Lue keskustelun säännöt.
Miten rohkaista 74v äitiä kuolinsiivouksen tekemiseen?
05.04.2022 |
Elää tällä hetkellä ison tavaramäärän kanssa, josta suurin osa arvotonta roskaa. Mm. Valittujen Palojen kirjoja, matkamuistoja ym. krääsää on paikat väärällään, ja tietää varsin hyvin, ettei näillä tavaroilla ole mitään arvoa. On myös myöntänyt, että asuntoa on hankala siivota, kun on paljon tavaraa, josta täytyy pyyhkiä pölyt. Pelkään, että tämän sekasotkun siivoaminen jää aikanaan meidän lasten harteille ja äidin asuminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Miten voisi rohkaista äitiä tekemään / teettämään asunnossa kunnon perus ns. "kuolinsiivous", jossa kaikki ylimääräinen tavara raivattaisiin pois?
Kommentit (104)
Siis ööh?!! Sun äiti on 74-vuotias. Mun naapurissa asuu 20 vuotta vanhempi nainen, joka toi mulle jokin aika sitten termospullossa kanakeittoa, koska olin niin kovasti sairaana. Eli ei sitä ikinä tiedä, kuka joutuu ekana tekemään kuolinsiivouksen. Se voit olla sinä sun äidin sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on Saulin ikäinen, 10 vuotta Pirkko Mannolaa nuorempi ja kolme vuotta Sikke Sumaria vanhempi. En usko, että noille kolmelle ehdotetaan vaippojen hankintaa tai kuolinsiivousta. Oma eläkeikäsi on 68v ja lapseni jo 70vuotta.
Ja sä meinaat että ku Sauli ja Pirkko on trikseviä niin kaikki muutki on?
Suurin osa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan on äitisi oma asia miten elää.Mitä kerää turvakseen ympärille materialia ymm.Ei uulu sinulle. Jos pelkät joudut hänen jäämistön sivoamaan .Tilaa hänen kuoltua firma joka vie tavarat pois ja tekee asuntoon loppu siivous. Kai äidilläsi jotain rahaa on? Älä hänen omaisutta laske on pois perinöstäsi. Jos pesä kuitenkin varaton ,ano apua sossu kun hän kuollut kaikin kuolinpesän kuluhin!
Harhaluuloja, meillä varaton kuolinpesä. Sossu ei ole mikään piikki auki paikka. Sossu antoi meidän kunnassa 800e hautajaisiin, ei muuta. Se ei riittänyt edes hautajaisten kustannuksiin. Itse piti omasta pussista maksaa loput kuten lehteen kuolinilmoitus, muistotilaisuus tarjoiluineen, kivi, perunkirjoutukset.
Miksipä sossu noista mitään kustantaisikaan? Hautaaminen on lakisääteistä sekä hygienia- että kunnioitussyistä. 800 euroa riittää siihen, että pääsee asianmukaisesti kylmiöstä multiin. On ymmärrettävää, että siihen päälle halua muutakin, kuten lehti-ilmoituksen, muistotilaisuuden tai hautakiven, mutta ne pitää itse kustantaa. Kuoleminen on kallista ja varattomassa pesässä monesti käy niin, että pesän omaisuus ei riitä.
Häiritseekö se tilanne häntä itseään? Kaikki eivät saa aikaiseksi aloittaa yksin, silloin tarvitaan sinut kaveriksi. Kunnioittavalla asenteella toki. Ja jos ei häiritse, hän voi jatkaa asumistaan omaan tapaansa.
Me aloitettiin appivanhempien kodin siivoaminen kysymällä onko teillä kirppistavaraa.
Siitä urakka alkoi.
Varmaan 3 v toivat joka kk auton takakontillisen tavaraa.
Jossain vaiheessa mies sai pakun lainaa töistä ja toi meille 3-5 krt, pakettiauto oli aivan täynnä.
Näiden lisäksi appivanhemmat myivät älyttömästi tavaraa, esim tauluja jne.
Muuttivat n 400 neliötä pienempään, 500 neliöstä 90 neliöön.
Viime metreillä vielä huonekaluja lähti.
Urakka on pitkä.
Mitä aikaisemmin aloitat, tulee joskus valmiiksi.
