Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu vaikean ihmisen kanssa
05.04.2022 |
Seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on traumaattinen lapsuus, ihana ulkonäkö ja kohtalaisen olematon itseanalyysikyky. Kivut on hänellä sen verran käsittelemättä, että pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen. Hyvä ulkonäkö on saanut hänen elämässään saanut aikaan sen, että pinnallisia suhteita on aina tarjolla eikä kukaan vakavampi ole uskaltanut ottaa asiakseen tutustua häneen.
Älkää sanoko 'jätä se sika/lehmä'. Voisin jättääkin, mutta en halua. Minulla on se tunne, että kannattaa roikkua mukana. En tiedä miksi, mutta minulla ei ole koskaan ennen elämässä ollut tätä tunnetta hankalan ihmisen kanssa. Siksi olen täällä kysymässä vinkkejä tilanteeseen. Hän on hyvä nainen/mies (ihan kiusallaan en kerro kumpi ettei tule niitä kaikkein tyhmimpiä kommentteja ketjuun), mutta oman kotinsa kulttuuri on ollut niin väkivaltainen ja ei-validoiva (onko tämä sana?), että selviytymistaktiikaksi on hänelle muodostunut se, että kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut. Minulla on omakohtaistakin kokemusta tästä ja olen aikanaan ollut itsekin aika perse jotakuta toista kumppania kohtaan, mutta olen selvittänyt ongelmani tämän kanssa. Vaikeampaa on auttaa jotakuta toista selvittämään nämä asiat itsessään.
En halua terapeutiksi, mutta minun silmäni näkevät rivien välistä tosi herkän ja välittävän ja kunniallisen ihmisen, joka on jatkuvan lannistamisen jälkeen eksynyt ihan toisille teille kuin mitä hän varmaan sisimmissään haluaisi. Ennen minua hänellä ei ole ollut oikeastaan mitään vakavastiotettavaa seurustelusuhdetta. Kaikki ihmissuhteet hän on pitänyt etäisyyden päässä ja normiratkaisu konflikteihin on se, että jätetään koko ihmissuhde. Valitettavasti itsellänikin on menneisyydessä ollut tämä tulokulma asiaan, mutta eihän ihmissuhteet voi näin toimia. Hänellä on toisaalta se toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita, kun taas omassa kodissani pidettiin puhuttua sanaa hyvin vakavana asiana ja kaikkien piti punnita sanomisensa tarkkaan ettei tule luvattua tai uhattua sellaista mitä ei edes tarkoita eikä toisten loukkaaminen saanut missään nimessä olla tunteenpurkausten itse tarkoitus.
Kiitos jos jaksoit lukea tähän asti ja voisit kertoa jotain omakohtaista kokemusta tästä. Paljon näkee täällä ketjussa sitä, että kaikki epätäydelliset kumppanit pitäisi heti potkia jonnekin hittoon omasta elämästä (missä varmaan tiettyyn rajaan asti on paljon järkeä), mutta uskoisin elämän olevan tätä suurempi. En ole masokisti enkä hae ikävää suhdetta. Joskus kuitenkin voimme auttaa toista avaamaan omia lukkojaan. :)
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Ootte pellejä molemmat
Sinulla varmaan on täydellinen parisuhde ja kaikin puolin täydellinen elämä. Ei kun sori, tarkoititkin kai että olet itse kaiken epätäydellisyyden yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu, ettei ap:tä voida auttaa, ellei hän itse sitä halua. Hän vaikuttaa itse joko todella kokemattonalta ja sinisilmäiseltä, tai hänellä itsellään on jokin trauma tai persoonallisuuden piirre, joka vaikuttaa hänen päätöksiinsä.
Täällä on ihmiset kertoneet ihan normaaleja tasapainoiselta ihmiseltä tulleita kommentteja, joita hän ei halua uskoa. Valitettavasti sinua ei voi auttaa, ellet itse tahdo kuulla neuvoja.
