Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...

Vierailija
04.04.2022 |

Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.

Ja ne esitelmät luokan edessä...

Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.

Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.

Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"

Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.

Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.

90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?

Kommentit (171)

Vierailija
161/171 |
04.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla. 

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä. 

Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,

Väärin. Kysy vaikka ammattiesiintyjiltä, jotka oksentavat joka kerta ennen keikkaa tms. 

Mikä ongelma tuossa on, jos kerran ovat valinneet ammatikseen 'ammattiesiintymisen'? Minä en ainakaan jaksa sääliä ihmistä, joka on itse valinnut oksentamisen jonkun toisen ammatin sijaan. 

Niitä esiintymisiä tulee introvertinkin töissä, tuotekehitysinssi joutuu pitämään esitelemän projektipalaverissa ja saa vastaansa epäystävällisiä kysymyksiä(mikä mättää!?).

Olen istunut sellaisessa palaverissa, jossa nuori inssi änkytti, esimies äyski ja muut pommittivat kysymyksillä.

Tulee lasten asioita koskevia palavereita, yhtiöiden yhtiökokouksia, julkisia keskustelutilaisuuksia(vaikkapa asuinalueesi kaavoitukseen liittyviä), joissa pitäisi saada suunsa auki ja esittää asiansa...

Et siis todellakaan tajua... On olemassa esiintymisiä ja "esiintymisiä". Esitelmää yleisön edessä en todellakaan pysty pitämään (paniikki, pyörtymisen tunne, rintakivut), kun taas yhtiökokoukset yms. jossa en ole yleisön silmätikkuna siellä etualalla sujuvat hyvin eikä niissä puhuminen jännitä pätkääkään.

Onko sulla jokin vika siellä korvien välissä, vai mikset vaan pysty uskomaan ettei se esiintymiskammo mene kaikilla vaan harjoittelemalla ohi. Se esiintymiskammo kun oikeasti voi jollain olla niin paha että vaikuttaa aika pitkälti myös niihin elämänvalintoihin mm. ammatin ja koulutuksen suhteen. Siksi esitelmien pakottaminen ammattiin kouluttautuessa, vaikkei ko. ammattiin ikinä mitkään esiintymiset kuulukaan, on ihan pelkkää kiusantekoa ja kidutusta.

Nimimerkillä:

Olisin ollut loistava bioanalyytikko

Vierailija
162/171 |
04.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei ole koulusta, mutta päiväkodista. Minulla kaatui vahingossa ruokaillessa maitolasi keittoruuan joukkoon. Hoitaja pakotti syömään, vaikka meinasin oksentaa! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/171 |
04.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos koulussa annettaisiin vaihtoehto että esiintymistä pelkäävät eivät tekisi esitelmiä niin sen jälkeen niitä ei tekisi enää kukaan. Välillä ihmisen on vaan mentävä pois siltä mukavuusalueelta, jossa on tottunut olemaan.

Vierailija
164/171 |
04.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla. 

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä. 

Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,

Hiihtokilpailut, aivan hirveää, aina viimeinen.. Voi sitä häpeää.

6. luokalla unohdin monot kotiin, eipä tarvinnut kisata.

6.luokalla

Yleisurheilua stadionilla ja juoksukisa, kiusaamista, että läskit heiluu.

Koko yläkoulun skippasin stadion liikuntatunnit ja luistelutunnit.

Samoin esitelmät.

Kun täytin 18v, niin riemuitsin, kun ei tarvinnut enää KOSKAAN tehdä epämiellyttäviä asioita.

7 vuoteen en käynyt hammaslääkärillä,

Multa ei ole koskaan otettu Papa koetta, en ole tehnyt esitelmää sitten vuoden 2001.

Ihanaa olla aikuinen

N37

Muuten hyvä, mutta hammastarkastuksessa kannattaa käydä, samoin papa-kokeessa, ihan oman terveytesi tähden. Ettei kohdunkaulansyöpä yllätä. Varhaisvaiheessa todettu voidaan hoitaa. 

Hammaslääkäriin menen vasta sitten, kun en kivuiltani pysty kotona olemaan.

Pelkään Papa koetta, joten väliin jää.

N37

Jos käyt säännöllisesti hammaslääkärissä niin silloin se on paljon vähemmän kivuliasta kuin silloin kun jätät sen siihen pisteeseen, että hampaat mätänevät suussa. Pahimmassa tapauksessa voit menettää hampaasi ja hoitamaton ientulehdus voi vaarantaa jopa sydämesi terveyden. Nykyään on hammalääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet pelkopotilaiden hoitoon. Samaten Papakokeen väliinjättämisellä voi olla todella pahat seuraukset.

https://www.terve.fi/artikkelit/40408-hoitamaton-ientulehdus-vaarantaa-…

Tiedetään, mutta ei kiitos.

Kun ei ole pakko, niin en mene kumpaankaan :)

N37

Vierailija
165/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
166/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esitelmissä ei ole kyllä mitään kitumista. Niitä tehtiin niin paljon, että se oli ihan normi päivä. MElkein joka viikko.