Mieheni sisaruksineen ovat todella iloisia, urakka on ohi. Ison omakotitalon tyhjentäminen vie aikaa ja rahaa. Ja se on ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kuolinpesän siivoaminen on helpompaa, koska kaiken voi panna pois. Elävä tarvitsee käyttötavaroita ja haluaa myös säilyttää joitain muistotavaroita, vaikka ei niitä tarvitsisi. Raskasta se kuitenkin oli kaiken muun järjestelyn keskellä ja siinä kun mätti viidettäkymmenettä mapillista hienosti säilöttyjä laskuja ja tiliotteita roskiin, päätin todellakin, että minulta ei jää tällaisia jäljelle.
Oman äitini asunnon tyhjensin jo hänen eläessään, kun muistisairaus oli vienyt hänet vanhainkotiin. (Siihen aikaan vielä muistisairaat pääsivät hoitopaikkaan, luojan kiitos!) Tavaraa ei onneksi aivan mahdottomasti ollut, mutta työskentelyä hidasti se, että äidin tiedettiin kätkeneen rahaa eri paikkoihin. Joku rahakätköjen etsimiseen koulutettu koira olisi tuossa ollut suureksi avuksi.
Niin minunkin äiti tekee. Piilottelee rahoja, passi ja kultakoruja ties mihin ihmeellisiin paikkoihin. Esim. käärii paskaiseen paperiin ja heitää nurkiin, ettei varkaat älyä .. :((
Tosiaan vaikeata. Tein näin omasta aloitteesta, muuton yhteydessä roskikseen käyttökelvoton ja osaksi -kelpoinenkin tavara, en tietenkään kalliimpia vaatteita, säästin ne joista eniten tykkäsin. Kierrätykseen ne jotka vähemmän tärkeitä. Edelleen on muotilehtiä joista en ole päässyt eroon.
Sano mummolle että lajitellaan kaikki, sitten boxeihin ja nimilappu päälle, vähenee siivouskin.
Oikein ahdisti, varsinkin vaatemäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin niin kuin yleisen pölyn vähentämisen vuoksi menisin äiteen luo ja kysyisin, että "raivattaisiinko yhdessä vähän paikkoja, niin sinun olisi helpompi siivota täällä. Jos vietäisiin vaikka noita kirjoja kirpparille, kun etkös sinä ole aikoja sitten lukenut ne jo?" Ja sitä rataa.
74-vuotias ei kuule ole vielä mikään käärinliina-shoppaaja.
Ei olekaan, 20 v lisää ikää tulee kevyesti. Mutta tosiaan helpottaisi hänen asumistaan, jos olis vähemmän tavaraa. Ehkä voisitte yhdessä ottaa yhden kohteen kerrallaan ja siivota sen. Vaikka yksi komero tai hyllykkö. Tahti olisi esim yksi kohde kuukaudessa.
Täytän kohta 63 ja teen kuolinsiivousta joka päivä ihan reilusti kuolinsiivouksen nimellä, jotta jälkeläiselleni ei jäisi kaaosta. Kokemusta on hoardaajien pesän tyhjennyksestä. Ei se ole niin yksinkertaista että tilataan firma tai jätelava, toisin kuin jotkut viisastelijat tälläkin palstalla väittävät. Kuinkahan moni heistä on tehnyt sen omille vanhemmilleen? Tai lapsilleen?
Mutta oman kuolinsiivouksen tekemisen aloite on tultava kuolevaiselta itseltään. Vanhalle äidille sen voi myydä jollakin toisella nimellä, jos ajatus kuolemasta pelottaa. Etukäteen tehty kuolinsiivous on palvelus niille jotka tänne jäävät kuolemansotkua selvittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sano niin kuin ajattelet. Mikä siinä on niin vaikeaa. Esimerkiksi: Aloita nyt heti kuolinsiivous, kun sinulla on elinaikaa korkeintaan muutama vuosi.
Toinen esimerkki: sinun ikäisiäsi kuolee tuhka tiheää. Siivoa rohmusi ennen kun delaat.
Periaatteessahan siivoaminen ja rojun vähentäminen on tärkeää jokaisessa ikäluokassa. On helpompi elää, kun kaapit ja nurkat ei pullistele tavaroita. Minäkin lähestyisin asiaa nimenomaan helpotuksen näkökulmasta: kotona asuminen ja pärjääminen on helpompaa, kun ei ole ylimääräistä tavaraa riesana.
Monet ovat syyllistäneet ap:ta sillä, ettei 74 v vielä ole kuolemassa, mutta minusta kunnollinen raivaus pitääkin tehdä siinä iässä, kun vanhempi on vielä tolpillaan eikä ole isompaa kremppa eikä varsinkaan muistisairautta. Sitten kun tavaroistaan kirkuen kiinni pitävän dementikon kanssa yrittää siivota niin tietää mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, annat sellaisen kuvan, että äitisi 74v on haudan partaalla huojuva vanhus, jonka pitäisi heittää kaikki "arvottomat kamat" heti pois.
