Häpeän huonoa taustaani yliopistolla

Minäkin häpeän osin.

Meillä on suvussa jos jonkinlaista osaajaa lääräkeitä, insinöörejä, taiteilijoita. Heistä olen kuullut paljon puhuttavan ihailevaan sävyyn. Me kotiväkihän oli lapsesta alkaen vain sikoja, joille helmiä heiteltiin... Omat vanhempani ovat ihan taviksia.

Sellaisia taviksia, jotka käyttivät lapsuutemme vihaamalla toisiaan. Ei se kuulemma niin ole. Siltä se riitely kuitenkin lapsesta tuntui. Aina oli myös esim. uutiset tärkeämpi kuin lapsen sanomiset. Silloinkin, kun samoja uutisia katsottiin neljännen kerran samana päivänä televisiosta, sai lapsi kuulla "turpa kiinni" lausahduksen avatessaan suutaan.

Ja muutenkin mielipiteisiin ei kannustettu, vaan teilattiin täysin ja osoitettiin, että parempi olla hiljaa hajuton ja mauton.

Aikuisikään tultuani taistelen tämän "turpa kiinni" mentalitettini kanssa ja häpeän taustaani.

Harmittaa sisarusteni takia lähtökohdat. He ovat minun mittakaavassa todella älykkäitä. Jos olisivat saaneet paremman lapsuuden olisivat ehkä omanarvontuntoisempia...

En ole kateellinen kenellekään. Ihailen hyviä ihmisiä.

Älä häpeä taustaasi ap. Ole ylpeä siitä. Se on tehnyt sinusta sinut. Se voi auttaa ymmärtämään elämässäsi monta asiaa.

Itse olen esimerkki sellaisesta kiertokulusta, jossa kaikki on mennyt ihan nurinkurin. Isäni on yrittäjäperheestä. Hän oli työelämässä 35-vuotiaaksi, kunnes vammautui ja jäi sairaseläkkeelle. Äitini on mummini puolelta suomenruotsalaisesta perheestä. Omalla äidilläni ei ole mitään koulutusta. Hän ollut kotirouvana ja touhuillut aikansa kuluksi kaikenlaista, sijoittanut jne. Vanhempani ovat varakkaita. Olen kotoisin merenrantahuvilasta. Lapsuuteni oli vaihderikas, mutta tavallaan kummallinen. En koskaan nähnyt nuorena mallia sellaisista asioista kuin töissä käyminen, säästäminen, oman elämän suunnittelu jne. Äitini on hedonisti, joka elää kuin viimeistä päivää. Kun rahat loppuvat, hän hakkaa metsän ja elää taas seuraavat 5 vuotta kuin viimeistä päivää. Äitini omistaa lisäksi lukuisia kiinteistöjä ja laajat maaomaisuudet pääkaupunkiseudulla.

Olen itse valmistunut maisteriksi v. 2008. Olin lyhyen aikaa töissä yliopistolla tutkimusprojekteissa, jonka jälkeen jäin työttömäksi v. 2006. Tuloni on tällä hetkellä työmarkkinatuki. Lisäksi saan hieman toimeentulotukea.

Se, mitä esimerkiksi äitini ei voi koskaan ymmärtää, on köyhyys. Joskus se turhauttaa, kun ihminen ilman omaa ansiotaan saa kaiken sen, mistä elämässään jotain yrittänyt on vain haaveillut. Kaikkein absurdeinta on, ettei hän koskaan ansiotyötä nähneenä voi ymmärtää, miten en ole korkeasta koulutuksestani huolimatta saamaan töitä.

Haluan tämän sanoa vain esimerkiksi siitä, ettei tärkeintä ole välttämättä vanhempien rikkaudet. Myös sillä kotoa saadulla mallilla on merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:19"]

Älä häpeä taustaasi ap. Ole ylpeä siitä. Se on tehnyt sinusta sinut. Se voi auttaa ymmärtämään elämässäsi monta asiaa.

