Mikä paras lääke ahdistukseen?

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.

Kuinkas suuri annos pitää olla? Mä oon enimmillään syönyt sitä 200mg/vuorokaudessa ja olin ihan zombie, lisäksi oli ihan jäätävä ummetus. Nykyään otan satunnaisesti nukkumiseen 25-50 mg.

Osastolla oli joskus nainen joka söi 800mg/vuorokaudessa eikä hän tehnyt muuta kuin nukkui, ymmärrän häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.[/qu

Mt-eläke.Ketipinor resepti.Pian havaittiin D2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse oon vuosia syönyt pahaan ahdistukseen, unettomuuteen ja masennukseen 2mg Rivatrillia, 20mg Tenoxia sekä 10mg Diapamia. Oli siinä myös lyrica/pregbalin joka auttoi parhaiten mutta se jätettiin pois 5v sitten ja 10v kun sitä söin niin vierottaminen siitä oli helvettiä. Pahin kaikista mistä olen vierottautunut (piri, subutex..).

Nyt menen noilla mainitsemillani lääkkeillä ja psykoterapia päälle niin auttaa niin että voin elää ja nukkua todella hyvin.

N30.

Onnee sulle, sulla vissiin hyvä lääkäri?

Ei vaan tosi huono ja vastuuton. Ihan hullua syödä kolmea eri bentsoa vuosikausia. Ja siihen sit vielä Lyricat päälle. Todella vastuutonta. Varsinkaan unettomuuteen bentsoja ei pitäisi syödä kuin muutama viikko tai äärimmäisen satunnaisesti.

Tuollaisesta pitäisi lähteä luvat. Se ei ole "hyvä lääkäri" joka määrää mitä tahansa.

Ja nuo bentsot kun lopetat, ellei sitä pureta todella hitaasti, niin siinä jää Lyrica-viekkarit kakkoseksi. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Sä vaan päätät että et oo ahdistunu enää. Katot disney leffoja ja komedioita jotka naurattaa. Ei mitään sotauutisia. Poltat vähän myssyy silloin tällöin ja rakastut johki kivaan tyyppiin. Leuka pystyy, kyllä se siitä!

Kun se olisikin niin helppoa, että sen voi vaan Päättää ettei ole ahdistunut. Et vissiin oo koskaan ollu vakavasti ahdistunut?

En halua mainostaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin, että minä olen käyttänyt hyvällä menestyksellä Saunalahden viinaa!

Ketamiini-infuusio , opamoxi,musiikin kuuntelu kovalla.

Vierailija kirjoitti:

En halua mainostaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin, että minä olen käyttänyt hyvällä menestyksellä Saunalahden viinaa!

Inhoan alkoholin makua sekä sitä kännistä olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ketamiini-infuusio , opamoxi,musiikin kuuntelu kovalla.

Ketamiinia en nyt todellakaan uskaltaisi ottaa.

Musiikkia kuuntelenkin usein kovalla (kuulokkeilla) että saisin sisäiset demonit pois päästä, itseasiassa siitä on Joskus ollut jopa hyötyä hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Buspironista ei, mutta se kuulostaa musta potentiaaliselle.

Lyrica (pregabaliini) auttaa jonkun verran mutta on todella koukuttava. Vähemmän tehokas mulla kuin bentsot, mut myös vähemmän koukuttava ja vähemmän rajut sivuvaikutukset.

Propral auttaa lähinnä ahdistuksen fyysisiin oireisiin. On siitä varmaan joskus ollut ihan minimaalista apua, tai estää sellaisen ahdistusluupin syntymistä (ahdistaa > alkaa tärisemään > se tärinä ahdistaa vielä enemmän ja alan pelätä paniikkikohtausta > sellainen tulee) tai katkaisee sen pahenemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketamiini-infuusio , opamoxi,musiikin kuuntelu kovalla.

Ketamiinia en nyt todellakaan uskaltaisi ottaa.

Musiikkia kuuntelenkin usein kovalla (kuulokkeilla) että saisin sisäiset demonit pois päästä, itseasiassa siitä on Joskus ollut jopa hyötyä hetkeksi.

Ketamiini on itse asiassa "iisimpää" kuin vaikkapa sienet, se aiheuttaa dissosiatiivisen tilan jossa ihminen ei oikein osaa ahdistua, kun ei tiedä onko lintu vai kala. Auttaa kuitenkin nimenomaan masennukseen eikä ahdistukseen.

