Lue keskustelun säännöt.
Miten rohkaista 74v äitiä kuolinsiivouksen tekemiseen?
05.04.2022 |
Elää tällä hetkellä ison tavaramäärän kanssa, josta suurin osa arvotonta roskaa. Mm. Valittujen Palojen kirjoja, matkamuistoja ym. krääsää on paikat väärällään, ja tietää varsin hyvin, ettei näillä tavaroilla ole mitään arvoa. On myös myöntänyt, että asuntoa on hankala siivota, kun on paljon tavaraa, josta täytyy pyyhkiä pölyt. Pelkään, että tämän sekasotkun siivoaminen jää aikanaan meidän lasten harteille ja äidin asuminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Miten voisi rohkaista äitiä tekemään / teettämään asunnossa kunnon perus ns. "kuolinsiivous", jossa kaikki ylimääräinen tavara raivattaisiin pois?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani saa aikanaan tehdä itse kuolinsiivouksen, kun me miehen kanssa kuollaan pois. Hommaa vaan pihalle ison roskalavan ja heittää siihen tavarat.
Miks ihmeessä sinä jätät se asian pojan kontolle. Tu on häpeämättömän itsekästä. Pojalla on silloin riittävästi merhetta, kun on menettänyt teidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap itse jo tehnyt oman kuolinsiivouksen? Kuolee niitä nuorempiakin.
Anna äitisi elää rauhassa. Kuolinsiivous on sinun tehtäväsi.
Kuolinsiivouksen ehdottaminen on törkeää. Äitisi joko siivoaa tai ei siivoa. Hänelle tavarat voivat tuoda iloa ja turvaa. Jos joskus tarvitsee rollaattoria tai kävely heikkenee niin on ihan perusteltua ottaa matot muista tavaroista äitisi pitäisi saada päättää itse.
Jos joutuu vanhainkotiin pysyvästi niin voit tehdä siivousta hyvissä ajoin ennen äitisi kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt sitä sanaa ainakaan käytä.
minä ainakin käytän kun kerron miksi heitän rojua pois. Olen 59 v lapseton:-)suosittelen muillekin ajoissa oli lapsia tai ei.kenenkään omaisen tarvi siivota toisten jättämiä sotkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla pitää olla sohvapöytä. Mihinkä mä lasken kädestäni kuohuviinilasin, kun en ihan jaksa yhdellä nielaisulla koko lasillista juoda?
Ostat sellaisen lepotuolin, johon saa lisäosana integroidun pienen pöydän lasin kuohuviinille tai konjakille. Olikohan Restless vai Conform, jolta tällaisia löytyy.
Hyi helkkari, möhkölepotuolit. Ei kiitos.
Onneksi meidän vastanaineina hankkimamme vm -69 kalusteet (sekä sohva- että ruokapöytä mm.) eivät ole kärsineet. Laatua kannatti ostaa. Pari huonekalua on annettu lapsenlapsille, koska tykkäävät ajan tyylistä.
Mutta en toki ole tuo jolle vastasit. Ihan sivusta huutelen.
Jotain olen kai tehnyt oikein, kun itsenääräämisoikeuttani ei kukaan läheinen katso asiakseen ääneen pohtia.
Ap ajattelee omaa parastaan, ei äitiään. Me olemme erilaisia ja tarvitsemme eri tavaroita ja eri määrän tavaraa ollaksemme onnellisia ja elääksemme sellaista elämää, jota haluamme. Mieleeni tuli vahvasti Oscar Wilden sanat "A fool who knows the price of everything and value of nothing".
Älä vain ryhdy siivoamaan äitisi "rojuja" pihalle hänen selkänsä takana. Ystäväni äiti pelästyi oman äitinsä sairaskohtausta niin, että siivosi kodistaan "kaiken arvottoman" pois. Vahinko vain hänelle ei tullut mielenkään, että kävisi tavarat läpi miehensä kanssa ja olikin samalla siivonnut pois oikeasti arvokkaita asioita, kuten ansiomerkkejä ja miehen isovanhempien sodanaikaisen kirjeenvaihdon, sillä heitti pois asioita tutkimatta. Yhden roska on usein toisen aarre.
Mieheni on niitä ihmisiä, jotka eivät kiinny tavaraan millään tavalla. Olikin mielenkiintoista havaita, että sama mies olikin haalimassa yhtä sun toista edesmenneen setänsä kotiin kuulunutta mattoa ja kaappia, kun muistot mukavista hetkistä sedän ja tädin luona iskivät mieleen.