Itse olen esimerkki sellaisesta kiertokulusta, jossa kaikki on mennyt ihan nurinkurin. Isäni on yrittäjäperheestä. Hän oli työelämässä 35-vuotiaaksi, kunnes vammautui ja jäi sairaseläkkeelle. Äitini on mummini puolelta suomenruotsalaisesta perheestä. Omalla äidilläni ei ole mitään koulutusta. Hän ollut kotirouvana ja touhuillut aikansa kuluksi kaikenlaista, sijoittanut jne. Vanhempani ovat varakkaita. Olen kotoisin merenrantahuvilasta. Lapsuuteni oli vaihderikas, mutta tavallaan kummallinen. En koskaan nähnyt nuorena mallia sellaisista asioista kuin töissä käyminen, säästäminen, oman elämän suunnittelu jne. Äitini on hedonisti, joka elää kuin viimeistä päivää. Kun rahat loppuvat, hän hakkaa metsän ja elää taas seuraavat 5 vuotta kuin viimeistä päivää. Äitini omistaa lisäksi lukuisia kiinteistöjä ja laajat maaomaisuudet pääkaupunkiseudulla.

Olen itse valmistunut maisteriksi v. 2008. Olin lyhyen aikaa töissä yliopistolla tutkimusprojekteissa, jonka jälkeen jäin työttömäksi v. 2006. Tuloni on tällä hetkellä työmarkkinatuki. Lisäksi saan hieman toimeentulotukea.

Se, mitä esimerkiksi äitini ei voi koskaan ymmärtää, on köyhyys. Joskus se turhauttaa, kun ihminen ilman omaa ansiotaan saa kaiken sen, mistä elämässään jotain yrittänyt on vain haaveillut. Kaikkein absurdeinta on, ettei hän koskaan ansiotyötä nähneenä voi ymmärtää, miten en ole korkeasta koulutuksestani huolimatta saamaan töitä.

Haluan tämän sanoa vain esimerkiksi siitä, ettei tärkeintä ole välttämättä vanhempien rikkaudet. Myös sillä kotoa saadulla mallilla on merkitystä.

[/quote]

Siis valmistuin 2006 ja työttömäksi 2008

Tosi omituinen aloitus. Olen kansakoulutasoisten ihmisten lapsi syrjäseudulta. Kirjoitin pikkulukiosta hyvät paperit 15 vuotta sitten, lähdin Helsingin yliopistoon, valmistuin keskinkertaisin arvosanoin, pääsin koulutusta vastaaviin töihin, enkä kertaakaan tullut ajatelleeksi, että olisin huonompi kuin muut tai minun pitäisi hävetä taustaani. Erään tuon ajan kärkipoliitikon tytär ja jo edesmenneen valtiomiehen tyttärentytär olivat opiskelukavereitani. He peittelivät taustaansa, emme me tavikset.

