Häpeän huonoa taustaani yliopistolla

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 10:52"]Eikö omat saavutukset riitä? Onko CV:hen liitettävä suvunkin saavutukset. Ilmeisesti nakkivaras eno täytyy siitä häivyttää. [/quote] Sisälukutaito? Älä kommentoi, jos et ymmärrä lukemaasi.

[/quote]

No valista ymmärtämätönta mistä ketjussa on puhuttu? Äläkä unohda rivenvälejä.

Minua ei häirinnyt että oli paljon huonompi tausta kuin sinulla. Yliopistossa opin jutut ja sitten hankkimaan. Rahasta kuitenkin aika pitkälle on kysymys. Ei tietenkään kaikessa. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:49"]

Opiskelen siis teknillis-kulturellia alaa yliopistolla, ja joskus tulee puhuttua kurssikavereiden taustoista muita aiheita sivuten. Joku saattaa mainita äitinsä olevan molekyylibiologi, lääkäri, tutkija, kemisti tai ystävien lapsuudenkodissa olohuoneesta kurkistaa iso flyygeli ja seinillä on originaaleja grafiikkatöitä perheen ystävätaiteilijoilta. Oma vene, matkoja Afrikkaan, kolme taloa.

[/quote]

Voi hyvä tavaton. Ja sinä uskot kaiken? Valehtele sinäkin, niin ne toisetkin tekee.

Siis Susanna Alakoski. Hyvä kirjailija : )

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 11:02"]

No mun isä on maisteri ja tutkija, äiti sihteeri, mutta en mäkään mitään etikettiä ole oppinut. Sen olen oppinut, että laskut maksetaan ja eletään säästäväisesti, siitä olen kiitollinen. Muuten kyllä "sikailtiin" kotona eikä missään päästy näkemään mitään hienostelua. Minäkin olen käytöstapoja opetellut aikuisena. 

Ole ylpeä taustoistasi, ne tekivät sinusta sinut! Meillä ainain (yhteiskuntatieteet) on ihan joka taustoista opiskelijoita. Sehän on vain hienoa.

[/quote]Lisään vielä, että sekä isäni että äitini olivat köyhien pienviljelijöiden lapsia maalta, lähteneet itse aikanaan kaupunkiin, isä yliopistoon ja äiti suoraan töihin. Eivät rahaakaan kotoa saaneet mukaan (isälle vanhemmat maksoivat opintolainan koron, eivät muuta), eivätkä varmaan juuri etikettiäkään.. :D

Eiköhän yliopistoissa ole suurimmalla osalla opiskelijoista  tavistausta? Poikkeuksiakin tietysti on, ehkä lääkiksessä on enemmän ns. parempaa porukkaa, en tiedä. Mitäs tuota murehtia.

Minä pistän syödessäni veitsen suuhun ja  teen kaikkea muutakin yhtä kamalaa. Pitäisikö minun opetella häpeämään? Käytöstapoihin riittää, että on ystävällinen ja kohtelias. Jos joku niitä kyylää painukoon helvettiin. Vai onko käytös"tapojen" orjallinen opettelu ja niiden noudattaminen jokin taivaisiin nostattava hyve? 

Aatelisethan niitä kehittelivät Ranskan hovissa aikoinaan ja sieltä levisivät muualle eurooppaan. Porvaritkin niitä omivat surkuhupaisasti ja väärinymmärtäen Ns. ylempien pokkurointia ja hännystelyä.

Opiskelen oikiksessa ja äitini on sairaanhoitaja ja isäni taas lopettanut koulut amiksessa ja on töissä raksalla. En häpeä, miksi häpeäisin? Varsinkin äitini ammattia arvostan mielettömän paljon. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ei normaalisti parikymppisten porukoissa ketään syrjitä vanhempien ammattien perusteella. :D

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:39"]

Yliopistomaailmassa aluksi omat ja tuttujen taustat voivat nousta esille. Pidemmän päälle ne omat akateemiset ansiot painaa enemmän. Ei kannata liikaa miettiä toisia, minäkin ihmettelin kun kaverini olivat aikanaan hetken kesätöissä ja ison osan kesästä reissasivat ulkomailla. Itse samaan aikaan olin töissä niin pitkään kuin saatoin ja yritin saada mahdollisimman paljon säästöön. 

