Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Taas potkut liiasta tarkkuudesta
29.03.2022 |
Ei ole ensimmäinen kerta, nimittäin. Tai no, tällä kertaa on kyse koeaikapurusta eikä potkuista. Olen kuulemma huolellinen, mutta aivan liian hidas. Tilanne on todella kummallinen: pidempään töissä olleet kollegat kysyvät minulta apua, mutta samalla johto päättää, ettei panokseni ole riittävä. Työ on miesvaltaisen alan asiantuntijatyötä.
Olen itkenyt pari päivää ja yritän keksiä elämälleni uutta suuntaa. Millaisiin tehtäviin pitäisi hakeutua, jos on luotettava, tunnollinen muttei riittävän nopea (=myyvä)?
Olen tehnyt tavallista myyntityötä ennen korkeakoulupaikan saamista. Silloin olin luotettava tekijä, aina luotettavasti hiukan keskiarvon yläpuolella. Ehdin venyttää kahvitaukoja ja lukea tentteihin työaikana, ja pääsin silti tavoitteisiini. Ja kyse oli todellakin myyntityöstä, ei mistään hyllyttäjän työstä.
Olisiko kenelläkään apua, vinkkejä tai lohdun sanoja? Alkaa jo väsyttää, kun saan joka työpaikasta suosittelijan vähintään kollegasta, mutta silti vain epäonnistun.
Kommentit (216)
Sinä, joka ehdotit valtiota, älä herran tähden. Meiltä on kaikki nysväämisvara laitettu pois ja olen tehnyt koeaikapurkuja niille, jotka eivät vaan saa tarpeeksi hyvää tulosta aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?
Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.
Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?
Kokemattomuus ja epävarmuus. Kun ei ihan tiedä, mikä on tärkeää, jää hieromaan ja varmistelemaan kaikkea ja aikaa palaa. Ei kuitenkaan takaa virheettömyyttä.
Tämä on tietty ongelma työelämässä. Ei anneta aikaa harjoitella, pitää heti oivaltaa, mikä on "tärkeää" ja mikä sitä "vähemmäntärkeää".
Joka alalla on sama juttu. Arvostetaan myös tehokkuutta ja ripeyttä huolellisuuden ja tarkkuuden kustannuksella.
Arvostetaan itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta, tyyliin: "keksi itse, sävellä jotain", mutta se voi myös aiheuttaa katastrofaalisia tilanteita, jos ei ole kokenut konkari. Työnohjauksesta luistetaan liikaa.
Tuttavapiiriin kuuluu eräs vahvasti autistinen henkilö. Hän pääsi työkokeiluun kauppa-apulaiseksi mutta autismiin liittyvien piirteiden, juurikin ekstra tarkkuuden ja yksityiskohtiin takertumisen takia, hommasta ei tullut mitään. Häntä pidettiin toivottomana tapauksena, kun kaikki työkokeilut meni mönkään.
Kaikkien yllätykseksi hän pääsi yliopistoon ja on nykyään tutkijana hyvällä palkalla.
Ehkä ap:lle sopisi joku tarkkuutta ja yksityiskohtiin takertumista vaativa ala esim. farmaseutti, tilintarkastaja, tutkija...
Kuntaan tai valtiolle nysväämään. Liian pikkutarkka työ ei tuota rahaa tarpeeksi nopeasti aikayksikköä kohti.
Itse olen ollut kolmessa yksityisessä firmassa ja kaikissa on ollut/käynyt näitä nysvääjiä. Niistä on hankkiuduttu eroon.
Riittävän hyvä tavara tai palvelu riittää. Menee nysväämiseksi muuten ja tulos eli rahantulo taloon heikoksi.
Yksityisellä ei ole mitään taikaseinää(veron maksajien rahoja) turvaamassa turhaa hieromista.
Tiedän mistä puhun, kun minun siskonikin on tällainen nysvääjä. Ei pärjännyt edes siivoojana, kun on liian tarkka eli hidas.
