörökölli-isä ja metsäläislapset. Onko tuollainenkin tuntemattoman ei-toivottua utelua jos lapsen entinen opettaja kysyy kuulumisia?

[/quote]

en nyt sanoisi isääni märökölliksi. Toisaalta saattoi puheliaisuudella estää muiden utelut :-). Hiljaisiksi meitä ei ole koskaan sanottu, pikemminkin puheliaiksi ja sanavalmiiksi. Mutta osaamme pitää myös salaisuudet, ja se on tärkeää  ainakin mun työssä ja luottamustoimissa.

[/quote]

Miksi veljen opiskelupaikka olisi luottamuksellinen salaisuus? Agenttiopisto?

[/quote]

miksi se pitäisi kertoa? Voihan olla että veli onkin masentunut, eikä opiskele, tai joutui kannabiskokeilujen jälkeen psykoosiin, ja harjoittelee nyt elämää tuetussa asunnossa! Tai pääsi opiskelemaan London Scool of Economicsiin, mutta ei halua terhdä siitä numeroa?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:01"]

Itse en ole edes kertonut lapsilleni mikä olen ammatiltani. En halua, että uteliaat opettajat tietävät. Kun lapset eivät tiedä, heitä ei voi edes manipuloida kertomaan. Vihaan uteliaita ihmisiä ja varsinkin niitä jotka utelevat selän takana. Jos minulta kysytään muiden juttuja, niin vastaan aina etten tiedä. Ei ole minun tehtäväni juoruilla ja samat arvot opetan lapsilleni. Jos opettajia kiinnostaa pitää yhteyttä entisiin oppilaisiin ja tietää mitä he tekevät, hän tekee itse puhelinlistan, soittaa ja kysyy. Uteleminen on vaan niin syvältä, vaikka olisivat kuin entisiä oppilaita.

[/quote]

Miksi koet asian noin negatiivisena? Uteluna? onko sinulla jotain kaunoja juuri oepttajia kohtaan? Vai onko sama reaktio jos vaikka lapsen koulukaverin äiti, naapuri tai pikkuserkku kysyisi samaa? Ei-toivotta utelua jolla on vain juoruilutarkoitus tms?
[/quote]
Kyllä minua ärsyttää, koska monesti minulta ei itseltä edes välttämättä kysytä mitä minä teen , vaan mitä mieheni tekee ja missä on töissä. Mitä he sillä tiedolla tekevät? Juoruilevat tietenkin. Nykyisin valehtelen tai väistän kysymyksen ihan tylysti. Ehkä aloitan sanomaan, etten tiedä. Kuten nuo seiskaluokkalaiset. Fiksuja lapsia.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:13"]

Mulle opetettiin puenenä sanomaan noin, jos joku tuntemattoman tai puolituttu uteli perheen asioita. Ei kaikki kuulu kaikille. Kysyköön suoraan asianomaiselta, sanoi mun isä.

[/quote]

Teidän perheen kanssa oli varmaan mukava heittää smalltalkia. Mörökölli-isä ja metsäläislapset. Onko tuollainenkin tuntemattoman ei-toivottua utelua jos lapsen entinen opettaja kysyy kuulumisia?

[/quote]

en nyt sanoisi isääni märökölliksi. Toisaalta saattoi puheliaisuudella estää muiden utelut :-). Hiljaisiksi meitä ei ole koskaan sanottu, pikemminkin puheliaiksi ja sanavalmiiksi. Mutta osaamme pitää myös salaisuudet, ja se on tärkeää  ainakin mun työssä ja luottamustoimissa.

[/quote]

mutta teidät lapsethan opetettiin valehtelemaan, eikä niinkään pitämään salaisuuksia. Mutta ehkä oletkin politiikassa mukana, sopisi hyvin kuvaan.

[/quote]

vaikeneminen ei ole valehtelua, eikä puheenaiheen vaihto. 

Kuten täälläkin näkyy, ihmiset ovat erilaisia. Niin ovat lapsetkin. Opettajan se pitäisi ymmärtää. Millainen ope on ap, jonka käsissä lapsemme ovat?

Ei ap:lle kelpaa se, että hän tietää, että entisille oppilaille kuuluu hyvää. Hän haluaa tietää mihin he menivät opiskelemaan, mistä he valmistuvat, millainen tulevaisuus heillä on edessä. Seuraatko entisiä työkavereitasi tai naapureitasi yhtä paljon?

Itse olen kohta kolmekymppinen, enkä tiedä äitini ammattinimikettä. Isosiskoni opiskelee, mutten tiedä mitä. Minä opiskelen, eikä siskot ikinä muista mitä se oli. Joka kerta kun nähdään, niin kysyvät että "mikäs susta nyt taas tulikaan?"
Ehkä nämä 20 vuotta siskojani nuoremmatkaan ei muista, vaikka sen monta kertaa olisivat kuulleetkin. Ei kaikkia vaan kiinnosta mitä vanhempi tai nuorempi painos itsestään duunaa.