Yllätys, yllätys, äitisi koti on äitisi koti ja monet sinulle arvottomat roskat ja rojut ovat tärkeitä äidillesi. Hän voi myötäillä sinua kun olet siellä, mutta usko minua, jos hän haluaa luopua tavaroistaan, hän olisi jo luopunut/luopuu omalla ajallaan ja omassa tahdissaan.
Voit ihan vapaasti ehdotella ihan mitä vain, mutta on aivan naurettava asenne, että kaikki, millä ei ole jälleenmyyntiarvoa sinun silmissäsi, olisi omistajalleen arvotonta roskaa. Teet suuren virheen, jos menet tuolla asenteella äitisi kotiin. Se on, kuitenkin ÄITISI KOTI, en sinun. Äitisi päättää, mitä kodissaan tekee, et sinä.
Ihan vertailun vuoksi, äitini on kohta 78. Hän joogaa, juoksee puolimaratoneja, mökkeilee, ajaa autolla ympäri maata, tekee taloyhtiön lumitöitä ja hoitaa pihansa ja puutarhansa innolla ja tarmolla. Hän on vapaaehtoistyössä auttamassa "vanhoja ihmisiä" ja pitää kotinsa rivitaloyhtiössä kunnossa. Hän on kaukana ihmisestä, jonka pitäisi suunnitella hautajaisiaan ja tavaransa kantamista pihalle.
Toki äitini ei ole erityisen kiintynyt materiaan. Hän lukee paljon, eikä tulisi mieleenikään pyytää, että hän veisi kirjansa divariin tai kirjaston kierrätyspisteelle. Äitini koti ei ole koskaan ollut hordaajien paratiisi, sillä siellä on vanhempieni ajan kanssa hankitut huonekalut, matot, taulut, astiat ja kirjat järjestyksessä. Pölyä keräävät esineet ovat lasivitriinissä. Äitini on myös kerännyt matkoilta nukkeja, ne ovat olleet ylpeästi esillä vanhempieni kodissa jo 40 vuotta.
En koe paineita siitä, että mitä tapahtuu vanhempieni kodille, kun äidistäni aika jättää. Tietenkin siellä on huonekaluja ja muuta tavaraa, kuten jokaisessa kodissa, mutta tunnen äitini. Kaikki, mikä on hänelle ylimääräistä, on sieltä lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, annat sellaisen kuvan, että äitisi 74v on haudan partaalla huojuva vanhus, jonka pitäisi heittää kaikki "arvottomat kamat" heti pois.
Yllätys, yllätys, äitisi koti on äitisi koti ja monet sinulle arvottomat roskat ja rojut ovat tärkeitä äidillesi. Hän voi myötäillä sinua kun olet siellä, mutta usko minua, jos hän haluaa luopua tavaroistaan, hän olisi jo luopunut/luopuu omalla ajallaan ja omassa tahdissaan.
Voit ihan vapaasti ehdotella ihan mitä vain, mutta on aivan naurettava asenne, että kaikki, millä ei ole jälleenmyyntiarvoa sinun silmissäsi, olisi omistajalleen arvotonta roskaa. Teet suuren virheen, jos menet tuolla asenteella äitisi kotiin. Se on, kuitenkin ÄITISI KOTI, en sinun. Äitisi päättää, mitä kodissaan tekee, et sinä.
Ihan vertailun vuoksi, äitini on kohta 78. Hän joogaa, juoksee puolimaratoneja, mökkeilee, ajaa autolla ympäri maata, tekee taloyhtiön lumitöitä ja hoitaa pihansa ja puutarhansa innolla ja tarmolla. Hän on vapaaehtoistyössä auttamassa "vanhoja ihmisiä" ja pitää kotinsa rivitaloyhtiössä kunnossa. Hän on kaukana ihmisestä, jonka pitäisi suunnitella hautajaisiaan ja tavaransa kantamista pihalle.
Toki äitini ei ole erityisen kiintynyt materiaan. Hän lukee paljon, eikä tulisi mieleenikään pyytää, että hän veisi kirjansa divariin tai kirjaston kierrätyspisteelle. Äitini koti ei ole koskaan ollut hordaajien paratiisi, sillä siellä on vanhempieni ajan kanssa hankitut huonekalut, matot, taulut, astiat ja kirjat järjestyksessä. Pölyä keräävät esineet ovat lasivitriinissä. Äitini on myös kerännyt matkoilta nukkeja, ne ovat olleet ylpeästi esillä vanhempieni kodissa jo 40 vuotta.