Vierailija kirjoitti:
Liian täydellinen tekeminen on yksi työnvälttelyn muoto. Tekee yhden asian hitaasti ja huolellisesti ja muut ovat tehneet kolme asiaa siinä ajassa.
Mulla oli kerran tällainen työkaveri. Oli tosin täysin suorittavaa puhelinaspatyötä, mutta hampaita kiristellen kuuntelin, kun hän ylipalveli jokaista asiakasta ja me muut hiki hatussa ahkeroitiin jonoa lyhyemmäksi.
Voi myös olla, että sinusta ei persoonana pidetä.
Voi hemmetti mitä mielipiteitä. Vai muka työn välttelyä!
Enemmänkin luonnekysymys.
Ja omalla kohdalla myös ikäkysymys. Nuorempana pääsin tavoitteisiin, nykyään, 30 vuoden työuran jälkeen pääsen kovalla työllä noin 30 prosenttiin tavoitteesta. Se harmittaa myös minua, mutta en millään taikatempullakaan varmaan kykene työskentelemään nopeammin.
Nykyään ihmisiä vaan kiinnostaa yhä vähemmän työn laatu. Tärkeämpää on tahkota kappalemäärää, vaikka lopputulos menisi päin metsikköä. Sellaista työmoraalia.
Vierailija kirjoitti:
Kuntaan tai valtiolle nysväämään. Liian pikkutarkka työ ei tuota rahaa tarpeeksi nopeasti aikayksikköä kohti.
Itse olen ollut kolmessa yksityisessä firmassa ja kaikissa on ollut/käynyt näitä nysvääjiä. Niistä on hankkiuduttu eroon.
Riittävän hyvä tavara tai palvelu riittää. Menee nysväämiseksi muuten ja tulos eli rahantulo taloon heikoksi.
Yksityisellä ei ole mitään taikaseinää(veron maksajien rahoja) turvaamassa turhaa hieromista.
Tiedän mistä puhun, kun minun siskonikin on tällainen nysvääjä. Ei pärjännyt edes siivoojana, kun on liian tarkka eli hidas.
Olen tehnyt ilman koulutusta tehtävää myyntityötä hyvällä menestyksellä. Riittää, että tuntee tuotteet, osaa kysymyspatteriston jolla löytää sopivimman tuotteet ja sitten vain klousaa diilin. Ja tosiaan ihan hyvää tulosta tuli tehtyä.
Mikähän voisi olla ratkaisun avain, jos hyvästä myyjästä ei tule koulutuksen myötä hyvää myyjä-asiantuntijaa?
Miksi ihmisestä tulee yhdessä työpaikassa nysvääjä ja toisessa ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on luonnekysymys. Meidän työpaikalla on sekä näitä yksityiskohtia hiovia nysvääjiä ja sitten näitä vasemmalla kädellä huitovia tuloksentekijöitä.
Juurikin farmaseutin ja hammaslääkärin toivoisin olevan pikkutarkka nysvääjä mutta jestas! kun kampaajaksi päätyy sellainen!
Hakeudu pois asiakasrajapinnasta, esim. asiantuntijatehtäviin taustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntaan tai valtiolle nysväämään. Liian pikkutarkka työ ei tuota rahaa tarpeeksi nopeasti aikayksikköä kohti.
Itse olen ollut kolmessa yksityisessä firmassa ja kaikissa on ollut/käynyt näitä nysvääjiä. Niistä on hankkiuduttu eroon.
Riittävän hyvä tavara tai palvelu riittää. Menee nysväämiseksi muuten ja tulos eli rahantulo taloon heikoksi.
Yksityisellä ei ole mitään taikaseinää(veron maksajien rahoja) turvaamassa turhaa hieromista.
Tiedän mistä puhun, kun minun siskonikin on tällainen nysvääjä. Ei pärjännyt edes siivoojana, kun on liian tarkka eli hidas.
