Lue keskustelun säännöt.
Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...
04.04.2022 |
Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.
Ja ne esitelmät luokan edessä...
Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.
Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.
Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"
Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.
Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.
90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Kysäisepä joltain ammattiesiintyjältä (muistaakseni ainakin Kaija Koo), joka kärsii edelleen vuosikymmenien esiintymiskokemuksen ja harjoittelun jälkeen pahasta jännityksistä, miten asia oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että liikunnan opettaja antoi aina kahden suosikkioppilaansa valita itselleen mieleiset pelijoukkueet.
Siinä sitten toisten katsellessa kumpikin kapteeni kutsui vuorotellen yhden kerrallaan omaan joukkueeseensa. Eniten jännitti se, etten vaan tulisi valituksi viimeisenä. Olla se, jota kumpikaan ei olisi halunnut.
Toivottavasti tätä nöyryyttävää käytäntöä ei enää ole nykyisin.
Kokemuksia on samasta. Olen sekä ollut se, jota kukaan ei joukkueeseen halunnut, että myös seurannut vierestä, kun jotkut muut ovat olleet niitä, joita ei valita.
Kenenkään opettajan ei pitäisi sallia tuollaista joukkueenmuodostusmeininkiä oppitunneillaan. Se on äärimmäisen nöyryyttävää ja mahdollistaa pilkkaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että liikunnan opettaja antoi aina kahden suosikkioppilaansa valita itselleen mieleiset pelijoukkueet.
Siinä sitten toisten katsellessa kumpikin kapteeni kutsui vuorotellen yhden kerrallaan omaan joukkueeseensa. Eniten jännitti se, etten vaan tulisi valituksi viimeisenä. Olla se, jota kumpikaan ei olisi halunnut.
Toivottavasti tätä nöyryyttävää käytäntöä ei enää ole nykyisin.
Hyi helvetti! Tuo oli varmasti jonkin entisen koulukiusaajan keksintöä. Puistattaa vieläkin tuon muistelu.
t. se-ei-suosittu tyttö, joka oli aina viimeisenä
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Elämässä joutuu joskus epämukavuusalueelle. Paras tottua siihen. Vai oppilaidenko pitää saada kertoa mitä milloinkin tehdään?
Olen samaa mieltä, että käynti siellä epämukavuusalueella on ehdottomasti tärkeää henkiselle kasvullemme ja myös saavuttaaksemme varsinaisen potentiaalimme. Toki opettajien täytyy ehdottomasti välttää oppilaiden nöyryyttämistä. Esim. tuo että kerrotaan kaikkien oppilaiden koenumerot kaikkien edessä on todella ilkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Kysäisepä joltain ammattiesiintyjältä (muistaakseni ainakin Kaija Koo), joka kärsii edelleen vuosikymmenien esiintymiskokemuksen ja harjoittelun jälkeen pahasta jännityksistä, miten asia oikeasti on.
No hän on kuitenkin ilmeisesti silti suht sinut tuon esiintymispelkonsa kanssa kun on kerta valinnut urankin, joka on lähes tulkoon pelkkää esiintymistä. Mielestäni varsin hyvä esimerkki, että ei pidä antaa pelkojen estää tekemästä sitä mikä on sun unelma.
Vierailija kirjoitti:
Luokkaan saapuminen ja luokasta poistuminen pituusjärjestyksessä. Lyhyimpiä ja pisimpiä luonnollisesti kiusattiin.
Terveystarkastukset yms. aakkosjärjestyksessä. Aakkosten ensimmäisiä ja viimeisiä luonnollisesti kiusattiin.
Ryhmiin jakautuminen syntymäkuukauden mukaan. Ensimmäisenä ja viimeisenä syntyneitä luonnollisesti kiusattiin.
Miksi lapsia kiusattiin siitä, missä järjestyksessä menevät terveystarkastukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Kysäisepä joltain ammattiesiintyjältä (muistaakseni ainakin Kaija Koo), joka kärsii edelleen vuosikymmenien esiintymiskokemuksen ja harjoittelun jälkeen pahasta jännityksistä, miten asia oikeasti on.