2

Upseeri ja sairaanhoitaja? No koita rekkakuski ja puistopuutarhuri, vielä eräällä kaikkein periytyvimmistä ja (ilmeisesti) arvostetuimmista aloista, eli lääketieteessä. Olen äidin puolen serkkujen ja heidän äitinsä lisäksi ainoa ylioppilas suvustani, tai no, äitini intoutui käymään aikuislukiota ja on kohta yo itsekin. Olen vain pysynyt todella vaiti enkä näyttänyt heitä kellekkään, asuvat kuitenkin 240km päästä yliopistokaupungeistani. Kun ihmiset kysyy mitä vanhempani ovat ammatiltaan vastaan periaatteessa rehellisesti, mutta kuitenkin väärän kuvan antavasti, nykyään isäni vastaa vuoroista ja vastailee asiakkaiden puheluihin, niinpä kerron hänen olevan "Keskitason johtotehtävissä maanlaajuisessa firmassa" ja äitini teki tiivistä yhteistyötä ansioituneen maisema-arkkarin kanssa, niinpä hän on "aikuisopiskelija, työskenteli ennen maisema-arkkitehtitiimissä".
Muuten tämä menettelee ja olenkin jo saanut kavereita, mutta kyllä hieman ahdistaa kun muiden vanhemmat ja sisarukset ovat kanssa lääkäreitä, tohtoreita, maistereita ja Diplomi-Insinöörejä. Olen seurustellut ylemmän vuosikurssin lääkärisukuisen pojan kanssa nyt 1,5 vuotta, aina välttäen vanhempieni näkemistä. Koska hävettää.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:32"]Upseeri ja sairaanhoitaja? No koita rekkakuski ja puistopuutarhuri, vielä eräällä kaikkein periytyvimmistä ja (ilmeisesti) arvostetuimmista aloista, eli lääketieteessä. Olen äidin puolen serkkujen ja heidän äitinsä lisäksi ainoa ylioppilas suvustani, tai no, äitini intoutui käymään aikuislukiota ja on kohta yo itsekin. Olen vain pysynyt todella vaiti enkä näyttänyt heitä kellekkään, asuvat kuitenkin 240km päästä yliopistokaupungeistani. Kun ihmiset kysyy mitä vanhempani ovat ammatiltaan vastaan periaatteessa rehellisesti, mutta kuitenkin väärän kuvan antavasti, nykyään isäni vastaa vuoroista ja vastailee asiakkaiden puheluihin, niinpä kerron hänen olevan "Keskitason johtotehtävissä maanlaajuisessa firmassa" ja äitini teki tiivistä yhteistyötä ansioituneen maisema-arkkarin kanssa, niinpä hän on "aikuisopiskelija, työskenteli ennen maisema-arkkitehtitiimissä".
Muuten tämä menettelee ja olenkin jo saanut kavereita, mutta kyllä hieman ahdistaa kun muiden vanhemmat ja sisarukset ovat kanssa lääkäreitä, tohtoreita, maistereita ja Diplomi-Insinöörejä. Olen seurustellut ylemmän vuosikurssin lääkärisukuisen pojan kanssa nyt 1,5 vuotta, aina välttäen vanhempieni näkemistä. Koska hävettää.
[/quote] Niin, piti johonkin väliin mainita, että isäni on alkoholi-ongelmainen, vetää 1-3 pulloa kirkasa aina kun on vähintään kaksi peräkkäistä vapaata, työpäivät ilman. Äiskä taas on mitä ihanin, mutta sellainen hetkessä eläjä ettei paremmasta väliä, ei osaa suunnitella tai järjestää mitään, mutta tuo ei nyt ole ollut vastaava ongelma kun alkoholistinen ja hakkaava juntti-isä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:32"]Upseeri ja sairaanhoitaja? No koita rekkakuski ja puistopuutarhuri, vielä eräällä kaikkein periytyvimmistä ja (ilmeisesti) arvostetuimmista aloista, eli lääketieteessä. Olen äidin puolen serkkujen ja heidän äitinsä lisäksi ainoa ylioppilas suvustani, tai no, äitini intoutui käymään aikuislukiota ja on kohta yo itsekin. Olen vain pysynyt todella vaiti enkä näyttänyt heitä kellekkään, asuvat kuitenkin 240km päästä yliopistokaupungeistani. Kun ihmiset kysyy mitä vanhempani ovat ammatiltaan vastaan periaatteessa rehellisesti, mutta kuitenkin väärän kuvan antavasti, nykyään isäni vastaa vuoroista ja vastailee asiakkaiden puheluihin, niinpä kerron hänen olevan "Keskitason johtotehtävissä maanlaajuisessa firmassa" ja äitini teki tiivistä yhteistyötä ansioituneen maisema-arkkarin kanssa, niinpä hän on "aikuisopiskelija, työskenteli ennen maisema-arkkitehtitiimissä".
Muuten tämä menettelee ja olenkin jo saanut kavereita, mutta kyllä hieman ahdistaa kun muiden vanhemmat ja sisarukset ovat kanssa lääkäreitä, tohtoreita, maistereita ja Diplomi-Insinöörejä. Olen seurustellut ylemmän vuosikurssin lääkärisukuisen pojan kanssa nyt 1,5 vuotta, aina välttäen vanhempieni näkemistä. Koska hävettää.
[/quote]
Oikeasti sinunkin ongelmasi on tuo häpeilysi. Olisit rehellisesti oma itsesi! Sinun ei todellakaan tarvitse kertoa kysyjille vanhempiesi ammatteja, mutta tuo valehtelu on jo todella noloa. Sen sijaan taustasi ei ole nolo. Tulet aina olemaan ulkopuolinen tuolla asenteella.

