G: Kauhein tyyli pukea lapset

Olen vasta tutustunut vauvojen vaatetukseen. Spidermanit ym. kauheudet eivät ole ajankohtaisia.



Esteettinen silmäni ei pidä esim.

- retrovaatteista esim. Tutan mallisto

- ylisuurista vaatteista (vastasyntyneillä ymmärrettävä)

- puolipotkuhousuista, jotka ovat rumia, mutta monen mielestä käytännöllisiä

- vaatteiden värit ja kuosit riitelevät keskenään

- muutamien suosittujen vaateketjujen röyhelö- ja glittervaatteet tytöille, minihameista puhumattakaan. Vauvat eivät ole miniteinejä!

Eli musta ihan mitkä tahansa vaatteet on ookoo, kuhan ne ei pienellä mainosta alkoholia tai tupakkaa.

Tarkoitan näitä rimpsuja, hörhelöitä, glitteriä, farkkuja, farkkuhameita, sydänsukkiksia, vaaleanpunaisia vaatteita jne. Ne ovat söpöjä ja siksi juuri pikkutytöillä somia. Omani ainakin on ihan vastustamaton pakkaus oikein kunnon farkkumini-sydän yhdistelmässään, unohtamatta glitteriä;) Farkuista, kun tykkään, niin itsekin puin mielelläni jo vauvaikäisellle farkkuja ja puen edelleen. Ihan mukavasti lapsi niissä viihtyy ja eivätkä ne menoa hidasta!

Liekit, printit, potkarit yli yksivuotiaalla, siskonserkunkumminkaimalta perityt lumput kolmannessa sukupolvessa, äitiyspakkauksen hirvitykset, muumi/disney/superman/spiderman/puuhapeterääsyt ja niin edelleen.



Miten se onkin niin, ettei tarvitse mennä kuin Suomen rajojen ulkopuolelle, niin lapsia aletaan pukea nätisti. Katsokaa keski-eurooppalaisia lapsia. Toisaalta, sama näkyy sitten aikuistenkin pukeutumisessa. Suomalaiset ei vaan osaa sitä taitoa.



Miksi ihmeessä niitä omia kullanmuruja ei voi pukea nätisti? Merkkivaate maksaa itsensä takaisin, koska kestää paljon pidempään kun cittarirääsy. Ja on vielä nätin näköinen.



Itse arvostan lapsiani, puen heidät nätisti ja huom. tilanteen mukaan. Puistoon haalarit, mutta kylä-, kerho- ja kauppareissulle kauniit vaatteet sävy sävyyn. Pidän heidät myös puhtaana ja kampaan hiukset, tytölle aina hiukset siististi kiinni kun ihmisten ilmoille mennään.



Mikä ihmeen tarve suomalaisilla on korostaa jotain (en ole vielä keksinyt mitä) pukemalla lapset mahdollisimman rumasti, mauttomasti, niin että lapsen suloisuus ihan hukkuu sinne COLLEGE-PUVUN uumeniin. En vaan jaksa koskaan käsittää. Valaiskaa mua arvon henkiset, materian ja estetiikan vastustajaäidit.

Osa lapsen ihanuudesta menee ihan hukkaan, ainakin tällaisen esteetikkoäidin mielestä.

mansikkahattu! Tiedättekö sellainen punainen jossa mustia pilkkuja ja sitten joku vihreä " tötö" siellä takaraivolla!

Myös muut tällaiset antennihatut ovat tosi vastenmielisiä minusta!

jotain tiettyä linjaa, jos ei sitten osta PELKKÄÄ vaaleanpunaista tai

beigeä. Monissa vaatteissa on just niitä kukkia , kimallusta etc ja

esim punaisen sävyjä on montaa eri. Myönnän, että omienkin tyttöjeni

asut on välillä aika kirjavia. 6-vuotias kuitenkin päättää jo useimmiten

itse mitä laittaa esim päiväkotiin ja lopputulos on joskus kieltämättä

aika erikoinen.

Nuorempi, 3-v jos saa itse valita vaikkapa puseron, aivan varmasti ottaa

sen kaikkein kirkkaimman värisen punaisen tai missä on jotain perhosia

ja kimallusta.

Harvaa lasta varmaan viehättää just joku beige&valkoinen tai jotkut

muut värit vaikka olis kuinka tyylikkäitä

Pinkki vaan näyttää niin kamalalta!

kauheaa on likaiset vaatteet. Ikävältä näyttää vaatteet jotka eivät sovi keskenään.