Ei enää sovellu valtiollekaan nysvääjåt. Valtiollakin pitää tehdä tulosta mahdollisimman paljon. On kappaletavoitteet ja tulostavoitteet.
Kunnan työpaikoissa varmaan sama juttu, päiväkodit ja kouluthan ovat kunnan työpaikkoja, samoin julkinen terveydenhuolto, ja sielläkin tehdään töitä äärirajoilla.
Päiväkodeissa muksut suunnilleen heitteillä, kun ei ole tarpeeksi hoitajia.
Miksi muuten yksityinen firma panostaa nopeuteen eikä laatuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka.
Muuttamaan itseään? Taitoja pitää kehittää, mutta ei nyt persoonallisuuttaan tartte muuttaa.
Ei persoonallisuuttaan tarvitse muuttaa, mutta työtapojaan kyllä. Jos on luonteeltaan kovin tarkka, niin pitää vain oppia tekemään ”riittävän hyvää” ja olemaan ahdistumatta siitä.
Tarkkuutta vaativissa tehtävissäkin kun nykyään on pakko olla myös nopea ja tehokas. En keksi mitään alaa, jossa näin ei olisi.
se että sinä et niitä keksi ei tarkoita ettei niitä ole.
Paljon mahdollista. Keksiikö joku muu esimerkkejä?
laulaja, kulta,-koru jne seppä, juristi, kuvataiteilija... sitten niinkin erikoinen kuin Sefer tora sofer. Eli juutalaisten toora rullan kirjoittaja. :)
Toora rullan kirjoittaja voi ollakin, ja ehkä jossain luostarissakin vois olla mahdollista.
Noi muut ei niinkään käy. Niissäkin ammateissa pitää tuotosta syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyödynnä vahvuutesi, voisitko opiskella esim.it-alaa? Tarkkoja työntekijöitäkin tarvitaan.
Halaus ja voimia!
Ei todellakaan ole tarkuudella ja it:llä mitään tekemistä keskenään. Hutiloitua paskaa on suollettava. Ja asiakkaalle myydään tuntilaskutuksella asioita, joista ei kenelläkään tiimissä ole mitään kokemusta. Jos ei ole loistava stressinsietokyky ja/tai huippulahjakkuus, en todellakaan voi suositella it-alaa.
Vierailija kirjoitti:
Liian täydellinen tekeminen on yksi työnvälttelyn muoto. Tekee yhden asian hitaasti ja huolellisesti ja muut ovat tehneet kolme asiaa siinä ajassa.
Mulla oli kerran tällainen työkaveri. Oli tosin täysin suorittavaa puhelinaspatyötä, mutta hampaita kiristellen kuuntelin, kun hän ylipalveli jokaista asiakasta ja me muut hiki hatussa ahkeroitiin jonoa lyhyemmäksi.
Voi myös olla, että sinusta ei persoonana pidetä.
Aheroitte hiki hatussa jonoa lyhemmäksi? 🤣
Riittävien resurssien järjestäminen on yksiselitteisesti johdon tehtävä. Puhelu kestää sen aikaa kuin se kestää, ja puheluja on jonossa, jos on. Mikäli jonot vain kasvavat, on työnantajan päänsärky palkata lisää työvoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettu jossain aiemmassa kommentissa, veikkaan ettei ap vaan hallitse kokonaisuutta eikä ymmärrä mikä on työssä oleellista. Silloin ei tarvitse olla perfektionisti, mutta silti kuluttaa luokattomasti aikaa johonkin jolla ei lopputuloksen kannalta ole väliä. Lukiosta lie selvinnyt ulkoaopettelulla, kun asiat ovat kaikki "yhtä tärkeitä" mutta töissä pitäisikin nyt osaltaa soveltaa eikä se onnistu. Syynä joko puuttuva tietämys (joka saattaa korjaantua esim. lisäkoulutuksella), tai puuttuva kapasiteetti käsitellä tietoa niinkuin pitäisi (jota on vaikea korvata, vaan sen sijaan kannattaa hakeutua enemmän rutiinitöihin joissa joku voi selkeästi sanoa "Tee a, b, c. Toista uudestaan ja uudestaan"). Veikkaan ehkä kombinaatiota näistä kahdesta - jotakin ymmärryksestä selkeästi puuttuu, kun ap edes olettaa että lukiomenestyksellä pitäisi olla jotain merkitystä oikeassa työssä, ja ilmeisesti neuvoja pitää kysellä (liikaa).