Riippuu mistä se ahdistus johtuu. Lääkkeet ovat monille toimiva ratkaisu ainakin väliaikaisesti.

Joskus ahdistus lähtee vasta kun tekee muutoksia elämäänsä, esim. vaihtaa työpaikkaa, jättää jonkun ihmisen taakseen, muuttaa muualle, käsittelee traumojaan terapiassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketamiini-infuusio , opamoxi,musiikin kuuntelu kovalla.

Ketamiinia en nyt todellakaan uskaltaisi ottaa.

Musiikkia kuuntelenkin usein kovalla (kuulokkeilla) että saisin sisäiset demonit pois päästä, itseasiassa siitä on Joskus ollut jopa hyötyä hetkeksi.

Ketamiini on itse asiassa "iisimpää" kuin vaikkapa sienet, se aiheuttaa dissosiatiivisen tilan jossa ihminen ei oikein osaa ahdistua, kun ei tiedä onko lintu vai kala. Auttaa kuitenkin nimenomaan masennukseen eikä ahdistukseen.

Joo, ja pitää olla äärimmäisen masentunut että Suomessa saa ketamiinihoidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia. Suolistobakteerit tasapainoon. Maadoitusharjoitus. Meditaatio ja ahdistuksen kohtaaminen. Mitä enemmän yrität vältellä ahdistuskohtausta, sitä pahempi.

Nämä auttoi itsellä, diagnoosi oli ahdistuneisuushäiriö psykoottisilla piirteillä, söin Risperdalia/bentsoa jne. Nyt ollut ilman lääkitystä 4 vuotta.

Rankkaa tulee olemaan, mutta se on sun käsissä parannutko vai etkö.

Minulla ei toiminut noista mikään paitsi bentsot. Tai no, meditaatio auttaa joskus, mutta vain sen meditoinnin ajan eikä kukaan voi meditoida 24/7. Koska ahdistukseni on jatkuvaa, sitä on mahdotonta olla kohtaamatta jatkuvasti. Maadoitusharjoitukset ovat aiheuttaneet lähinnä turhautumista tai jopa vitutusta.

Ei auta meditaatio tai hengitysharjoitukset tms minullakaan. Mulla Myös ahdistus on nonstoppia.

Maadoitusharjoutuksista en ole kuullutkaan (pitää tutkia aihetta enemmän) mutta en usko siitäkään olevan hyötyä minun kohdallani. Ap

Ja yritäppä siinä vaiheessa jotain mielikuvaharjoitteluja kun ahdistus on täysillä päällä..

Olen tuon ekan viestin kirjoittaja. Nämä on toki kokemusjuttuja, kerroin vain mikä itsellä auttanut ahdistukseen, kun sitä kysyttiin. Jos kaikki ehdotetut vaihtoehdot ei tunnu toimivilta, etsit ne omat keinot jotka toimii. Jos lääkitys on ainut vaihtoehto, sitten menet sillä. Ei ole syytä nyrpistellä toisten selviytymiskeinoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oleellisempi kysymys onko _kukaan_ koskaan saanut pitkäaikaisesti toimivaa apua ahdistukseen lääkityksestä. 

Minä sain, mutta ahdistukseni ei ollut kylläkään syy vaan seuraus, eikä lääkekään ollut ahdistus- vaan ADHD-lääke. Monestihan mt-ongelmia voi kasaantua useampaa "lajia" päällekkäin ja sitten pitää vain arpoa, minkä vaivan hoitoon kannattaisi yrittää satsata eniten.

Mulla on epäilty usein adhd/add:tä, mutta kun siinäkin pitäisi olla hoitotasapainossa että pääsee tutkimuksiin. Näin sanoi hoitaja. Ap

Hmm. Minulla tuli vastauksiasi lukiessa AD(H)D:n mahdollisuus heti mieleen, vaikka en tietenkään tilannettasi sen paremmin tunne.

Ahdistuneisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä korostuu tietynlaiset ajatusmallit, mutta minä en tunnista niitä itsessäni juurikaan. Ahdistus "vain on", ja ymmärrän tietoisella tasolla sen olevan järjetöntä ja turhaa. Kyllä, jotakin katastrofaalista saattaa tapahtua - tai sitten ei. Järjen tasolla ajattelen varmaankin, kuinka todennäköistä se on. Yleensähän katastrofi on epätodennäköinen mutta toisaalta mahdollinen.

