Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia (työ)englantia aikuisiällä?
Olen reilu 3-kymppinen ja ongelmana on se, että olen ollut jotenkin tosi huono englannissa aina. Olen kirjoittanut sen lukiossa alimmalla hyväksytyllä ja yrittänyt välttää parhaani mukaan tilanteita, joissa joudun kieltä käyttämään suullisesti, sähköposteihin vastatessa saan aikaa miettiä mitä kirjoitan ja kaikki on kyllä aina ymmärretty. Nyt töissä alkaa kuitenkin olla koko ajan enemmän palavereita in english ja se stressaa. Minun on hankala pysyä perässä mistä puhutaan ja jään liikaa miettimään jotain, mitä en ymmärtänyt ja siinä ehtii mennä seuraavat 10 lausetta ohi ja sitten minulta jo kysytäänkin jotain!
Onko vinkkejä, miten oppia englantia näin aikuisena ja pärjätä sitä myöten myös palavereissa ilman että stressaa niitä monta viikkoa etukäteen..?
Kommentit (168)
Kumma kun ei osaa englantia, vaikka sitä on pakko opiskella koulussa ties kuinka kauan. Ja elokuvat, sarjat ym. ovat kaikki englanninkielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennuste on huono, ja sanon tämän englannin opettajana. Jos kielen oppiminen ei ole aidosti millään onnistunut nuorena (eli ongelma ei ollut pelkkä huono motivaatio), niin ei se aikuisena onnistu sen paremmin.
Tosin pakko on paras opettaja, joten ihmekin voi tapahtua.
Paha sanoa. Itsellä oli peruskoulussa enkun arvosana yleensä vitonen, joskus nelonenkin. Kielipäätä kun ei ollut opettajien mukaan ollenkaan. Kirjoitin kuitenkin enkusta ja ruotsista laudaturit ylppäreissä (saksasta vain M) ja olen sittemmin tehnyt mittavan kansainvälisen uran kansainvälisissä järjestöissä. Aikuisiällä opiskelin vielä sujuvan ranskankielen taidonkin, jota nykyään käytän myös työkielenä.
Olisikohan mahdollista, että tuo suomalainen opetustapa nyt ei, anteeksi vain opettajat, ole välttämättä kaikille se kaikkein sopivin aivan liian monimutkaisen kielitieteellisen lähestymistavan vuoksi? Liian helposti leimataan luuseriksi kun ei mene heti jakeluun. Minulle ratkaisu oli vaihto-oppilaaksi lähteminen ja siellä oppi englannin kielen ihan luonnostaan ilman mitään kieliopin pänttäämistä. Ruotsihan on sitten jo melkein sama kieli ja jos osaat englantia ja ruotsia, saksakin menee samaan syssyyn aika kivasti.
Väitänkin, että sen ensimmäisen kielen oppiminen on se vaikein ja taustalla on useimmiten puutteellinen kielioppikäsitteistö, johon opetus Suomessa perustuu. Illatiivi, allatiivi, pallitiivi ja mitä niitä Ismo Leikolan sketsin mukaisesti onkaan ovat täysin turhia oppimisen kannalta mutta muodostavat ylitsepääsemättömän esteen useimmille meistä ns. kovapäisimmille. Minäkin osasin kyllä ulkoa monta kielioppisääntöä, mutta ei niistä tosielämässä ollut mitään apu ku ei ollut hajuakaan mitä ovat predikaatti, subjekti, objekti, partikkelit tai muut hienot sivistyssanat, joita opettaja luokassa viljeli.
Kurssi Languages for Dummies voisi olla sopiva. Jotkut selviävät vähemmällä selityksellä.
Hello talk -sovelluksella voi jutella eri kielillä oppimistarkoituksessa. Siellä on ihmisiä jotka haluavat oppia suomeakin. Muitakin vastaavia appeja on. Lisäksi itse tykkään kuunnella podcasteja. Niitä on tyyliin easy english for work ja muilla kielillä myös. Itse kuuntelen ruotsia.
Oikeasti tuo on tosi hyvä tapa kartuttaa passiivista sanavarastoa, kuunnella esim podcasteja tai äänikirjoja. Ja uusia sanoja on helpompi omaksua ensin passiiviseen sanavarastoon, kuin suoraan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Piilota television suomenkieliset tekstitykset tai jos on vielä liian vaikeaa niin katso Youtuben videoita joissa saa päälle puheen tekstityksen englanniksi.
Ei niihin englanninkielisiin tekstityksiinkaan voi aina luottaa. Katson paljon videoita joissa on myos tekstitys ja monta kertaa ihan pain mantya kun on kai korvakuulolta kirjoitettu.