Minulla oli joskus kollega, joka ehkä oli apn tapainen. Koulutusaikana hän kirjoitti AIVAN KAIKEN ylös, ihan kaiken mitä sanoin. Siitä että ohjelma piti avata tuplaklikkaamalla ikonia (ihan niinkuin mikä tahansa ohjelma!) siihen, että tiedot tallennettiin... arvaapas... Tallenna -painikkeella. Muistiin kirjoitettiin Aivan. Joka. Asia. Ja kyseessä oli IT alan työ! Eihän siitä mitään tullut kun opittavaa oli paljon, hän läksi itse koeajalla kun ei pysynyt enää perässä omissa ohjeissaan, joita yritti noudattaa pilkun tarkkaan kohta kohdalta. Häneltä puuttui vaan täysin maalaisjärki ja ymmärrys siitä, ettei ihan oikeasti ole väliä kirjoittaako arvon ikkunassa ensin kenttään 1 vai 2 (tyyliin data luokkaa etunimi yhteen kenttään, sukunimi toiseen), eikä muistanut ylöskirjoittamatta että tiedot tallennetaan JOKA IKKUNASSA sillä samalla "Tallenna" painikkeella. Tai että jos jossakin ikkunassa painikkeessa sattuukin lukemaan "Tietojen Tallennus" niin hän meni ihan jumiin. Uskomaton tyyppi enkä tiedä mitä muuta tuollainen voisi tehdä, kuin juuri jotakin erittäin rutiinihommaa jossa on selkokieliset ohjeet joita jopa äo 80 voisi noudattaa.
En tiedä tuosta kirjoittamastasi henkilöstä, mutta sinä et ainakaan vaikuta kovin empaattiselta ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä kun noin rumasti puhut toisesta ihmisestä.
Jotkut nyt vain tarvitsevat enemmän muistiinpanoja kuin toiset. Oli hänelle varmasti hyvä ratkaisu lähteä tuosta työstä jo pelkästään sinun asenteesi takia.
Jos tarvitsee muistiinpanoja siihen että muistaa tallentamisen tapahtuvan "tallennus" painikkeella, on ihan liian vaativassa työssä. Ei siihen tarvita empatiaa tai ymmärrystä, jos joku on älyllisiä kykyjään verraten aivan liian vaativassa työssä eikä selviä ihan perusasioistakaan ilman muistiinpanoja. Mitä siinä pitäisi empatioida kun lopputulos on ettei tämä ihminen todellakaan selviä ko työstä millään ihmeellä? Joku supermarketin pulloautomaatin tyhjennys on sopiva homma tälle älyn tasolle.
Minusta ap ei ole nysvääjä, vaan kärsii nykyisin valitettavan yleisestä ilmiöstä, jossa työntekijät eivät saa keskittymisrauhaa. Apn piti tehdä suunnittelutyötä, mutta sähköpostit ja puhelut keskeyttivät jatkuvasti työn. Ap myös hairahtui niiden mukaan tekemään vähemmän priorisoituja hommia, esim se ei kiireellisten paperien luku. Sähköpostit voisi ilmeisesti laittaa äänettömälle, mutta apn mukaan puheluihin oli pakko vastata. Jos suunnittelutyö vaatii pitkiä ajatusketjuja, sitä on mahdoton tehdä keskeyttäen: ajatustyö pitää aina aloittaa alusta. Terveisin työterveyspsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työpaikalla pitää multitaskata, niin siellä on liian vähän työntekijöitä. Siis mikäli tääm on jatkuvaa kuten esim. hoito-alalla.
