Häpeän huonoa taustaani yliopistolla

Näin se menee, 50. Myöskään alaluokan koodit eivät ylemmissä luokissa toimi, ja luokkaretkeläinen joutuu kohtaamaan ja voittamaan sen joka ikinen hetki. Alaluokassa ihmisten huijaaminen, karkea kielenkäyttö, päihteiden käyttö ym. ovat ihan normaaleja juttuja. Luottotiedottomuus ei ole mitään, kaikillahan nyt on "rahahuolia". Jos jotain ostetaan, niin aina halvinta mahdollista, muut tuotteet eivät ole meidänlaisille ihmisille vaan paremmille tai ylpeämmille. Mutta sitten joudut ympäristöön jossa ollaankin rehellisiä, ei mausteta puhetta kirosanoin ja itsestään selvää onkin kännäämisen sijasta liikuntaharrastus ja terveellinen syöminen. Jos joku loukkaa, sitä ei pidäkään kostaa. Jos mokaa, pitääkin ottaa vastuuta eikä saakaan syytellä muita. Jos on viettänyt tuollaiset 18kin vuotta alaluokassa, on käytösmalleja joista pitää oppia pois pärjätäkseen keskiluokassa, todella paljon. Uudessa ympäristössä kaikki käyttäytyvät oudosti, eikä osa tuosta tunteesta hellitä koskaan vaikka itsekin omaksuisi uudet arvot ja käyttäytymisen.

Tästäkin ketjusta näkee miten moni keskiluokkainen pitää "käytöstapoina" vaikka pöytätapoja. Minä osaan nykyään nekin, mutta esimerkiksi sen että luottotiedottumuus on epänormaalia eikä whatever-juttu, olen joutunut opettelemaan aikuisiällä. Arvaanko oikein, ettei pöytätapojen miettijöillä käynyt mielessäkään, ettei kaikille ole itsestään selvää että raha-asiat pitää ainakin yrittää hoitaa niin ettei joudu maksuhäiriökierteeseen?

-36-

Ei kannata tehdä asiasta numeroa. Jokaisella on oma polkunsa kuljettavanaan. Kunhan pääset alemmuuskompleksistasi, niin tulet huomaamaan, että erilaisten olosuhteiden ja lähtökohtien tuntemus tuo sinulle empatiaa ja ymmärrystä. Se jos mikä on rikkaus. Varo kuitenkin kuitenkin ylenkatsomasta niitä, joilla on suppeampi näkemys ja kokemusta vain omasta sosiaaliluokastaan.

Lue kirja Luokkaretki. Ja älä myöskään häpeä taustaasi vaan käännä se voimavaraksesi. Sinulla on paljon laajempi ymmärrys elämästä kuin jollakin vain yhdessä todellisuudessa eläneellä.

Mitä ihmeen häpeämistä siinä on? Ja nythän sinä itse opiskelet itsesi ns parempaan kastiin ja sinun lapsesi saa sitten tuntea olevansa yhtä hyvä kuin muutkin. Mutta luuletko että yliopistossa ei kellään muulla ole jotain ei niin kivaa? Normaaleja ihmisiähän ne kaikki on. Jollakin vanhempi on juoppo joku on itse kovaa kyytiä alkoholisoitumassa joku on kokenut perheväkivaltaa ja jollain on rikostaustaa jopa tappotuomio lapsiinsekaantuja itse tai vanhempi huumeiden käyttöä jne. Ei ole ihan niinkuin kuka vain.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 12:24"]Mitä ihmeen häpeämistä siinä on? Ja nythän sinä itse opiskelet itsesi ns parempaan kastiin ja sinun lapsesi saa sitten tuntea olevansa yhtä hyvä kuin muutkin. Mutta luuletko että yliopistossa ei kellään muulla ole jotain ei niin kivaa? Normaaleja ihmisiähän ne kaikki on. Jollakin vanhempi on juoppo joku on itse kovaa kyytiä alkoholisoitumassa joku on kokenut perheväkivaltaa ja jollain on rikostaustaa jopa tappotuomio lapsiinsekaantuja itse tai vanhempi huumeiden käyttöä jne. Ei ole ihan niinkuin kuka vain.
[/quote]
Eli olet ihan niinkuin kuka vain.

Lue kirja Luokkaretki. Ja älä häpeä, käännä taustasi voimavaraksi. Sinulla on laajempi ymmärrys elämästä kuin vain yhdessä sosiaalisessa todellisuudessa eläneillä. Siitä voi olla työelämässä paljonkin hyötyä.

Surullista, että joku pohtii tällaisia v. 2015. Luokkayhteiskunnan paluu näyttää olevan tapahtumassa.

