Lue keskustelun säännöt.
Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...
04.04.2022 |
Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.
Ja ne esitelmät luokan edessä...
Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.
Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.
Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"
Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.
Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.
90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Elämässä joutuu joskus epämukavuusalueelle. Paras tottua siihen. Vai oppilaidenko pitää saada kertoa mitä milloinkin tehdään?
Olen samaa mieltä, että käynti siellä epämukavuusalueella on ehdottomasti tärkeää henkiselle kasvullemme ja myös saavuttaaksemme varsinaisen potentiaalimme. Toki opettajien täytyy ehdottomasti välttää oppilaiden nöyryyttämistä. Esim. tuo että kerrotaan kaikkien oppilaiden koenumerot kaikkien edessä on todella ilkeää.
"epämukavuusalue" eli suomeksi kidutusta!!
En liiku enkä enkä esiinny aikuisena, niin kamalaa oli koulu lapsena.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
En minä ainakaan ole koskaan työhaastattelussa joutunut seisomaan kymmenien ihmisten edessä esitelmöimässä. Se, että istuu kahdestaan jossain huoneessa juttelemassa on ihan eri juttu kuin esiintyminen yleisölle. Ja esim. raksamiehellä tai palkanlaskijalla ei todellakaan ole mitään esitelmiä kollegoille. Asiakkaiden kanssa keskustelukin on ihan eri asia kuin esitelmän pitäminen/esiintyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
Etkö oikeasti tajua, mikä ero on esiintymisellä ja keskustelulla? Vai etkö vain halua tajuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä kauheeta siinä liikunnassa oikein on? Miksi ei voi osallistua? Omallakin luokalla oli pari näitä joilla ei koskaan ollut mitään varusteita, eivät suostuneet käyttämään koulun varusteita ja pullikoivat koko ajan kaikessa vastaan. Ei siihen hiihtolenkkiin, uimahallivierailuun tai ringettepeliin kuole.
T. Epäurheilullinen lapsi joka otti kaikkeen osaa vaikka ei missään hyvä ollutkaan
Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei kaikki ole reippaita open lellikkejä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen opea.
Juu onhan se ihan kauheeta ku joutuu vähän liikkumaan. Yleensä koulussa tehdään mitä opettaja määrää. Ei siinä mitää lellikkejä olla kun tehdään ees se vähimmäismäärä mitä pitää.
Vähimmäismäärä on se, että tullaan tunnille. Kaikki siitä eteenpäin on extraa.
P.S. Liikkua voi ilman, että tekee sen jossain hikisessä jumppasalissa opettajan kyykytettävänä
Opetussuunnitelmaan kuuluu liikunta. Meni aina turhaa aikaa siihen kun opettaja maanitteli näitä nurkassaistujia edes kävelemään.
Niitä oli kahdenlaisia: joko pullukoita limsapullo kourassa tai sitten gootteja/hevareita yms joista oli loukkaus ihmisyyttä vastaan kun opettaja kehotti pukemaan liikuntaan sopivat vaatteet tai varusteet. Huvittavia tyyppejä.Opetussuunnitelmaan saa kuulua ihan mitä vaan. Mutta ei se tarkoita, että on pakko tehdä kaikkea mitä opettaja keksii vaatia. Jo pienenä on hyvä opetella tunnistamaan rajansa ja osoittamaan muillekin missä ne kulkevat. Näin ei tule kynnysmatoksi.
No entäs jos lapsesta tuntuu että matikka ei oo sen juttu? Tai jos ei tykkää osallistua musiikin tunnille koska biisit on paskoja? 😂
Sitten tekee niin kuin liikunnanvihaajat jumppatunnilla. On paikalla ja tekee sen mitä on ihan välttämätöntä, jotta saa edes sen vitosen. Ja siinäpä se.