Minun neuvoni olisi etta etsi mahdollisimman natiivi opettaja, siina huomaamattasi aksenttikin paranee.
Onnea matkalle t. usalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota sellainen kirja, tai mikä tahansa mikä sinua oikeasti kiinnostaa, ei siis välttämättä työhön liittyvä asia. Ehkä jokin harrastus, mikä on intohimosi, laulaminen englanniksi, missä youtubesta näkyy sanat englanniksi? Siis mikä tahansa, mikä tekee sinulle itsellesi hyvää oloa, mistä nautit. Se englanti paranee sitä mukaan, kunhan vain valitsee itselleen kiinnostavan asian, mutta siis vain englannin kielellä. Minun englantia paransi juuri tämä laulaminen ja olen myös kiinnostunut tarot korteista ja henkisistä asioista ja käännän osan googlella. Kyllä se helpottaa ajan myötä. Ja toki voit oman alasi kirjallisuutta kääntää googlella, mikä ei ehkä ole paras kääntäjä, mutta se tuo sinulle sanoja englannin kielessä lisää, millä ymmärrät muita ja osaat myös itse puhua enemmän. Toki tv-sarjat, elokuvat tai mitä tahansa netistä englannin kielellä, mikä kiinnostaa, niin kyllä se oikeasti paranee.
t. 60-vee, ja itse myös paransin omaa enkkua näillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Of mii of korse ai laik too yuu. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala? Katso Youtubesta saman aihealueen videoita. Hidasta vaikka videota aluksi ja laita tekstitys päälle. Jos peruskielitaitosikin on huono, niin katso mistä tahansa sinua kiinnostavasta aiheesta videoita. Aiheella ei väliä. Kirjoita oudot sanat ja ilmaisut ylös ja etsi niiden merkitys. Treenaa edes vähän joka ikinen päivä.
Sanavaraston kartuttaminen on tärkeää, ymmärtääkseni sekin on pieni ja ruosteinen. Ja Youtuben filmit aiheesta kuin aiheesta ovat aluksi hyviä, jos on tekstitys, käyttää sitä alussa, hidastaa 10-20%, niin pysyy kelkassa paremmin mukana mäessä.
Ruotsin osaaminen auttaa oppimaan englantia. Mitä useampia kieliä osaa, sitä helpommaksi uusi kieli tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennuste on huono, ja sanon tämän englannin opettajana. Jos kielen oppiminen ei ole aidosti millään onnistunut nuorena (eli ongelma ei ollut pelkkä huono motivaatio), niin ei se aikuisena onnistu sen paremmin.
Tosin pakko on paras opettaja, joten ihmekin voi tapahtua.
Mistä sinä tiedät miten ihmiset oppii kieliä sen jälkeen kun ovat koulusta lähteneet? Nykyään tuo on ihan erilaista kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Haluamaansa kieltä voi harjoitella livenä netissä sen puhujien kanssa, voi kuunnella mielin määrin itseään kiinnostavaa ja oman tasoista materiaalia. Itse olen oppinut ruotsin ja englannin kummankin kunnolla vasta lukion jälkeen. Ensin kartuttamalla passiivista sanavarastoa, ilman että itse edes puhuin. Ja kun se on tietyllä tasolla lukemisen ja kirjoittamisen kautta, puhe alkaa tulemaan ihan itsestään. Joskus epäilen että suomalaiset kielten opettajat ei oikeasti ymmärrä kovinkaan paljon siitä miten vieraan kielen arkinen käyttö oikeadti kehittyy. Ei se kehity tankkaamalla jotain sijamuotoja. Toki niitä koulussa tarvitaan niitä tarkkoja kielioppeja. Mutta puhumaan opitaan korvilla, ei väkisin muistelemalla.
Suomessa pitää olla palaverit suomeksi töissä. Osaan erinomaisesti englantia mutta periaatteesta en suostu puhumaan sitä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tämän in English asian kanssa pähkäillyt viimeisen vuoden niin paljon, että kohta lähtee järki.
Kansalaisopiston kurssit käyty, TV ohjelmat kuuntelen enkuksi, on puhelin appia jos minkälaista, kuuntelen kuunnelmia enkuksi, kirjoitan sanoja, kirjotan suoraa tekstiä ja opettelen.
Ymmärrän kyllä englantia, mutta EN OSAA tuottaa mitään järkevää.