Vaikka tietäisin selviytäväni jostakin asiasta, tietoisuus todennäköisestä onnistumisesta ei vähennä sitä ahdistuksen ja kuormituksen tunnetta, joka raihii päätä ja kroppaa. Aivoni yliprosessoivat asioita ja tarttuvat sattumanvaraisesti luuppaamaan milloin mitäkin kuormitusta aiheuttavaa asiaa.

Joku on joskus heittänyt että jos mun diagnoosit onkin väärin diagnosoitu, että jos mulla olisikin se adhd eikä bipoa ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minullakin aivan aluksi diagnosoitiin masennus, mikä ei sillä hetkellä ollut täysin väärä diagnoosi mutta enemmän kuitenkin seurausta jostakin muusta. SSRI:t eivät yllätys yllätys toimineet.

Myös bipo "kävi mielessä" jossain vaiheessa, mutta se oli kuitenkin helppo sulkea pois, koska mielialani saattavat sahata saman päivänkin aikana laidasta laitaan eikä mitään pidempiä selkeitä kausia ole, sen enempää kuin muillakaan.

Diagnosointiani vaikeutti myös se, että "olin hyvä koulussa enkä hukkaa avaimiani". Ts. en ole ehkä tyypillisin AD(H)D-tapaus, pikemminkin sekavasti oirehtiva hybridi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Buspironista ei, mutta se kuulostaa musta potentiaaliselle.

Lyrica (pregabaliini) auttaa jonkun verran mutta on todella koukuttava. Vähemmän tehokas mulla kuin bentsot, mut myös vähemmän koukuttava ja vähemmän rajut sivuvaikutukset.

Propral auttaa lähinnä ahdistuksen fyysisiin oireisiin. On siitä varmaan joskus ollut ihan minimaalista apua, tai estää sellaisen ahdistusluupin syntymistä (ahdistaa > alkaa tärisemään > se tärinä ahdistaa vielä enemmän ja alan pelätä paniikkikohtausta > sellainen tulee) tai katkaisee sen pahenemisen.

En tiennyt pregabaliinin koukuttavuudesta, mutta toisaalta myös neuroleptit ja ssri lääkkeetkin aiheuttaa riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psilosybiinisieniä 2-4x vuodessa. Auttanut mulla masennukseen ja ahdistukseen paremmin kuin mikään lääke.

Tämä on oikeasti hallitsemisen arvoinen vaihtoehto. Mä olen saanut paljon apua terapiasta ja olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, vaihtelevalla menestyksellä. Menestys oli kuitenkin yleisesti sen verran heikkoa, että minusta oli varmaan tulossa alkoholisti, kun aloin tissuttelemaan vähän liikaakin ahdistukseen.

Sieniä syön nykyään juuri ehkä tuon 3kk välein eli neljästi vuodessa. Vaikutus ahdistukseen ja masennukseen on kaksitasoinen: ensinnäkin tripin aikana se mahdollistaa sellaisen itsetutkiskelun ja näkökulman mikä on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa muuten, ja siinä pystyy hyvin miettimään niitä oman ahdistuksen syitä, mekanismeja, ja ilmenemismuotoja. Lisäksi olen saanut aina aimo annoksen itsemyötätuntoa. Parhaimmillaan kuuden tunnin matkan aikana olen mielestäni edistynyt enemmän kuin puolessa vuodessa terapiaa.

Paitsi että tripin aikana pystyy käsittelemään asioita eri tavalla, sen jälkeen aineella tuntuu olevan melko pitkäkestoinen anksiolyyttinen ja antidepressiivinen vaikutus. Ahdistaa ja masentaa paljon vähemmän ainakin kuukaudeksi eteenpäin, enemmänkin.

Ei ne mitään autuaaksi tekeviä ole mutta mulla kaikista tehokkain yksittäinen hoitomuoto. Terapia tulee kakkosena ja sit erilaiset lääkkeet.

Nykyään en käytä muuta kuin muutaman kerran vuodessa noita sieniä ja Ataraxia tarvittaessa nukahtamiseen (unettomuus puskee aina mun ahdistuksen ylikierroksille). Alkoholin ja tupakankin olen jättänyt kokonaan tutustuttuani psilosybiiniin.

Tosi yksilöllistä mut monia joita nuo auttaa, ne auttaa todella paljon. Suosittelen kokeilemaan kerran.

Kuulostaa samaan aikaan houkuttelevalta sekä todella pelottavalta. Onko niitä sieniä järkeä syödä jos niiden syöminen pelottaa ja kuumottaa jo etukäteen?

