Taas potkut liiasta tarkkuudesta

Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi. 

Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa.  Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.

Minulle on esimies sanonut, että olen liian tarkka. Olen kyllä aina ylittänyt työnantajan asettamat tavoitteet, mutta silti natistaan liiallisesta tarkkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?

Kokemattomuus ja epävarmuus. Kun ei ihan tiedä, mikä on tärkeää, jää hieromaan ja varmistelemaan kaikkea ja aikaa palaa. Ei kuitenkaan takaa virheettömyyttä.

Tämä kolahti, koska en tosiaan tunnista itsessäni perfektionistisia taipumuksia, koulutus on ns. kovalta alalta ja oma ikäkin alkaa kakkosella.

Mitähän vinkkiviitosia saisi ammattitaidon kehittämiseen, jos koulut ovat sujuneet hyvin ja harjoittelut ovat sujuneet hyvin, mutta itse työstä eli "venäläisestä uimakoulusta" (edeltäjän sanat) ei ihan selvinnyt?

Vai pitäisikö harkita alanvaihtoa nyt, kun on ehtinyt olla työelämässä ottamassa turpiin vasta pari vuotta? Kun ei tämä työttömäksi jäämisten ja työsuhteiden silppu mitään mieltä ylentävää ole.

Onko kenelläkään toiveita herättävää tarinaa vastavalmistuneesta luuserista, josta tuleekin pätkien ja koeaikapurkujen jälkeen oikeasti hyvä tekijä?

Uuden tutkinnon suorittaminen heti tähän perään ei ole ratkaisu, jos en tunnista ja korjaa tätä ydinongelmaa, joka minulla selvästikin on.

Kympin tyttö -syndrooma. Huolellisuudella ei tee paskaakaan kun pitää tehdä paljon paskaa halvalla, mikä on se bisneksen realiteetti.

Musta aloittajan ongelma ei kuulosta mitenkään päin perfektionismilta, vaan siltä että aina on selvitty hyvin panostamatta sen ihmeemmin, ja nyt kun pitäisi omaksua ja hallita laajoja kokonaisuuksia, niin siihen ei jaksetakaan nähdä vaivaa. Odotetaan, että se ammattitaito ja varmuus tulee itsestään, kuten M:n paperit lukiostakin lukematta.

Ei minustakaan kuulosta ihan perfektionismilta. Voisko olla jotain autismin kirjoa toi, että jäät junnaamaan eoäoleellisuuksiin? Ja että et selvitä tarkalleen mitä sinulta odotetaan vaan nyhräilet omiasi ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?

Kokemattomuus ja epävarmuus. Kun ei ihan tiedä, mikä on tärkeää, jää hieromaan ja varmistelemaan kaikkea ja aikaa palaa. Ei kuitenkaan takaa virheettömyyttä.

Tämä kolahti, koska en tosiaan tunnista itsessäni perfektionistisia taipumuksia, koulutus on ns. kovalta alalta ja oma ikäkin alkaa kakkosella.

Mitähän vinkkiviitosia saisi ammattitaidon kehittämiseen, jos koulut ovat sujuneet hyvin ja harjoittelut ovat sujuneet hyvin, mutta itse työstä eli "venäläisestä uimakoulusta" (edeltäjän sanat) ei ihan selvinnyt?

Vai pitäisikö harkita alanvaihtoa nyt, kun on ehtinyt olla työelämässä ottamassa turpiin vasta pari vuotta? Kun ei tämä työttömäksi jäämisten ja työsuhteiden silppu mitään mieltä ylentävää ole.

Onko kenelläkään toiveita herättävää tarinaa vastavalmistuneesta luuserista, josta tuleekin pätkien ja koeaikapurkujen jälkeen oikeasti hyvä tekijä?

Uuden tutkinnon suorittaminen heti tähän perään ei ole ratkaisu, jos en tunnista ja korjaa tätä ydinongelmaa, joka minulla selvästikin on.

Jos harjoittelut ovat sujuneet hyvin, niin selvästi töidenkin pitäisi sujua, sillä niissä harjoitteluissa sinun olisi ainakin pitänyt tehdä alasi töitä. Oletko saanut kunnon perehdytyksen työtehtäviisi? Tiedät mitä työnantaja odottaa sinulta ja miten saavutat tavoitteet?

Yksi vaihtoehto on, että "liika tarkkuus" on peitenimi jollekin mitä ei sanota suoraan?

Odotetaanko yleisesti nopeutta jo opetteluvaiheessa, jolloin kannattaakin paljon kysellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?

Kokemattomuus ja epävarmuus. Kun ei ihan tiedä, mikä on tärkeää, jää hieromaan ja varmistelemaan kaikkea ja aikaa palaa. Ei kuitenkaan takaa virheettömyyttä.

Tämä kolahti, koska en tosiaan tunnista itsessäni perfektionistisia taipumuksia, koulutus on ns. kovalta alalta ja oma ikäkin alkaa kakkosella.

Mitähän vinkkiviitosia saisi ammattitaidon kehittämiseen, jos koulut ovat sujuneet hyvin ja harjoittelut ovat sujuneet hyvin, mutta itse työstä eli "venäläisestä uimakoulusta" (edeltäjän sanat) ei ihan selvinnyt?

