Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas potkut liiasta tarkkuudesta
29.03.2022 |
Ei ole ensimmäinen kerta, nimittäin. Tai no, tällä kertaa on kyse koeaikapurusta eikä potkuista. Olen kuulemma huolellinen, mutta aivan liian hidas. Tilanne on todella kummallinen: pidempään töissä olleet kollegat kysyvät minulta apua, mutta samalla johto päättää, ettei panokseni ole riittävä. Työ on miesvaltaisen alan asiantuntijatyötä.
Olen itkenyt pari päivää ja yritän keksiä elämälleni uutta suuntaa. Millaisiin tehtäviin pitäisi hakeutua, jos on luotettava, tunnollinen muttei riittävän nopea (=myyvä)?
Olen tehnyt tavallista myyntityötä ennen korkeakoulupaikan saamista. Silloin olin luotettava tekijä, aina luotettavasti hiukan keskiarvon yläpuolella. Ehdin venyttää kahvitaukoja ja lukea tentteihin työaikana, ja pääsin silti tavoitteisiini. Ja kyse oli todellakin myyntityöstä, ei mistään hyllyttäjän työstä.
Olisiko kenelläkään apua, vinkkejä tai lohdun sanoja? Alkaa jo väsyttää, kun saan joka työpaikasta suosittelijan vähintään kollegasta, mutta silti vain epäonnistun.
Kommentit (216)
Ed Chinakin joutui wheelerdeeleristä ulos kun halusi tehdä liian hyvää työtä. Harmi, tykkään kun asiat tehdään hyvin. Tai ei sit ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian täydellinen tekeminen on yksi työnvälttelyn muoto. Tekee yhden asian hitaasti ja huolellisesti ja muut ovat tehneet kolme asiaa siinä ajassa.
Mulla oli kerran tällainen työkaveri. Oli tosin täysin suorittavaa puhelinaspatyötä, mutta hampaita kiristellen kuuntelin, kun hän ylipalveli jokaista asiakasta ja me muut hiki hatussa ahkeroitiin jonoa lyhyemmäksi.
Voi myös olla, että sinusta ei persoonana pidetä.
Aheroitte hiki hatussa jonoa lyhemmäksi? 🤣
Riittävien resurssien järjestäminen on yksiselitteisesti johdon tehtävä. Puhelu kestää sen aikaa kuin se kestää, ja puheluja on jonossa, jos on. Mikäli jonot vain kasvavat, on työnantajan päänsärky palkata lisää työvoimaa.
Niin, meilläkin on ohje palvella puhelinasiakas kokonaisvaltaisesti, kymmenessä minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole nysvääjä, vaan kärsii nykyisin valitettavan yleisestä ilmiöstä, jossa työntekijät eivät saa keskittymisrauhaa. Apn piti tehdä suunnittelutyötä, mutta sähköpostit ja puhelut keskeyttivät jatkuvasti työn. Ap myös hairahtui niiden mukaan tekemään vähemmän priorisoituja hommia, esim se ei kiireellisten paperien luku. Sähköpostit voisi ilmeisesti laittaa äänettömälle, mutta apn mukaan puheluihin oli pakko vastata. Jos suunnittelutyö vaatii pitkiä ajatusketjuja, sitä on mahdoton tehdä keskeyttäen: ajatustyö pitää aina aloittaa alusta. Terveisin työterveyspsykologi
Iso kiitos ammattilaisen kommentista!
Hairahtumiset voivat johtua eräänlaisesta väsymyksestä. Jos keskittyminen pätkii koko ajan, niin jossain vaiheessa suuren tehtävän pariin palaaminen vaikeutuu. Kuvittelen ikään kuin tekeväni vähemmän intensiivistä työtä ja "lepääväni", kun luen sähköposteja tai selaan papereita.
Tavallaan se auttaakin, mutta täytyy sanoa että "hiljaiset päivät", kun puhelin ei soi, ovat tuhat kertaa helpompia kuin ne muutaman minuutin pätkiin silppuuntuneet sillisalaattipäivät.
