Miten kertoa kaverille ettei hän ole taiteilija...

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:26"]

Tuo on arvostettava asenne, ap :) Se vaan vielä, että itsekin olen kummi ja vaikka sanottaisi, ettei lahjoja tarvitse niin haluan aina viedä jotain synttäreille, antaa jouluna ym. Onko ne taulut oikein kehyksissä, että niitä on vaikea säilöä? Jos on vain maalaus paperilla niin laittaisin ehkä kansion niistä muistoksi ja kansion lipastoon ja sithän niitä ei tarvitsisi pitää esilläkään :)

Ymmärrän kyllä, että jos on oikein seinälle huutavia kehystettyjä ni tulee vaikea tilanne selitellä niiden poissaoloa.

[/quote]

Minulla oli tässä synttärit muutama päivä sitten ja arvostin oikeasti sitä että toivettani kunnioitettiin että en halua mitään materiaa tällä kertaa. Itsekin kun olen muuttanut moneenkertaan niin en edes ole kyennyt säilömään itse tekemiäni tauluja vaan heittämään pois tai myymään. Antamalla lahjaksi jotain täysin vieraan makuun sopimatonta, kuten puutarhatontun, eikä vain kerran, vaan jatkuvast, on minusta tahditonta ja välinpitämättömyyttä toista kohtaan.

 [/quote] Kiitos. Ne on ihan sellasia canvas-tauluja.. ei oikeen voi kansioihin säilöä :( Ap

[/quote]

Anteeks nyt, mut mua rupes jo vähän naurattaa, kun aattelin, että oot sellasesssa canvas-taulu keossa siellä ja juuri ja juuri pystyt kurottaa tietsikalle, että saat aukastuu tän ketjun :) Toi on oikeesti hankala tilanne, myönnetään. Ehkä vielä kerran koittaisin hyvällä, että oot miettiny voisko hän tehdä ne ihan tavalliselle paperille, että saisit aikajärjestyskansion pojalle laadittua, mut sit loppuu jo vinkit. T: hän, joka kirjoitti aikuisbaletti- ja arvostettava asenne -viestit.

Hän ei siis saa mielestäsi enään jatkaa rakastamaansa harrastusta, koska hän on surkea siinä? Mitä helv....? Eiköhän jokainen saa tehdä rakastamaansa asiaa siitä huolimatta, että on surkea siinä

Vaikka olisi kuinka ruma maalaus, niin se on silti taidetta. Taidetta on moneen lähtöön. Sinun täytyy oppia hyväksymään ja ymmärtämään sitä paremmin. Taide ei ole aina kaunista (:

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:39"]Hän ei siis saa mielestäsi enään jatkaa rakastamaansa harrastusta, koska hän on surkea siinä? Mitä helv....? Eiköhän jokainen saa tehdä rakastamaansa asiaa siitä huolimatta, että on surkea siinä
[/quote]

Kuten aikaisemmin sanoin:
Saa harrastaa, saa maalata. Mutta minä en halua niitä teoksia kotiini. En pidä niistä, en aio niitä esille laittaa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 14:42"]Ei ole sinun tehtävä kertoa. Taidetta on monenlaista, et vain ymmärrä hänen teoksiaan. Arvosta hänetä sellaisena, kuin hän on. [/quote] Jos kolmekymppisen naisen taiteilu näyttää 7-vuotiaan tekemältä niin on vaikea ymmärtää.

[/quote]

Naivisti kenties. Käypä vilkaisemassa Pariisin vanhan oopperatalon salin kattoa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:26"]

Tuo on arvostettava asenne, ap :) Se vaan vielä, että itsekin olen kummi ja vaikka sanottaisi, ettei lahjoja tarvitse niin haluan aina viedä jotain synttäreille, antaa jouluna ym. Onko ne taulut oikein kehyksissä, että niitä on vaikea säilöä? Jos on vain maalaus paperilla niin laittaisin ehkä kansion niistä muistoksi ja kansion lipastoon ja sithän niitä ei tarvitsisi pitää esilläkään :)

Ymmärrän kyllä, että jos on oikein seinälle huutavia kehystettyjä ni tulee vaikea tilanne selitellä niiden poissaoloa.