En koe paineita siitä, että mitä tapahtuu vanhempieni kodille, kun äidistäni aika jättää. Tietenkin siellä on huonekaluja ja muuta tavaraa, kuten jokaisessa kodissa, mutta tunnen äitini. Kaikki, mikä on hänelle ylimääräistä, on sieltä lähtenyt.
Mun äitini on 85, ja hän karsi irtaimistonsa muuttosiivouksen yhteydessä, kun siirtyi isosta asunnosta senioritaloon. Toki tavaran raivaamisessa tarvittiin lasten ja lastenlasten apua, mutta nyt hänellä ei ole mitään ylimääräistä, mikä jäisi meidän riesaksemme. Kolme pinoa: otan, en ota, en tiedä. Epävarma pino käytiin läpi uudestaan, ja suurin osa siitä päätyi en ota -pinoon.
Eikä häneltä puutu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tätini kuoli, hänen aikuinen lapsensa tyhjensi taloa puoli vuotta. Siellä oli kauppakuitteja 1950-luvun alusta lähtien.
Mitä turvaa pussinsulkijoiden kerääminen tai tavoitefarkkujen säilöminen ihmiselle tuottaa?
Jokaisen kannattaisi lukea Margareta Magnussonin kirja Mitä jälkeen jää: Taito tehdä kuolinsiivous.
Ja kaikillahan onkin se tilanne, että nuket on ylpeästi esillä, mutta pölyltä suojattuna vitriinissä.
Raivaamisen idea ei ole heittää hyvää mieltä tuottavaa tai tarpeellista tavaraa pois, vaan päinvastoin tarpeetonta tavaraa, minkä katseleminenkin saattaa tuottaa huonoa mieltä, "tossa se mun epäonnistuneen firman kirjanpito on ja sen vieressä on mun yliopiston luentomuistiinpanot, eipä niitäkään opintoja ole päässyt hyödyntämään".
Jos ei ole koskaan määrätietoisesti karsinut tavaraa kotoa, on sitä pitkän elämän varrella tullut valtavat määrät. Lahjoja ja tuliaisia, jo luettuja kirjoja, säilöttyjä papereita, menneitä harrastuksia, töihin liittyviä kirjoja ja lehtiä, säilöttyjä aikakauslehtiä, keittiötarvikkeita, joita ei enää käytä. Ei kiinnostanutkaan leivontaharrastus, ei enää säilö mehuja ja hilloja.
Maailma on muuttunut ja elämä on muuttunut, eikä kummassakaan ole mitään pahaa tai väärää. Ei tarvitse enää niitä kaikkia tavaroita, mitä on elämän varrella tarvinnut. Vanhoja puhelimia ja muita laitteita, käyttöohjeita jo poistuneista laitteista, laitteiden mukana tulleita johtoja jne.
Äitini on kuolinsiivonnut koko ikänsä. Hän on hävittämisen mestari. Käden käänteessä myös koko lapsuuteni oli konmaritettu aikanaan, kun olin kuukauden asunut pois kotoa. Roskiin vain kaikki. Omakin lapseni on jo aikuinen, mutta olen säästänyt hänelle kyllä paljonkin tavaraa ja tekeleitä lapsuudetaan. Päättäkööt sitten itse mitä tarvii.
Anoppi kuolinsiivosi pari vuotta sitten, ja kaikenalaista verhoa ja sohvatyynyä oli tarjolla. Jotain siitä kuormasta otin, suurin osa oli kasari-ysäritaitteen tavaraa, joka on omaan silmääni ehkä hirveintä ever.
Mulla on ollut jo kauan tapana pari kertaa vuodessa käydä läpi paperit, laittaa polttoon kaikk iturha, ettei niitä kerrykään. Sama koskee komeroita ja autotallia/ulkovarastoa. Näin ei kerry roskaa nurkkiin, mutta samalla tulee tieten tahtoen säästettyä ne jotka ovat itselle säilyttämisen arvoiset, tai jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, annat sellaisen kuvan, että äitisi 74v on haudan partaalla huojuva vanhus, jonka pitäisi heittää kaikki "arvottomat kamat" heti pois.
Yllätys, yllätys, äitisi koti on äitisi koti ja monet sinulle arvottomat roskat ja rojut ovat tärkeitä äidillesi. Hän voi myötäillä sinua kun olet siellä, mutta usko minua, jos hän haluaa luopua tavaroistaan, hän olisi jo luopunut/luopuu omalla ajallaan ja omassa tahdissaan.