Myös asiakaspuheluja on raskas ottaa vastaan. Hyvänä päivänä mielessä välkähtää myyntiin kuuluva kysymyspatteristo, ja puhelu alkaa luontevasti. Huonoina päivinä ei tee mieli vastata puhelimeen, en saa päähäni ammatillista "tiekarttaa" hoitaakseni kontaktin hyvin, keskustelut menevät muminaksi ja höpinäksi ja mieli pomppii koko ajan kaikkien kymmenen keskeneräisen asian välillä.
Sitä jotenkin... Pakenee helppojen tehtävien pariin, kun pää alkaa olla riittävän hajalla jatkuvien keskeytysten takia? Vaikka villakoiran ydin olisi nimenomaan uusien kauppojen klousaaminen ja vanhojen läpivienti, ei säpöily, tekstailu tai päivitysten nyhertäminen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on esimies sanonut, että olen liian tarkka. Olen kyllä aina ylittänyt työnantajan asettamat tavoitteet, mutta silti natistaan liiallisesta tarkkuudesta.
Tuollaiseen palautteeseen vastaisin, että niin, tällainen minä olen. Jos ei kelpaa, voit vaikka irtisanoa minut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus kollega, joka ehkä oli apn tapainen. Koulutusaikana hän kirjoitti AIVAN KAIKEN ylös, ihan kaiken mitä sanoin. Siitä että ohjelma piti avata tuplaklikkaamalla ikonia (ihan niinkuin mikä tahansa ohjelma!) siihen, että tiedot tallennettiin... arvaapas... Tallenna -painikkeella. Muistiin kirjoitettiin Aivan. Joka. Asia. Ja kyseessä oli IT alan työ! Eihän siitä mitään tullut kun opittavaa oli paljon, hän läksi itse koeajalla kun ei pysynyt enää perässä omissa ohjeissaan, joita yritti noudattaa pilkun tarkkaan kohta kohdalta. Häneltä puuttui vaan täysin maalaisjärki ja ymmärrys siitä, ettei ihan oikeasti ole väliä kirjoittaako arvon ikkunassa ensin kenttään 1 vai 2 (tyyliin data luokkaa etunimi yhteen kenttään, sukunimi toiseen), eikä muistanut ylöskirjoittamatta että tiedot tallennetaan JOKA IKKUNASSA sillä samalla "Tallenna" painikkeella. Tai että jos jossakin ikkunassa painikkeessa sattuukin lukemaan "Tietojen Tallennus" niin hän meni ihan jumiin. Uskomaton tyyppi enkä tiedä mitä muuta tuollainen voisi tehdä, kuin juuri jotakin erittäin rutiinihommaa jossa on selkokieliset ohjeet joita jopa äo 80 voisi noudattaa.
No toikin kuulostaa mun korvaan ADHD:ltä. Voi olla älykäs, mutta huono työmuisti tekee sen, ettei tuollaiset sanalliset ohjeet jää kerrasta päähän millään. Olisitko itse halunnut, että se tyyppi kysyy sulta joka kerta uudestaan ja uudestaan, miten tää tehtiin? Kyllä se sit viidennen tai kymmenennen kerran jälkeen olis muistanut, jos niitä toistoja olis tullu riittävän tiheään tahtiin. Ihmiselle, jolla on huono työmuisti, on parempi kirjottaa ne ohjeet ylös ja katsoa niistä sitten.
Teille kysymys: Miksei teillä ole kirjallisia ohjeita sen työn tekemiseen? Tuossa tilanteessa olisi mennyt ihan kivasti, jos olisit antanut kirjalliset ohjeet käteen ja se tyyppi olisi samalla seurannut sieltä, kun esittelet niitä toimintoja. Olisi voinut nähdä, että joo, täältä tää löytyy sitten kun unohdan.
Se, ettei pysty omaksumaan kerrasta tuollaisia suullisia ohjeita ei tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Voi olla hyvinkin älykäs ja tietynlaisissa työtehtävissä ihan ylivoimainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi.
Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa. Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.
Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.
Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.
Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.
Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.
Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".
Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?