Mutta mitäpä minä mistään tiedän tai ymmärrän, koska minulla on kuulemma se kultalusikka tungettu poikittain p*rseeseen.

Se voi altavastaajana olla kova paikka kertoa rehellisesti taustoistaan.

Yritän näin vanhempana kääntää heikkoudet vahvuuksiksi: olen selvinnyt voittajana suuremmista ongelmista jo alaikäisenä, mitä keskiluokkaiseen ja onnistuneesti toimivaan perheeseen syntynyt ei välttämättä koskaan tule edes kokemaan. Liian suuret ongelmat voivat lamauttaa, mutta osa muokkautuu niiden avulla vain sitkeämmiksi ja periksiantamattomammiksi.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:32"]Upseeri ja sairaanhoitaja? No koita rekkakuski ja puistopuutarhuri, vielä eräällä kaikkein periytyvimmistä ja (ilmeisesti) arvostetuimmista aloista, eli lääketieteessä. Olen äidin puolen serkkujen ja heidän äitinsä lisäksi ainoa ylioppilas suvustani, tai no, äitini intoutui käymään aikuislukiota ja on kohta yo itsekin. Olen vain pysynyt todella vaiti enkä näyttänyt heitä kellekkään, asuvat kuitenkin 240km päästä yliopistokaupungeistani. Kun ihmiset kysyy mitä vanhempani ovat ammatiltaan vastaan periaatteessa rehellisesti, mutta kuitenkin väärän kuvan antavasti, nykyään isäni vastaa vuoroista ja vastailee asiakkaiden puheluihin, niinpä kerron hänen olevan "Keskitason johtotehtävissä maanlaajuisessa firmassa" ja äitini teki tiivistä yhteistyötä ansioituneen maisema-arkkarin kanssa, niinpä hän on "aikuisopiskelija, työskenteli ennen maisema-arkkitehtitiimissä".
Muuten tämä menettelee ja olenkin jo saanut kavereita, mutta kyllä hieman ahdistaa kun muiden vanhemmat ja sisarukset ovat kanssa lääkäreitä, tohtoreita, maistereita ja Diplomi-Insinöörejä. Olen seurustellut ylemmän vuosikurssin lääkärisukuisen pojan kanssa nyt 1,5 vuotta, aina välttäen vanhempieni näkemistä. Koska hävettää.
[/quote]
Oikeasti sinunkin ongelmasi on tuo häpeilysi. Olisit rehellisesti oma itsesi! Sinun ei todellakaan tarvitse kertoa kysyjille vanhempiesi ammatteja, mutta tuo valehtelu on jo todella noloa. Sen sijaan taustasi ei ole nolo. Tulet aina olemaan ulkopuolinen tuolla asenteella.