Äitini on siivonnut kodistaan kaiken ylimääräisen vuosien varrella. Kun isäni oli vielä työelämässä, vanhempani järjestivät kotona usein illanistujaisia pitkän kaavan mukaan, joten astioita ja etenkin laseja riitti vaikka mille juomalle. Nyt, kun isäni viihtyy yhä enemmän mökillä ja vanhempani tapaavat ystäviä ja sukulaisia aterioilla kodin ulkopuolella tai käyvät museossa tai teatterissa jne, kodin astiasto on karsiutunut kummasti. Mekin saimme yhden eläkelahja astiaston, jolla vanhempani eivät tee enää mitään. Vaikka onkin mukavaa, että vanhemmat ovat karsineet ylimääräiset tavarat, se tapahtui ainakaan sellaisella vauhdilla, että pohdimme veljeni kanssa, että mahtoivatkohan luopua hieman liiastakin tavarasta. Aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolinsiivous on kammottava sana, sitä kun käyttää, niin voi olla aivan varma, että ei saa siivottua vanhempiensa tai iäkkäämpien sukulaistensa koteja. Mitä jos ap pitäisi huolen ihan omasta kodistaan ja käy läpi omat tavaransa kuten haluaa ja antaa äitinsä toimia samoin? Jos äitisi ihan omasta aloitteestaan pyytää apuasi, niin tietenkin menet apuun, mutta olet ihmeessä kunnioittava toisen omaisuutta kohtaan.
Olen varmaan juuri sellainen ihminen, joka olettaisi olevan ensimmäisenä tyhjentämässä toisten kodit, sillä järjestys, siisteys ja minimalistisuus on minulle valtavan tärkeää. Kodissani on vain kaikki välttämätön, ei mitään ylimääräistä. En säästele lehtiä, ruokakippoja tai purkkeja. Kierrätän kaiken, minkä voin ja hankin uutta vain huolellisen harkinnan jälkeen. Nykyisin kulutan enemmän elämyksiin kuin materiaan ja samoin toimin myös lahjoessani lapsiani ja lastenlapsiani.
Silti olen aika varma, että jälkipolvien mielestä kotonani on paljon arvotonta roskaa, kun puhutaan mausta ja tyylistä. Uskon kuitenkin, että kun minusta ja miehestäni aika jättää, lapsemme ja lapsenlapsemme ymmärtävät myydä astiastomme ja huonekalumme sen sijaan, että kuskaisivat ne suoraan jätelavalle.
Tässä keskustelussa on mielenkiintoinen sävy.
"Roina", "roju", "riesa", "vaiva", "mörskä" tai "häpeättömän itsekäs" sekä "roskalavalle kaikki".
Lähinnä tulee mieleen syvällä haudottu viha ja viimeinkin pääsee antamaan takaisin.
Toivottavasti olen erehtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen inssinä tehnyt satoja asuntotarkastuksia.
Useiden ihmisten tavaroiden arvo on vain 0...500 euroa. Sen niistä vain maksaakin kämppien putsausfirma jos kamat myydään heille könttänä.
Eli roskalava on usein toimiva ratkaisu.
Eriasia on arvohuonekalut, uusi tekniikka ja oikeat keräilyesineet.
Tavan kalusteet ja lumput ovat lähes arvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itse jo tehnyt oman kuolinsiivouksen? Kuolee niitä nuorempiakin.
Sen verran olen, että olen tuhonnut vanhat päiväkirjat yms. mitä en enää halunnut säilyttää ja minkä en halua menevät muiden silmille. Jos tietäisin kuolevani lähivuosina, heittäisin vielä enemmän kaikkea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on Saulin ikäinen, 10 vuotta Pirkko Mannolaa nuorempi ja kolme vuotta Sikke Sumaria vanhempi. En usko, että noille kolmelle ehdotetaan vaippojen hankintaa tai kuolinsiivousta. Oma eläkeikäsi on 68v ja lapseni jo 70vuotta.
Ja sä meinaat että ku Sauli ja Pirkko on trikseviä niin kaikki muutki on?
Suurin osa ei ole.No, itse asiassa on suurin osa on melko hyväkuntoisia, aktiivisia ihmisiä. (En tiedä, mitä käyttämäsi sana tarkoittaa tarkemmin.)