No hän on kuitenkin ilmeisesti silti suht sinut tuon esiintymispelkonsa kanssa kun on kerta valinnut urankin, joka on lähes tulkoon pelkkää esiintymistä. Mielestäni varsin hyvä esimerkki, että ei pidä antaa pelkojen estää tekemästä sitä mikä on sun unelma.
Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Eihän tässä ole siitä puhuttu, että antaa pelkojen estää unelmia. On vain yritetty vääntää ratakiskosta, että esiintymisjännitys tai jopa pelko ei ole parannettavissa, jos se on oikein pahana. Joillain voi olla niinkin pahana, että ei edes pysty hakeutumaan esiintymisalalla, vaikka miten paloa olisi. Niitäkin tarinoita löytyy, kun vain viitsi vähän perehtyä asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Kysäisepä joltain ammattiesiintyjältä (muistaakseni ainakin Kaija Koo), joka kärsii edelleen vuosikymmenien esiintymiskokemuksen ja harjoittelun jälkeen pahasta jännityksistä, miten asia oikeasti on.
No hän on kuitenkin ilmeisesti silti suht sinut tuon esiintymispelkonsa kanssa kun on kerta valinnut urankin, joka on lähes tulkoon pelkkää esiintymistä. Mielestäni varsin hyvä esimerkki, että ei pidä antaa pelkojen estää tekemästä sitä mikä on sun unelma.
Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Eihän tässä ole siitä puhuttu, että antaa pelkojen estää unelmia. On vain yritetty vääntää ratakiskosta, että esiintymisjännitys tai jopa pelko ei ole parannettavissa, jos se on oikein pahana. Joillain voi olla niinkin pahana, että ei edes pysty hakeutumaan esiintymisalalla, vaikka miten paloa olisi. Niitäkin tarinoita löytyy, kun vain viitsi vähän perehtyä asioihin.
Ja moni pääsisi eroon tai ainakin pystyisi hillitsemään pelkoa niin paljon, että se ei vaikuttaisi esim. uravalintaan. En nyt yritä mitenkään vähätellä esiintymispelkoa (itsekin koen sitä), mutta tarkoitan vain että kannattaa ainakin yrittää kokeilla keinoja miten sitä saisi vähennettyä. Itsellä on ainakin auttanut se, että mitä enemmän esiinnyn niin sitä helpommin se sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että liikunnan opettaja antoi aina kahden suosikkioppilaansa valita itselleen mieleiset pelijoukkueet.
Siinä sitten toisten katsellessa kumpikin kapteeni kutsui vuorotellen yhden kerrallaan omaan joukkueeseensa. Eniten jännitti se, etten vaan tulisi valituksi viimeisenä. Olla se, jota kumpikaan ei olisi halunnut.
Toivottavasti tätä nöyryyttävää käytäntöä ei enää ole nykyisin.
Olin valitsemassa. Ei sekään ollut helppoa. Ystävät suuttuivat ja viimeiseksi jääneiden naamasta näki ajatukset. Itse yritti olla muka oikeudenmukainen. Pakko oli valita kavereita ja vaikea oli valita sellainen jonka tiesi ettei halunut pelata. Kyllä niistä valinnoista sai kuulla pitkään. En todellakaan olisi halunnut olla siinä roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Pakko on tutkitusti yksi huonoimpia motivaattoreita asioissa, jotka eivät ole oikeasti välttämättömiä. Esiintyminen ei ole välttämätöntä, vaikka itsensä esittelystä nauttivat niin luulevat. Kaikkien ei tarvitse esiintyä ja hyvä niin. Itselleni oli suunnaton helpotus kasvaa aikuiseksi. Nyt ei enää kukaan pysty pakottamaan luokan etten seisomaan kainalot märkinä ja naama helottaen änkyttämään. Se oli oikeasti ihan hirveää ja jätti pysyvän kammon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Kysäisepä joltain ammattiesiintyjältä (muistaakseni ainakin Kaija Koo), joka kärsii edelleen vuosikymmenien esiintymiskokemuksen ja harjoittelun jälkeen pahasta jännityksistä, miten asia oikeasti on.
No hän on kuitenkin ilmeisesti silti suht sinut tuon esiintymispelkonsa kanssa kun on kerta valinnut urankin, joka on lähes tulkoon pelkkää esiintymistä. Mielestäni varsin hyvä esimerkki, että ei pidä antaa pelkojen estää tekemästä sitä mikä on sun unelma.
Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Eihän tässä ole siitä puhuttu, että antaa pelkojen estää unelmia. On vain yritetty vääntää ratakiskosta, että esiintymisjännitys tai jopa pelko ei ole parannettavissa, jos se on oikein pahana. Joillain voi olla niinkin pahana, että ei edes pysty hakeutumaan esiintymisalalla, vaikka miten paloa olisi. Niitäkin tarinoita löytyy, kun vain viitsi vähän perehtyä asioihin.
Ja moni pääsisi eroon tai ainakin pystyisi hillitsemään pelkoa niin paljon, että se ei vaikuttaisi esim. uravalintaan. En nyt yritä mitenkään vähätellä esiintymispelkoa (itsekin koen sitä), mutta tarkoitan vain että kannattaa ainakin yrittää kokeilla keinoja miten sitä saisi vähennettyä. Itsellä on ainakin auttanut se, että mitä enemmän esiinnyn niin sitä helpommin se sujuu.
Minäminäminä. Vaan kun kaikki eivät ole kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kun oli pakko syödä viiliä välipalaksi ja smetanaa borssikeitossa.
Kun oli pakko kävellä rinkiä tamburiinin tahdissa, sätkiä nilkkoja suoraksi ja heitellä hernepussia ilmaan.
Kun oli pakko jumpata aerobickiä.
Kun oli pakko laulaa luokan edessä.
Kun oli pakko tehdä näytelmä.
Kun oli pakko kertoa, että sai vain muutaman joululahjan.
Mitä siellä koulussa enää sitten voi tehdä jos pelkästään ringissä käveleminenkin on noin traumatisoivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Hiihtokilpailut, aivan hirveää, aina viimeinen.. Voi sitä häpeää.
6. luokalla unohdin monot kotiin, eipä tarvinnut kisata.
6.luokalla
Yleisurheilua stadionilla ja juoksukisa, kiusaamista, että läskit heiluu.
Koko yläkoulun skippasin stadion liikuntatunnit ja luistelutunnit.
Samoin esitelmät.
Kun täytin 18v, niin riemuitsin, kun ei tarvinnut enää KOSKAAN tehdä epämiellyttäviä asioita.
7 vuoteen en käynyt hammaslääkärillä,
Multa ei ole koskaan otettu Papa koetta, en ole tehnyt esitelmää sitten vuoden 2001.
Ihanaa olla aikuinen
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Eli et ymmärrä yhtään, mitä on esiintymisjännitys. Siltä se alkujaankin jo vaikutti. Annan kymmenen pisteen vihjeen: esiintymisjännityksellä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa eikä sitä myöskään saa "kitkettyä" pois, vaikka miten kasvattaisi.
Jaa, kyllä minä olen ollut kova jännittäjä, ja silti esiinnyn usein, vaikka se edelleen jännittää.
En vaan ole antanut jännittämisen haitata elämääni, vaan minusta se on ihan normaalia. Kannattaa vaan altistaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä kauheeta siinä liikunnassa oikein on? Miksi ei voi osallistua? Omallakin luokalla oli pari näitä joilla ei koskaan ollut mitään varusteita, eivät suostuneet käyttämään koulun varusteita ja pullikoivat koko ajan kaikessa vastaan. Ei siihen hiihtolenkkiin, uimahallivierailuun tai ringettepeliin kuole.
T. Epäurheilullinen lapsi joka otti kaikkeen osaa vaikka ei missään hyvä ollutkaan
Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei kaikki ole reippaita open lellikkejä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen opea.
Juu onhan se ihan kauheeta ku joutuu vähän liikkumaan. Yleensä koulussa tehdään mitä opettaja määrää. Ei siinä mitää lellikkejä olla kun tehdään ees se vähimmäismäärä mitä pitää.
Vähimmäismäärä on se, että tullaan tunnille. Kaikki siitä eteenpäin on extraa.
P.S. Liikkua voi ilman, että tekee sen jossain hikisessä jumppasalissa opettajan kyykytettävänä
Opetussuunnitelmaan kuuluu liikunta. Meni aina turhaa aikaa siihen kun opettaja maanitteli näitä nurkassaistujia edes kävelemään.