Ei Suomessa ole samalla tavalla luokkia ja varsinkin, kun olet akateemisessa maailmassa, omat opintosi määrittelevät siinä maailmassa sinut. Kavereidesi kanssa varmasti tulee tilanteita, ettet ymmärrä heidän näkökulmia, jotka saattavat olla hyvinkin oikeistolaisia joissain tilanteissa. Ajattele se rikkautenasi, kun tiedät itse paremmin, mutta ei kannata yrittääkään saada toisia ymmärtämään asioita samalla tavalla, kun ovat kasvaneet eri ympäristössä. Ilmaise omat näkemyksesi mielipiteinäsi yhtään häpeämättä hyväksyen heidän mielipiteet.

[/quote]

Mun ongelma on juuri tämä, että mun alalla käytännössä 99% ovat hyvinkin oikeustolaisia. Tämä on muodostunut ongelmaksi parisuhteiden muodostamisessa, koska arvomaailmat poikkeavat toisistaan. Parisuhteet ovat olleet akateemisten kanssa, joilla duunaritausta. Nyt sinkkuna. En samastu akateemisiin enkä suunareihin.

Mulla äidillä mt-ongelma, ammattikorkeakoulutasoinen aiempi koulutus, taloussotkuja, isä kouluttamaton ja luottotiedoton yrittäjä, äitikin todennäköisesti, lainaa eivät saa, eivät pysty takaamaan mulle lainaa eikä asunto käy vakuudeksi kun ei ole heidän. Isällä jopa tuomio. Heidän juttunsa todella sivistymättömiä jos vie miehen kylään, alapään vitsejä. Eivät osaa laittaa ruokaa, tarjolla vain valmispatonkia ja juustoa/kinkkua.  Asunto näyttää hirveän sotkuiselle vaikka heillä on Artekin kalusteita 1970-luvulta. Joka paikka täynnä vaatteita ja pehmoeläimiä. Lapsuuteni elin riitojen ja väkivallan keskellä jatkuvasti peläten. Päätin että yritän kouluttautua ja päästä niin pitkälle lapsuuden oloistani kuin mahdollista. Tein opintojeni eteen aivan kaikkeni mutta syystä tai toisesta urani ei ole ollut hyvä. Koulutukseeni (akateeminen) nähden minulla menee aika huonosti. Olen vakityössä mutta siinä se. Pahimmat puutteet kotona oli, etten oppinut rahankäyttöä (vanhempani ovat täysin holtittomia), ruokakulttuuria, ruoan laittoa (olen opetellut itse) enkä saanut tukea liikunnallisiin harrastuksiin. Vanhemmat eivät harrastaneet mitään.

Opiskelukaverini asuivat vanhempiensa omistamissa asunnoissa, kävivät matkoilla ja alallani työt menee paljon suhteilla (isän firmaan töihin jne). Vanhemmat antavat 500€ pääsiäisrahaa, minä saan heidän jonkun vakuutuslaskun maksettavaksi. Köyhyydestä on vaikea päästä, käsittämättömän vaikea.

Vanhemmat vähättelevät minua jatkuvasti, haukkuvat ulkonäköä, miten kukaan mies ei tällaista huoli kun olen lihava. Ainoa mikä äidilleni merkitsee, on ulkonäkö. Koulutukseni on nolla paitsi silloin kun se toimii äidin eduksi (hän on narsisti). Saattaa soittaa kahvilasta ja suureen ääneen puhua että miten sinun ****työsi on mennyt (olen statusalalla). Oikeasti ei kiinnosta eikä kuuntele edes vastauksia. Minua on henkisesti painettu, uhkailtu ja haukuttu koko elämäni. Kyllä olisin toivonut toisenlaisia vanhempia. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 19:14"]

Mikähän tämä teknillis-kylttyrelli ala voi olla??

