Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia (työ)englantia aikuisiällä?
Olen reilu 3-kymppinen ja ongelmana on se, että olen ollut jotenkin tosi huono englannissa aina. Olen kirjoittanut sen lukiossa alimmalla hyväksytyllä ja yrittänyt välttää parhaani mukaan tilanteita, joissa joudun kieltä käyttämään suullisesti, sähköposteihin vastatessa saan aikaa miettiä mitä kirjoitan ja kaikki on kyllä aina ymmärretty. Nyt töissä alkaa kuitenkin olla koko ajan enemmän palavereita in english ja se stressaa. Minun on hankala pysyä perässä mistä puhutaan ja jään liikaa miettimään jotain, mitä en ymmärtänyt ja siinä ehtii mennä seuraavat 10 lausetta ohi ja sitten minulta jo kysytäänkin jotain!
Onko vinkkejä, miten oppia englantia näin aikuisena ja pärjätä sitä myöten myös palavereissa ilman että stressaa niitä monta viikkoa etukäteen..?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Kyllä kai kokoukseen valmistaudutaan joka tapauksessa lukemalla aiempien kokousten materiaalit.
Ei ole mikään häpeä pyytää puhujaa toistamaan, ellei heti ihan saanut asiasta kiinni: "I did not quite catch that"
https://idioms.thefreedictionary.com/I+didnt+quite+catch+that#:~:text=q…)-,I%20didn't%20(quite)%20catch%20that,%3F%22%20B%3A%20%22What%3F
Suosittelisin liittymistä johonkin keskusteluryhmään, ei kieltä opi hyvin muuta kuin sitä käyttämällä. Kannattaa puhua rohkeasti.
Englanti ei tosiaankaan ole helppoa. Olen opiskellut kieltä yhdessä maailman huippuyliopistoista, ja sen voin sanoa, että se oli hikisin tutkinto, mitä ikinä olen suorittanut. Minulla ei edes mielestäni ole mikään huono kielipää.
Olen samaa mieltä siitä, että oppiakseen kieltä sitä on vaan käytettävä! Tällä tarkoitan lukemisen ja kuuntelun lisäksi etenkin puhumista. Kokouksissa voi tosiaan pyytää puhujaa toistamaan sanomansa (vaikka hitaammin, minkä monet syntyperäiset puhujat hyvin kyllä ymmärtävätkin) ymmärtääkseen paremmin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jos kielioppivirheitä pelkää - niitä tekevät natiivipuhujatkin!
Kehtaakos kysyä, missä opiskelit ja minkä tutkinnon suoritit?
Tämän: https://www.cambridgeenglish.org/exams-and-tests/proficiency/
C2. Ajattelin vaan siellä asuessani suorittaa sen "sivupuhteinani", mutta ihan niin se ei vaan mennyt, ilman kovaa työtä vaikka luulin aloittaessani (ja ennen aloitusta täytyy läpäistä tasotestit, mitkä menivätkin hyvin), että hallitsen kielen loistavasti, koska koulussa ja kirjoituksissa sain parhaimmat arvosanat ja siihen mennessä olin asunut jo UK:ssa aika monta vuotta.
Kaikesta huolimatta et ole ymmärtänyt sitä, että et ole opiskellut englantia yliopistossa, vaan olet käynyt tuiki tavallisen kielikurssin, jolla on tosi hieno nimi. Näitä kursseja mainostetaan niin pontevasti ja epämääräisesti, että erehtyminen on mahdollista, todennäköistä ja jopa suotavaa. Käytännössä Cambridgen kurssit ovat kuin minkä tahansa suomalaisen yliopiston kielikeskuksen ulkopuolisille myymiä kursseja: on olemassa kaikille avoimia kursseja, joille tullaan tasokokeen kautta, mutta ostaa voi muunkinlaisia.
En kiellä sitä, etteivätkö kurssit voisi olla hyviä. Kävin itse "opettajakoulutuksen" syntyperäisten englanninpuhujien ryhmässä. Hikinen kurssihan se oli, mutta ei se korkeampaa koulutusta ollut millään mittapuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Kyllä kai kokoukseen valmistaudutaan joka tapauksessa lukemalla aiempien kokousten materiaalit.