Tätä itsekin kirjoitin aiemmin. AP voi itse olla sen verran rikkinäinen, ettei suostu tai edes kykene näkemään tilannettaan niin kuin terve ihminen sen näkee - tai ulkopuolinen.
En lähtisi sitä toista nyt maalaaman heti narsistiksi, mutta jos henkilö on henkisesti huonovointinen ei häntä voi kuin ammattilaiset auttaa ja hekin vasta siinä vaiheessa, kun henkilö itse on valmis ottamaan avun vastaan.
Olen aiempi kommentoija ja mainitsin kyllä persoonallisuuden piirteen mahdollisena vaikutuksina päätöksiin . En kuitenkaan halua itsekään tehdä johtopäätöstä persoonallisuuden häiriöstä, kuten narsismi. En ole ammattilainen, ja hekään eivät tee diagnooseja somekeskustelun perusteella.
Tähän riittää ankkatesti eikä tarvitse hienostella. Jos kävelee kuin ankka ja näyttää ankalta, on ankka. Jos käytöksessä on riittävän vahvat narsistiset käyttäytymismallit, piirteet ja lapsuustausta sellainen, että narsistisen persoonallisuushäiriön syntyminen on mahdollista, voidaan yksikertaisuuden nimissä puhua narsistista, vaikka varsinainen diagnoosi olisikin monimutkaisempi tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa yhteistä on se, että kyseessä on läheisilleen haitallinen ja vaarallinen henkilö, jota rakkaus ei paranna.
Minäkin olin vaikean ihmisen kanssa monta vuotta. Elämässään kovia kokenut ja lapsuudessa traumatisoitunut. Hän rakasti täysillä ja vihasi aivan yhtä intohimoisesti. Se piti minut, läheisriippuvaisen ja pelastajasyndroomaisen, hänessä kuin liima. Elämä oli yhtä vuoristorataa ja suuria tunteita. Se oli jännittävää, kuluttavaa, intohimoista. Minä pelastin hänet itseltään monta kertaa, tuin, ymmärsin, rakastin, annoin anteeksi.
Palkinnoksi sain vaikean masennuksen, itsetuhoisuutta, väkivaltaa. Entä oliko hän valmis pelastamaan minut, kuten minä hänet?
Ei ollut. Tietenkään.
Sinä ap voit miettiä, onko oma mielenterveys sen uhrauksen arvoista, että pelastat toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoinpa tässä kertomasi konkreettiset asiat jonoon.
- ihana ulkonäkö
- pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen
- kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut
- toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita
Neuvoisin sinua tekemään tällaisen listan itseksesi ja miettimään sen perusteella, miten sinä haluaisit kumppanisi muuttuvan. Onko muuttuminen mahdollista, ja jollei ole, mitä aiot tehdä?
Sanot, että kumppanisi on hyvä nainen/mies ja että silmäsi näkevät "rivien välistä" hänessä kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia. Näetkö oikeasti, vai kuvitteletko vain näkeväsi? Kumman teistä pitäisi muuttua, jotta suhteenne olisi hyvä molemmille? Kirjoituksessasi ei näy oikeastaan yhtään konkreettista positiivista seikkaa, jollaisen vuoksi suhteenne olisi juuri sinulle hyvä. Hän saattaa tykätä kovastikin, jos kerran saa haukkua, raivota, kostaa ja uhkailla ihan vapaasti. Onko hän valmis tai edes kykenevä olemaan puolisona ihmisiksi?
Olen saanut muille kirjoittajille osoittamistasi kommenteista sen käsityksen, että nyt haluat vain vahvistaa omaa haluasi jäädä suhteeseen. Kirjoita lista puolisosi konkreettisista ja silminnähtävistä hyvistä puolista ja mieti ihan itse sen perusteella. Jos lista on toivelista tai sisältää vain satunnaisia tekoja, mieti uudelleen, vaikka oletkin näemmä jo päättänyt kantasi.
Kommenttisi on ärsyttävä (itselleni) mutta myös jollain tavalla oikeutettu. Eli tehdään lista hyvistä puolista.