Minulla on töissä työkaveri, jonka työnkuva on vastaavan kuuloinen. Hänellä oli todella pirstaloitunut työtahti ja pidinkin häntä supermiehenä/naisena hänen hallitessa sen pitkään, vuosia ja jopa kymmeniä vuosia. Sitten tapahtui kekskellä työpäivää burn out tai mikä lie mentaalinen break down ja esimies lähetti hänet heti kotiin/työterveyteen hakemaan sairaslomaa. Mietityttää miten sen olisi voinut välttää. Olisiko delegoiminen tai tietty aika puhelinpäivystystä, jotta ei joutuisi koko aikaa olemaan valmis kaikkeen auttanut? Tuollaien vaikuttaa terveyteen, ja siksi olisi hyvä tunnistaa ajoissa. Ensin itsekkin luulin että AP olisi vain hankala nyhrääjä, mutta kyllä tuo työnkuva aika koiranhommalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi.
Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa. Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.
Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.
Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.
Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.
Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.
Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".
Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?
Kuulostaa ADHD:lta, pääasiassa tarkkaamaton muoto. Huono työmuisti, vaikeuksia suunnata keskittymistä, vaikeuksia löytää takaisin mitä oli tekemässä, kun joku on keskeyttänyt. Ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja huono työmuisti tekee senkin, että monipolviset ohjeet ei jää mieleen.
Tarviit diagnoosin, lääkityksen, psykodukaatiota ja ehkä nepsyvalmennusta, sitten alkaa sujua paremmin.
Jos työt on järjestetty lähtökohtaisesti päin v*ttua, ADHD-"potilasta" auttaa vain lääkkeet tai vahva sisäinen motivaatio. Psykoedukaatio triggereiden tunnistamisineen ja hengitysharjoituksineen on pelkkä kaunis ajatus ympäristössä, joka on kaoottinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko pyytää joltakin entiseltä kivalta työkaverilta rehellistä palautetta?
Ja miksi ne kokeneemmat työkaverit pyytävät sinulta apua? Eikö asian pitäisi olla toisin päin?
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan ole perfektionisti, mutta työni haluaisin silti tehdä kunnolla, mutta monessa paikassa mennään "keksi jotain" tai "tee sen nyt vaan jotenkin" -periaatteella. Sitten jos otat asioista selvää ja yrität tehdä niin kuin pitäisi ja hyvä olisi, olet liian hidas ja vaativa.
Jep. Nyt olet asian ytimessä. Se 'keksi jotain' on sitä ongelmanratkaisukykyä nopeasti, se on sitä älykkyyttä, kokonaisuuksien hallintaa ja olennaisuuksien tajamista jota suurin osa työpaikoista vaatii.
Jotkut tosissaan luulevat, että joku koulumenestys kertoo älykkyydestä jotenkin automaattisesti - ja menevät metsään. Voi se hyvä koulumenestys kertoakin älykkyydestä, mutta se voi kertoa myös tottelevaisuudesta, keskinkertaisuudesta, ulkoa opettelemisesta jne. Opiskeleminen on vähän pakostakin yhteen asiaan kerralla keskittymistä, joten aika usein käy niin, että esim. tyypeillä, jotka eivät tajua kokonaisuuksia, eivät hahmota syy-seuraus-suhteita, eivät hahmota mikä on olennaisinta, jne voi olla erinomaiset arvosanat, koska tällaista kokonaisuuksien hallintaa harvemmin kouluissa mitataan. Ylioppilaskirjoitukset olivat ennen sitä, mutteivät enää nekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimme tietenkin siirtyä kirjoittamaan kirjakielellä.
Luulisin, että myyntityö edellyttää sosiaalisia taitoja, joita autismin kirjolaisilla ei yleisesti ottaen ole.
Jos koet minun jankuttavan yms., niin ehkä olen silmissäsi vain ns. ärsyttävä ihminen. Minkä ikäinen olet, jos koet parikymppisen kirjoittaman ajatuksenvirtatekstin lapsellisena? 😅
En ole tuo jolta kysyit, mutta se, joka julisti sinut ADHD:ksi. Rönsyilevä tajunnanvirtateksti ja jaarittelu on yksi ominainen piirre ja vahvistaa minulle, että olen diagnoosini kanssa oikeilla jäljillä.