Voit ihan vapaasti ehdotella ihan mitä vain, mutta on aivan naurettava asenne, että kaikki, millä ei ole jälleenmyyntiarvoa sinun silmissäsi, olisi omistajalleen arvotonta roskaa. Teet suuren virheen, jos menet tuolla asenteella äitisi kotiin. Se on, kuitenkin ÄITISI KOTI, en sinun. Äitisi päättää, mitä kodissaan tekee, et sinä.
Ihan vertailun vuoksi, äitini on kohta 78. Hän joogaa, juoksee puolimaratoneja, mökkeilee, ajaa autolla ympäri maata, tekee taloyhtiön lumitöitä ja hoitaa pihansa ja puutarhansa innolla ja tarmolla. Hän on vapaaehtoistyössä auttamassa "vanhoja ihmisiä" ja pitää kotinsa rivitaloyhtiössä kunnossa. Hän on kaukana ihmisestä, jonka pitäisi suunnitella hautajaisiaan ja tavaransa kantamista pihalle.
Toki äitini ei ole erityisen kiintynyt materiaan. Hän lukee paljon, eikä tulisi mieleenikään pyytää, että hän veisi kirjansa divariin tai kirjaston kierrätyspisteelle. Äitini koti ei ole koskaan ollut hordaajien paratiisi, sillä siellä on vanhempieni ajan kanssa hankitut huonekalut, matot, taulut, astiat ja kirjat järjestyksessä. Pölyä keräävät esineet ovat lasivitriinissä. Äitini on myös kerännyt matkoilta nukkeja, ne ovat olleet ylpeästi esillä vanhempieni kodissa jo 40 vuotta.
En koe paineita siitä, että mitä tapahtuu vanhempieni kodille, kun äidistäni aika jättää. Tietenkin siellä on huonekaluja ja muuta tavaraa, kuten jokaisessa kodissa, mutta tunnen äitini. Kaikki, mikä on hänelle ylimääräistä, on sieltä lähtenyt.
Ymmärrätkö naurettavan asenteesi jos käytän sinun omaa tapaasi ajatella maailmaa.
Minun äitini täyttää 65 v. ja taustalla mt ongelmia, köpöttelee katkokävelyä, kärsii muistiongelmista (jotka aihutuvat lääkkeistä), diabeteksesta ja on mittava päivittäinen lääkitys. Siihen vedoten väitän että äitisi on mielikuvituksen tuote ja unelma jonka haluaisit muuttuvan todeksi.
Ikä ei kerro mitään, kunto on yksilöllistä.
Mun anoppi on hamsteri. Tavaraa on talo täynnä. Säälin miestäni ja sisaruksia, jotka sen mörskän joutuvat aikanaan tyhjentämään. Ja juuri näitä valittuja paloja, ikivanhoja vaatteita, pyyhkeitä jne on joka paikka täynnä. Reikäisiä lakanoita ja muuta arvokasta, jota ei voi heittää. Kun voi vielä tarvita.
Miehen sisko on joskus ehdottanut raivaamista. Sen jälkeen ei äippä puhunut tyttärelleen vuoteen, kun tytär haluaa heittää rahan arvoista tavaraa roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on Saulin ikäinen, 10 vuotta Pirkko Mannolaa nuorempi ja kolme vuotta Sikke Sumaria vanhempi. En usko, että noille kolmelle ehdotetaan vaippojen hankintaa tai kuolinsiivousta. Oma eläkeikäsi on 68v ja lapseni jo 70vuotta.
Ja sä meinaat että ku Sauli ja Pirkko on trikseviä niin kaikki muutki on?
Suurin osa ei ole.
No, itse asiassa on suurin osa on melko hyväkuntoisia, aktiivisia ihmisiä. (En tiedä, mitä käyttämäsi sana tarkoittaa tarkemmin.)
Suvussani kukaan ei ole tarvinnut rollaattoria alle yhdeksäkymppisenä.
Äänekkäimpiä näissä vanhuksia taivastelevissa ovat ilmeisesti ne, joiden viiteryhmässä vanhuus iskee nuorempana. Ei huonot elintavat tai geenit ole enää se yleisin tilanne.
Eri
Ostat sellaisen lepotuolin, johon saa lisäosana integroidun pienen pöydän lasin kuohuviinille tai konjakille. Olikohan Restless vai Conform, jolta tällaisia löytyy.