- hän pystyy romantiikkaan mutta arastelee sitä viimeiseen asti kipeiden kokemusten vuoksi -- hän järjesti äskettäin minulle ihan puskista aivan ihanat synttärijuhlat, kukaan ei ikinä ole tehnyt mitään niin ihanaa minun vuokseni
- hän haluaa elää terveellisesti mutta ystäväpiirinsä ei kannusta tähän, joten tämä konflikti on olemassa (olen saanut tässä aikaan konkreettisen muutoksen, eli hänen asiat on menneet parempaan sen jälkeen kun olemme tavanneet)
- hän on ahkera ja haluaa tehdä asiat laadukkaasti -- kokemukset menneestä sotkevat tätä asiaa pahasti, mutta perimmäinen luonto on tämä
- asia numero 1: hän vihaa pettämistä, hän ampuisi ennemmin aivonsa pihalle kuin pettäisi kumppania (hän tekisi saman minulle jos pettäisin)
- hän on fiksu mutta hänelle on sanottu lapsena että hän on tyhmä ja että hänestä ei tule ikinä mitään; tämän takia hän on joka hetkellä luovuttamassa kaiken kanssa kun ensimmäiset koettelemukset tulee (kaikissa asioissa näitä tulee)
- hänellä on omatunto: jos hän saa liian hyvää, häntä hävettää; se voi ilmetä jonain muuna kuin asian myöntämisenä mutta kun tarpeeksi jaksaa hänen kanssa olla hän tunnustaa tämän asian ja käskee muita olemaan vaativampia
- hän on utelias ja aina halukas tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin asioihin -- koen tämän tosi hyväksi itselleni koska olen itse tylsä erakko joka vain kökki kotona ennen hänen tapaamistaan
- hän haastaa kaikkia ihmisiä kehittymään, olemaan parempi -- ei ole helppoa kuulla hänen kritiikkiään mutta usein hän on oikeassa vaikka ilmaisee asiat aika tökerösti
- hän on erittäin eläinrakas, erittäin, paljon rakkautta siellä
- hän on herkkä ja häntä pystyy haavoittamaan (kuka jaksaa oikeasti kivipatsasta jolle ei mikään mene läpi)
- ja siis minä rakastan häntä, söpö ja tyhmä mutta vahva ja kunniallinen :)
Siis mitä voin oikeasti sanoa. Hän haluaa terveellistä, uskollista, merkityksellistä ja aktiivista elämää. Kun tapasin hänet, hän ajatteli kuolemista ja kertoi sen minulle. Hän sanoi, että minut tavattuaan hän alkoi tuntea, että hänen elämällään on jotain väliä. Tämä ei tarkoita, että tästä sitten suoraan vain tanssitaan taivaaseen. Hyvillä hetkillä hän avautuu siitä mitä oikeasti haluaa. Huonoilla hän haistattaa hatut kaikille eikä kukaan pääse läpi. Niin kuin joku kommentoija aikaisemmin sanoi, näen syvemmälle ja pystyn auttamaan jotenkin. Koen että pystyn, mutta matka on kipeä ja hidas. Kaikkein paskin puoli hänessä on se että hän ei pysty ottamaan mitään hyvää takaisin. Se on tosi turhauttavaa. En oikeasti tiedä miten tätä pitäisi työstää.
En haluaisi sanoa tätä, mutta kun tapasin hänet viime vuonna, hän oli aneeminen ja luovuttanut p-ska. Nyt hän on vihainen p-ska, mikä mielestäni on parempi, varsinkin kun monet asiat ovat muuttuneet hänen toiminnassaan parempaan suuntaan. Vain meidän välit on hankalat, koska minä olen se joka välittää ja siksi hän purkaa kaiken ensisijaisesti minuun. Omakin elämäni on muuttunut parempaan hänen tapaamisensa jälkeen. Olin surullinen loner ja nyt en enää ole.