Ei ole mikään häpeä pyytää puhujaa toistamaan, ellei heti ihan saanut asiasta kiinni: "I did not quite catch that"
https://idioms.thefreedictionary.com/I+didnt+quite+catch+that#:~:text=q…)-,I%20didn't%20(quite)%20catch%20that,%3F%22%20B%3A%20%22What%3F
Suosittelisin liittymistä johonkin keskusteluryhmään, ei kieltä opi hyvin muuta kuin sitä käyttämällä. Kannattaa puhua rohkeasti.
Englanti ei tosiaankaan ole helppoa. Olen opiskellut kieltä yhdessä maailman huippuyliopistoista, ja sen voin sanoa, että se oli hikisin tutkinto, mitä ikinä olen suorittanut. Minulla ei edes mielestäni ole mikään huono kielipää.
Olen samaa mieltä siitä, että oppiakseen kieltä sitä on vaan käytettävä! Tällä tarkoitan lukemisen ja kuuntelun lisäksi etenkin puhumista. Kokouksissa voi tosiaan pyytää puhujaa toistamaan sanomansa (vaikka hitaammin, minkä monet syntyperäiset puhujat hyvin kyllä ymmärtävätkin) ymmärtääkseen paremmin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jos kielioppivirheitä pelkää - niitä tekevät natiivipuhujatkin!
Kehtaakos kysyä, missä opiskelit ja minkä tutkinnon suoritit?
Tämän: https://www.cambridgeenglish.org/exams-and-tests/proficiency/
C2. Ajattelin vaan siellä asuessani suorittaa sen "sivupuhteinani", mutta ihan niin se ei vaan mennyt, ilman kovaa työtä vaikka luulin aloittaessani (ja ennen aloitusta täytyy läpäistä tasotestit, mitkä menivätkin hyvin), että hallitsen kielen loistavasti, koska koulussa ja kirjoituksissa sain parhaimmat arvosanat ja siihen mennessä olin asunut jo UK:ssa aika monta vuotta.
Kaikesta huolimatta et ole ymmärtänyt sitä, että et ole opiskellut englantia yliopistossa, vaan olet käynyt tuiki tavallisen kielikurssin, jolla on tosi hieno nimi. Näitä kursseja mainostetaan niin pontevasti ja epämääräisesti, että erehtyminen on mahdollista, todennäköistä ja jopa suotavaa. Käytännössä Cambridgen kurssit ovat kuin minkä tahansa suomalaisen yliopiston kielikeskuksen ulkopuolisille myymiä kursseja: on olemassa kaikille avoimia kursseja, joille tullaan tasokokeen kautta, mutta ostaa voi muunkinlaisia.
En kiellä sitä, etteivätkö kurssit voisi olla hyviä. Kävin itse "opettajakoulutuksen" syntyperäisten englanninpuhujien ryhmässä. Hikinen kurssihan se oli, mutta ei se korkeampaa koulutusta ollut millään mittapuulla.
Tuo Cambridge koe on käsittääkseni se koe mikä täytyy suorittaa, ennen kuin pääsee opiskelemaan amerikkalaisissa yliopistoissa. Tavallaan todistaan sen, että sulta löytyy tarpeeksi kielitaitoa suoriutua muista yliopistokursseista englannin kielillä.
T.Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Kyllä kai kokoukseen valmistaudutaan joka tapauksessa lukemalla aiempien kokousten materiaalit.
Ei ole mikään häpeä pyytää puhujaa toistamaan, ellei heti ihan saanut asiasta kiinni: "I did not quite catch that"
https://idioms.thefreedictionary.com/I+didnt+quite+catch+that#:~:text=q…)-,I%20didn't%20(quite)%20catch%20that,%3F%22%20B%3A%20%22What%3F
Suosittelisin liittymistä johonkin keskusteluryhmään, ei kieltä opi hyvin muuta kuin sitä käyttämällä. Kannattaa puhua rohkeasti.
Englanti ei tosiaankaan ole helppoa. Olen opiskellut kieltä yhdessä maailman huippuyliopistoista, ja sen voin sanoa, että se oli hikisin tutkinto, mitä ikinä olen suorittanut. Minulla ei edes mielestäni ole mikään huono kielipää.