Anna oikeasti aikaa tälle ajatukselle, ennen kuin tuomitset. Itse en olisi ikinä osannut epäillä ADHD:tä omalle kohdalleni, ennen kuin aikuisella lapsellani epäiltiin. Etsin netistä tietoa miten se näyttäytyy aikuisten kohdalla ja todellakin tunnistin ne monet vaikeudet omassa elämässäni. Et menetä mitään, jos vähän perehdyt ja katsot, löytyykö sieltä tuttua. Mutta voit voittaa paljon, jos olet tähän asti tarponut diagnosoimattoman ja hoitamattoman ADHD:n kanssa ja alat nyt etsimään siihen apua, jos epäilykseni osoittautuvat aiheellisiksi.
Ajanhallinnan vaikeus ja tietynlainen aikasokeus on tyypillistä. Ei osaa arvioida kuinka kauan jonkun tehtävän tekemiseen menee. Myös tuo, että harhautuu varsinaisesta tekemisestä johonkin muuhun ja uppoutuu siihen pitkäksi aikaa tajuamatta miten paljon aikaa on mennyt. Tai ehkä tajuaa, että nyt tähän on mennyt jo liikaa aikaa, mutta siitä on vaikea irtaantua ja palata takaisin siihen tähdellisemään tehtävään, joka jäi kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka.
Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".
Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.
Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita, ja silti olen saanut lähtöpasseja aina samasta syystä. Mielenterveys on ok ja Mensan testistä saan 120 pistettä, ja kouluistakin valmistuin ajallaan. Osan ajasta tein osa-aikatöitäkin opintojen ohessa.
Luulisi, että panos-tuotto - suhde olisi kunnossa näillä spekseillä. Mutta kun ei.
Toistaiseksi olen päässyt helposti työhaastatteluihin, mutta tässä vaiheessa jatko alkaa jo ahdistaa. Cv näyttää jo vähän risaiselta, eikä se ole hyvä.
"Hyvä lukupää" mutta lukio "lukematta läpi"? Opinnot sujuivat koska olet fiksu ja pystyit käymään töissäkin samalla, ja töissä tuli myynnit täyteen vaikka teit muuta työajalla. Anteeksi, mutta tulee kuva, ettet ole tottunut näkemään vaivaa asioiden eteen tai keskittymään yhteen asiaan. Asiantuntijatyö on eri kaliiberia kuin feissaus.
Tarkennetaan: lukio kirjoituksiin lukematta läpi. Kurssityöskentelyn tein kyllä, mutta kirjoituksiin en lukenut, ja sain silti M:n paperit. Kuvittelisi, että sen perusteella muisti toimii jne.
Täysin mahdollista, etten ole tottunut keskittymään yhteen asiaan. Luulisi, että suuret ongelmat olisivat alkaneet oireilla jo kauan sitten elämän eri osa-alueilla eikä vasta nyt, kun pitäisi napata ensimmäinen oikea työpaikka.
Miksei ole oireillut lukiossa saati yliopistossa, vaan olen saanut hyviä arvosanoja ja valmistunut tavoiteajassa?
Tietysti uudessa paikassa aloittaessa on 1. vähän hidas ja 2. tekee täydet tunnit. Aiemmassa myyntityössä pääsin kuitenkin pisteeseen, jossa pystyin hellittämään tahtia ja täyttämään silti minulle asetetut tavoitteet. (Eikä työni ollut feissausta...)
Tein aloituksen juuri sen mysteerin vuoksi, että miksi paperilla ok ihminen ei pärjääkään työelämässä.
Ja selvittääkseni, mikä olisi järkiratkaisu, koska en tykkää nykyisenkaltaisesta epävarmuudesta elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi tarkka, mutta myös nopea. Sun ongelma on nyt tuo hitaus. Ehkä olet vaan väärällä alalla.