Hyvin mietitty, mutta jos katsot nuo lihavoimani kohdat, ehkä huomaat, että sinä selittelet hänen huonot puolensa muiden kuin hänen itsensä syyksi. Suhteenne kuulostaa tulenaralta. Erityisesti tuo erittäin väkivaltainen tapa puhua pettämisen seurauksista on hiuksianostattava, ja sinä väännät sen hyväksi asiaksi. Ei ole nätti näky, kun hän epäilee sinua pettämisestä eikä usko sanojasi siitä, että et ole pettänyt.
Tavatessanne hän oli itsetuhoinen ja nyt sanoo saaneensa sinusta syyn elää. Luepa tässä kohdassa rivien välistä. Tuo on nimittäin kiristämistä.
Sinä olit tavatessanne surullinen loner, mutta nyt et enää ole. Siinäpä se syy takertua huonoonkin suhteeseen: jos eroaisitte, olisit jälleen surullinen loner, mutta sen lisäksi haikailisit tuon ihmisen parhaiden puolten perään ja räytyisit kuvitelmiin siitä, miten ihanaa elämänne olisit voinut olla.
Teillä kummallakin on siis syy pysytellä yhdessä. Realistisemmin katsottuna te olette nopeasti kehittäneet aikamoisen riippuvuussuhteen, jossa hänen asemansa on vahva: hän etsii sinun sietokykysi rajoja, mutta niitä ei näemmä vielä ole tullut vastaan. Mitä tapahtuu, kun tulee? Alistutko vai ryhdyt antamaan takaisin samalla mitalla ja katsot, muuttuuko erimielisyys fyysiseksi?
Sinulle on annettu tässä ketjussa valtavasti miettimisen aihetta. Arvelen kuitenkin, että et ota sitä kuuleviin korviisikaan. Toivot sydämesi pohjasta, että suhteenne onnistuisi, mutta jo aloituksesi kertoo, että et ole siitä ollenkaan varma. Yritä katsoa yhteisoloanne ulkopuolisen silmin ja mieti, mitä sanoisit, jos sinuna olisikin sinulle joku todella tärkeä ihminen.
Ole varovainen tuon miehen kanssa. Ja jos kumppanisi onkin nainen, ole silti varovainen. Vaikket olisikaan itse pienikokoisempi ja vaarassa, et halua päätyä siihen tilanteeseen, että kumppanisi heiluttelee autonavaimia ulko-ovella ja uhkaa ajaa rekan keulaan, jos. Siltä tuo asetelma nimittäin ennustaa.
Ihan jo tämä aloitus
"ihmisen kanssa, jolla on traumaattinen lapsuus, ihana ulkonäkö ja kohtalaisen olematon itseanalyysikyky. Kivut on hänellä sen verran käsittelemättä, että pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion"
maalaa henkilöstä sellaisen kuvan, että en jäisi katselemaan enkä etenkään kuvittelisi voivani parantaa. Ottaisin jalat alleni kun vielä voisin. Kaikki muu ap:n lisäkertoma enemmän kuin tukee ajatustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.Nyt kysyisin,että mikä sinulla on kun tämänkaltainen ihminen vetää sinua puoleensa?Oletko itsekkään ehjä ihminen?jotenkin tämä aloitus ei ihan kuulosta siltä minkälaiseksi se esitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoinpa tässä kertomasi konkreettiset asiat jonoon.
- ihana ulkonäkö
- pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen
- kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut
- toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita
Neuvoisin sinua tekemään tällaisen listan itseksesi ja miettimään sen perusteella, miten sinä haluaisit kumppanisi muuttuvan. Onko muuttuminen mahdollista, ja jollei ole, mitä aiot tehdä?