Miten mahtaa olla teillä muilla, mutta kaikissa työpaikoissa, joissa minä olen ollut, on tuo sama juttu. Pitää multitaskata, ja nippa nappa selvitään päivästä toiseen. Se on sitä resurssien optimointia.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu pois asiakasrajapinnasta, esim. asiantuntijatehtäviin taustalle.
Tämä voisi olla hyvä idea. Itse asiassa yksi kollega väläytti minulle vastaavaa, jos esimies suostuu työtehtävien uudelleenjärjestelyyn. Toivotaan, että firman menestynein myyntitykki saa käännettyä potkujen antajan pään.
Eli ainakin joku näkee minussa potentiaalia tälle alalle, piru vie kun itse pitäisi keksiä keino tuoda se esiin.
Olisi aivan loistavaa saada vahvistettua perusosaamista "kulissien takana" ja siirtyä estradille vähän vastavalmistunutta kokeneempana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka.
Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".
Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.
Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita, ja silti olen saanut lähtöpasseja aina samasta syystä. Mielenterveys on ok ja Mensan testistä saan 120 pistettä, ja kouluistakin valmistuin ajallaan. Osan ajasta tein osa-aikatöitäkin opintojen ohessa.
Luulisi, että panos-tuotto - suhde olisi kunnossa näillä spekseillä. Mutta kun ei.
Toistaiseksi olen päässyt helposti työhaastatteluihin, mutta tässä vaiheessa jatko alkaa jo ahdistaa. Cv näyttää jo vähän risaiselta, eikä se ole hyvä.
"Hyvä lukupää" mutta lukio "lukematta läpi"? Opinnot sujuivat koska olet fiksu ja pystyit käymään töissäkin samalla, ja töissä tuli myynnit täyteen vaikka teit muuta työajalla. Anteeksi, mutta tulee kuva, ettet ole tottunut näkemään vaivaa asioiden eteen tai keskittymään yhteen asiaan. Asiantuntijatyö on eri kaliiberia kuin feissaus.
Kyllä mäkin tota farmaseuttia suosittelen!
Aina kun menen apteekkiin, kerran parissa vuodessa, niin oikein tuskastuu siinä jonottaessa kun ne nysvää.
Siis todella hyvä, että ne on pikkutarkkoja! Kerran hain mummilleni lääkkeitä ja farmaseutti huomasi, että lääke oli hänen mielestään epätavallisen vahva, hän kehoitti mua soittamaan lääkärille, joka myönsi tehneensä mokan ja lääkke puolitettiin.
Mummilla oli vakavaa kremppaa sydämessä ja munuaisissa. Eli farmaseutin pikkutarkkuus pelasti mummin!
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on todella kummallinen: pidempään töissä olleet kollegat kysyvät minulta apua, mutta samalla johto päättää, ettei panokseni ole riittävä. Työ on miesvaltaisen alan asiantuntijatyötä.
Niin se vaan on, tulos tai ulos.
Ei se suo hyödytä että teet muiden työt.
Tai vaikka jakaisit tavaraas jos se ole pomo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika selvää, että myyjänä vain sillä on merkitystä miten paljon myyt ja kunhan työ on tehty just ja just sillä laadulla, ettei kummemmin reklamaatioita tule, niin se riittää.
Riippuu myyjästä. Jos vaikka it:ssä lupailee ja myy asiantuntijatyönä ihan mitä sattuu, siinä on aika pian tiimin vihat niskassa.
Alue: Aihe vapaa
Lohdullista kuulla, vaikkei autakaan tämänhetkiseen työttömyyteeni.