[/quote]Minun veikkaukseni on arkkitehtuuri.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:14"]Älä turhaan häpeä. Itse olen ns. hyvästä perheestä, jossa todellisuus oli kaikkea muuta. Opin jo varhain näkemään, keiden lähiömutsien kodeissa oli rakkautta ja välittämistä. Meidän perheessä sitä ei kyllä ollut. Mut vanhemmaksi tulet sitä paremmin tajuat, ettei kaikki ole kuin hyvin harvoin sitä "miltä se näyttää".
[/quote]

Olisikin noin! Pelkkä sivistyksen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita että se olisi kompensoitu rakkaudella. Minulle huudettiin lapsena kaikesta, joten istuin sitten seitsenvuotiaasta asti yksin huoneessani nokka kirjassa tai netissä hakien kaiken maailman tietoa. Minulla ei tainnut käydä yhtään vierasta leikkimässä noin nelosluokan jälkeen, kun kaverit huomauttivat miten outo kotini oli. Tästä syystä kasvoin 'pikku professoriksi' jolla oli tietoa vaikka muille jakaa mutta sosiaaliset suhteet jäivät tolalle. Minusta tuntuu että olen saanut itse kasvattaa itseni, mieleen hiipii ajatus että paremmista lähtökohdista voisin olla niin paljon enemmän.

Toivottavasti joku tajuaa ajatuksenvirtaani.

-ap
[/quote]

Tarkoitin sanoa, että sivistys ilman rakkautta, välittämistä ja hyvyyttä on yhtä tyhjän kanssa. Keskity olemaan ensi sijassa hyvä ihminen ja sitten hae muuta sivistystä. Älä yritä olla mitään, mitä et ole. Mun lapsuuden kodissa oli siis kunnossa pelkät kulissit. Älä sinä keskity kulisseihin vaan siihen, että mahdollisimman monella olisi hyvä olla tässä maailmassa. Itse olen hyvin kouluttautunut, kuten vanhempani. Kuitenkin arvostan ihmistä ihmisyytensä, en tekojensa vuoksi. Ns. sivistys ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla kaksinaismoralistinen , itsekeskeinen kusipää. Monet menestyneet itse asiassa vaan rakentaa kulisseja. Älä sinä lähde siihen mukaan.
[/quote]

Kuvaavaa ettei yllä oleva kommenttini saanut yhtään tykkäystä.

Sitten se hävettäisi, jos olisit tehnyt matkan alaspäin. Siis vanhempasi olisi akateemisia ja sivistyneitä ja heidän järjestämillään kutsuillaan saisit kertoa olevasi vaikkapa roskakuski tai siivooja.

Noin päinhän se on saavutus. Ja usein työmoraali on hyvä näillä nousijoilla.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:19"]

Älä häpeä taustaasi ap. Ole ylpeä siitä. Se on tehnyt sinusta sinut. Se voi auttaa ymmärtämään elämässäsi monta asiaa.

Itse olen esimerkki sellaisesta kiertokulusta, jossa kaikki on mennyt ihan nurinkurin. Isäni on yrittäjäperheestä. Hän oli työelämässä 35-vuotiaaksi, kunnes vammautui ja jäi sairaseläkkeelle. Äitini on mummini puolelta suomenruotsalaisesta perheestä. Omalla äidilläni ei ole mitään koulutusta. Hän ollut kotirouvana ja touhuillut aikansa kuluksi kaikenlaista, sijoittanut jne. Vanhempani ovat varakkaita. Olen kotoisin merenrantahuvilasta. Lapsuuteni oli vaihderikas, mutta tavallaan kummallinen. En koskaan nähnyt nuorena mallia sellaisista asioista kuin töissä käyminen, säästäminen, oman elämän suunnittelu jne. Äitini on hedonisti, joka elää kuin viimeistä päivää. Kun rahat loppuvat, hän hakkaa metsän ja elää taas seuraavat 5 vuotta kuin viimeistä päivää. Äitini omistaa lisäksi lukuisia kiinteistöjä ja laajat maaomaisuudet pääkaupunkiseudulla.