Vai pitäisikö harkita alanvaihtoa nyt, kun on ehtinyt olla työelämässä ottamassa turpiin vasta pari vuotta? Kun ei tämä työttömäksi jäämisten ja työsuhteiden silppu mitään mieltä ylentävää ole.

Onko kenelläkään toiveita herättävää tarinaa vastavalmistuneesta luuserista, josta tuleekin pätkien ja koeaikapurkujen jälkeen oikeasti hyvä tekijä?

Uuden tutkinnon suorittaminen heti tähän perään ei ole ratkaisu, jos en tunnista ja korjaa tätä ydinongelmaa, joka minulla selvästikin on.

Itselläni koulut meni hyvin, lukio jopa loistavasti, korkeakoulu siinä sivussa. Olin jonkun aikaa töissä yliopistolla ja sitten "oikeisiin" töihin käytännössä aika kokemattomana alastani. Koska kuitenkin olen ihan fiksu, ja säkin ilmeisesti, pitää panostaa siihen, että oppii kerrasta ja hakee aktivisesti tietoa. Kysymykset työkavereilta jotenkin niin, että onko väliä missä muodossa toimitan, mistä kannattaisi aloittaa, ja sitten varmisteluja, ajattelin tehdä näin ja näin, haluatko kommentoida vain laitanko eteenpäin. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi. 

Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa.  Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.

Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.

Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.

Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.

Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.

Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".

Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?

Kuten todettu jossain aiemmassa kommentissa, veikkaan ettei ap vaan hallitse kokonaisuutta eikä ymmärrä mikä on työssä oleellista. Silloin ei tarvitse olla perfektionisti, mutta silti kuluttaa luokattomasti aikaa johonkin jolla ei lopputuloksen kannalta ole väliä. Lukiosta lie selvinnyt ulkoaopettelulla, kun asiat ovat kaikki "yhtä tärkeitä" mutta töissä pitäisikin nyt osaltaa soveltaa eikä se onnistu. Syynä joko puuttuva tietämys (joka saattaa korjaantua esim. lisäkoulutuksella), tai puuttuva kapasiteetti käsitellä tietoa niinkuin pitäisi (jota on vaikea korvata, vaan sen sijaan kannattaa hakeutua enemmän rutiinitöihin joissa joku voi selkeästi sanoa "Tee a, b, c. Toista uudestaan ja uudestaan"). Veikkaan ehkä kombinaatiota näistä kahdesta - jotakin ymmärryksestä selkeästi puuttuu, kun ap edes olettaa että lukiomenestyksellä pitäisi olla jotain merkitystä oikeassa työssä,  ja ilmeisesti neuvoja pitää kysellä (liikaa). 

Minulla oli joskus kollega, joka ehkä oli apn tapainen. Koulutusaikana hän kirjoitti AIVAN KAIKEN ylös, ihan kaiken mitä sanoin. Siitä että ohjelma piti avata tuplaklikkaamalla ikonia (ihan niinkuin mikä tahansa ohjelma!) siihen, että tiedot tallennettiin... arvaapas... Tallenna -painikkeella. Muistiin kirjoitettiin Aivan. Joka. Asia. Ja kyseessä oli IT alan työ! Eihän siitä mitään tullut kun opittavaa oli paljon, hän läksi itse koeajalla kun ei pysynyt enää perässä omissa ohjeissaan, joita yritti noudattaa pilkun tarkkaan kohta kohdalta. Häneltä puuttui vaan täysin maalaisjärki ja ymmärrys siitä, ettei ihan oikeasti ole väliä kirjoittaako arvon ikkunassa ensin kenttään 1 vai 2 (tyyliin data luokkaa etunimi yhteen kenttään, sukunimi toiseen), eikä muistanut ylöskirjoittamatta että tiedot tallennetaan JOKA IKKUNASSA sillä samalla "Tallenna" painikkeella. Tai että jos jossakin ikkunassa painikkeessa sattuukin lukemaan "Tietojen Tallennus" niin hän meni ihan jumiin. Uskomaton tyyppi enkä tiedä mitä muuta tuollainen voisi tehdä, kuin juuri jotakin erittäin rutiinihommaa jossa on selkokieliset ohjeet joita jopa äo 80 voisi noudattaa.

Meillä on töissä pari tyyppiä jotka valittavat että liikkeen sulkuun on varattu ihan liian vähän aikaa ja että on mahdotonta saada se hoidettua tavoiteajassa. Molempia yhdistää se että eivät aloita tarpeeksi ajoissa. Siivoamaan ei todellakaan aleta vasta silloin kun liike menee kiinni vaan pitkin päivää voi lakaista lattioita, pyyhkiä vitriinejä jne. Kassan käteistäkin voi alkaa laskemaan valmiiksi hyvissä ajoin, suurin osa maksaa kuitenkin kortilla. Ei meillä niin kiireistä ole ettei missään kohtaa päivän aikana ehtisi järjestelemään hyllyjä tai laittamaan astianpesukonetta päälle. Eikä ole maailmanloppu sekään jos sattuu super kiireinen päivä ja vessan roskis jää kerran tyhjentämättä tai lattia tulee pestyä vähän suurpiirteisemmin. Ehkä sinullakin kyse on jostain tällaisesta ajanhallintaan liittyvästä ongelmasta? Nykyään oletus on että vähän pitää multitaskata ja hoitaa paria asiaa samaan aikaan.