Yritä ja yritän ja aina vastapuoli on että mitä, en ymmärrä!Häpeän itseäni
Elä suotta, puhukoot ruojat suomea jos englantis ei kelpoo.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pitää olla palaverit suomeksi töissä. Osaan erinomaisesti englantia mutta periaatteesta en suostu puhumaan sitä töissä.
Hyvä, asenne kohillaan.
Niin miäkin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Google translatella on helppo vastailla sähköposteihin ja kasvotusten sanoo, että puhun vain suomea. näillä pärjää hyvin suomessa.
Suomalaiset vain harvemmin ylittää vaiheen enganniksi kääntämisestä ajattelemiseen englanniksi. Mikäkään en siihen pysty. Mutta ruotsin kohdalla pystyn, ajattelen yleensä ruotsiksi, mutta suomeksi käännän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pitää olla palaverit suomeksi töissä. Osaan erinomaisesti englantia mutta periaatteesta en suostu puhumaan sitä töissä.
Hyvä, asenne kohillaan.
Niin miäkin teen.
Kaksi tolloa löytänyt toisensa.
Stackars jävlar!
Itselläni romaanien lukeminen vierailla kielillä on auttanut todella paljon kyseisen kielen oppimisessa. Joten suosittelisin sitä kielen rakenteen ja sanaston oppimiseen siinä tilanteessa, kun perussanasto ja kielioppi ovat ainakin tuttuja, vaikkeivät ehkä täysin hallussa. Kun luet tuhat sivua kirjallisuutta englanniksi, niin väkisinkin siitä jää jotain päähän, koska samat sanat ja rakenteet toistuvat uudestaan ja uudestaan. Lue ihan mitä tahansa jaksat lukea, vaikka sitten dekkareita. Jos tykkäät chick litistä, niin Sophie Kinsellan kirjat ovat hauskoja ja aika helppotajuisia myös alkukielellä.
Älä välitä siitä, ettet ymmärrä ihan kaikkea, vaan katso sanakirjasta tai Google kääntäjästä vain silloin, kun joku vieras sana on tullut vastaan useamman kerran, tai jos oikeasti kiinnostaa. Muuten homma saattaa kuihtua siihen, että kaikki aika menee sanaston tarkistamiseen. Ammattikirjallisuuden lukeminen auttaa myös, ja on todennäköisesti helpompaa kuin kaunokirjallisuuden lukeminen.
Tämä kannattaa yhdistää muihin annettuihin vinkkeihin, jotka liittyvät enemmän puhumiseen ja puheen ymmärtämiseen.
Englannin merkityksen huomaa siitä, että jotkut työhaastattelut pidetään osittain tai kokonaan englanniksi. Syyksi ilmoitetaan ulkomaisten asiakkaiden määrä.
Alue: Aihe vapaa
Paha sanoa. Itsellä oli peruskoulussa enkun arvosana yleensä vitonen, joskus nelonenkin. Kielipäätä kun ei ollut opettajien mukaan ollenkaan. Kirjoitin kuitenkin enkusta ja ruotsista laudaturit ylppäreissä (saksasta vain M) ja olen sittemmin tehnyt mittavan kansainvälisen uran kansainvälisissä järjestöissä. Aikuisiällä opiskelin vielä sujuvan ranskankielen taidonkin, jota nykyään käytän myös työkielenä.
Olisikohan mahdollista, että tuo suomalainen opetustapa nyt ei, anteeksi vain opettajat, ole välttämättä kaikille se kaikkein sopivin aivan liian monimutkaisen kielitieteellisen lähestymistavan vuoksi? Liian helposti leimataan luuseriksi kun ei mene heti jakeluun. Minulle ratkaisu oli vaihto-oppilaaksi lähteminen ja siellä oppi englannin kielen ihan luonnostaan ilman mitään kieliopin pänttäämistä. Ruotsihan on sitten jo melkein sama kieli ja jos osaat englantia ja ruotsia, saksakin menee samaan syssyyn aika kivasti.
Väitänkin, että sen ensimmäisen kielen oppiminen on se vaikein ja taustalla on useimmiten puutteellinen kielioppikäsitteistö, johon opetus Suomessa perustuu. Illatiivi, allatiivi, pallitiivi ja mitä niitä Ismo Leikolan sketsin mukaisesti onkaan ovat täysin turhia oppimisen kannalta mutta muodostavat ylitsepääsemättömän esteen useimmille meistä ns. kovapäisimmille. Minäkin osasin kyllä ulkoa monta kielioppisääntöä, mutta ei niistä tosielämässä ollut mitään apu ku ei ollut hajuakaan mitä ovat predikaatti, subjekti, objekti, partikkelit tai muut hienot sivistyssanat, joita opettaja luokassa viljeli.