Mutta mitäpä minä mistään tiedän tai ymmärrän, koska minulla on kuulemma se kultalusikka tungettu poikittain p*rseeseen.
[/quote] Noloa olisi jos joku heidät tapaisi, äitini tosiaan on sellainen rento ja periaatteessa mukava nainen, nyt innostunut lukion luonnontieteistä ja on kyllä ihan älykäs. Isälläni on alkoholi-ongelma, mädät hampaat ja hänestä löyhkää kilometrin päähän tupakka. Jutut ovat oikeasti sitä tasoa, että en halua poikaystäväni kuulevan niitä, kerran sain kuulla miten pitää pitää Suomi valkoisena ja välttää kaikin keinoin hoitamasta mulatteja ja ne*******, lisäksi uskoo kaikki hiiva paranee soodalla - lääkärit ahneita paskoja- foliojutut. Heidän talonsa, siis lapsuuden kotini, on ränsistynyt vanha puutalo, jossa lisärakennuksen katto vuotaa ja haisee homeelle, isä jättää kaikki likaiset vaatteet ja astiat pitkin olohuonetta (syö sohvalla ja katsoo urheilua), jotta "eukko siivoaa, ei ole valkoisen lihaa syövän heteromiehen hommaa tuo siivoaminen". En sinällään häpeä olla ainut ylioppilas tai vanhempieni duunariammatteja, vaan sitä, että ovat junttiduunarin stereotypioita. Jos joku kysyisi tarkentavia kysymyksiä niin toki vastaisin silloin, että isäni on rekkakuski joka ei enää paljoa kuljeta ja että äitini opiskelee lukiossa ja toimi maisema-arkkarin puutarhuriparina. Haluan vain saada taustani kuulostamaan mahdollisimman normaalille ja tylsille, sillä en halua perheestäni keskustella.

Omissa suvuissani on kymmenisen sukupolva taaksepäin pääosin, piikoja, renkejä, äpärälapsia, ym. tilatonta ja mitään omistamatonta väkeä. Mt-ongelmainen isä, yksinhuoltajaäiti. Korkeakoulu on käytynä, eikä siellä juurikaan perhetaustoista keskusteltu eikä niillä mitään merkitystä ollut. Jollakin oli nimen edessä von, eikä silläkään paljoa merkitystä ollut muutoin kuin toisinaan sekaannuksia aakkosjärjestyksessä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:04"]

Te jotka ilmoitatte nousseenne köyhistä oloista, minkä ikäisiä olette? Tätä ylenevää kiertoa kun ei 80-luvun jälkeen juuri ole enää tapahtunut. Sarasvuo lienee nuorin laajasti tunnettu tapaus, joka on noussut vaatimattomista oloista, eikä hänkään varsinaisesti koulutuksella. Häntä nuoremmat on sitten rivimaistereita, joita ei tunneta oman lähipiirin ulkopuolella. Kuulutte ilmeisesti näihin?

[/quote]

Ette sitten voineet kertoa ikiänne? Tai mihin/keneen verrattuna olette "nousseet ylös"?

Apn kuvaamaa asiaa käsitellään kirjassa Luokkaretki jossa toinen kirjoittaja on Laura Kolbe.

Häpeääkö joku oikeasti taustaansa? Olen kauppatieteiden maisteri ja vanhemmat ovat perustyöläisiä. Isäni on käynyt peruskoulun ja äitini on käynyt peruskoulun lisäksi yhden kurssin. Minua ei ole koskaan haitannut se, mistä minä tulen.. Vaikka kauppatieteellisessä oli rikkaiden ja hyvässä asemassa olevien lapsia, en ole koskaan hävennyt omaa taustaani heidän joukossa. En kannata mitenkään ihmisten luokittelua ja minut on aina hyväksytty muiden mukaan.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:30"]

Sitten se hävettäisi, jos olisit tehnyt matkan alaspäin. Siis vanhempasi olisi akateemisia ja sivistyneitä ja heidän järjestämillään kutsuillaan saisit kertoa olevasi vaikkapa roskakuski tai siivooja.

Noin päinhän se on saavutus. Ja usein työmoraali on hyvä näillä nousijoilla.

[/quote]

Kaamea asenne. Entä jos alunperin hyväosaisella käy elämässä huonosti? Tulee vaikka terveydellisiä ongelmia tai tapahtuu muuta odottamatonta, joka tuhoaa urahaaveet? Pitääkö sitten tappaa itsensä?