Niitä oli kahdenlaisia: joko pullukoita limsapullo kourassa tai sitten gootteja/hevareita yms joista oli loukkaus ihmisyyttä vastaan kun opettaja kehotti pukemaan liikuntaan sopivat vaatteet tai varusteet. Huvittavia tyyppejä.Opetussuunnitelmaan saa kuulua ihan mitä vaan. Mutta ei se tarkoita, että on pakko tehdä kaikkea mitä opettaja keksii vaatia. Jo pienenä on hyvä opetella tunnistamaan rajansa ja osoittamaan muillekin missä ne kulkevat. Näin ei tule kynnysmatoksi.
No entäs jos lapsesta tuntuu että matikka ei oo sen juttu? Tai jos ei tykkää osallistua musiikin tunnille koska biisit on paskoja? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mielestäni sitä esiintymistä pitäisi opettaa pienestä pitäen ja nimenomaan niin että pyrittäisiin opettamaan että esiintyminen on asia mitä ei tarvitse pelätä. Pelot pitää kohdata aikaisessa vaiheessa, koska jollei niitä kohtaa silloin niin ne pääsevät kasvamaan paljon isommiksi. Lähes kaikissa töissä nykyään on ainakin jonkinmoista esiintymistä tai esilläoloa ja olisi todella surullista, että joku ei uskalla hakea unelma-ammattiinsa sen takia, että pieni osa siitä työstä on esiintymistä. Esim. Jenkeissä esiintyminen tulee ihmisiltä paljon luonnollisemmin kuin suomalaisilta, koska siellä jo pienestä pitäen opetetaan näitä taitoja enemmän.
Mikään määrä esiintymisharjoittelua ei saisi minua tottumaan siihen. Kouluaika oli silkkaa kidutusta esitelmien ja laulukokeiden takia. Yhden AMK koulutuksen jätin kesken seminaarien ja esitelmien takia, en nähnyt mitään syytä ajaa itseäni ahdistuneeksi, paniikkiin ja sydänkohtauksen partaalle vain mahdollisen ammatinvaihdon takia (ja ko. ammattiinkaan ei kuulu esitelmien pitäminen ellet hanki esim.opettajan pätevyyttä). Muuten koulu sujui leikiten (ka 4,7), mutta eteneminen kaatui tuohon esiintymiseen. Luojan kiitos suurimpaan osaan ammateista/työpaikoista ei kuulu esitelmien pitäminen.
Pitäisi vaan hyväksyä se ettei kaikista ole esiintymään yleisön edessä, edes harjoittelun ja "totuttelun" jälkeen. Joillekin se esiintymistilanne on verrattavissa lähinnä kidutukseen, ja kuten omalla kohdalla, estää jopa kouluttautumisen siihen unelma-ammattiin..Minkälaista esiintymiskoulutusta sait koulussa vai tökättiinkö teidät vain luokan eteen suoraan esiintymään? Jos sinulla oli/on paha esiintymisjännitys puhuitko siitä ikinä terveydenhoidon ammatilaisen kanssa? Esiintymisjännitykseen on ihan tutkitustikin hoitokeinoja.
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että esiintymispelko/jännitys ei todellakaan aina ole mikään parannettavissa oleva vaiva? Moni ammattiesiintyjäkin on kertonut, miten joka kerta tuhansien esiintymistenkin jälkeen pelottaa mennä lavalle.
Ei, mutta on opittava jollain tavoin esiintymään peloista huolimatta. Itse pelkäsin esitelmiä, vaikka esiinnyin paljon. Voimistelussa ja musiikissa. Ainakin musiikissa, eri instrumentteja ja laulua jännitin esiintymisistä paljon. Liikunnassa en ehkä niin paljon , koska siinä oli ryhmä.
Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään esiintymisillä. On muitakin tapoja tulla kuulluksi ja suuri osa ammateistakin on sellaisia, joissa ei tarvitse erikseen esiintyä.
Ihan jo pelkästään työhaastatteluun meneminen on eräänlaista esiintymistä, kuten myös esim työprojektin esittäminen kollegoille tai asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut.
Tämän muistan itsekin! Ja piti asettua riviin pituusjärjestykseen seisomaan.