8 luokan lusikkatesti. Jos ei tullut heijaria joutui tarkempiin tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tarkoitus on siedättää kestämään esiintymistä. Missään nimessä ei tule vähentää esitelmien yms. pitämistä luokan edessä vaan päinvastoin lisätä niitä! Jos moinen on edessä vain kerran vuodessa, ei totu vaan ehtii jännittää. Jos esitelmien pito on normaali käytäntö, se alkaa myös tuntua normaalilta käytännöltä 🤷♀️
Niin että tehdään esiintymiskammoisen elämästä vielä vähän hankalampaa vai? Joo ei. Toivottavasti niitä esitelmien pitoa luokan edessä ollaan tähän mennessä ymmärretty vähentää. Kiva esimerkiksi kiusatun olla siellä edessä oikein kiusaajien maalitauluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Eli et ymmärrä yhtään, mitä on esiintymisjännitys. Siltä se alkujaankin jo vaikutti. Annan kymmenen pisteen vihjeen: esiintymisjännityksellä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa eikä sitä myöskään saa "kitkettyä" pois, vaikka miten kasvattaisi.
Jaa, kyllä minä olen ollut kova jännittäjä, ja silti esiinnyn usein, vaikka se edelleen jännittää.
En vaan ole antanut jännittämisen haitata elämääni, vaan minusta se on ihan normaalia. Kannattaa vaan altistaa itseään.
Kivat sulle! Minulle esiintymistilanne aiheuttaa nykyisin paniikkikohtauksen. Ja ei, siihen ei auta altistaminen. Sitä lajia tuli ihan tarpeeksi koulussa ja pitkälti siksi tilanne on mennyt nykytasolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli koulun hiihtokilpailujen jälkeen joukkonolaus. Olivat opettajat keksineet palkita kaikki viimeiseksi jääneet viipurinrinkeleillä. Palkinta tapahtui yhteisesti ruokasalissa muiden katsellessa vaivautunutta joukkoa edessä.
Tyttäreni oli päästävä käymään vessassa kesken tunnin. Koulussa oli remontti käynnissä ja porauksen ääniä jolloin opettaja oli luokalle todennut; kuinka se ...nyt noin. Tultuaan koko luokkaa nauratti opettajan "vitsi". Ei saanut tämä ope meiltä enää keväällä kukkia lomien alkaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että liikunnan opettaja antoi aina kahden suosikkioppilaansa valita itselleen mieleiset pelijoukkueet.
Siinä sitten toisten katsellessa kumpikin kapteeni kutsui vuorotellen yhden kerrallaan omaan joukkueeseensa. Eniten jännitti se, etten vaan tulisi valituksi viimeisenä. Olla se, jota kumpikaan ei olisi halunnut.
Toivottavasti tätä nöyryyttävää käytäntöä ei enää ole nykyisin.
Olin valitsemassa. Ei sekään ollut helppoa. Ystävät suuttuivat ja viimeiseksi jääneiden naamasta näki ajatukset. Itse yritti olla muka oikeudenmukainen. Pakko oli valita kavereita ja vaikea oli valita sellainen jonka tiesi ettei halunut pelata. Kyllä niistä valinnoista sai kuulla pitkään. En todellakaan olisi halunnut olla siinä roolissa.
Valitsijan asema ei voi olla vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli koulun hiihtokilpailujen jälkeen joukkonolaus. Olivat opettajat keksineet palkita kaikki viimeiseksi jääneet viipurinrinkeleillä. Palkinta tapahtui yhteisesti ruokasalissa muiden katsellessa vaivautunutta joukkoa edessä.
Tyttäreni oli päästävä käymään vessassa kesken tunnin. Koulussa oli remontti käynnissä ja porauksen ääniä jolloin opettaja oli luokalle todennut; kuinka se ...nyt noin. Tultuaan koko luokkaa nauratti opettajan "vitsi". Ei saanut tämä ope meiltä enää keväällä kukkia lomien alkaessa.