[/quote]

Minulla oli tässä synttärit muutama päivä sitten ja arvostin oikeasti sitä että toivettani kunnioitettiin että en halua mitään materiaa tällä kertaa. Itsekin kun olen muuttanut moneenkertaan niin en edes ole kyennyt säilömään itse tekemiäni tauluja vaan heittämään pois tai myymään. Antamalla lahjaksi jotain täysin vieraan makuun sopimatonta, kuten puutarhatontun, eikä vain kerran, vaan jatkuvast, on minusta tahditonta ja välinpitämättömyyttä toista kohtaan.

[/quote]

Tarkennan vielä, että aikuisten lahjattomuustoivetta toki kunnioitan, mutta tarkoitin siis vain, että vaikka kummipojan vanhemmat sanoo aina kaikille, että ei ole pakko tuoda kalliita lahjoja, korttikin riittää ja sama joulussa niin haluan silti viedä lahjan ja yleensä aina lahja on etukäteen sovittu kummipojan vanhempien kanssa niin tietää, mitä lapsi toivoo. Aikuisten lahjat on asia erikseen, niitä en vie, jos sanotaan, ettei halua tai vien lahjakortin vaikka kauneushoitolaan, josta tiedän toisen tykkäävän, jos etukäteen sanotaan, että materiaa on liikaa. Siis jos tämä oli osoitettu minulle.

Itse asiassa virallisesti taiteeksi voi kutsua vain alan koulutuksen saaneiden teoksia, ja taiteilijoiksi tietysti niitä jolla on alalle koulutus. Jos tuttusi siis huvikseen maalailee, niin ei hän mikään taiteilija edes ole eikä hänen töitään tarvitse pitää taiteena.

Siis miten muut ei ymmärrä, että AP ei yritä rajoittaa ystävän toimintaa, vaan ei halua niitä teoksia kotiinsa?! Ihanko oikeasti te muut säilöisitte mielellänne tuollaisia juttuja kotiin? AP, tiedän tilanteen, sillä mulla on myös yksi ystävä, joka on innokas käsitöiden värkkäilijä ja aina on tuomassa mulle kaikenlaista rojua kotiin. Mulla on aivan tarpeeksi kaikkea, enkä halua niitä tekeleitä itselleni. Esimerkiksi tämä kaveri teki aivan hirveät korvakorut mulle, enkä kehdannut sanoa, etten voi käyttää niitä, koska ne eivät sovi tyyliini ja ne ovat rumat ja halvan näköiset. Aina kun näen kyseistä kaveria, niin huomaan, kuinka se tuijottaa ensimmäisenä korvalehtiäni. Ilmeisesti toivoisi, että käyttäisin niitä korvakoruja... 

Mulle tuli paha mieli tästä ketjusta :( Jospa hän saa hyvän mielen ja rentoutuu askartelemalla ja maalaamalla ja vaikka ei sitten olekaan haka niissä niin ehkä laittaa instaan, koska on iloinen tekemisestään. Mäkin laitan facebookiin kuvia meidän koirasta aika usein, koska musta ne kuvat on kivoja, mut tuskin ne kellekään muulle juuri mitään merkkaa :) Ja ehkä lahjataulun maalaamisen taustalla on aina jokin kaunis ajatus. Jos vaikka tietää, että poika tykkää koirista ja yrittää maalata koirataulun, ehkä ei tosiaan näe, että objektiivisessa mielessä hänen työt ei ole hyviä. Tai jos on vähävarainen ja yrittää korvata lahjarahan puutteen persoonallisella lahjalla.