Meillä on tuttavaperhe, jonka äiti onmaininnu että heilläkin on niin paljon vaatteita. lapset kulkee kuitenkin eriparivaatteissa ja usein vielä likaisissa?!?

Meillä on hirmusti vaatteita kun vajaan 30 vuoden aikana on tullut tasaisesti lapsia ja paljon on säilytetty. Ei mitään tahriintuneita, kuluneita tai rikkinäisiä. Suurin osa kelpais ihan vaikka kerhoon käyttöön, mutta huomaan sinne pukevani niitä uusimpia, kun kerran niitäkin on! Kotona lapset voi päättää mitä pukevat, muuten ainakin tarkistetaan valinnat.

Vierailija:

Meilläkin 3-v. poika, joka on aivan vilpittömän innoissaan, jos hänen vaatteessaan on Nalle Puh tai vaikka junan kuva.

Muutenkin olen alkanut löysätä pipoa tässä asiassa.

Esikoiseni sai aikoinaan lahjaksi frillahelmaisen hameen, jossa oli kirkkaanvihreällä pohjalla tajuttoman isoja ananaksen kuvia. Hyvänen aika, että se osasi olla ruma hame =Z En raskinut heittää sitä roskiin, koska se oli lahja, joten piilotin sen vaatekaapin ylimmälle hyllylle mahdollisimman taakse villapaitojen alle.

Tyttäreni onnistui löytää se joka kerta kun sen piilotin johonkin ja vaati saada sitä ylleen. Muutaman kerran annoin periksi ja yritin hillitä oksennusrefleksiäni katsoessani hametta. Tyttäreni oli onnesta soikeana aina saatuaan sen ylleen. Lopulta minä hävitin hameen pyykkituvalla - vahingossa tietenkin.

Kun tyttö oli 14-vuotias hän eräänä iltana alkoi muistella päiväkotiaikojaan. Ja sitä hametta. Hän kertoi, ettei ollut ikinä nähnyt mitään niin ihanaa; ei ennen tuota hametta, eikä sen jälkeenkään. Kun kerroin, että inhosin hametta yli kaiken, tyttö sanoi, etteihän minun tarvinnut sitä käyttää.

Toinen mitä tyttö muisteli, oli muilla lapsilla olleet iiiihanat kullanväriset jumppatossut. Hän oli kuulemma hävennyt sandaalejaan, joita minä ostin, koska ne mielestäni olivat lapsen jalalle paremmat ja huomattavasti kauniimmat.

Että silleen. Jos lapset ilmoittavat ehdottomasti haluavansa jotain he saattavat sen saadakin, jos se nyt ei ole aivan järjetön pyyntö. Poikani rakastaa ' miestenpaitoja' , koska isällään niitä on, joten hänet puen kauluspaitoihin ja puuvillahousuihin. Nuorin tyttäreni pitää liivimekoista ja vaaleanpunaisista röyhelöpaidoista, joita anoppini ja mieheni tuovat ulkomailta - etenkin Venäjältä -, ja hän saa niitä käyttää. Esikoiseni pitää vieläkin kirkkaista väreistä ja mieheni fiksuna miehenä tuo hänelle värikkäitä vaatteita Intiasta, muualta ei niin värikkäitä vaatteita saakaan.

Minä katson vain, että vaatteet ovat puhtaat ja silitetyt ja tilanteeseen sopivat. Se riittää.

1) lapsi saa vetää päälleen ihan mitä itse sattuu haluamaan, vanhemmet ei opasta yhtään mitkä sopivat yhteen tai minkälaiset vaatteet mihinkin säähän/tilanteeseen sopii

2) likaiset vaatteet

3) pikkutytöillä pimumaiset vaatteet, yököttävät yli kaiken

4) pikkupojilla " ylirennot" -> hanlakat vaatteet

Pinkit ja hörhelöiset vaatteet olivat ja ovat äidin inhokkeja, joten hän ei suostunut niitä tytöllä ikinä ostamaan. Nyt 15-vuotiaana tyttö pitää sellaisia prinsessahörtsyvaatteita, ettei niitä oikein nauramatta voi katsoa. Viime talvena tyttö käytti koulussa tiimarista tms. ostamaansa prinsessatiaraa. Vaaleanpunainen on yllättäen tytön lempiväri. Äiti ei ihan tykkää, mutta ei enää pysty valitsemaan mtä tytär päälleen pistää ja kaikki valitus asiasta saa tytön vain ostamaan entistä enemmän pinkkejä vaatteita.



