Lue keskustelun säännöt.
Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...
04.04.2022 |
Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.
Ja ne esitelmät luokan edessä...
Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.
Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.
Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"
Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.
Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.
90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä kauheeta siinä liikunnassa oikein on? Miksi ei voi osallistua? Omallakin luokalla oli pari näitä joilla ei koskaan ollut mitään varusteita, eivät suostuneet käyttämään koulun varusteita ja pullikoivat koko ajan kaikessa vastaan. Ei siihen hiihtolenkkiin, uimahallivierailuun tai ringettepeliin kuole.
T. Epäurheilullinen lapsi joka otti kaikkeen osaa vaikka ei missään hyvä ollutkaan
Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei kaikki ole reippaita open lellikkejä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen opea.
Juu onhan se ihan kauheeta ku joutuu vähän liikkumaan. Yleensä koulussa tehdään mitä opettaja määrää. Ei siinä mitää lellikkejä olla kun tehdään ees se vähimmäismäärä mitä pitää.
Vähimmäismäärä on se, että tullaan tunnille. Kaikki siitä eteenpäin on extraa.
P.S. Liikkua voi ilman, että tekee sen jossain hikisessä jumppasalissa opettajan kyykytettävänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tarkoitus on siedättää kestämään esiintymistä. Missään nimessä ei tule vähentää esitelmien yms. pitämistä luokan edessä vaan päinvastoin lisätä niitä! Jos moinen on edessä vain kerran vuodessa, ei totu vaan ehtii jännittää. Jos esitelmien pito on normaali käytäntö, se alkaa myös tuntua normaalilta käytännöltä 🤷♀️
Painajainen siitä tulee... Vähän kuin kouluruoka. Pakotettiin syömään vaikka oksensi, niin ettei vielä 35 vuotiaanakaan tehnyt mieli kokeilla uusia ruokia. Pizzaakin söin ekan kerran vasta 36 vuotiaana ja vieläkin on painajainen siitä että joutuu syömään jotain outoa jolle yökkää...
Subjektiivinen kokemus. Ei se oikeaa kidutusta ole ollut. Ja joku ei tykkää hiihtää, toinen ei tykkää kielistä, joku ei matematiikasta, piirustuksesta. Kaiken voi kokea henkilökohtaisena tragediana, joka kulkee läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Hirveimpiä olivat liikuntatunneilla tehtävät kokeet. Telinevoimistelusarja, puomisarja jne. Joo, en ollut millään tasolla voimistelijatyyppiä....
Telinevoimistelu oli todellakin silkkaa kidutusta. Pelotti ihan tajuttomasti. Koskaan ei kuitenkaan opastettu, piti vaan mennä ja tehdä. Pienessä kyläkoulussa suuri osa tytöistä kävi telinejumpassa ja heille toki kömpelysten suoritusten seuraaminen oli viihdettä.
Kun oli pakko syödä viiliä välipalaksi ja smetanaa borssikeitossa.
Kun oli pakko kävellä rinkiä tamburiinin tahdissa, sätkiä nilkkoja suoraksi ja heitellä hernepussia ilmaan.
Kun oli pakko jumpata aerobickiä.
Kun oli pakko laulaa luokan edessä.
Kun oli pakko tehdä näytelmä.
Kun oli pakko kertoa, että sai vain muutaman joululahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* 9 vee pakko lausua runo, 'Kalajuttu', jossa sitten pitää sylkäistä lausumisen lopuksi niin pitkälle kun pystyy... Koulun juhlasalissa koko koulun edessä...
* jumppatunnilla pakko tehdä lattialla kivulias liike, joka on myöhemmin kokonaan kielletty... ehkä osasyy ilmeneviin selkäongelmiin...
* EI VIITSI KAIVELLA, MUTTA ONHAN NOITA KUMMIA JUTTUJA...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä kauheeta siinä liikunnassa oikein on? Miksi ei voi osallistua? Omallakin luokalla oli pari näitä joilla ei koskaan ollut mitään varusteita, eivät suostuneet käyttämään koulun varusteita ja pullikoivat koko ajan kaikessa vastaan. Ei siihen hiihtolenkkiin, uimahallivierailuun tai ringettepeliin kuole.
T. Epäurheilullinen lapsi joka otti kaikkeen osaa vaikka ei missään hyvä ollutkaan
Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei kaikki ole reippaita open lellikkejä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen opea.
Juu onhan se ihan kauheeta ku joutuu vähän liikkumaan. Yleensä koulussa tehdään mitä opettaja määrää. Ei siinä mitää lellikkejä olla kun tehdään ees se vähimmäismäärä mitä pitää.
Vähimmäismäärä on se, että tullaan tunnille. Kaikki siitä eteenpäin on extraa.
P.S. Liikkua voi ilman, että tekee sen jossain hikisessä jumppasalissa opettajan kyykytettävänä
Opetussuunnitelmaan kuuluu liikunta. Meni aina turhaa aikaa siihen kun opettaja maanitteli näitä nurkassaistujia edes kävelemään.
Niitä oli kahdenlaisia: joko pullukoita limsapullo kourassa tai sitten gootteja/hevareita yms joista oli loukkaus ihmisyyttä vastaan kun opettaja kehotti pukemaan liikuntaan sopivat vaatteet tai varusteet. Huvittavia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveimpiä olivat liikuntatunneilla tehtävät kokeet. Telinevoimistelusarja, puomisarja jne. Joo, en ollut millään tasolla voimistelijatyyppiä....