Joku tuolla antoi esimerkiksi, että juoksee vaikka ei ois urheilija niin mulla on sama baletin kans. Käyn aikuisbaletissa ja oon kaikkee muuta kuin notkee eikä mun kehitys oo huimaa siellä :D mut käyn silti, koska se on kivaa ja tekee iloiseksi ja hyvän kaverin kans on kiva käydä. Haittaako ne istakuvat oikeesti niin paljon, että niistä kannattaa sanoa tai taulut. Sit hän alkaa miettiä taaksepäin antamiaan taululahjoja ja instakuvia ja voi tuntea itsensä tyhmäksi ja pahoittaa mielen :( Eiks se oo ystävyyttä just, että vähän kannustetaan, jos toinen on löytänyt itseään ilahduttavan jutun, kunhan ei pilaa elämäänsä sillä (jätä päivätyötä ja ryhdy taiteilijaksi) :)

Tietysti helpoin tapa kertoa on ihan sanomalla asia.

Mutta jos haluat nähdä asian eteen vaivaa, niin ainahan voit esim. tehdä tupakantumpeista, lehmänpaskasta ja verestä sellaisen veistosinstallaation, jonka avulla kerrot hänelle tästä.

Me kommunikoimme lasten kanssa pelkästään nykytanssin keinoin. Olemme kinesteettisiä viestijöitä.

Mitä jos sillä kaverilla on vain tosi kiero huumorintaju? :D

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:51"]Mulle tuli paha mieli tästä ketjusta :( Jospa hän saa hyvän mielen ja rentoutuu askartelemalla ja maalaamalla ja vaikka ei sitten olekaan haka niissä niin ehkä laittaa instaan, koska on iloinen tekemisestään. Mäkin laitan facebookiin kuvia meidän koirasta aika usein, koska musta ne kuvat on kivoja, mut tuskin ne kellekään muulle juuri mitään merkkaa :) Ja ehkä lahjataulun maalaamisen taustalla on aina jokin kaunis ajatus. Jos vaikka tietää, että poika tykkää koirista ja yrittää maalata koirataulun, ehkä ei tosiaan näe, että objektiivisessa mielessä hänen työt ei ole hyviä. Tai jos on vähävarainen ja yrittää korvata lahjarahan puutteen persoonallisella lahjalla.

Joku tuolla antoi esimerkiksi, että juoksee vaikka ei ois urheilija niin mulla on sama baletin kans. Käyn aikuisbaletissa ja oon kaikkee muuta kuin notkee eikä mun kehitys oo huimaa siellä :D mut käyn silti, koska se on kivaa ja tekee iloiseksi ja hyvän kaverin kans on kiva käydä. Haittaako ne istakuvat oikeesti niin paljon, että niistä kannattaa sanoa tai taulut. Sit hän alkaa miettiä taaksepäin antamiaan taululahjoja ja instakuvia ja voi tuntea itsensä tyhmäksi ja pahoittaa mielen :( Eiks se oo ystävyyttä just, että vähän kannustetaan, jos toinen on löytänyt itseään ilahduttavan jutun, kunhan ei pilaa elämäänsä sillä (jätä päivätyötä ja ryhdy taiteilijaksi) :)
[/quote]

1. En ole missään vaiheessa sanonut että pojan pitäisi saada kalliita lahjoja tai lahjoja ylipäätään. Jo kummiksi pyytäessä sanoin että haluan hänet vain osaksi pojan elämää, en pyytänyt lahjanostajaksi.
2. Toki hän saa minun puolestani harrastaa maalaamista, mutta ei niitä tauluja tarvitse muille/minulle antaa, koska pistän ne vain varastoon ja tietyn ajan päästä ne "hukkuvat muutossa" tai menevät roskiin.
3. Arvostan lahjan ajatusta, ihan tosissaan. Mutta silti en edelleenkään halua niitä töherryksiä meille koska ne eivät esille päädy.
Ap