Tarinan opetus: pinkit röyhelöt näyttävät aika paljon paremmalta neljävuotiaalla kuin neljätoistavuotiaalla tytöllä.

Lapsi on kova touhuamaan ja mielestäni tärkeintä on, että vaatteet ovat vaivattomat päällä. Tähän asti olen ostanut lapsen vaatteet 80%:sti kirppiksiltä, sieltä saa näitä perusvaatteita edullisesti. Ja vielä kun ne lapselle kelpaavat. Valitsen kirppiksiltä laatuvaatteita ja varastossa on tulevaisuutta varten runsaasti esim. hyväkuntoisia Legon collegepuseroita.



Mutta pikkuhiljaa tässä olen housupuolella siirtymässä muihin kuin collegehousuihin. Siitäkin syystä, että niitä ei tahdo kirppiksiltä hyväkuntoisina enää löytää (lapsi nyt melkein 2v6kk). Ja yllätyksekseni housupuolelta löytyy paljon mukavan tuntuisia housuja, ihan jopa farkkujakin. Ja olen tehnyt useita ekskursioita lastenvaateliikkeisiin ja kyllähän ne tursuavat aivan ihania lastenvaatteita, joita ei kyllä kirppiksiltä löydä!



Yritän tässä löytää sellaista kultaista keskitietä hankintojen suhteen; mukavia, järkeviä ja kauniitakin vaatteita.



Sitten joskus kun lapsi alkaa valitsemaan, mitä päälleen haluaa laittaa, suon sen hänelle jos oikein kovasti jotain haluaa. En haluaisi, että poikkaa joukosta sen takia, että kotona äiti määrää mitä päälle laitetaan. (Ainakaan liian tiukasti). Jo lasten maailma on kuitenkin aika raadollinen.

Vierailija:

Viime talvena tyttö käytti koulussa tiimarista tms. ostamaansa prinsessatiaraa. Vaaleanpunainen on yllättäen tytön lempiväri.

Kuulostaa, että japanilaista sarjista on luettu ja sieltä vaikutteita otettu :)

Mun mielestä lapsenkin mielipide pitää ottaa huomioon. Omat on nyt 12- ja 7-vuotiaita. Ja kyllä niillä molemmilla on jo oma maku vaatteiden suhteen, jopa pojalla. Ei hänkään nyt enää ihan mitä tahansa vedä päällensä, vaikka niin toimi vielä 2 vuotta sitten. Mä määrään vielä sen verran että, pakotan pipon päähän tarvittaessa jne. mutta otan huomioon mitä lapset haluvat vaatteiltaa itse, tietysti minä teen sen viimeisen päätöksen, ihan maksajan ominaisuudessakin, mutta harvoin tarvitsee kuitenkaan sanoa, " ei käy, tota ei osteta" .

Vanhin lapsi kulkee verkkareissa ja mustissa liekkipaidoissa ja lököissä farkuissa, toiseksi vanhin on goottilolita-tyyliin pukeutuva, yksi pukeutuu mustaan ja on synkän näköinen, siis gootti, yhdellä on mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään, yhdellä on eripari sukat ja käsineet, jopa kauppareissuilla, hyvä, ettei eripari kenkiä pistä jalkaansa. Collegevaatteita on 4-vuotiaalla, jopa tosi vanhoja ja virttyneitä, mutta lapselle rakkaita. Hän pukeutuu myös vaaleanpunaisiin ja farkkuhameisiin ja sukkahousuihin. Kerrospukeutumistakin lapsemme harrastavat ja kuosit eivät aina niin silmää hivele. Mutta lapsilla on hyvä olla ja he viihtyvät vaatteissaan. Enkä pahastu, jos muut pitävät lastemme tyyliä rumana. Ihan sama minulle. En muuten ole koskaan kiinnittänyt huomiota esim. puistossa, että mitä muitten lasten päällä on, jos ei nyt ihan t-paidasaa talvella ole, tai kesäkuumalla toppahaalarissa. Jos nyt joku kammottava tyyli pitää sanoa, niin se on sään vastainen pukeutuminen.

*haukotus*

Lapsilla on hienoja, kalliita vaatteita, usein säähän sopimattomia, hankalan näköisiä pienen päällä. Esim. viikko sitten näin pienen tytön kaupassa mokkasaappaissa ja villabaskerissa. Päivä oli lämmin, omat muksut olivat T-paidoissa.

Sitten jos vaatteen kantaja on vielä 2v kalvakka, lähes kalju suomalaislapsi, niin kokonaisuus riitelee pahasti.