Lapseni opiskelee arvostetussa yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa. Kysyin häneltä kerran, miltä tuntuu olla duunareitten lapsena yliopistossa. Hän vastasi, että niin monella opiskelukaverilla on duunarivanhemmat, että ei miltään. Lapsesta tulee yläasteen ja lukion aineenopettaja.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 12:28"]Surullista, että joku pohtii tällaisia v. 2015. Luokkayhteiskunnan paluu näyttää olevan tapahtumassa.
[/quote]

Luokkayhteiskynta ei varsinaisesti koskaan hävinnyt minnekään, meillä vain julkinen terveydenhuolto ja maksuton koulutus ovat pehmentäneet kuiluja.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:25"]

[/quote]Minun veikkaukseni on arkkitehtuuri.

[/quote]

Voisi olla myös teollinen muotoilu, kieliteknologia, informatiikka...onhan näitä

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 11:02"]Minua ei häirinnyt että oli paljon huonompi tausta kuin sinulla. Yliopistossa opin jutut ja sitten hankkimaan. Rahasta kuitenkin aika pitkälle on kysymys. Ei tietenkään kaikessa. 
[/quote]
Tämä kommentti kertoo sinusta aika paljon. Ap:kin puhui näköalattomuudesta jne., ei pelkästään titteleistä ja tienesteistä. Asenteesi elämään on aika kapea. Toki raha mahdollistaa aika paljon, mutta sivistys, kulttuuri ja avarakatseisuus eivät maksa mitään.

Olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että oikeasti sivistyneet ihmiset eivät arvota ihmisiä yhteiskuntaluokan (inhoan tätä sanaa) perusteella. Tämä on nimenomaan näiden itseään häpeävien asenne.

Minä olen kokenut viisaaksi piilotella omaa taustaani, koska olen saanut aika paljon näitä "pappa betalar", "kultalusikka suussa" jne. kommentteja. Se on jotenkin surullista. En minä ole valinnut, mihin perheeseen synnyin! Se EI ole minun vikani, jos jollakulla ovat asiat olleet huonommin.

t. todella menestyneiden vanhempien jälkeläinen

Tahdon olla akateeminen, olla muita parempi ihminen, omistaa asunnon arvostetulta alueeltan joka on sisustettu artekin kalusteilla koska mielikuvitusta minulla ei ole ja olen muutenkin tylsä ihminen. Kunhan muut näkevät että olen parempi.

Te jotka ilmoitatte nousseenne köyhistä oloista, minkä ikäisiä olette? Tätä ylenevää kiertoa kun ei 80-luvun jälkeen juuri ole enää tapahtunut. Sarasvuo lienee nuorin laajasti tunnettu tapaus, joka on noussut vaatimattomista oloista, eikä hänkään varsinaisesti koulutuksella. Häntä nuoremmat on sitten rivimaistereita, joita ei tunneta oman lähipiirin ulkopuolella. Kuulutte ilmeisesti näihin?

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:04"]

Te jotka ilmoitatte nousseenne köyhistä oloista, minkä ikäisiä olette? Tätä ylenevää kiertoa kun ei 80-luvun jälkeen juuri ole enää tapahtunut. Sarasvuo lienee nuorin laajasti tunnettu tapaus, joka on noussut vaatimattomista oloista, eikä hänkään varsinaisesti koulutuksella. Häntä nuoremmat on sitten rivimaistereita, joita ei tunneta oman lähipiirin ulkopuolella. Kuulutte ilmeisesti näihin?

[/quote]

Ja lisätään vielä itsestäänselvyys: rokkarit, räppärit ja mustat barbaarit ei sitten ole mitään koulutuksella menestyneitä.

Hyvin taas provoa ruokitaan. Kukahan tässä takana?

Ap tässä linjoilla hei! Olin yllättynyt että 6 viestin ketju oli kasvanut päivän aikana yli sadan viestin keskusteluksi. Hätkähdyttävää miten monilla on samanlainen tausta, tästä ei vain koskaan tule puhuttua ääneen. Jotkut epäilivät jopa provoksi, mielestäni ihmeellistä kun kerroin vain omista tuntemuksistani jotka näyttivät saavan vastakaikua monen vastaajan taholta. Ja joku arvasinkin alan oikein, olemme arkkitehtiopiskelijoita. Ja tiedän, etteivät kurssikaverit ole valehdelleet taustoistaan kun olen monien luona käynytkin, kun nelisen kertaa vuodessa matkaamme yhteiselle viikonlopulle jonkun järjestämänä ja joskus on tullut yövyttyä vanhempien mökeillä tai luona.