Mulla on täti joka on antanut aina ihan kummallisia lahjoja. Kerran esim. glitter ja karvasomisteinen kuivahtanut mustekynä, jonka päässä heilui vieterin varassa muovinen joulupukki... Jokainen lahja on toinen toistaan hirveämpiä ja täti tuntuu olevan vilpittömästi tyytyväinen lahjoihinsa. Yksikään lahja ei ole arvatenkaan kauaa pysynyt näytillä, vaikka kovasti on kiitelty ja ihasteltu saamishetkellä. Lahjatoiveita ei ole mitenkään tuotu esille, päinvastoin kysyttäessä ja muulloinkin kerrottu että näin vanha pärjää jo ilman joululahjoja. Meillä on tädin kanssa todella lämpimät välit.
Kuitenkin... Tarinan opetus: lahjan antajan mieltä ei kannata pahoittaa. Tässä on lapsellesi mainio paikka opetella käytöstapoja. Maalausta ei tarvi kehua valheellisesti. Onko taulu värikäs? Sano "onpas rohkeaa värien käyttöä!" Onko taulussa erikoinen aihe? Sano "onpas kerrassaan rohkeaa taidetta, oikein hyppää silmille!" Herättääkö taulu tunteita, edes inhoa? Sano "Kylläpä on tunteisiin vetoaa maalaus!" Tai sitten katselet vain taulua kunnioittavasti ja sanot kohteliaasti "kiitos lahjasta!!"

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 14:49"]Eli haluaisit hänen ostavan rahalla Jani-Petterille kalliita lahjoja tai antavan suoraan rahaa lahjaksi, eikä ilahduttavan teitä omilla tuherruksillaan?

Kyllä voi ihminen olla ahne.
[/quote]

Nohöpö höpö.
Onhan se hankalaa, kun ei niitä pysty seinälle laittaa jos ne ei ole kovin kummoisia.
Eikä ole toiselle helppoa ostaa taidetta edes isolla rahalla, jos niikseen tulee.

Itse tykkään maalailla ja askarella, tuunaan kotiin usein halvalla sisustusta yms.
Harva kuitenkaan tietää/tiesi tästä harrastuksesta, en uskonut että ketään kiinnostaa :D kunnes kerran aihetta sivutessa tyttöjen illassa näytin kännykästä kuvia maalauksistani. En osannut kuvittella, että ihmiset tykkäsivät niistä :D
Nyt vuosien kuluessa olen saanut "tilauksia" ystäviltäni maalauksistani.
Mutta en vieläkään kutsi itseäni taiteilijaksi, siinä mielessä itsetuntoni taitaa olla aika huono verrattuna ystävääsi.
En myöskään tee lahjaksi maalauksia, muutaamaa poikkeusta lukuunottamatta milloin sankari itse on pyytänyt jonkin aiheen muksisesti tekemään.

Ymmärrän sinua,ap. Itse olen taidealalla ja harrastan taiteentekemistä muutenkin kuin työkseni, mutten siltikään anna omia töitäni, oli ne sitten maalauksia tai mitä vaan, kenellekään lahjaksi enkä todellakaan rinta rottingilla esittele jossain facessa tai instassa niitä. Jos joku tykkää jostain työstani, saatan antaa lahjaksi. Minusta tuo olisi todella noloa itsensäkorostamista. Makuja on monia, pelkästään taidokas tai lahjakkaan tekemä ei tee taiteesta kaikkia miellyttävää. Eihän kaikki tykkää kaikista laulajistakaan tai musiikkityyleistä ylipäätään.

Toisaalta tulee mieleen,että onkohan tuttavasi vain tyhmä, jolla ei leikkaa sen vertaa että osaisi näin ajatella. jotkut harrastajamaalarit, joita työväenopistot on pullollaan, on juuri tuollaisia pököpäitä, jotka maalata kihnuttaa niitä epänäköisiä muotokuviaan ja tyrkyttää jokaiselle sukulaiselle "lajhjaksi" tajuamatta mitään yhtään mistään.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 14:49"]Eli haluaisit hänen ostavan rahalla Jani-Petterille kalliita lahjoja tai antavan suoraan rahaa lahjaksi, eikä ilahduttavan teitä omilla tuherruksillaan?