Olen samaa mieltä siitä, että oppiakseen kieltä sitä on vaan käytettävä! Tällä tarkoitan lukemisen ja kuuntelun lisäksi etenkin puhumista. Kokouksissa voi tosiaan pyytää puhujaa toistamaan sanomansa (vaikka hitaammin, minkä monet syntyperäiset puhujat hyvin kyllä ymmärtävätkin) ymmärtääkseen paremmin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jos kielioppivirheitä pelkää - niitä tekevät natiivipuhujatkin!
Kehtaakos kysyä, missä opiskelit ja minkä tutkinnon suoritit?
Tämän: https://www.cambridgeenglish.org/exams-and-tests/proficiency/
C2. Ajattelin vaan siellä asuessani suorittaa sen "sivupuhteinani", mutta ihan niin se ei vaan mennyt, ilman kovaa työtä vaikka luulin aloittaessani (ja ennen aloitusta täytyy läpäistä tasotestit, mitkä menivätkin hyvin), että hallitsen kielen loistavasti, koska koulussa ja kirjoituksissa sain parhaimmat arvosanat ja siihen mennessä olin asunut jo UK:ssa aika monta vuotta.
Kaikesta huolimatta et ole ymmärtänyt sitä, että et ole opiskellut englantia yliopistossa, vaan olet käynyt tuiki tavallisen kielikurssin, jolla on tosi hieno nimi. Näitä kursseja mainostetaan niin pontevasti ja epämääräisesti, että erehtyminen on mahdollista, todennäköistä ja jopa suotavaa. Käytännössä Cambridgen kurssit ovat kuin minkä tahansa suomalaisen yliopiston kielikeskuksen ulkopuolisille myymiä kursseja: on olemassa kaikille avoimia kursseja, joille tullaan tasokokeen kautta, mutta ostaa voi muunkinlaisia.
En kiellä sitä, etteivätkö kurssit voisi olla hyviä. Kävin itse "opettajakoulutuksen" syntyperäisten englanninpuhujien ryhmässä. Hikinen kurssihan se oli, mutta ei se korkeampaa koulutusta ollut millään mittapuulla.
Tuo Cambridge koe on käsittääkseni se koe mikä täytyy suorittaa, ennen kuin pääsee opiskelemaan amerikkalaisissa yliopistoissa. Tavallaan todistaan sen, että sulta löytyy tarpeeksi kielitaitoa suoriutua muista yliopistokursseista englannin kielillä.
T.Eri
Kuinka niin "muista yliopistokursseista"?
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan sano sorry from me.
Offtopic(aiheesta on toinen keskustelu)! Englanniksi voi kyllä sanoa sorry from me. Ei ehkä kannata päteä asioilla mitä ei osaa.
Ulkomailla oppii nopeiten ja eniten mitä tahansa vierasta kieltä.
Suomessa on suomalaisten itsensä aiheuttamaa lannistavaa asennetta kielten oppimiseen. Sen johdosta moni kokee englannin käyttämisen mukavuusalueensa rajoja jyrkästi koettelevaksi.
Kaiken lisäksi suomalaisten yleinen oletus on, että ulkomaalaiset puhuu aina englantia. Eivät puhu.
Suomeen muuttaneiden suomen kielen taidossa samat asenteet heijastuvat sen kautta, kun heidän kanssaan ei yritetä puhua suomeksi ennen kuin heidän suomen taitonsa on kiitettävää. Puhuja mielellään näyttää taitonsa, mutta suomalainen kuulija ei kannustakaan vaan kokee olonsa vaivaantuneeksi. Sama asenne on englannin käytön yleistyttyä siirtynyt englannin puhumiseen. Tunteiden kirjosta näitä ihmisiä ohjaa häpeä. Ruotsin puhujan pikkuvirheille vielä uskalletaan liikoja punastelematta vitsailla – paitsi jos lähipiiriin kuuluu ruotsinkielisiä. Kuinka moni enää uskaltaa puhua vierasta kieltä puhdasoppisten suomalaisten keskuudessa?
Ongelma on siis yleisesti asenteissa, jotka eivät kestä häpeämättä epätäydellistä puhetta ja vieraita aksentteja.