Olen itse valmistunut maisteriksi v. 2008. Olin lyhyen aikaa töissä yliopistolla tutkimusprojekteissa, jonka jälkeen jäin työttömäksi v. 2006. Tuloni on tällä hetkellä työmarkkinatuki. Lisäksi saan hieman toimeentulotukea.

Se, mitä esimerkiksi äitini ei voi koskaan ymmärtää, on köyhyys. Joskus se turhauttaa, kun ihminen ilman omaa ansiotaan saa kaiken sen, mistä elämässään jotain yrittänyt on vain haaveillut. Kaikkein absurdeinta on, ettei hän koskaan ansiotyötä nähneenä voi ymmärtää, miten en ole korkeasta koulutuksestani huolimatta saamaan töitä.

Haluan tämän sanoa vain esimerkiksi siitä, ettei tärkeintä ole välttämättä vanhempien rikkaudet. Myös sillä kotoa saadulla mallilla on merkitystä.

[/quote]

Meillä vähän sama meno mormorini puolella. Rahat loppu = uusi avohakkuu.

Tuli mieleen viestistä nro 44, missä menee se raja, mistä kaikesta voi syyttää vanhempia?

44: Älä menetä toivoasi. Itse olen löytänyt kumppanin joka on lähtöisin ylemmästä keskiluokasta, mutta avarakatseinen, humaani ja halukas ymmärtämään. Heitäkin on joukossa, harvakseltaan.

Olen katkaissut ja etäännyttänyt välit vanhempiini tajuttuani että he vain yrittävät vetää minut takaisin alas. Tunnen ratkaisustani huonoa omaatuntoa, mutta se on silti oikea. Tärkeää oli ymmärtää, että vanhempani eivät koskaan muutu. Vaikka miten yritän, en voi saada tasapainoista lapsuudenperhettä. Tasapainoinen elämä aikuisena on kuitenkin mahdollista.

Tunnistan itseni myös tuosta sanomastasi uran etenemisen suhteen. Minäkään en ole menestynyt niin hyvin kuin akateemisen menestyksen perusteella olisi voinut olettaa. Tärkein syy on, että heivattuani itseni alaluokasta tähän pisteeseen, minulla ei enää ole voimia kamppailla työelämässä niin paljon kuin pitäisi. Voimia on syönyt sekin että olen joutunut opettamaan itselleni rahankäyttöä, rehellisyyden tärkeyttä ja normaaleja säännöllisiä elämäntapoja kun vanhemmat eivät sitä tehneet. Olen oppinut kyllä, mutta se on ollut kuluttavaa. Mutta sitten mietin, mistä olen aloittanut ja miten pitkälle voimani riittivät, ja tunnen aivan helvetinmoista ylpeyttä siitä että olen päässyt näinkin pitkälle. Minulla on, helvetti soikoon, tasapainoinen ja onnellinen perhe-elämä, erinomaisesti suoritettu tutkinto haastavalta alalta ja olen vielä täysipäisten kirjoissa. Kuka tietää, mihin olisin paremmissa olosuhteissa yltänyt? Kuka tietää, mihin vielä pääsen kun olen vähän kerännyt voimia luokkaretken jäljiltä? Jos todella ponnistaa niistä olosuhteista itsensä kohtalaisen tasapainoiseen elämään, siitä on syytä olla todella ylpeä vaikka ei jaksaisikaan edetä aivan yhtä reippaasti kun ne joiden on samaan pisteeseen päästäkseen tarvinnut tehdä ja jaksaa paljon vähemmän.

-36-

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 11:09"]

Minä pistän syödessäni veitsen suuhun ja  teen kaikkea muutakin yhtä kamalaa. Pitäisikö minun opetella häpeämään? Käytöstapoihin riittää, että on ystävällinen ja kohtelias. Jos joku niitä kyylää painukoon helvettiin. Vai onko käytös"tapojen" orjallinen opettelu ja niiden noudattaminen jokin taivaisiin nostattava hyve? 