Sanot, että kumppanisi on hyvä nainen/mies ja että silmäsi näkevät "rivien välistä" hänessä kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia. Näetkö oikeasti, vai kuvitteletko vain näkeväsi? Kumman teistä pitäisi muuttua, jotta suhteenne olisi hyvä molemmille? Kirjoituksessasi ei näy oikeastaan yhtään konkreettista positiivista seikkaa, jollaisen vuoksi suhteenne olisi juuri sinulle hyvä. Hän saattaa tykätä kovastikin, jos kerran saa haukkua, raivota, kostaa ja uhkailla ihan vapaasti. Onko hän valmis tai edes kykenevä olemaan puolisona ihmisiksi?
Olen saanut muille kirjoittajille osoittamistasi kommenteista sen käsityksen, että nyt haluat vain vahvistaa omaa haluasi jäädä suhteeseen. Kirjoita lista puolisosi konkreettisista ja silminnähtävistä hyvistä puolista ja mieti ihan itse sen perusteella. Jos lista on toivelista tai sisältää vain satunnaisia tekoja, mieti uudelleen, vaikka oletkin näemmä jo päättänyt kantasi.
Kommenttisi on ärsyttävä (itselleni) mutta myös jollain tavalla oikeutettu. Eli tehdään lista hyvistä puolista.
- hän pystyy romantiikkaan mutta arastelee sitä viimeiseen asti kipeiden kokemusten vuoksi -- hän järjesti äskettäin minulle ihan puskista aivan ihanat synttärijuhlat, kukaan ei ikinä ole tehnyt mitään niin ihanaa minun vuokseni
- hän haluaa elää terveellisesti mutta ystäväpiirinsä ei kannusta tähän, joten tämä konflikti on olemassa (olen saanut tässä aikaan konkreettisen muutoksen, eli hänen asiat on menneet parempaan sen jälkeen kun olemme tavanneet)
- hän on ahkera ja haluaa tehdä asiat laadukkaasti -- kokemukset menneestä sotkevat tätä asiaa pahasti, mutta perimmäinen luonto on tämä
- asia numero 1: hän vihaa pettämistä, hän ampuisi ennemmin aivonsa pihalle kuin pettäisi kumppania (hän tekisi saman minulle jos pettäisin)
- hän on fiksu mutta hänelle on sanottu lapsena että hän on tyhmä ja että hänestä ei tule ikinä mitään; tämän takia hän on joka hetkellä luovuttamassa kaiken kanssa kun ensimmäiset koettelemukset tulee (kaikissa asioissa näitä tulee)
- hänellä on omatunto: jos hän saa liian hyvää, häntä hävettää; se voi ilmetä jonain muuna kuin asian myöntämisenä mutta kun tarpeeksi jaksaa hänen kanssa olla hän tunnustaa tämän asian ja käskee muita olemaan vaativampia
- hän on utelias ja aina halukas tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin asioihin -- koen tämän tosi hyväksi itselleni koska olen itse tylsä erakko joka vain kökki kotona ennen hänen tapaamistaan
- hän haastaa kaikkia ihmisiä kehittymään, olemaan parempi -- ei ole helppoa kuulla hänen kritiikkiään mutta usein hän on oikeassa vaikka ilmaisee asiat aika tökerösti
- hän on erittäin eläinrakas, erittäin, paljon rakkautta siellä
- hän on herkkä ja häntä pystyy haavoittamaan (kuka jaksaa oikeasti kivipatsasta jolle ei mikään mene läpi)
- ja siis minä rakastan häntä, söpö ja tyhmä mutta vahva ja kunniallinen :)
Siis mitä voin oikeasti sanoa. Hän haluaa terveellistä, uskollista, merkityksellistä ja aktiivista elämää. Kun tapasin hänet, hän ajatteli kuolemista ja kertoi sen minulle. Hän sanoi, että minut tavattuaan hän alkoi tuntea, että hänen elämällään on jotain väliä. Tämä ei tarkoita, että tästä sitten suoraan vain tanssitaan taivaaseen. Hyvillä hetkillä hän avautuu siitä mitä oikeasti haluaa. Huonoilla hän haistattaa hatut kaikille eikä kukaan pääse läpi. Niin kuin joku kommentoija aikaisemmin sanoi, näen syvemmälle ja pystyn auttamaan jotenkin. Koen että pystyn, mutta matka on kipeä ja hidas. Kaikkein paskin puoli hänessä on se että hän ei pysty ottamaan mitään hyvää takaisin. Se on tosi turhauttavaa. En oikeasti tiedä miten tätä pitäisi työstää.