Ironisen paradoksin tästä tekee se, että amerikkalaisen tai brittiläisen tullessa Suomeen kaikkien suomalaisten englanti kuulostaa heidän korvissaan vieraalla aksentilla puhutulta. Amerikkalainen ja brittiläinen kuulee suomalaisten erikoiset, vanhahtavat, tieteelliset, yläluokan, alaluokan ja slangista lähtöisin olevat sanavalinnat riemukkaasti sekaisin, kun suomalainen puhuu mielestään yleiskieltä. Hauskaa on se, että amerikkalaista ja brittiläistä ei haittaa, heille puheen sisältö on kielioppia tärkeämpää!
Hyvä kysymys jokaiselle ja aivan erityisesti itsensä tunnistaneille on; mitäpä jos yleissivistyksen tai käytöstapojen puute, ensin oma ja sitten muiden, olisi se mihin seuraavaksi kiinnität huomiota kieliopin sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla oppii nopeiten ja eniten mitä tahansa vierasta kieltä.
Suomessa on suomalaisten itsensä aiheuttamaa lannistavaa asennetta kielten oppimiseen. Sen johdosta moni kokee englannin käyttämisen mukavuusalueensa rajoja jyrkästi koettelevaksi.
Kaiken lisäksi suomalaisten yleinen oletus on, että ulkomaalaiset puhuu aina englantia. Eivät puhu.
Suomeen muuttaneiden suomen kielen taidossa samat asenteet heijastuvat sen kautta, kun heidän kanssaan ei yritetä puhua suomeksi ennen kuin heidän suomen taitonsa on kiitettävää. Puhuja mielellään näyttää taitonsa, mutta suomalainen kuulija ei kannustakaan vaan kokee olonsa vaivaantuneeksi. Sama asenne on englannin käytön yleistyttyä siirtynyt englannin puhumiseen. Tunteiden kirjosta näitä ihmisiä ohjaa häpeä. Ruotsin puhujan pikkuvirheille vielä uskalletaan liikoja punastelematta vitsailla – paitsi jos lähipiiriin kuuluu ruotsinkielisiä. Kuinka moni enää uskaltaa puhua vierasta kieltä puhdasoppisten suomalaisten keskuudessa?Ongelma on siis yleisesti asenteissa, jotka eivät kestä häpeämättä epätäydellistä puhetta ja vieraita aksentteja.
Ironisen paradoksin tästä tekee se, että amerikkalaisen tai brittiläisen tullessa Suomeen kaikkien suomalaisten englanti kuulostaa heidän korvissaan vieraalla aksentilla puhutulta. Amerikkalainen ja brittiläinen kuulee suomalaisten erikoiset, vanhahtavat, tieteelliset, yläluokan, alaluokan ja slangista lähtöisin olevat sanavalinnat riemukkaasti sekaisin, kun suomalainen puhuu mielestään yleiskieltä. Hauskaa on se, että amerikkalaista ja brittiläistä ei haittaa, heille puheen sisältö on kielioppia tärkeämpää!
Hyvä kysymys jokaiselle ja aivan erityisesti itsensä tunnistaneille on; mitäpä jos yleissivistyksen tai käytöstapojen puute, ensin oma ja sitten muiden, olisi se mihin seuraavaksi kiinnität huomiota kieliopin sijaan?
Siinäpä iso annos alentumista. Erityisen paljastava on tämä pätkä:
"Kaiken lisäksi suomalaisten yleinen oletus on, että ulkomaalaiset puhuu aina englantia. Eivät puhu."
Huomaatko, vai onnistuitko vedättämään itseäsikin?
Immersion, immersion, immersion.
Paras tapa oikeasti oppia kieltä on uppoutua kieleen arjessa mahdollisimman syvälliseti Vaihda puhelimen yms. käyttöliittymän kieli englanniksi, lue uutiset yms. englanninkielisiltä sivuistoilta, katso englanninkielisiä ohjelmia ilman tekstityksiä tai englaninkielisillä teksteillä, kuuntele englanninkielisiä podcasteja, kirjoittele englanniksi foorumeilla, etsi harrastuspiirejä, joissa voi keskustella englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette perheellisiä, niin ottakaa vuodeksi vaihto-oppilas enkkua puhuvasta maasta.