Ikävä pilata "kostosi", mutta se opettaja oli todennäköisesti vain helpottunut, kun oli yksi puska vähemmän. Ne lahjat eivät ole opettajalle läheskään aina ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
Äiti voi aina soottaa, että ei ei, ei mun lapsi vaan, se ahdistuu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
En minä ainakaan ole koskaan työhaastattelussa joutunut seisomaan kymmenien ihmisten edessä esitelmöimässä. Se, että istuu kahdestaan jossain huoneessa juttelemassa on ihan eri juttu kuin esiintyminen yleisölle. Ja esim. raksamiehellä tai palkanlaskijalla ei todellakaan ole mitään esitelmiä kollegoille. Asiakkaiden kanssa keskustelukin on ihan eri asia kuin esitelmän pitäminen/esiintyminen.
Harvoin ne työhaastattelut mitään mitään rentoja jutustelutuokioita on, kyllä siinä pitää osata osaamisensa esittää usein useammallakin haastattelijalle yhtä aikaa ja kyllä nykyään esitelmän pitäminenkin on ihan normi osa tuota haastattelua. Kaverilla just oli haastattelu kirjanpitohommiin ja hänen täytyi valmistella esitelmä ihan jo tuota haastattelua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Hiihtokilpailut, aivan hirveää, aina viimeinen.. Voi sitä häpeää.
6. luokalla unohdin monot kotiin, eipä tarvinnut kisata.6.luokalla
Yleisurheilua stadionilla ja juoksukisa, kiusaamista, että läskit heiluu.Koko yläkoulun skippasin stadion liikuntatunnit ja luistelutunnit.
Samoin esitelmät.
Kun täytin 18v, niin riemuitsin, kun ei tarvinnut enää KOSKAAN tehdä epämiellyttäviä asioita.
7 vuoteen en käynyt hammaslääkärillä,
Multa ei ole koskaan otettu Papa koetta, en ole tehnyt esitelmää sitten vuoden 2001.Ihanaa olla aikuinen
N37
Muuten hyvä, mutta hammastarkastuksessa kannattaa käydä, samoin papa-kokeessa, ihan oman terveytesi tähden. Ettei kohdunkaulansyöpä yllätä. Varhaisvaiheessa todettu voidaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaikuttaa, että esitelmät tehdään ja pidetään ryhmätöinä. Se on hyvä asia.
Peruskoulussa joo, mutta korkeakoulussa ei.
Väärin! Entinen laurealainen täällä moi. Meillä 9/10 kaikista koulutehtävistä/esitelmistä ym tehtiin ryhmätyönä. Laurea on ihan tunnettu amk siitä että siellä opetetaan ryhmätyötaitojen merkitystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Hiihtokilpailut, aivan hirveää, aina viimeinen.. Voi sitä häpeää.
6. luokalla unohdin monot kotiin, eipä tarvinnut kisata.6.luokalla
Yleisurheilua stadionilla ja juoksukisa, kiusaamista, että läskit heiluu.Koko yläkoulun skippasin stadion liikuntatunnit ja luistelutunnit.
Samoin esitelmät.
Kun täytin 18v, niin riemuitsin, kun ei tarvinnut enää KOSKAAN tehdä epämiellyttäviä asioita.
7 vuoteen en käynyt hammaslääkärillä,
Multa ei ole koskaan otettu Papa koetta, en ole tehnyt esitelmää sitten vuoden 2001.Ihanaa olla aikuinen
N37Muuten hyvä, mutta hammastarkastuksessa kannattaa käydä, samoin papa-kokeessa, ihan oman terveytesi tähden. Ettei kohdunkaulansyöpä yllätä. Varhaisvaiheessa todettu voidaan hoitaa.
Hammaslääkäriin menen vasta sitten, kun en kivuiltani pysty kotona olemaan.
Pelkään Papa koetta, joten väliin jää.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
Etkö oikeasti tajua, mikä ero on esiintymisellä ja keskustelulla? Vai etkö vain halua tajuta?
Näillä on usein paljon yhteistä.