Vastaajat toivat esille hyviä näkökulmia. En koskaan ajatellut että sairaanhoitajat ja upseerit ovat itse asiassa kohtalaisen koulutettuja, kun äitini tolkutti päähäni lapsena omituisen ajatusmallin että (suunnilleen) kaikki lääkäriä alemmat ovat huonosti koulutettuja. Jopa arkkitehtikoulu oli järkytys, mutta pidin pääni koska kyseessä on kuitenkin oma elämäni. Tämä ketju sai miettimään että ehkä toistan vain tuota ajatusmallia mielessäni ja alitajuisesti ajattelen olevani huonompi kuin muut. Enkä tullut ajatelleeksi että ehkä ystävien puhtoisten tarinoiden takana onkin noita "maisema-arkkitehdin tiimin jäseniä", kun ei näitä tule kenenkään kanssa syvällisemmin ruopattua. Miksi tarvitsisikaan.

Taidan yrittää tutustua ketjussa mainittuihin materiaaleihin, dokumenttiin ja kirjaan. Kiitos kaikille vastaajille jo asiallisesta keskustelusta arasta aiheesta. :)

-ap

Minä tunnistan monia täällä esitettyjä kokemuksia omasta elämästäni. Erityisesti kolahti miten joku vastaaja kertoi kuinka kannustuksen ja itsetunnon puute on haitannut urakehitystä myöhemmin. Minulla on sama ongelma: opinnot meni vielä pänttäämällä ja onneksi omassa opiskeluyhteisössä oli aika boheemeja tyyppejä, niin en kokenut omaa taustaa sinänsä ongelmaksi. Mutta sen jälkeen työelämässä on pitänyt taistella ja kilpailla pätkätöistä ja oppia myymään omaa osaamistaan ja verkostoitumaan. Se on vaikeaa koska minun sisälläni asuu edelleen se teini jolle isä nauroi päin naamaa että "susta ei ikinä tule yhtään mitään" kun kerroin aikovani yliopistoon. 

Itselläni ongelmana ei niinkään ole aineellinen köyhyys (vanhemmat tavis-duunareita), vaan se miten opintojani ja uraani ei koskaan ole arvostettu, vaan siitä on suoranaisesti tehty pilkkaa. Äitini on myös vanhoillinen siten ettei hänestä naisista ja tytöistä voi oikein mitään muuta tulla kun jotain pyllynpyyhkijöitä ja aina jotenkin vähättelee kaikkia menestyneitä naisia.

up

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:49"]

Asia tuli mieleen lukiessa ketjua ylemmästä keskiluokasta. Opiskelen siis teknillis-kulturellia alaa yliopistolla, ja joskus tulee puhuttua kurssikavereiden taustoista muita aiheita sivuten. Joku saattaa mainita äitinsä olevan molekyylibiologi, lääkäri, tutkija, kemisti tai ystävien lapsuudenkodissa olohuoneesta kurkistaa iso flyygeli ja seinillä on originaaleja grafiikkatöitä perheen ystävätaiteilijoilta. Oma vene, matkoja Afrikkaan, kolme taloa. Itse olen muuttanut hyvin kaukaa joten ystäväni eivät ole nähneet taustojani, enkä ole asiasta hirveästi hiiskunut. Ja mikä olikaan taustani? Sairaanhoitaja-upseeriperhe maustettuna alkoholi- ja mt-ongelmalla, viihteenä Salkkarit ja Bumtsibum. Kotona ei mitään kunnon kirjallisuutta, ei kulttuuria tai mielestäni sivistystäkään. Pakostakin tulee ajoittain olo etten kuulu hienotaustaisten kurssikavereiden joukkoon. Olen saanut vaivihkaa opetella etikettiä ja muita perusasioita jotka "kaikki muut" ovat imeneet äidinmaidosta. Kateuskin iskee ajoittain - miksi minä en voinut syntyä kulturelliin hienoon perheeseen, kaikki olisi käynyt niin paljon helpommin enkä tuntisi itseäni mustaksi lampaaksi. Palstalla muita samoja kokemuksia jakaneita?

[/quote]

Oletko lääkiksessä ap?

Jokatapauksessa opiskeluaikana ollaan yllättävän tasa-arvoisia. Valmistumisen jälkeen erot pistävät vielä enemmän silmään. Monelle tulee työuran alkupuolella identiteettikriisu, jos lähtökohdat ovat kovin vaatimattomat.

"Eihän tuo sun taustasi edes kuulosta pahalta. Ei tosiaankaan! Sairaanhoitaja-äiti ja upseeri-isä? Ovat siis jossain määrin opiskelleita ihmisiä kuitenkin molemmat."

Minulla(kin) pisti silmään, että sh-äitiä ja upseeri-isää pidetään jotenkin vaatimattomana taustana. Sitä se ei ole. Kaikilla vanhemmilla ei ole ylipäätään mitään koulutusta kansa- tai peruskoulun jälkeen, monet ovat menneet suoraan töihin esim. siksi että on ollut pakko.