Me teimme taannoin tämä ja opittiin nimenomaan puhumaan englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Kyllä kai kokoukseen valmistaudutaan joka tapauksessa lukemalla aiempien kokousten materiaalit.
Ei ole mikään häpeä pyytää puhujaa toistamaan, ellei heti ihan saanut asiasta kiinni: "I did not quite catch that"
https://idioms.thefreedictionary.com/I+didnt+quite+catch+that#:~:text=q…)-,I%20didn't%20(quite)%20catch%20that,%3F%22%20B%3A%20%22What%3F
Suosittelisin liittymistä johonkin keskusteluryhmään, ei kieltä opi hyvin muuta kuin sitä käyttämällä. Kannattaa puhua rohkeasti.
Englanti ei tosiaankaan ole helppoa. Olen opiskellut kieltä yhdessä maailman huippuyliopistoista, ja sen voin sanoa, että se oli hikisin tutkinto, mitä ikinä olen suorittanut. Minulla ei edes mielestäni ole mikään huono kielipää.
Olen samaa mieltä siitä, että oppiakseen kieltä sitä on vaan käytettävä! Tällä tarkoitan lukemisen ja kuuntelun lisäksi etenkin puhumista. Kokouksissa voi tosiaan pyytää puhujaa toistamaan sanomansa (vaikka hitaammin, minkä monet syntyperäiset puhujat hyvin kyllä ymmärtävätkin) ymmärtääkseen paremmin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jos kielioppivirheitä pelkää - niitä tekevät natiivipuhujatkin!
Kehtaakos kysyä, missä opiskelit ja minkä tutkinnon suoritit?
Tämän: https://www.cambridgeenglish.org/exams-and-tests/proficiency/
C2. Ajattelin vaan siellä asuessani suorittaa sen "sivupuhteinani", mutta ihan niin se ei vaan mennyt, ilman kovaa työtä vaikka luulin aloittaessani (ja ennen aloitusta täytyy läpäistä tasotestit, mitkä menivätkin hyvin), että hallitsen kielen loistavasti, koska koulussa ja kirjoituksissa sain parhaimmat arvosanat ja siihen mennessä olin asunut jo UK:ssa aika monta vuotta.
Kaikesta huolimatta et ole ymmärtänyt sitä, että et ole opiskellut englantia yliopistossa, vaan olet käynyt tuiki tavallisen kielikurssin, jolla on tosi hieno nimi. Näitä kursseja mainostetaan niin pontevasti ja epämääräisesti, että erehtyminen on mahdollista, todennäköistä ja jopa suotavaa. Käytännössä Cambridgen kurssit ovat kuin minkä tahansa suomalaisen yliopiston kielikeskuksen ulkopuolisille myymiä kursseja: on olemassa kaikille avoimia kursseja, joille tullaan tasokokeen kautta, mutta ostaa voi muunkinlaisia.
En kiellä sitä, etteivätkö kurssit voisi olla hyviä. Kävin itse "opettajakoulutuksen" syntyperäisten englanninpuhujien ryhmässä. Hikinen kurssihan se oli, mutta ei se korkeampaa koulutusta ollut millään mittapuulla.
Siis asuin Cambridgessa tuolloin, opiskelin ko. y-opistossa ja tuo oli sivuaine, jonka "sivupuhteina" tuli kielikoekin suoritettua. Itse paperit sain muusta pääaineesta. Onko luetun ymmärtämisessä jotakin vikaa kun puhuin "sivupuhteina" suoritetusta jutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Kyllä kai kokoukseen valmistaudutaan joka tapauksessa lukemalla aiempien kokousten materiaalit.
Ei ole mikään häpeä pyytää puhujaa toistamaan, ellei heti ihan saanut asiasta kiinni: "I did not quite catch that"
https://idioms.thefreedictionary.com/I+didnt+quite+catch+that#:~:text=q…)-,I%20didn't%20(quite)%20catch%20that,%3F%22%20B%3A%20%22What%3F
Suosittelisin liittymistä johonkin keskusteluryhmään, ei kieltä opi hyvin muuta kuin sitä käyttämällä. Kannattaa puhua rohkeasti.