Suvussani kukaan ei ole tarvinnut rollaattoria alle yhdeksäkymppisenä.Äänekkäimpiä näissä vanhuksia taivastelevissa ovat ilmeisesti ne, joiden viiteryhmässä vanhuus iskee nuorempana. Ei huonot elintavat tai geenit ole enää se yleisin tilanne.
Eri
Pikemminkin inhorealisteja. Liian monta hyväkuntoista vanhusta menettää äkillisesti terveytensä kaatumalla kotona niihin rakkaisiin tavaroihin. Jo yksi loukkaantuminen vie kunnon hetkessä.
Tilojen raivaaminen elämisen helpottamiseksi pitäisi olla selviö, jos halutaan asua kotona mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aikanaan yritetty vihjata kun varpaat kolisi joka huoneessa lattioilla olevaan roinaan jota ei käytetä.
Nyt kp siivous ollut iso savotta, varmaan 120 kpl Ikea kassillista viety Seura, Apu ja mainoslehtisiä roskiin sen verran kun lehtiroskis vetää
Samahan se on tehdäänkö se ennen vai jälkeen äitisi kuoleman, sama homma ja samat kulut.
Sinä haluat vain päsmäröidä.
Jos äitisi ehdottaisi sinulle samaa mitä sanoisit, voihan lapsi kuolla ennen äitiään.Parempi raivata komeroihin housuvaipoille ja vuodesuojille heti tilaa eikä vasta sitten kun niitä toimitetaan muutama laatikollinen ja jättävät makkarin lattialle kun ei muualle mahdu. Siihen viereen wc-tuoli ja rollaattori niin aamuisin on hieman ahdasta kun mummua tai pappaa nostetaan sängystä.
Olisikin muutama laatikollinen, meille tulee 3 kk:n lasti Tenoja kerralla kotiin. Sauna ainoa paikka, jossa mahtuu säilyttämään. Nykykerrostaloissa kun ei liikaa kaappeja ja vaatehuoneita ole.
T. Omaishoitaja (epävirall.) - kiitollinen kunnan Tena-avusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on mielenkiintoinen sävy.
"Roina", "roju", "riesa", "vaiva", "mörskä" tai "häpeättömän itsekäs" sekä "roskalavalle kaikki".
Lähinnä tulee mieleen syvällä haudottu viha ja viimeinkin pääsee antamaan takaisin.
Toivottavasti olen erehtynyt.
Aikakausilehtien vuosikerrat eivät muutu kullaksi vaikka miten hienoissa pinkoissa säilyttäisi, vuosikymmenien varrella säkkeihin kertyneet lankakerien loput eivät koskaan päätyneet raidoiksi seuraaviin sukkiin. Nurkassa kukkapöytä josta yksi sorvattu jalka on katkennut ja se on tuettu lasten puisella rakennuspalikalla suoraksi ja aina imuroidessa pitää muistaa olla pökkäämättä ettei koko komeus kaadu. Vintille kerätty pinoja vanhoja mattoja joista psa kuivanut koppuraksi ja pohjasta murenee kumipinta pois....
Jopas oli taas nokkela aloitus.
Miksi sen äitisi yksistään pitäisi kuolinsiivous tehdä? Tee eka itte, et sinä voi tietää vaikka kuolla kuuppaisit ennen äitiäsi. Mutta ethän sä tätä hoksannut kun sulla oli kiire tyrkätä vajavaisesti kekattu juttu tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani saa aikanaan tehdä itse kuolinsiivouksen, kun me miehen kanssa kuollaan pois. Hommaa vaan pihalle ison roskalavan ja heittää siihen tavarat.
Miks ihmeessä sinä jätät se asian pojan kontolle. Tu on häpeämättömän itsekästä. Pojalla on silloin riittävästi merhetta, kun on menettänyt teidät.
Jos menee kaksi yhdeltä istumalta, tulee säästöä hautauskuluihin ja tekee vaan yhden siivouskeikan.
Hei ap, lähteehän ideasi motivoida aidosta halusta auttaa äitiäsi ja helpottaa hänen elämäänsä, eikä suinkaan itsekkäistä syistä?
Olen samaa mieltä siitä, että olemme eri iässä ihan eri kunnossa. Harva meistä tarvitsee muistutusta iästään ja suurin osa on realisti sen suhteen, että kuinka paljon elinvuosia on jäljellä. Ihminen voi olla vanha, mutta silti häntä ja hänen kotiaan ja omaisuuttaan tulee kohdella kunnioituksella. Sen puute paistaa viestistäsi, ap. Vaikka et saa valtavia summia äitisi irtaimistosta, se ei tarkoita, että se ovat jätettä.