Tutkija, kirjanpitäjä, verotuksen tai juridiikan asiantuntija - oliskohan mistään näistä uudeksi alaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi. 

Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa.  Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.

Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.

Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.

Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.

Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.

Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".

Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?

Tuossahan se ongelma käy ilmi. Et osaa keskittyä yhteen asiaan ja vastata vain yhteen kiireiseen asiaan, vaan kesken kaiken jäit lukemaan (muitakin, kiireettämiä) sähköposteja tai käymään läpi kiireettömiä töitä. Jos se suunnitteluhomma oli kiireellisin kaikesta, olisi sun pitänyt keskittyä siihen, ja enintään vastata asiakaspuheluihin kesken homman (ja pyrkiä "sulkemaan" ne heti, niin ettei asiat jää roikkumaan). En ymmärrä miksi jäit vitkastelemaan emailien ja kiireettömien töiden kanssa, jos muuta kiireellisempää oli odottamassa. Etenkin kun ne tuon mukaan veivät lopulta KUUSI tuntia. Sulta puuttuu priorisoinnin taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Muuttamaan itseään? Taitoja pitää kehittää, mutta ei nyt persoonallisuuttaan tartte muuttaa.

Ei persoonallisuuttaan tarvitse muuttaa, mutta työtapojaan kyllä. Jos on luonteeltaan kovin tarkka, niin pitää vain oppia tekemään ”riittävän hyvää” ja olemaan ahdistumatta siitä.

Tarkkuutta vaativissa tehtävissäkin kun nykyään on pakko olla myös nopea ja tehokas. En keksi mitään alaa, jossa näin ei olisi.

Kouluttaudu kirjanpito- tai tilintarkastusalalle. Siellä tarkkuus on plussa eikä miinus. No tietysti kohtuus kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Muuttamaan itseään? Taitoja pitää kehittää, mutta ei nyt persoonallisuuttaan tartte muuttaa.

Ei persoonallisuuttaan tarvitse muuttaa, mutta työtapojaan kyllä. Jos on luonteeltaan kovin tarkka, niin pitää vain oppia tekemään ”riittävän hyvää” ja olemaan ahdistumatta siitä.

Tarkkuutta vaativissa tehtävissäkin kun nykyään on pakko olla myös nopea ja tehokas. En keksi mitään alaa, jossa näin ei olisi.

se että sinä et niitä keksi ei tarkoita ettei niitä ole.

Nysvääminen ei kuulu työpaikalle. Mutta jos on taipuvainen nysväämiseen, niin kunta-alan työpaikat ovat silloin ainoita vaihtoehtoja. Ei yritykset todellakaan kauaa katso, jos ei tule tulosta. Niin kuin ap:kin on joutunut jo toteamaan useammassa yrityksesssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi. 

Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa.  Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.

Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.

Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.

Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.

Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.

Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".

Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?

Luulen, että tässä on tehottomuutesi ydin ja, kun ratkaiset tämän, niin se työkin alkaa sujumaan. Et todellakaan ole ainoa, joka painii näiden ongelmien kanssa. Yksi ratkaisu on tehdä lukujärjestys päivään ja noudattaa sitä. Esimerkiksi luet sähköpostit aamulla klo 8-8:10. Järjestelet sähköpostissa olevat tehtävät vaikka ihan paperille ylös. Sitten listaat samalle paperille muut päivän tehtävät ja aikataulutat ne. Tässä voi hyödyntää esimerkiksi Eisenhowerin matriisia (katso vaikka https://metsolanne.fi/2022/01/14/eisenhowerin-matriisi-priorisoinnin-ne…). Itse teen tuollaisen aikataulun aina viikon aluksi ja suunnittelen viikon aikataulun sen mukaan. Kun kalenterissa lukee suunnitelman tekoa 1 tuntia, niin silloin tehdään sitä, eikä vastata sähköposteihin tai juosta skannaamaan paperia ellei kyseessä ole tulipalohätä.

Tee yksi asia kerrallaan loppuun ja aloita sitten vasta toinen. Moni lukee töissä sähköpostit vain pari kertaa päivässä ja laittaa ilmoitukset pois. Näin ei tule jatkuvaa keskeytystä itse työhön. Käyt vaikka sähköpostit ja niihin vastaamiset aina aamulla ja vaikkapa lounaan jälkeen. Päivän viimeisen tunnin vaikka skannaat papereita ja teet muuta vastaavaa työtä. Kannattaa myös selvittää olisiko mahdollista sopia, että päivän aikana on vaikka tunti varattuna keskittymistä vaativaan työhön, jolloin ei tarvitse vastata puhelimeen (harva työ oikeasti vaatii, että puhelimeen on aina vastattava heti).