Näissä ei ole mikään kiusaamista. Ja tytöt ja pojat jatkaa liikunnassa ja opiskelussa samaan tahtiin yhdessä sekä työelämässä ja tansseissa yrityksissä näytelmissä teatterissa yhdessä.Mitä painoon tulee kaikilla on paino et ole siellä yksin tuskin ainoa läski varmasti muitakin.Erikoista narsisti huomaa vain itsensä ei muita.Luokan edessä opiskellaan liikutaan tehdään yhdessä asioita ja opitaan yhdessä samaan tahtiin ja työssä kyllä joutuu näkymään olet sitten kioskin myyjä tai näyttelijä tai hoitaja mitä tahansa kyllä sinut nähdään.Paskakuskit näkyy myös hyvin ei kukaan ole piilossa.Yhdessä me rakennetaan yhteistä kuntaa ja hoidetaan toisiamme tarvitaan toisia. Sitten tulee armeija ja synnytykset nekin hoidetaan yhdessä. Esimerkiksi matkaoppaan opettajan ammatissa joutuu esiintymään. Myös kuoro laulu opettaja ei mitenkään erottele luokan yksittäisiä laulajia vaan kuuntelee onko kaikki oppinut jo jotain ja onko mikä äänilaji sävelkorva nuotti taju ihan kuten kirjoitustaito puhekyky Laskutaito tanssitaito. Liikunta. Se on kaikille sama ja yhteinen. Toiset perustaa yhtyeitä toiset opiskelee oopperaa toiset soittoa.Kysehän on oppimiskyvystä ja tulevasta ammatista.Lapsen kehityksestä terveeksi aikuiseksi.Kun kaikki et vain sinä laulaa luokassa muut on hiljaa ettei häiritse ja miettii omaa lauluaan.Et ole mikään ainoa siinäkään asiassa vaan kaikki tekee niin.Yhdessä tehdään opiskelua harjoitusta.Voit silti laulaa vaikka tuntuu ettet osaa. Useimmista tuntuu niin.Voit vaikka lauleskella ja nauhoittaa omaa lauluasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Eli et ymmärrä yhtään, mitä on esiintymisjännitys. Siltä se alkujaankin jo vaikutti. Annan kymmenen pisteen vihjeen: esiintymisjännityksellä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa eikä sitä myöskään saa "kitkettyä" pois, vaikka miten kasvattaisi.
Sitä voi oppia hallitsemaan ja sietämään.
Niin ne ennen keikkaa pahoinvoivat laulajatkin ovat oppineet tekemään, jos eivät olisi, eivät voisi kosksan harjoittaa ammattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
En minä ainakaan ole koskaan työhaastattelussa joutunut seisomaan kymmenien ihmisten edessä esitelmöimässä. Se, että istuu kahdestaan jossain huoneessa juttelemassa on ihan eri juttu kuin esiintyminen yleisölle. Ja esim. raksamiehellä tai palkanlaskijalla ei todellakaan ole mitään esitelmiä kollegoille. Asiakkaiden kanssa keskustelukin on ihan eri asia kuin esitelmän pitäminen/esiintyminen.
Harvoin ne työhaastattelut mitään mitään rentoja jutustelutuokioita on, kyllä siinä pitää osata osaamisensa esittää usein useammallakin haastattelijalle yhtä aikaa ja kyllä nykyään esitelmän pitäminenkin on ihan normi osa tuota haastattelua. Kaverilla just oli haastattelu kirjanpitohommiin ja hänen täytyi valmistella esitelmä ihan jo tuota haastattelua varten.
Ei ole. En ole koskaan kuullut, että työhaastattelussa pitäisi pitää esitelmä isolle yleisölle. Ja esitelmän pistämisessähän nimenomaan se yleisön edessä oleminen on se, mikä jännittää tai pelottaa.
Eli et ymmärrän, että esiintymisjännitystä on monenlaista. Kaikilla se ei ole vain pientä perhostelua mahanpohjassa niin kuin sinulla. Osalla se on niin pahaa, ettei esiintymään pysty, vaikka miten altistuisi. Miksi et voi hyväksyä tätä tosiasiaa, vaan jankutat tuosta siedätyksestä?