Kyllä voi ihminen olla ahne.
[/quote]

Kuten jo aikaisemmin sanoin:
En ole pyytänyt mitään lahjoja ostamaan. Pelkkä läsnäolo juhlissa on minulle ja pojalle tärkeintä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:49"]

Piirrä hänelle vastalahjaksi samantasoisia paskatöitä ja pyydä arvioimaan töitäsi ja kerro kuinka hän inspiroi sinua tuottamaan. Katso ymmärtääkö millaista paskaa lahjoittaa sinulle.

[/quote]

Ha ha ha! Tuo jaettu luovuus on hyvä idea! Voi olla, ettei ystävä tykkää yhtään, että jonkun toisenkin taiteelliset kyvyt puhkeavat kukkaan tai sitten he voivat alkaa harrastaa yhdessä ja pitää yhteisnäyttelyn.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:51"]Mulle tuli paha mieli tästä ketjusta :( Jospa hän saa hyvän mielen ja rentoutuu askartelemalla ja maalaamalla ja vaikka ei sitten olekaan haka niissä niin ehkä laittaa instaan, koska on iloinen tekemisestään. Mäkin laitan facebookiin kuvia meidän koirasta aika usein, koska musta ne kuvat on kivoja, mut tuskin ne kellekään muulle juuri mitään merkkaa :) Ja ehkä lahjataulun maalaamisen taustalla on aina jokin kaunis ajatus. Jos vaikka tietää, että poika tykkää koirista ja yrittää maalata koirataulun, ehkä ei tosiaan näe, että objektiivisessa mielessä hänen työt ei ole hyviä. Tai jos on vähävarainen ja yrittää korvata lahjarahan puutteen persoonallisella lahjalla. Joku tuolla antoi esimerkiksi, että juoksee vaikka ei ois urheilija niin mulla on sama baletin kans. Käyn aikuisbaletissa ja oon kaikkee muuta kuin notkee eikä mun kehitys oo huimaa siellä :D mut käyn silti, koska se on kivaa ja tekee iloiseksi ja hyvän kaverin kans on kiva käydä. Haittaako ne istakuvat oikeesti niin paljon, että niistä kannattaa sanoa tai taulut. Sit hän alkaa miettiä taaksepäin antamiaan taululahjoja ja instakuvia ja voi tuntea itsensä tyhmäksi ja pahoittaa mielen :( Eiks se oo ystävyyttä just, että vähän kannustetaan, jos toinen on löytänyt itseään ilahduttavan jutun, kunhan ei pilaa elämäänsä sillä (jätä päivätyötä ja ryhdy taiteilijaksi) :) [/quote] 1. En ole missään vaiheessa sanonut että pojan pitäisi saada kalliita lahjoja tai lahjoja ylipäätään. Jo kummiksi pyytäessä sanoin että haluan hänet vain osaksi pojan elämää, en pyytänyt lahjanostajaksi. 2. Toki hän saa minun puolestani harrastaa maalaamista, mutta ei niitä tauluja tarvitse muille/minulle antaa, koska pistän ne vain varastoon ja tietyn ajan päästä ne "hukkuvat muutossa" tai menevät roskiin. 3. Arvostan lahjan ajatusta, ihan tosissaan. Mutta silti en edelleenkään halua niitä töherryksiä meille koska ne eivät esille päädy. Ap

[/quote]

Tuo on arvostettava asenne, ap :) Se vaan vielä, että itsekin olen kummi ja vaikka sanottaisi, ettei lahjoja tarvitse niin haluan aina viedä jotain synttäreille, antaa jouluna ym. Onko ne taulut oikein kehyksissä, että niitä on vaikea säilöä? Jos on vain maalaus paperilla niin laittaisin ehkä kansion niistä muistoksi ja kansion lipastoon ja sithän niitä ei tarvitsisi pitää esilläkään :)

Ymmärrän kyllä, että jos on oikein seinälle huutavia kehystettyjä ni tulee vaikea tilanne selitellä niiden poissaoloa.