Tervetuloa nykypäivän työelämään, tämmöistä se on ja vaan parhaat pärjää. Ei se että pärjäsi koulussa tai jossain harjoittelussa kerro vielä mitään. Oikeassa työelämässä, asiantuntijatehtävissä, ainakin yksityisellä resurssit on vedetty niin tiukille että pitää olla aika eläin että selviää. Monet uupuu, etenkin jos on yhtään liian tunnollisia. Mulle tulee pari sataa säpoa päivässä, kymmeniä chatteja, useita puheluita kännykkään ja teamsilla. Yleensä on vähintään kolme palaveria päivässä, pahimmillaan jopa 8. Sitten pitäisi myös tehdä niitä työtehtäviä, jotka mun tapauksessa on isojen datamassojen koostamista ja analysointia, prosessien kehitystä, prosessikuvausten ja ohjeiden tekemistä, koulutusten valmistelua ja pitämistä yms yms keskittymistä vaativaa.
Jatkuvaa priorisointia vaatii. Ei-kiireelliset asiat saattaa olla jopa kuukausia myöhässä kun kiireelliset kiilaa jatkuvasti edelle. Pakko olla tosi nopea ja tehokas, mutta silti ei saisi sattua virheitä, eli tarkkuuttakin odotetaan. Jatkuvasti porukkaa saikulla työuupumuksen takia, osa ei enää palaa. Säännölliset yt kierrokset joka vuosi ja heikot (=normaalit) karsitaan ja jäljelle jääneet venyy ja paukkuu entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimme tietenkin siirtyä kirjoittamaan kirjakielellä.
Luulisin, että myyntityö edellyttää sosiaalisia taitoja, joita autismin kirjolaisilla ei yleisesti ottaen ole.
Jos koet minun jankuttavan yms., niin ehkä olen silmissäsi vain ns. ärsyttävä ihminen. Minkä ikäinen olet, jos koet parikymppisen kirjoittaman ajatuksenvirtatekstin lapsellisena? 😅
En ole tuo jolta kysyit, mutta se, joka julisti sinut ADHD:ksi. Rönsyilevä tajunnanvirtateksti ja jaarittelu on yksi ominainen piirre ja vahvistaa minulle, että olen diagnoosini kanssa oikeilla jäljillä.
Anna oikeasti aikaa tälle ajatukselle, ennen kuin tuomitset. Itse en olisi ikinä osannut epäillä ADHD:tä omalle kohdalleni, ennen kuin aikuisella lapsellani epäiltiin. Etsin netistä tietoa miten se näyttäytyy aikuisten kohdalla ja todellakin tunnistin ne monet vaikeudet omassa elämässäni. Et menetä mitään, jos vähän perehdyt ja katsot, löytyykö sieltä tuttua. Mutta voit voittaa paljon, jos olet tähän asti tarponut diagnosoimattoman ja hoitamattoman ADHD:n kanssa ja alat nyt etsimään siihen apua, jos epäilykseni osoittautuvat aiheellisiksi.
Ajanhallinnan vaikeus ja tietynlainen aikasokeus on tyypillistä. Ei osaa arvioida kuinka kauan jonkun tehtävän tekemiseen menee. Myös tuo, että harhautuu varsinaisesta tekemisestä johonkin muuhun ja uppoutuu siihen pitkäksi aikaa tajuamatta miten paljon aikaa on mennyt. Tai ehkä tajuaa, että nyt tähän on mennyt jo liikaa aikaa, mutta siitä on vaikea irtaantua ja palata takaisin siihen tähdellisemään tehtävään, joka jäi kesken.
Äsh. Tajunnanvirtatekstin kirjoittaminen on tapa, ei oire. Se on tarttunut kavereiltani. Tämä on tätä priorisointia, kun kirjoitan eri tavalla av:n kommenttikenttään kuin asiakirjan johdantoon 😅
Minulla on ihan selkeä päivärytmi, en myöhästele, työpisteeni on järjestyksessä ja tiedän nytkin, missä mm. avaimeni ja lompakkoni ovat.