Englanti ei tosiaankaan ole helppoa. Olen opiskellut kieltä yhdessä maailman huippuyliopistoista, ja sen voin sanoa, että se oli hikisin tutkinto, mitä ikinä olen suorittanut. Minulla ei edes mielestäni ole mikään huono kielipää.
Olen samaa mieltä siitä, että oppiakseen kieltä sitä on vaan käytettävä! Tällä tarkoitan lukemisen ja kuuntelun lisäksi etenkin puhumista. Kokouksissa voi tosiaan pyytää puhujaa toistamaan sanomansa (vaikka hitaammin, minkä monet syntyperäiset puhujat hyvin kyllä ymmärtävätkin) ymmärtääkseen paremmin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jos kielioppivirheitä pelkää - niitä tekevät natiivipuhujatkin!
Kehtaakos kysyä, missä opiskelit ja minkä tutkinnon suoritit?
Tämän: https://www.cambridgeenglish.org/exams-and-tests/proficiency/
C2. Ajattelin vaan siellä asuessani suorittaa sen "sivupuhteinani", mutta ihan niin se ei vaan mennyt, ilman kovaa työtä vaikka luulin aloittaessani (ja ennen aloitusta täytyy läpäistä tasotestit, mitkä menivätkin hyvin), että hallitsen kielen loistavasti, koska koulussa ja kirjoituksissa sain parhaimmat arvosanat ja siihen mennessä olin asunut jo UK:ssa aika monta vuotta.
Kaikesta huolimatta et ole ymmärtänyt sitä, että et ole opiskellut englantia yliopistossa, vaan olet käynyt tuiki tavallisen kielikurssin, jolla on tosi hieno nimi. Näitä kursseja mainostetaan niin pontevasti ja epämääräisesti, että erehtyminen on mahdollista, todennäköistä ja jopa suotavaa. Käytännössä Cambridgen kurssit ovat kuin minkä tahansa suomalaisen yliopiston kielikeskuksen ulkopuolisille myymiä kursseja: on olemassa kaikille avoimia kursseja, joille tullaan tasokokeen kautta, mutta ostaa voi muunkinlaisia.
En kiellä sitä, etteivätkö kurssit voisi olla hyviä. Kävin itse "opettajakoulutuksen" syntyperäisten englanninpuhujien ryhmässä. Hikinen kurssihan se oli, mutta ei se korkeampaa koulutusta ollut millään mittapuulla.
Siis asuin Cambridgessa tuolloin, opiskelin ko. y-opistossa ja tuo oli sivuaine, jonka "sivupuhteina" tuli kielikoekin suoritettua. Itse paperit sain muusta pääaineesta. Onko luetun ymmärtämisessä jotakin vikaa kun puhuin "sivupuhteina" suoritetusta jutusta?
Kas, olet poistattanut minun kommenttini, jossa kerroin sinulle, että et ole opiskellut englantia yliopistossa eikä käymäsi tuiki tavallinen kielikurssi ole mikään sivuaine. Oletko itse uskonut nuo juttusi tähän mennessä, vai mikä nyt otti niin koville?
Kuuntele äänikirjoja vaikka puhelimella, autoa ajaessa, bussissa, siivotessa.
Opettele sanoja yleisyysjärjestyksessä (frekvenssisanasto).
Mene vaikka kurssille, netissäkin löytyy monia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimessa yliopistossakin on näitä työelämän englannin kursseja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin et joku oli Englanniksi kommentoinut, voisiko joku kertoa mitä virheitä siinä muka oli? Itse en ainakaan huomannut vaikka useasti luin
Oh you poor thing..
Considering how much english there is in tv, movies, magazines, in written form etc it's quite difficult for me to understand how there can be people who don't understand or speak english even the slightest.
You should attend in courses and I mean the ones where they start with the basics.
And you just need to practice it everyday because that's the only way you learn
'in tv' -> 'on tv'
'english' kirjoitetaan aina isolla
'everyday' kirjoitetaan erikseen
'attend in' tuo 'in' jätetään pos
Muutenkin kuulostaa kömpelösti kirjoiteltulta, esim. natiivi ei käyttäsi tuota 'in the slightest' -ilmaisua noin.