Telinevoimistelu oli todellakin silkkaa kidutusta. Pelotti ihan tajuttomasti. Koskaan ei kuitenkaan opastettu, piti vaan mennä ja tehdä. Pienessä kyläkoulussa suuri osa tytöistä kävi telinejumpassa ja heille toki kömpelysten suoritusten seuraaminen oli viihdettä.
Meillä oli joku sellainen noin lapsen pään korkeudella oleva puomi tms. jonka päällä piti hyppiä mm. niin, että jalat vaihtoivat paikkaa (ensin oikea edessä, sitten vasen edessä). Jos en ihan väärin muista, siellä olisi pitänyt tehdä myös kärrynpyörä. Joka tapauksessa oli helkkarin pelottavaa pomppia siellä ilman minkäänlaista ennakkoharjoittelua muutenkin korkeanpaikan kammoisena punkerona. Joskus oikeasti pelkäsin, että se puomi katkeaa, kun hypin :D:D:D Naurattaa nyt, mutta ei todellakaan naurattanut silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi. Elämässä joutuu joskus epämukavuusalueelle. Paras tottua siihen. Vai oppilaidenko pitää saada kertoa mitä milloinkin tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä kauheeta siinä liikunnassa oikein on? Miksi ei voi osallistua? Omallakin luokalla oli pari näitä joilla ei koskaan ollut mitään varusteita, eivät suostuneet käyttämään koulun varusteita ja pullikoivat koko ajan kaikessa vastaan. Ei siihen hiihtolenkkiin, uimahallivierailuun tai ringettepeliin kuole.
T. Epäurheilullinen lapsi joka otti kaikkeen osaa vaikka ei missään hyvä ollutkaan
Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei kaikki ole reippaita open lellikkejä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen opea.
Juu onhan se ihan kauheeta ku joutuu vähän liikkumaan. Yleensä koulussa tehdään mitä opettaja määrää. Ei siinä mitää lellikkejä olla kun tehdään ees se vähimmäismäärä mitä pitää.
Vähimmäismäärä on se, että tullaan tunnille. Kaikki siitä eteenpäin on extraa.
P.S. Liikkua voi ilman, että tekee sen jossain hikisessä jumppasalissa opettajan kyykytettävänä
Opetussuunnitelmaan kuuluu liikunta. Meni aina turhaa aikaa siihen kun opettaja maanitteli näitä nurkassaistujia edes kävelemään.
Niitä oli kahdenlaisia: joko pullukoita limsapullo kourassa tai sitten gootteja/hevareita yms joista oli loukkaus ihmisyyttä vastaan kun opettaja kehotti pukemaan liikuntaan sopivat vaatteet tai varusteet. Huvittavia tyyppejä.
Opetussuunnitelmaan saa kuulua ihan mitä vaan. Mutta ei se tarkoita, että on pakko tehdä kaikkea mitä opettaja keksii vaatia. Jo pienenä on hyvä opetella tunnistamaan rajansa ja osoittamaan muillekin missä ne kulkevat. Näin ei tule kynnysmatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
gootteja/hevareita yms joista oli loukkaus ihmisyyttä vastaan kun opettaja kehotti pukemaan liikuntaan sopivat vaatteet
Loistavaa!
Goottiporukka on huvittavaa. Liikuntatunnilla pitäisi poistaa valkea maali ja muut meikit naamasta, irrotella enimmät korut ja riisua kaikki mustat ja violetit röyhelöt ja rensselit. Se riisuuntuminen itsessään käy jo liikuntasuorituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö nokkahuilua soitellaan?
Valitettavasti kyllä.
t. 9-vuotiaan "lahjakkaan" nokkahuilistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetussuunnitelmaan saa kuulua ihan mitä vaan. Mutta ei se tarkoita, että on pakko tehdä kaikkea mitä opettaja keksii vaatia. Jo pienenä on hyvä opetella tunnistamaan rajansa ja osoittamaan muillekin missä ne kulkevat. Näin ei tule kynnysmatoksi.
Ei opettaja vaadi sellaista, mikä ei kuulu opetussuunnitelmien perusteisiin. Joitakin asioita pitää vaatia, ja ne opettaja vaatii. Sitten on sellaista, mitä opettaja voi katsoa hyvällä muttei vaadi. Liikuntahommissa on paljon sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö nokkahuilua soitellaan?
Helvetissä on ihan oma erityinen kiirastulensa sille, joka keksi ottaa nokkahuilun soiton opetusohjelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..
Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Luokkaan saapuminen ja luokasta poistuminen pituusjärjestyksessä. Lyhyimpiä ja pisimpiä luonnollisesti kiusattiin.
Terveystarkastukset yms. aakkosjärjestyksessä. Aakkosten ensimmäisiä ja viimeisiä luonnollisesti kiusattiin.
Ryhmiin jakautuminen syntymäkuukauden mukaan. Ensimmäisenä ja viimeisenä syntyneitä luonnollisesti kiusattiin.
Se, että liikunnan opettaja antoi aina kahden suosikkioppilaansa valita itselleen mieleiset pelijoukkueet.
Siinä sitten toisten katsellessa kumpikin kapteeni kutsui vuorotellen yhden kerrallaan omaan joukkueeseensa. Eniten jännitti se, etten vaan tulisi valituksi viimeisenä. Olla se, jota kumpikaan ei olisi halunnut.
Toivottavasti tätä nöyryyttävää käytäntöä ei enää ole nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö nokkahuilua soitellaan?
Minuakin kiinnostaisi tietää, oliko kyseessä lama-ajan soitin vai vieläkö sitä soitetaan ala-asteella?
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..