En haluaisi sanoa tätä, mutta kun tapasin hänet viime vuonna, hän oli aneeminen ja luovuttanut p-ska. Nyt hän on vihainen p-ska, mikä mielestäni on parempi, varsinkin kun monet asiat ovat muuttuneet hänen toiminnassaan parempaan suuntaan. Vain meidän välit on hankalat, koska minä olen se joka välittää ja siksi hän purkaa kaiken ensisijaisesti minuun. Omakin elämäni on muuttunut parempaan hänen tapaamisensa jälkeen. Olin surullinen loner ja nyt en enää ole.
Hyvin mietitty, mutta jos katsot nuo lihavoimani kohdat, ehkä huomaat, että sinä selittelet hänen huonot puolensa muiden kuin hänen itsensä syyksi. Suhteenne kuulostaa tulenaralta. Erityisesti tuo erittäin väkivaltainen tapa puhua pettämisen seurauksista on hiuksianostattava, ja sinä väännät sen hyväksi asiaksi. Ei ole nätti näky, kun hän epäilee sinua pettämisestä eikä usko sanojasi siitä, että et ole pettänyt.
Tavatessanne hän oli itsetuhoinen ja nyt sanoo saaneensa sinusta syyn elää. Luepa tässä kohdassa rivien välistä. Tuo on nimittäin kiristämistä.
Sinä olit tavatessanne surullinen loner, mutta nyt et enää ole. Siinäpä se syy takertua huonoonkin suhteeseen: jos eroaisitte, olisit jälleen surullinen loner, mutta sen lisäksi haikailisit tuon ihmisen parhaiden puolten perään ja räytyisit kuvitelmiin siitä, miten ihanaa elämänne olisit voinut olla.
Teillä kummallakin on siis syy pysytellä yhdessä. Realistisemmin katsottuna te olette nopeasti kehittäneet aikamoisen riippuvuussuhteen, jossa hänen asemansa on vahva: hän etsii sinun sietokykysi rajoja, mutta niitä ei näemmä vielä ole tullut vastaan. Mitä tapahtuu, kun tulee? Alistutko vai ryhdyt antamaan takaisin samalla mitalla ja katsot, muuttuuko erimielisyys fyysiseksi?
Sinulle on annettu tässä ketjussa valtavasti miettimisen aihetta. Arvelen kuitenkin, että et ota sitä kuuleviin korviisikaan. Toivot sydämesi pohjasta, että suhteenne onnistuisi, mutta jo aloituksesi kertoo, että et ole siitä ollenkaan varma. Yritä katsoa yhteisoloanne ulkopuolisen silmin ja mieti, mitä sanoisit, jos sinuna olisikin sinulle joku todella tärkeä ihminen.
Ole varovainen tuon miehen kanssa. Ja jos kumppanisi onkin nainen, ole silti varovainen. Vaikket olisikaan itse pienikokoisempi ja vaarassa, et halua päätyä siihen tilanteeseen, että kumppanisi heiluttelee autonavaimia ulko-ovella ja uhkaa ajaa rekan keulaan, jos. Siltä tuo asetelma nimittäin ennustaa.
Tämä kommentti kaikkine edellisen kommentin lainauksien boldaamisineen on täsmälleen se mitä minäkin ajattelen. Sukupuolilla ei tosin ole väliä, se on nähty ja koettu että rikkinäisyydestä kumpuava sekopäisyys ei sukupuolia katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei rakasta vielä itseään. Hän yrittää rakastaa toista antamalla sen rakkauden, jonka hän toivoisi saavansa itse.