Aatelisethan niitä kehittelivät Ranskan hovissa aikoinaan ja sieltä levisivät muualle eurooppaan. Porvaritkin niitä omivat surkuhupaisasti ja väärinymmärtäen Ns. ylempien pokkurointia ja hännystelyä.

[/quote]

Hyvät käytöstavat ovat siis mielestäsi pelkkää turhaa hienostelua?

Mielestäni hyvät käytöstavat tekevät kuitenkin elämästä miellyttävämpää. Jos tapoja ei ole oppinut kotona, ne voi kyllä ihan itse opetella. Hieman ihmettelin aikoinaan maisterikollegan porsastelevia syömätapoja. Vaikka kotona ei olisi mitään opetettu, voisi vähän ajatella myös kanssaeläjien viihtyvyyttä.

Huojentavaa lukea, että muillakin ollut samoja tunteita. Olen yh-äidin lapsi, mielenterveysongelmia, rahahuolia, alempi elintaso ja sosiaaliluokka mitä esimerkiksi kaikilla tähän mennessä hankkimillani ystävillä. En missään vaiheessa kokenut kiusaamista tai suoraa vähättelyä kenenkään taholta (toki muut eivät ole tietoisia kaikesta, olen paljastanut hyvin vähän taustastani). Olen aina pärjännyt hyvin opinnoissa ja ollut kiinnostunut ihmismielestä... Edellä mainittu sosiologiakin on tullut tutuksi, koska olen ollut kiinnostunut aihealueesta.

En enää ajattele itseäni alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvana (tulotason ja koulutustason nousu ei ole auttanut), koska koen edelleen, että osa ihmisistä tulee aina tuomitsemaan taustani perusteella, johon tosiasiassa en ole lainkaan itse ollut kykenevä vaikuttamaan. Esimerkiksi jostain syystä juuri ylemmän sosiaaliluokan miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita, ja on todella vaikea yrittää kompensoida sitä oletusta mitä miehet tekevät sen perusteella kun selviää, taustani on yh-äiti, ei uraa ja köyhä lapsuus vs miehellä vanhempien idyllinen parisuhde, molemmilla mittavat urat ja rahasta ei ole koskaan ollut puutetta.

tämä toisesta suunnasta samaan asiaan. Se on hiukan hankalaa mennä tilanteeseen, jossa oma koodisto ei toimi. Kuvittelet käyttäytyväsi hyvin, ja se tulkitaan väärin. Mitä ihmettä sukulaisvierailulla voi alapää-vitsiin sanoa. Olisi kohteliasta nauraa, mutta jähmettyy yllätyksestä. Hätääntyy, ja on varpaillaan. Ei ihmisen arvo ole rahat, koulutus, sivistys tms. Eikä toivottavasti kohtalo toiselle polvelle. Mutta se on lähinnä raskasta yrittää kun oma koodisto pettää. Älä ap häpeä. Ei tarvitse.

No johan oot epävarma. Mullakin on maatiaiset vanhemmat, äiti sairaanhoitaja ja isä armeijan leivissä, maatilalla asuvat. Ei meillä mitään ihmeen korkeakulttuuria oo harrastettu, mutta mä luen paljon, käyn teattereissa ja harrastan taiteita. Miksi? Koska mä olen oma itsenäinen ihminen ja mun vanhempien persoonallisuuksilla ja lähtökohdilla ei oo mulle eikä muillekaan väliä. Turhaa meteliä typerästä aiheesta.

Vaikea uskoa silmiäni. Onko tämä oikeasti joku ongelma? Mulle ei tulisi mieleenkään hävetä taustaani. Vanhemmat ovat tehneet parhaansa, isä metsurina, äiti karjakkona/siivoojana/mitä töitä nyt sattui löytymään. Eivät saaneet käydä kouluja kovin pitkälle, mutta taustaansa nähden olivat sivistyneitä, lukivat paljon ja osallistuivat yhteiskunnalliseen toimintaan. Miksi minä heitä häpeäisin? En ole edes kysellyt tuttavieni taustoja, ei niillä ole merkitystä, vaan sillä, millainen ihminen itse on.