Kyseenalaistan tätäkin diagnoosia, koska mikä se semmoinen dg olisi, joka näkyisi vasta kolmea kymppiä lähestyttäessä?
Siis voihan minulle ehdottaa adhd-lääkitystä, mutta tuskinpa siitä olisi mitään hyötyä terveelle ihmiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi.
Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa. Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.
Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.
Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.
Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.
Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.
Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".
Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?
Kuulostaa ADHD:lta, pääasiassa tarkkaamaton muoto. Huono työmuisti, vaikeuksia suunnata keskittymistä, vaikeuksia löytää takaisin mitä oli tekemässä, kun joku on keskeyttänyt. Ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja huono työmuisti tekee senkin, että monipolviset ohjeet ei jää mieleen.
Tarviit diagnoosin, lääkityksen, psykodukaatiota ja ehkä nepsyvalmennusta, sitten alkaa sujua paremmin.
Jos työt on järjestetty lähtökohtaisesti päin v*ttua, ADHD-"potilasta" auttaa vain lääkkeet tai vahva sisäinen motivaatio. Psykoedukaatio triggereiden tunnistamisineen ja hengitysharjoituksineen on pelkkä kaunis ajatus ympäristössä, joka on kaoottinen.
No psykoedukaatio tekee sen, et ymmärtää mitkä asiat on omille aivoille vaikeita. Tuolla Ap:n työpaikalla ne on varmaan muillekin, mutta vielä vaikeempia jos on ADHD. Silloin tajuaa, et en pysty tekemään tätä työtä tällä tavalla, tähän täytyy miettiä joku toinen systeemi että homma alkaa sujua.
Niin kuin täällä sanottiin, niin sille vaativammalle suunnittelutyölle pitää varata oma, rauhoitettu aikansa. Ei siitä muuten tule hittoakaan. Kenelläkään, mut vielä vähemmän ADHD:llä.
Ja joku keino pitää keksiä oman tekemisensä tueksi, että pysyy siinä tekemisessä mikä on aikatauluun merkitty. Ettei hairahdu siitä sivupoluille. ADHD voi singahtaa jonkun päähän tulevan ajatuksen perässä loputtoman pitkille sivupoluille, joissa menee koko loppupäivä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole nysvääjä, vaan kärsii nykyisin valitettavan yleisestä ilmiöstä, jossa työntekijät eivät saa keskittymisrauhaa. Apn piti tehdä suunnittelutyötä, mutta sähköpostit ja puhelut keskeyttivät jatkuvasti työn. Ap myös hairahtui niiden mukaan tekemään vähemmän priorisoituja hommia, esim se ei kiireellisten paperien luku. Sähköpostit voisi ilmeisesti laittaa äänettömälle, mutta apn mukaan puheluihin oli pakko vastata. Jos suunnittelutyö vaatii pitkiä ajatusketjuja, sitä on mahdoton tehdä keskeyttäen: ajatustyö pitää aina aloittaa alusta. Terveisin työterveyspsykologi
No tämä. Joihinkin asioihin olisi pakko voida keskittyä ilman jatkuvia keskeytyksiä, mutta nykyinen työkulttuuri ei sitä salli. Yksi ihminen laitetaan tekemään kolmen työt, ja sitten valitetaan kun työntekijä ei pysy kärryillä ja toisaalta että työttömiä on liikaa. Työelämän vauhti ja vaatimukset ovat jopa epäinhimillisiä paikoin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Äsh. Tajunnanvirtatekstin kirjoittaminen on tapa, ei oire. Se on tarttunut kavereiltani. Tämä on tätä priorisointia, kun kirjoitan eri tavalla av:n kommenttikenttään kuin asiakirjan johdantoon 😅
Minulla on ihan selkeä päivärytmi, en myöhästele, työpisteeni on järjestyksessä ja tiedän nytkin, missä mm. avaimeni ja lompakkoni ovat.
Kyseenalaistan tätäkin diagnoosia, koska mikä se semmoinen dg olisi, joka näkyisi vasta kolmea kymppiä lähestyttäessä?