On. Mielestäni on aivan tervettä vähintäänkin jännittää psykedeelitrippiä. Suurin osa ihmisistä jännittää varmaan ainakin ekalla kerralla. Jännitystä voi lievittää kuuntelemalla muiden kokemuksia, syömällä ne silloin kun on omalla mittapuulla suht hyvässä mielentilassa, ja varustautumalla sellaisilla lääkkeillä joilla voi sitten helpottaa pahaa trippiä. Jo tieto, että on lääke jolla voi rauhoittaa itsensä tai lopettaa tripin, ehkäisee tehokkaasti huonoja tuntemuksia.

Ok kiitos sinulle. Nyt pitäisi vielä löytää joku joka mua haluaisi"vahtia"

Oon itse toiminut trippivahtina useammallekin niiden ekalla kerralla, voin lähteä sienipalkalla 😆

Sun kannalta ois tietysti parempi jos se on sulle ennestään tuttu ja turvallinen henkilö. Ja miljöö kans tärkeä, liittyy myös tohon turvallisuuteen. Eli jos asut PKS niin voin tulla sinne, muuten joudut tulla mun luo eikä se ole ehkä ideaalitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oleellisempi kysymys onko _kukaan_ koskaan saanut pitkäaikaisesti toimivaa apua ahdistukseen lääkityksestä. 

Minä sain, mutta ahdistukseni ei ollut kylläkään syy vaan seuraus, eikä lääkekään ollut ahdistus- vaan ADHD-lääke. Monestihan mt-ongelmia voi kasaantua useampaa "lajia" päällekkäin ja sitten pitää vain arpoa, minkä vaivan hoitoon kannattaisi yrittää satsata eniten.

Mulla on epäilty usein adhd/add:tä, mutta kun siinäkin pitäisi olla hoitotasapainossa että pääsee tutkimuksiin. Näin sanoi hoitaja. Ap

Hmm. Minulla tuli vastauksiasi lukiessa AD(H)D:n mahdollisuus heti mieleen, vaikka en tietenkään tilannettasi sen paremmin tunne.

Ahdistuneisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä korostuu tietynlaiset ajatusmallit, mutta minä en tunnista niitä itsessäni juurikaan. Ahdistus "vain on", ja ymmärrän tietoisella tasolla sen olevan järjetöntä ja turhaa. Kyllä, jotakin katastrofaalista saattaa tapahtua - tai sitten ei. Järjen tasolla ajattelen varmaankin, kuinka todennäköistä se on. Yleensähän katastrofi on epätodennäköinen mutta toisaalta mahdollinen.

Vaikka tietäisin selviytäväni jostakin asiasta, tietoisuus todennäköisestä onnistumisesta ei vähennä sitä ahdistuksen ja kuormituksen tunnetta, joka raihii päätä ja kroppaa. Aivoni yliprosessoivat asioita ja tarttuvat sattumanvaraisesti luuppaamaan milloin mitäkin kuormitusta aiheuttavaa asiaa.

Joku on joskus heittänyt että jos mun diagnoosit onkin väärin diagnosoitu, että jos mulla olisikin se adhd eikä bipoa ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minullakin aivan aluksi diagnosoitiin masennus, mikä ei sillä hetkellä ollut täysin väärä diagnoosi mutta enemmän kuitenkin seurausta jostakin muusta. SSRI:t eivät yllätys yllätys toimineet.

Myös bipo "kävi mielessä" jossain vaiheessa, mutta se oli kuitenkin helppo sulkea pois, koska mielialani saattavat sahata saman päivänkin aikana laidasta laitaan eikä mitään pidempiä selkeitä kausia ole, sen enempää kuin muillakaan.

Diagnosointiani vaikeutti myös se, että "olin hyvä koulussa enkä hukkaa avaimiani". Ts. en ole ehkä tyypillisin AD(H)D-tapaus, pikemminkin sekavasti oirehtiva hybridi.

Pitää ottaa puheeksi hoitajan kanssa tämäkin. Nyt olisi tärkeää saada mieli tasapainoon ja"lääkitys kohdilleen" että pääsisin sinne ADHD tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psilosybiinisieniä 2-4x vuodessa. Auttanut mulla masennukseen ja ahdistukseen paremmin kuin mikään lääke.

Tämä on oikeasti hallitsemisen arvoinen vaihtoehto. Mä olen saanut paljon apua terapiasta ja olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, vaihtelevalla menestyksellä. Menestys oli kuitenkin yleisesti sen verran heikkoa, että minusta oli varmaan tulossa alkoholisti, kun aloin tissuttelemaan vähän liikaakin ahdistukseen.