Tiedän olevan sitä tyyppiä, jota ap ja varmasti moni muukin tässä ketjussa inhoaa: kiinnyn tavaroihini. Minulla on säästössä paljon tavaroita lapsuudestani, enkä mielelläni heitä pois tavaraa vain siitä syystä, että en juuri sillä sekunnilla sitä tarvitse. Silti, minäkään en säilytä sellaista rikkinäistä tavaraa, jota ei voi helposti korjata. Sukkia en parsi, mutta minusta on järkevää korjailla lempivaatteiden pienet kolot kuin suoraan viskata pihalle ja hankkia uusi. Sellainen ei ole kestävää kulutusta.
Kyllä, ostan yhtä sun toista. Mutta en hanki sellaista, jota en usko tarvitsevani pitkällä tähtäimellä ja tosiaan pidän huolen omaisuudestani. 20 vuotta sitten hankkimani astiasto on yhä perheeni käytössä päivittäin. Asustevalikoimassani on useampikin, joka on ollut minulla yli 30 vuotta ja ne ovat yhä kauniita ja hyvässä kunnossa. Toki kaikki nämä voivat olla ap:n kaltaisten ihmisten silmissä täysin hyödyttömiä turhakkeita, aivan kuten jo edesmenneen kummini antama korurasia (jossa on yhä korujani) ja 10-vuotislahjaksi parhaalta ystävältä saatu viuhka, joka on minulle yhä rakas, aivan kuten tämä ystäväni.
En voisi kuvitellakaan, että luopuisin kirjoistani, cd-levyistäni ja dvd-kokoelmastani. Minulla on paljon sellaisia, joita ei mistään palvelusta löydy, vaikka kuinka etsisi, joten jos niistä luovun, en tule enää koskaan niitä lukemaan/kuulemaan/näkemään, joten kynnys siihen on suuri.
Olen hyvin varma, ap, että äidilläsi saattaa olla kokoelmassaan samanlaisia tavaroita, joiden arvo on sinulle nolla, mutta ne voivat oikeasti olla hänelle hyvin tärkeitä. Joten mitä jos seuraavalla kerralla, kun menet äitisi luokse, juttelisittekin hänen esineistään ja selvittäisit niiden merkitystä äidillesi? Huomaat, että monella matkamuistolla on tarina, jota et ehkä tiedä. Voikin olla, että osoitat kiinnostusta äitisi elämään, samalla äitisi pääsee käymään läpi kotiaan ja saattaakin huomata, että osan esineistä voi luovuttaa eteenpäin tuottamaan iloa myös jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap itse jo tehnyt oman kuolinsiivouksen? Kuolee niitä nuorempiakin.
Sen verran olen, että olen tuhonnut vanhat päiväkirjat yms. mitä en enää halunnut säilyttää ja minkä en halua menevät muiden silmille. Jos tietäisin kuolevani lähivuosina, heittäisin vielä enemmän kaikkea pois.
Ai sun pitäisi ensin tietää koska kuolet ennenkuin heittäisit kamaa pois? Mutta äitees pitäisi siivota roinansa nyt vaikka senkään kuolinaikaa ei kukaan tiedä. Outo logiikka sulla.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivouksen ehdottaminen on törkeää. Äitisi joko siivoaa tai ei siivoa. Hänelle tavarat voivat tuoda iloa ja turvaa. Jos joskus tarvitsee rollaattoria tai kävely heikkenee niin on ihan perusteltua ottaa matot muista tavaroista äitisi pitäisi saada päättää itse.
Jos joutuu vanhainkotiin pysyvästi niin voit tehdä siivousta hyvissä ajoin ennen äitisi kuolemaa.
Eihän niitä mattojakaan saa ottaa pois, jos vanhus kieltää vaikka hän kompastuisi niihin mennen tullen monta kertaa päivässä. Ilman vanhuksen lupaa hänen asuntoonsa ei madalleta kynnyksiä eikä laiteta tukikaiteita vaikka ne olisi välttämättömiä.
"Haluaisitko apua näiden tavaroiden vähentämiseen? Voisimme viedä jotain hyväntekeväisyyteen ja jotain kierrätykseen niin sinulla olisi täällä väljempää. Tulisinko ensi viikonloppuna auttamaan?"
Jos et halua auttaa, asia ei kuulu sinulle.