Siis voihan minulle ehdottaa adhd-lääkitystä, mutta tuskinpa siitä olisi mitään hyötyä terveelle ihmiselle?
Jos koti on siisti, laskunmaksu sujuu ajallaan etkä myöhästele tai unohda matkalla makuuhuoneesta keittiöön, mitä olit sinne menossa tekemään, niin ehkä sinulla on sitten ongelmaa vain työelämätaidoissa. Ajankäytön hallinta, priorisointi ja itsensä johtaminen ja mitä näitä nyt on. Työsi on ilmeisesti monimutkaisempaa kuin aiempi myyntityö ja joudut nyt opettelemaan, miten saat sen laajempialaisen työn haltuusi.
Varmaan joudut opettelemaan elämään senkin kanssa, että kaikkia toivottuja tehtäviä et pysty hoitamaan, kun niitä on kasattu liikaa eikä työnantaja ole varannut riittäviä resursseja (= riittävästi työntekijöitä) tai yrityksestä huolimatta ei ole onnistunut rekrytoimaan. Ehkä siellä oikeasti olisi tarvittu kaksi uutta työntekijää siinä kohdassa kun sinut otettiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nykypäivän työelämään, tämmöistä se on ja vaan parhaat pärjää. Ei se että pärjäsi koulussa tai jossain harjoittelussa kerro vielä mitään. Oikeassa työelämässä, asiantuntijatehtävissä, ainakin yksityisellä resurssit on vedetty niin tiukille että pitää olla aika eläin että selviää. Monet uupuu, etenkin jos on yhtään liian tunnollisia. Mulle tulee pari sataa säpoa päivässä, kymmeniä chatteja, useita puheluita kännykkään ja teamsilla. Yleensä on vähintään kolme palaveria päivässä, pahimmillaan jopa 8. Sitten pitäisi myös tehdä niitä työtehtäviä, jotka mun tapauksessa on isojen datamassojen koostamista ja analysointia, prosessien kehitystä, prosessikuvausten ja ohjeiden tekemistä, koulutusten valmistelua ja pitämistä yms yms keskittymistä vaativaa.
Jatkuvaa priorisointia vaatii. Ei-kiireelliset asiat saattaa olla jopa kuukausia myöhässä kun kiireelliset kiilaa jatkuvasti edelle. Pakko olla tosi nopea ja tehokas, mutta silti ei saisi sattua virheitä, eli tarkkuuttakin odotetaan. Jatkuvasti porukkaa saikulla työuupumuksen takia, osa ei enää palaa. Säännölliset yt kierrokset joka vuosi ja heikot (=normaalit) karsitaan ja jäljelle jääneet venyy ja paukkuu entistä enemmän.
No tässä on juurikin kuvaus siitä kun työelämä on tehty sellaiseksi, ettei kenenkään aivot uupumatta siitä selviä. Kyseessä on työsuojelullinen ongelma. Jokaisen esihenkilön pitäisi lukea Aivot työssä niminen kirja ja alkaa suunnitella työt niin, että työntekijöillä on mahdollisuus selvitä työstään uupumatta. Ihminen ei voi oikeasti multitaskata ja esim. vuokranmaksussa säästäminen avokonttoreilla näkyy sitten työuupumuksina. Työyrrveyspsykologi
Olette varmaan kuulleet 25/75 -teoriasta. Eli 75 prossan panostuksella voi tulla 25 prossan tulos, kun keskitytään vääriin asioihin, nysväämiseen ja mikromanageeraukseen. Kun toisaalta 25 panostuksella voidaan saada 75 tulos, jos osataan nähdä oleellinen ja karsia turha.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ADHD:lta, pääasiassa tarkkaamaton muoto. Huono työmuisti, vaikeuksia suunnata keskittymistä, vaikeuksia löytää takaisin mitä oli tekemässä, kun joku on keskeyttänyt. Ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja huono työmuisti tekee senkin, että monipolviset ohjeet ei jää mieleen.
Tarviit diagnoosin, lääkityksen, psykodukaatiota ja ehkä nepsyvalmennusta, sitten alkaa sujua paremmin.