Onko AP reippaasti yli 50v, jos se on ollut harvinaista kidutusta vielä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
167/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuudennella luokalla pojat terveystarkastukseen pareittain. Myös pippelit tarkastettiin ja hoitaja esitti mahdolliset kommentit molempien kuullen. Tapahtui 70-luvulla.

Vierailija
168/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

2000-luvun lopulla yläasteella ja vielä lukiossakin toisella liikunnan pakollisella kurssilla oli lihaskuntotestit. Muistan vielä elävästi, kun mun mua 10 kuukautta vanhempi isosisko pelotteli mua kesällä 2007, että ne lihaskuntotestit on ihan kamalia ja kesällä 2007 kesälomalla harrastin sitten mun isosiskon kanssa "iltajumppia" mummoloissa ja äidin puolen mummon mökin saunan pukuhuoneessa.:-D Siihen "iltajumppaan kuului siis punnerruksia, vatsalihaksia ja jalkojen lihaksien verryttelyä. Ei ollut mitään kaksimielistä tossa jutussa, kun jo jotkut täällä voi vetää toisenlaisiakin johtopäätöksiä noista "iltajumpista". Muistan kun kahdeksannen luokan syksyllä syyslukukaudella 2009 lihaskuntotestien "piipjuoksussa" kestin neljänneksi viimeiseksi asti meistä meijän luokan pojista ja sain paremman tuloksen kuin jotkut tunnetusti meijän luokalla urheilua aktiivisesti harrastavat pojat ja olin hyvin ylpeä tosta tuloksesta, sillä en harrastanut tuohon aikaan mitään urheilulajia aktiivisesti. Kävin silloin vain aktiivisesti päivittäin lenkillä meijän ulkokoiran kanssa läheisessä metsässä. Muuten en saanut mitään huipputuloksia noissa lihaskuntotesteissä koskaan erityisemmin yläasteella. Cooper-juoksutkin oli aika kidutusta liikuntatunneilla, vaikka ihan kelpo tulokset sainkin niistä.

T: M28

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
169/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla. 

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä. 

Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,

Olen aina ollut aika ujo, peruskoulussa hyvinkin ujo, ja esitelmät olivat kauhistus. Yliopistossa opiskelin suomen kieltä, minkä opintoihin kuului puheoppia. Siellä oli kurssi, jolla pidettiin esitelmiä voisi sanoa solkenaan. Kyllä se pitää paikkansa, että siihen tottuu. Se siinä oli ideanakin, että esitelmä ei ole joku Iso Juttu, joka tapahtuu kerran vuodessa, vaan joka viikko. Ei sitä tavallaan enää jaksanut jännittää. Luokan ja ryhmän ilmapiiri vaikuttaa myös paljon. Temperamenttini ei ole muuttunut mihinkään, enkä mitenkään nauti esiintymisestä, mutta pystyn siihen.

Vierailija
170/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hah, meidän piti vielä 2000-luvun alussakin laulukokeessa laulaa vuorotellen tietty laulu (kaikilla sama) koko luokan edessä. Se tehtiin aakkosjärjestyksessä, mutta kun oma vuoro oli mennyt, piti luokasta poistua ruokatunnille! Koska olin viimeinen, ei luokassa siis opettajan lisäksi ollut ketään muita minun laulaessani. Olin ihan ok laulaja, mutta erittäin ujo esiintymään, joten tuo oli kunnon onnenpotku.

Tuolloin olin vain niin helpottunut, etten osannut ajatella asiaa muiden kannalta - mutta outo ja ehkä ihan pikkuisen epäreilu käytäntö. En tajua miksei vain voitu tehdä niin, että jokainen kävi yksin laulamassa kun muut odottivat luokan ulkopuolella?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
171/171 |
05.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla. 

Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä. 

Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,

Olen aina ollut aika ujo, peruskoulussa hyvinkin ujo, ja esitelmät olivat kauhistus. Yliopistossa opiskelin suomen kieltä, minkä opintoihin kuului puheoppia. Siellä oli kurssi, jolla pidettiin esitelmiä voisi sanoa solkenaan. Kyllä se pitää paikkansa, että siihen tottuu. Se siinä oli ideanakin, että esitelmä ei ole joku Iso Juttu, joka tapahtuu kerran vuodessa, vaan joka viikko. Ei sitä tavallaan enää jaksanut jännittää. Luokan ja ryhmän ilmapiiri vaikuttaa myös paljon. Temperamenttini ei ole muuttunut mihinkään, enkä mitenkään nauti esiintymisestä, mutta pystyn siihen.

Mielestäni Suomessa on ongelmana juurikin se, että esitelmistä tehdään joku iso ja pelottava juttu heti alusta asti. Näin oli ainakin meillä: kun aloimme pitää ensimmäisiä esitelmiä ala-asteella, muistan opettajan sanoneen "mutta turha tätä on jännittää, ei se ole lainkaan niin pelottavaa kuin ehkä luulette" tms. Jos joku ei ennen tuota ollut jännittänyt esitelmän pitämistä, niin sitten ainakin jännitti.

Asiaan ei todellakaan pitäisi suhtautua noin. Siitä pitäisi tehdä opettajankin toimesta helppo, normaali ja arkipäiväinen tehtävä, eikä maalailla siitä jotain iso mörköä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi seitsemän