Hän on rikkinäinen astia, joka yrittää ammentaa toiseen rikkinäiseen astiaan. Kumpikaan ei täyty ja lopulta ap on uupunut ja entistä rikkinäisempi. Tuo kumppani ei tule koskaan tukemaan eikä rakastamaan takaisin.
Ap, kaikella rakkaudella, keskity itseesi! Rakasta itsesi ehjäksi!
Olen tässä jutellut yhden tutun kanssa. Hänellä oli todella painajaismainen eksä, ihan järkyttäviä juttuja lopulta, vaikka oli niin hurmaava herkkä, rikkinäinen herrasmies aluksi. Hän myöntää jo itse, että hänellä on ollut tarve etsiä korjattavia ihmisiä - eikä ole kertaakaan onnistunut siinä. Äidiksi tulo pelasti hänet itseltään ja enemmiltä vastaavilta miehiltä.
Ap, jos yhtään tunnistat näitä kerrottuja redflag -tilanteita ja pystyt ne itselleni myöntämään, aloita irtautumisprosessi tuosta kumppanistasi mahdollisimman pian, mutta varoen ja varmistellen. Varmista selustasi, kerro prosessista jollekulle tai useammalle läheisellesi.
Tai kerro pliis edes tämä kaikki tänne ketjuun kertomasi jollekulle irl, koska olet aivan todella vaaravyöhykkeellä nyt. Vähintään emotionalisesti ja psyykkisesti, ellet jopa fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua mutta jos kumppani on nainen ja käyttää hormonaalista ehkäisyä, ongelma saattaa olla korjattavissa kun vaihtaa ehkäisyä. Voi olla kyse myös PMDD:stä, jota voidaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sitten tiedostaa sekin, että voit tosiaan rakastaa häntä niin paljon kuin jaksat ja kykenet, mutta hän tarvitsee aina enemmän ja enemmän. Hän tuntee itsensä rakastetuksi draamassa ja kun itket ja voit pahoin. Kun sinä olet puolikuollut, tyhjiin väännetty rätti, hän etsii itselleen uuden kohteen, joka taas voi ammentaa rakkauttaan häneen ja yrittää korjata hänet.
usein jos taustalla on jo yksi traumaattinen suhde tai muu trauma vaikkapa lapsuudesta, on altis suhteelle, jossa kaikki ei ole kunnossa.
ap on nyt selvästi suhteessa joka ei ole terve. ap:lla on kuitenkin selkeästi toivoa, koska hän vaikuttaa analyyttiseltä ja kykenee jäsentelemään tuntemuksiaan, tekemisiään ja ajatuksiaan, se analyyttisyys pitäisi nyt vaan kanavoida pois kumppanin tekemisten selittelystä ja pelastamisesta ap:n itsensä hyväksi.
ap teki aloituksen ehkä ymmärtämättä kunnolla itsekään, että tämä oli jo eräänlainen avunpyyntö, hätähuuto. ap siis jollain selkäytimellään, tiedostamattomalla tasolla ymmärtää itsekin ettei homma pääty hyvin, mutta sydän ja tietoinen mieli haraa vielä vastaan.
ihan vilpittömästi ap: kaikkea mahdollista hyvää sinulle. yritä asettaa oma hyvinvointisi ja tulevaisuutesi nyt etusijalle ja himmailla tuo hankala suhde turvallisesti taaksesi. huomaat, että omakin elämänilosi ja tarmosi palaa kun tuo nyt suhteen vuoksi kuormittunut tunne-elämäsikin on kevyempää. Tuollainen suhde syö kaiken hapen, vaikket sitä nyt edes hoksaisikaan. huomaat sen sitten myöhemmin kun hengität kevyemmin.
rakkautta ja rauhaa.
t. samanlaisen tien kulkenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Olen käynyt aika rankan masennuksen ja yksinäisyyden läpi eikä tie sietä ylös ollut ketään toista ihmistä kautta. Toki me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja yhteyttä toisiimme, mutta onnellisuus ja itseluottamus ja suojamuurien laskeminen vaatii ihan valtavaa omaa sisäistä työtä, ammattiapua ja lopulta niiden hyvien ystävien/puolisoiden löytäminen ympärille on mahdollista.