Ymmärrän hyvin opettajan kiinnostuksen entisten oppilaidensa opiskelualaan ja muihinkin kuulumisiin! Yläkoulun opettajilla on todella suuri vaikutus murrosikäisten elämään. Suurin osa opettajista tekee työtänsä " täydellä sydämellä" ja välittää ihan oikeasti siitä, miten oppilas pärjää elämässään eteenpäin.  Opettaja voi käyttää myös hyödykseen näitä asioita taas uusien oppilaidensa kanssa; ymmärtää asioiden yhteyttä ja vaikutusta. Ja; opettajilla on vaitiolovelvollisuus, joten eivät asiat leviä eteenpäin.   Eikö lapsia ahdista, jos kotona on kielletty puhumasta kenellekään perheen asioista? 

Olen joskus miettinyt, että laittaisin parille entiselle opelle viestiä, mitä minulle kuuluu. Toinen on todennäköisesti jo kuollut ja toisen nimeä en muista kirveelläkään. Olin nimittäin jotenkin muista poikkeava oppilas. Elämäni oli ja on täynnä ongelmia, mutta olin ja olen silti vahva omalla polullani. Nämä maikat ottivat kontaktia lähemmin opiskeluaikoina, eikä minua kiinnostanut yhtään heidän jorinansa. Jotenkin heidän maailmakatsomuksena olivat niin suppeita, ettei kiinnostanut niissä lällyttäminen. Kuitenkin, he ammatissaan antoivat jotain arvokasta antia, siitä olen kiitollinen. Olen edelleen vähän erilainen ja työrintamalla enemmän kuin ikinä olisivat voineet kenestäkään kuvitella aikoinaan luokassa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:45"]

Ymmärrän hyvin opettajan kiinnostuksen entisten oppilaidensa opiskelualaan ja muihinkin kuulumisiin! Yläkoulun opettajilla on todella suuri vaikutus murrosikäisten elämään. Suurin osa opettajista tekee työtänsä " täydellä sydämellä" ja välittää ihan oikeasti siitä, miten oppilas pärjää elämässään eteenpäin.  Opettaja voi käyttää myös hyödykseen näitä asioita taas uusien oppilaidensa kanssa; ymmärtää asioiden yhteyttä ja vaikutusta. Ja; opettajilla on vaitiolovelvollisuus, joten eivät asiat leviä eteenpäin.   Eikö lapsia ahdista, jos kotona on kielletty puhumasta kenellekään perheen asioista? 

[/quote]

Ei kielletty, mutta kyllä opetettu ettei muiden ihmisten asioiden utelu ole soveliasta. Joten vähän vaikeana sitä oli, jos joku opettaja alkoi kyselemään sellaisia jonka ei pitäisi hänelle mitenkään kuulua. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:45"]Ymmärrän hyvin opettajan kiinnostuksen entisten oppilaidensa opiskelualaan ja muihinkin kuulumisiin! Yläkoulun opettajilla on todella suuri vaikutus murrosikäisten elämään. Suurin osa opettajista tekee työtänsä " täydellä sydämellä" ja välittää ihan oikeasti siitä, miten oppilas pärjää elämässään eteenpäin.  Opettaja voi käyttää myös hyödykseen näitä asioita taas uusien oppilaidensa kanssa; ymmärtää asioiden yhteyttä ja vaikutusta. Ja; opettajilla on vaitiolovelvollisuus, joten eivät asiat leviä eteenpäin.   Eikö lapsia ahdista, jos kotona on kielletty puhumasta kenellekään perheen asioista? 
[/quote]
Tottakai uteliasta ihmistä kiinnostaa. Eihän hän muuten olisi utelias. Mutta oikea tapa osoittaa kiinnostusta ei ole udella muilta, vaan kysyä ihmiseltä itseltään. Nykyisin on facebookia, whats upia ja ties mitä muuta. Jos ihmistä oikeasti kiinnostaa, hän ottaa itse yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:45"]

Ymmärrän hyvin opettajan kiinnostuksen entisten oppilaidensa opiskelualaan ja muihinkin kuulumisiin! Yläkoulun opettajilla on todella suuri vaikutus murrosikäisten elämään. Suurin osa opettajista tekee työtänsä " täydellä sydämellä" ja välittää ihan oikeasti siitä, miten oppilas pärjää elämässään eteenpäin.  Opettaja voi käyttää myös hyödykseen näitä asioita taas uusien oppilaidensa kanssa; ymmärtää asioiden yhteyttä ja vaikutusta. Ja; opettajilla on vaitiolovelvollisuus, joten eivät asiat leviä eteenpäin.   Eikö lapsia ahdista, jos kotona on kielletty puhumasta kenellekään perheen asioista? 

[/quote]

Kyllä ahdistaa, onko se jollekin yllätys mitä Suomessa tapahtuu. Huomiota tulisi kiinniittää näihin lapsiin, kuunnella, välittää, oppia tuntemaan, osata antaa luottamus jos aikuinen on luottamuksen arvoinen aidosti.

Luulisin, että yliopistossa kasvatustieteen laitoksella opetetaan myös se fakta, että vaikka opettaja pitäisikin oppilastaan kivana ja mukavana ja olisi kiinnostunut kuulemaan tämän elämästä myöhemminkin, niin se kiltti oppilas ei välttämättä ole lainkaan samaa mieltä opettajasta. Ne hiljaiset ja huomaamattomat oppilaat kun ovat usein hyviä havannoimaan asioita, mutta harvoin sanovat opettajalle päin naamaan, että "olet kyllä aika vitun epäreilu". Jos haluat tietää, mitä entiselle oppilaallesi kuuluu, kysy häneltä itseltään äläkä hänen sukulaisiltaan.