Englannissa ei myöskään koskaan tule aloittaa lausetta 'And'-sanalla.
Merriam-Webster.com sivustolta:
"It's perfectly acceptable to begin a sentence with "And," as well as the other words that we are often taught to avoid"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole oppinut koskaan vaikka olen ollut 20 vuotta töissä kanadalaisessa firmassa jonka virallinen kieli Suomen konttorillakin on englanti. Ymmärrän hyvin kirjoitettua englantia ja osaan kirjoittaa hyvin itse. Ymmärrän myös kohtalaisesti puhuttua englantia mutta se puhuminen 😷🤐 Mä en jotenkin vaan pysty tuottamaan sellaisia äänteitä kuin englannin kielessä on kuten aspiroituja konsonantteja, th-äänteitä, erilaista v ja w-kirjainta yms. Niinpä siitä tulee sellaista the bird - tö pöt tai dangerous - teintsörös kukkua joka kuulostaa nololta ja jota muiden kuin suomalaisten ja itäeurooppalaisten on myös vaikea ymmärtää. Oon käynyt kursseja, ottanut yksityistunteja jne mutta ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin et joku oli Englanniksi kommentoinut, voisiko joku kertoa mitä virheitä siinä muka oli? Itse en ainakaan huomannut vaikka useasti luin
Oh you poor thing..
Considering how much english there is in tv, movies, magazines, in written form etc it's quite difficult for me to understand how there can be people who don't understand or speak english even the slightest.
You should attend in courses and I mean the ones where they start with the basics.
And you just need to practice it everyday because that's the only way you learn
'in tv' -> 'on tv'
'english' kirjoitetaan aina isolla
'everyday' kirjoitetaan erikseen
'attend in' tuo 'in' jätetään pos
Muutenkin kuulostaa kömpelösti kirjoiteltulta, esim. natiivi ei käyttäsi tuota 'in the slightest' -ilmaisua noin.
Tässä on testini tulos, joten voit olla hiljaa mielipiteinesi siitä osaanko vai en
"Your level is C2 (advanced/mastery)
This is approximately equivalent to CPE, and IELTS band score of 9 or 120 at TOEFL iBT
"
Menet kurssille. Työnantaja voi jopa suostua maksamaan sen, etenkin jos tarvitsijoita on muitakin.
Luin koulussa vain 3vuotta englantia.
Kävin englannin kursseja töiden jälkeen.
Viimeisenä työvuotena juttelin jo intialaisten kanssa englantia puhelimessa.
Meillä on työkieli englanti. Natiiveja meillä on töissä vain pieni vähemmistö. Muuten ympäri maailmaa tulevia ja oikeastaan työkieli on broken English. Nyt kun ollaan oltu pari vuotta etänä, olen aina katsonut Google kääntäjästä tai muusta sanakirjasta kesken palaverinkin kaikki uudet vieraat sanat. Vähitellen ne jää päähän, mutta ei kyllä kaikki.
Nykyisin katson myös suoratoistoista kaiken englanninkielisillä teksteillä, jotta kielitaito kehittyy. Luulen, että englannin käyttö töissä ei ainakaan ole vähentymässä, joten pakko pysyä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tämän in English asian kanssa pähkäillyt viimeisen vuoden niin paljon, että kohta lähtee järki.
Kansalaisopiston kurssit käyty, TV ohjelmat kuuntelen enkuksi, on puhelin appia jos minkälaista, kuuntelen kuunnelmia enkuksi, kirjoitan sanoja, kirjotan suoraa tekstiä ja opettelen.
Ymmärrän kyllä englantia, mutta EN OSAA tuottaa mitään järkevää.
Yritä ja yritän ja aina vastapuoli on että mitä, en ymmärrä!Häpeän itseäni
Hyvä, ymmättät puhetta ja tekstiä!
Puheen ja tekstin tuottaminen vaatii sitä, että kieltä käyttää.
Tämä taito myös taantuu käyttämättömyydestä.
Nyt sinun on pyrittävä harjoittelemaan suullista ja kirjallista ilmaisua jotenkin.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse vuottakaan siihen, että tottuu puhumaan jos koko ajan kieltä käyttää.