Sieniä syön nykyään juuri ehkä tuon 3kk välein eli neljästi vuodessa. Vaikutus ahdistukseen ja masennukseen on kaksitasoinen: ensinnäkin tripin aikana se mahdollistaa sellaisen itsetutkiskelun ja näkökulman mikä on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa muuten, ja siinä pystyy hyvin miettimään niitä oman ahdistuksen syitä, mekanismeja, ja ilmenemismuotoja. Lisäksi olen saanut aina aimo annoksen itsemyötätuntoa. Parhaimmillaan kuuden tunnin matkan aikana olen mielestäni edistynyt enemmän kuin puolessa vuodessa terapiaa.

Paitsi että tripin aikana pystyy käsittelemään asioita eri tavalla, sen jälkeen aineella tuntuu olevan melko pitkäkestoinen anksiolyyttinen ja antidepressiivinen vaikutus. Ahdistaa ja masentaa paljon vähemmän ainakin kuukaudeksi eteenpäin, enemmänkin.

Ei ne mitään autuaaksi tekeviä ole mutta mulla kaikista tehokkain yksittäinen hoitomuoto. Terapia tulee kakkosena ja sit erilaiset lääkkeet.

Nykyään en käytä muuta kuin muutaman kerran vuodessa noita sieniä ja Ataraxia tarvittaessa nukahtamiseen (unettomuus puskee aina mun ahdistuksen ylikierroksille). Alkoholin ja tupakankin olen jättänyt kokonaan tutustuttuani psilosybiiniin.

Tosi yksilöllistä mut monia joita nuo auttaa, ne auttaa todella paljon. Suosittelen kokeilemaan kerran.

Kuulostaa samaan aikaan houkuttelevalta sekä todella pelottavalta. Onko niitä sieniä järkeä syödä jos niiden syöminen pelottaa ja kuumottaa jo etukäteen?

On. Mielestäni on aivan tervettä vähintäänkin jännittää psykedeelitrippiä. Suurin osa ihmisistä jännittää varmaan ainakin ekalla kerralla. Jännitystä voi lievittää kuuntelemalla muiden kokemuksia, syömällä ne silloin kun on omalla mittapuulla suht hyvässä mielentilassa, ja varustautumalla sellaisilla lääkkeillä joilla voi sitten helpottaa pahaa trippiä. Jo tieto, että on lääke jolla voi rauhoittaa itsensä tai lopettaa tripin, ehkäisee tehokkaasti huonoja tuntemuksia.

Ok kiitos sinulle. Nyt pitäisi vielä löytää joku joka mua haluaisi"vahtia"

Oon itse toiminut trippivahtina useammallekin niiden ekalla kerralla, voin lähteä sienipalkalla 😆

Sun kannalta ois tietysti parempi jos se on sulle ennestään tuttu ja turvallinen henkilö. Ja miljöö kans tärkeä, liittyy myös tohon turvallisuuteen. Eli jos asut PKS niin voin tulla sinne, muuten joudut tulla mun luo eikä se ole ehkä ideaalitilanne.

Kiitos tarjouksesta. 🤪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Buspironista ei, mutta se kuulostaa musta potentiaaliselle.

Lyrica (pregabaliini) auttaa jonkun verran mutta on todella koukuttava. Vähemmän tehokas mulla kuin bentsot, mut myös vähemmän koukuttava ja vähemmän rajut sivuvaikutukset.

Propral auttaa lähinnä ahdistuksen fyysisiin oireisiin. On siitä varmaan joskus ollut ihan minimaalista apua, tai estää sellaisen ahdistusluupin syntymistä (ahdistaa > alkaa tärisemään > se tärinä ahdistaa vielä enemmän ja alan pelätä paniikkikohtausta > sellainen tulee) tai katkaisee sen pahenemisen.

En tiennyt pregabaliinin koukuttavuudesta, mutta toisaalta myös neuroleptit ja ssri lääkkeetkin aiheuttaa riippuvuutta.

Kyllä, mutta bentsot ja pregabaliini aiheuttaa riippuvuuden myös päihdemielessä, ja ihmiselle syntyy helposti tarve syödä niitä enemmän ja pidempään kuin olisi tarkoitus. Tällaista ei noilla muilla lääkkeillä ole.

Onko kukaan saanut ketamiinia nenäsuihkeena?

Mulle lääkäri ehdotti, mutta unohdin kysyä paljonko se kustantaa / kerta.

Ainakin kyseinen suihke googlettamalla maksaa maltaita.