Taas potkut liiasta tarkkuudesta

Tämä on niin totta, ettei työelämässä varsinkaan yksityisellä sektorilla kannata olla liian tarkka. Asiakkaalle riittää 70-80 prosentin suoritus. Kollega julkkarilla nysvää ja nysvää asioita eikä valmista tule. Kaikenlaisia päätöksiä jne pöytäkirjoja hinkkaa viikonkin, kun itse teen ne tunnissa. Kollega pelkää jatkuvasti tekevänsä virheen. Ei todellakaan osaa tunnistaa tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Itse asiassa usein nysvää vähemmän tärkeitä ja muutamia tärkeitä asioita on mennyt vihkoon. 

Kaikki pitää aina lukea jossakin eikä osaa itse soveltaa mitään. Hyvä esimerkki: ammattiliitolla on keskipalkkasuositukset. Kollegan mielestä pitäisi maksaa ammattiliiton keskipalkkasuositusten mukaan. Hän ei ymmärrä mitä keskipalkka tarkoittaa. Vetoaa koulutukseen, mutta ei mielestäni korkeakoulututkinto ole mikään palkanmaksun peruste.

Yksityisellä pitää olla näyttöjä osaamisestaan. Jos yksityisellä kyselee liiton suosituspalkkoja, nauretaan päin naamaa.

Katselin juuri pihalla kun kaupungin ympäristöhuolto istui nurmikolla samassa kohtaa kukaan liikkumatta nyppimässä rikkaruohoja toisella kädellä ja puhelinta näpräten toisella kädellä. 

Kun tulin lenkiltä takaisin kaikki istuivat tismalleen samoilla paikoilla. 

Varmaan nääkin kokee olevansa vaan liian tarkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan on, tulos tai ulos.

Tulosta tehdään myös tekemällä työt laadukkaasti eikä nopeasti ja huonosti.

Ootko ap kirjolla? Nysväät, et aina tiedä mikä on oleellista ja koet, että lukiomenestyksen tulisi korreloida työssä menestymiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

 

Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".

Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.

Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita

Olet siis parikymppinen ja urasi alussa. Onko nämä muut potkut tullut siis ilman muutosneuvotteluja henkilökohtaisten syiden vuoksi? Vai oletko saanut potkut muiden mukana muutosneuvotteluissa? Näissä kahdessa on iso ero. Ensimmäinen on saattanut olla laittomat potkut, jotka tulisi tutkia liiton juristin kanssa. Jälkimmäinen taas on varsin normaali osa nykyaikaista työelämää ja usein ulos joutuu nuoria tai sitten vanhoja jääriä - sinulle tämä tarkoittaa mahdollisuutta etsiä uutta [sopivampaa] työpaikkaa. Osa yrityksistä myös käyttää pitkiä koeaikoja määräaikaisuuden sijaan (laiton, mutta vaikea osoittaa) tai muuten tekevät koeaikapurun, jollei ehdokas ole jotenkin täysin poikkeuksellinen johdon silmissä. Mistä olet edes päätellyt, että tehokkuutesi olisi työsuhteen päättymisen syy? Saisi olla todella outo pilkun viilaaja ja hidastelija, että se kelpaisi syyksi, jos kuitenkin myyt edes lähelle tavoitteita. Muutamassa kuukaudessa tätä on usein edes vaikea arvioida, vika voi myös olla tuotteessa tai myyntikanavissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta, ettei työelämässä varsinkaan yksityisellä sektorilla kannata olla liian tarkka. Asiakkaalle riittää 70-80 prosentin suoritus.

kumpa laskutettaisiinkin 70% mutta ei :)

Perfektionistin entisenä pomona voin sanoa, että aivan mahdoton työntekijä. Aikataulut paukkuu tai tehdään ylitöitä kun itselle ei kelpaa tulos ja asiaa hiotaan ja hiotaan loppumattomiin. Koska sen lopputuloksen pitää olla TÄYDELLINEN. Ja kun se täydellisyys on oikeastaan makuasia, ei objektiivisesti mitattava.