Se komea mies on sun kanssasi, koska sä roikut mukana vaikka hän raivoaisi ja perseilisi miten. Hänellä ei välttämättä ole edes kunnioitusta sinua kohtaan, mutta kynnysmatto pysyy. Kaiken sekoilun voi selittää vaikealla lapsuudella, traumoilla ja sinä vielä uskot, että niitä voidaan yhdessä selvitellä ja kasvaa rakkauteen.
Itse vaikean lapsuuden ja isoja traumoja kokeneena ärsyynnyn aina kun joku menee tai selittelee jonkun perseilevän käytöksen traumoista johtuvaksi. Fiksu ihminen itsereflektoi ja korjaa käytösmallejaan ja pyrkii paremmaksi minäksi. Traumat toki kulkevat aina mukana, mutta ei niiden tarvitse määrittää koko loppuelämää siten, että niiden takaa voi tehdä ja sanoa mitä vaan.
Turhaan ap siis selittelet kumppanisi käytöstä. Itsellesi tai meille muillekaan. Jotta tuolla suhteella voisi olla MINKÄÄNLAISIA edellytyksiä, kumppanillasi tulisi vähintään olla 110% palava halu ja into korjata itse itseään, hakeutua terapiaan ja ottaa vastuuta, eikä missään nimessä reagoida (passiivis)aggressiivisesti asioihin ja kävelyttää sinua munankuorilla.
Sinä et voi parantaa häntä, eikä se kuulu sinun tehtäviisikään. Terapia on hänelle oikea paikka, ehkä sinullekin.
Ehkä aikuiset voi pärjätä keskenään mutta miten sinä jaksat loputtomiin? Jos nainen olisi vielä narsisti syyllistäisi ja syyttäisi sua ongelmistaan. Myöntääkö kuitenkin vaikean lapsuutensa ja että ongelmat johtuu sieltä? Lapsia ei kannata hankkia kärsimään äidin keskenkasvuisuutta.
Aika pinnalliselta suhteelta kuulostaa jos nainen on tuollainen, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin vaikean ihmisen kanssa monta vuotta. Elämässään kovia kokenut ja lapsuudessa traumatisoitunut. Hän rakasti täysillä ja vihasi aivan yhtä intohimoisesti. Se piti minut, läheisriippuvaisen ja pelastajasyndroomaisen, hänessä kuin liima. Elämä oli yhtä vuoristorataa ja suuria tunteita. Se oli jännittävää, kuluttavaa, intohimoista. Minä pelastin hänet itseltään monta kertaa, tuin, ymmärsin, rakastin, annoin anteeksi.
Palkinnoksi sain vaikean masennuksen, itsetuhoisuutta, väkivaltaa. Entä oliko hän valmis pelastamaan minut, kuten minä hänet?
Ei ollut. Tietenkään.
Sinä ap voit miettiä, onko oma mielenterveys sen uhrauksen arvoista, että pelastat toisen.
Tämä juuri. Kun se "pelastaminen" on aivan taatusti vielä yksipuolista, vaikka se muka molempien parhaaksi naamioitaisiinkin. On näitä nähty. Olet hajonnut riekale tuon suhteen jälkeen ap. Voimia, etsi tie oman hyvinvointisi parantamiseen.
Diagnooseista sinänsä viis, mutta ihan vain kaiken kerrotun perusteella en ennusta hyvää tälle suhteelle. Liian monta hälytyskelloa soi nyt.
Ap on mennyt siihen lankaan, että kumppanissa on niitä hyviäkin piirteitä ja hetkiä. Kun pitäisi ymmärtää että niinhän kaikissa pahimmissakin ihmisissä on se toinenkin puoli (oikea tai esitetty), eihän he muutoin koskaan pääsisikään alunperinkään suhteisiin kenenkään kanssa jos esillä olisi vain ja ainoastaan se mustuus.