Lue keskustelun säännöt.
Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...
04.04.2022 |
Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.
Ja ne esitelmät luokan edessä...
Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.
Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.
Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"
Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.
Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.
90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?
Kommentit (171)
Nykyään yläasteen musiikintunnilla ei kuulemma tarvitse laulaa mukana, voi vaan kuunnella ja välillä soitella. Mitään laulukokeita ei tietenkään järjestetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt tuota, miksi se koenumero piti sanoa tai käydä näyttämässä opettajalle. Eikö hän tiennyt, minkä numeron hän oli kokeesta antanut?
Meillä ei ainakaan 90-luvulla tarvinnut laulaa muiden kuullen.
Hiihtoviikko kuulostaa ihanalta, meillä oli vain hiihtopäivä, paras päivä lukuvuodessa! Hiihdin aina laskettelun sijaankin jos sai valita.
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Luojan kiitos, meillä ei ollut kuin hiihtoPÄIVÄ. Aika hurjaa, jos se joissain kouluissa oli muutettu viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluhiihto oli kamalaa aivan liian pitkillä suksilla kun oli joka mäessä nurin. Urheilukilpailut oli myös ikäviä jos ei ollut mikään urheilija.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ujo, kiusattu, epäliikunnallinen...
Mutta silti nuo ap:n luettelemat jutut olivat mielestäni ok lukuunottamatta koenumeroiden julkistuksia.
Ihan aiherllista on siedättää lapsia esiintymiseen, opettaa kuuluvasn äänenkäyttöön ja kannustaa liikuntaan.
Miksi ei saisi antaa palautetta väärin tehdystä työstä?
Heh, yläasteella rohkaistuin jopa keppostelumielessä kastelemaan taulusienen litimäräksi...
Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo
Kuka teillä ne kokeet arvosteli, jos opettaja ei numeroa näyttämättä tiennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Väärin. Kysy vaikka ammattiesiintyjiltä, jotka oksentavat joka kerta ennen keikkaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtopäivä? Meillä oli ihan hiihtokilpailut. Kaikkien oli pakko osallistua. Hyvät olivat hyviä ja huonot huonoja. Ei siinä sen kummempaa. Kuumaa mehua saatiin palkinnoksi. Ja hopealusikoita, jos pääsi palkintopallille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Eli et ymmärrä yhtään, mitä on esiintymisjännitys. Siltä se alkujaankin jo vaikutti. Annan kymmenen pisteen vihjeen: esiintymisjännityksellä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa eikä sitä myöskään saa "kitkettyä" pois, vaikka miten kasvattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Söimme ala-asteella omassa luokassa. Ruokajärjestäjävuorossa olevat hakivat keittiöstä lautaset, ruoka-astiat ym. Luokan pari suosituinta tyttöä sai päättää nämä järjestäjäryhmät. Minut (ujo ja hiljainen ja luokan pienin) laitettiin tietenkin suosituimpien ja äänekkäimpien tyttöjen ryhmään ja laitettiin kantamaan kaikki painavimmat korit. Muistan vieläkin, miten painava oli kori, jossa oli 25 lautasta ja päällimmäisessä jäteruoka. Pelkäsin aina, että se läikkyy lattialle kantaessani sitä läpi ison koulurakennuksen ja monet portaat.
Sanoin opettajalle tästä, mutta vastaus oli luokkaa "tää nyt vain on näin".
Nyt kahdeksankymppinen äitini on kertonut, että hänen kyläkoulussaan punnittiin kaikki yhtäaikaa. Tytöt ja pojat riviin jumppasaliin, puntariin ja paino sanottiin ääneen samalla kun se merkattiin ylös. Äitini oli, ei nyt lihava mutta isokokoisin tytöistä ja pojat tietysti kiusasivat siitä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kahdeksankymppinen äitini on kertonut, että hänen kyläkoulussaan punnittiin kaikki yhtäaikaa. Tytöt ja pojat riviin jumppasaliin, puntariin ja paino sanottiin ääneen samalla kun se merkattiin ylös. Äitini oli, ei nyt lihava mutta isokokoisin tytöistä ja pojat tietysti kiusasivat siitä aiheesta.
Kunnon kiusaamiskulttuuria!
Hirveimpiä olivat liikuntatunneilla tehtävät kokeet. Telinevoimistelusarja, puomisarja jne. Joo, en ollut millään tasolla voimistelijatyyppiä....
Vierailija kirjoitti:
Nyt kahdeksankymppinen äitini on kertonut, että hänen kyläkoulussaan punnittiin kaikki yhtäaikaa. Tytöt ja pojat riviin jumppasaliin, puntariin ja paino sanottiin ääneen samalla kun se merkattiin ylös. Äitini oli, ei nyt lihava mutta isokokoisin tytöistä ja pojat tietysti kiusasivat siitä aiheesta.
Meillä käytiin terkkarilla ja kun tultiin terkkarilta, kerrottiin luokalle pituus ja paino. Siis ihan lapsista itsestään oli lähtöisin tämä.
nosto