En missään nimessä jaksa enää yhtään täydellisyydentavoittelijatyöntekijää, hermo menee kun lopputulos pitää väkisin repiä käsistä, jotta asiaa saa eteenpäin.

Mitä tarkkuutta myyntityö vaatii? Tuotteet yleensä on jo olemassa ja ne on sellaisia kuin on.

Olin aiemmin perfektionisti kultaseppä ja se oli huono ja stressaava yhdistelmä. Ehkä en ollut tarpeeksi taitava omaan vaatimustasooni nähden.

Vaihdoin alalle myyjäksi ja nyt on paljon helpompaa kun ei katso tuotteita niin kriittisin silmin.

Työttömyys sopii erinomaisesti perfektionistille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta, ettei työelämässä varsinkaan yksityisellä sektorilla kannata olla liian tarkka. Asiakkaalle riittää 70-80 prosentin suoritus.

kumpa laskutettaisiinkin 70% mutta ei :)

Ei bisnes toimi 0-katteella. Sitä 30 pinnaa kutsutaan myös katteeksi. Hyväntekeväisyys ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt on erikseen sitten.

Työnantaja haluaa muutakin, kuin palkanmaksun riemun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä ei pidä pyrkiä siihen kymppiin vaan seiskakin riittää.

 

Mä paikkaan tämän hampaan vähän sinne päin 😂

Mulle tehtiin iso leikkaus (lantioluu kolmeen osaan ja ruuveilla takas kasaan) silloisella Invalidisäätiöllä eli nykyisessä Ortonissa. Suttahan siitä tuli ja kohta 20 vuotta menty kep(e)illä. Vuosia myöhemmin sain vahingossa käsiini leikkaussalipöytäkirjat, joissa kirurgi totesi, että rakennelma tuntuu stabiililta. Ehkä tässä olis kaikille nysvääjille, joihin itsekin vähän kuulun, uusi motto?  😅

Hidas nysväri ei tuota firmalle edes omien palkkakulujen verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

 

Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".

Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.

Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita

Eli myyt kahvikoneita? 

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan ole perfektionisti, mutta työni haluaisin silti tehdä kunnolla, mutta monessa paikassa mennään "keksi jotain" tai "tee sen nyt vaan jotenkin" -periaatteella. Sitten jos otat asioista selvää ja yrität tehdä niin kuin pitäisi ja hyvä olisi, olet liian hidas ja vaativa.

Et saa siitä palkkaa että yrität pitää pääsi ja olla oman mielesi mukaan hyvä ja määrätä tuloksesta. "Tee se nyt vain jotenkin" on se, mitä sinä et osaa.  Työkaverit mahdollisesti kärsii hitaudestasi.  Eri juttu on se,  jos työ ja sen antaja vaatii ehdotonta tarkkuutta.  Senkin pitäisi tulla luonnostaan, eikä hidastellen. 

Huom, AP sai potkut kaksi vuotta sitten. Turha enää neuvoa mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta, ettei työelämässä varsinkaan yksityisellä sektorilla kannata olla liian tarkka. Asiakkaalle riittää 70-80 prosentin suoritus.

kumpa laskutettaisiinkin 70% mutta ei :)

Niin, no sieltä asiakaspäästä löytyy tietysti yksi selittävä tekijä myös. Halutaan priimaa, mutta halpahallin hinnoilla, tietysti. Jotkut sitten eivät joko osaa sanoa asiakkaalle ei, tai joku kieroutunut ammattiylpeys vaatii väkisin tekemään priimaa vaikka budjetti ei siihen tosiasiallisesti anna myöten. Sitten ihmetellään kun budu paukkuu, asiakas kiukuttelee ja tekijä palaa loppuun.  

Yleensä se riittävän hyvä on, noh, riittävän hyvä. Työmäärä yleensä kasvaa erksponentiaalisesti sitä mukaa mitä pidemmälle sen "riittävän hyvä"-tason yli mennään, joten täydellisyydentavoittelu sopii lähinnä harrastusprojekteihin joiden tarkoitus ei ole tuottaa rahaa.