Mikä paras lääke ahdistukseen?

Oon oikeesti kiitollinen teidän asiallisista vastauksista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Propral auttaa itseä lähinnä juuri fyysisissä oireissa, mutta ei ainakaan itselläni ole toiminut jatkuvassa ahdistuneisuudessa. Buspironiakin itselle joskus määrätty, mutten muistaakseni kokeillut sitä. Pregabaliinia en ole kokeillut, mutta olen kuullut että viekkarit ovat ainakin helvetillisiä.

Mullakin propral tarvittaessa. Hieman auttaa fyysisiin oireisiin muttei poista kehollista jännitystä tai sisäistä ahdistusta.

Mulla auttoi escitalopram-voxra-peratsin-yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.

Kuinkas suuri annos pitää olla? Mä oon enimmillään syönyt sitä 200mg/vuorokaudessa ja olin ihan zombie, lisäksi oli ihan jäätävä ummetus. Nykyään otan satunnaisesti nukkumiseen 25-50 mg.

Osastolla oli joskus nainen joka söi 800mg/vuorokaudessa eikä hän tehnyt muuta kuin nukkui, ymmärrän häntä.

Itselle lääkäri kirjoitus unettomuuteen ketiporia. Itsellä on siis ollut vaan vaikeaa unettomuutta ilman mitään suurta ahdistusta yms. En vaan uskaltanut ottaa, kun olen nähnyt sen kuinka esim eräällä ihan hyväkuntoisella vanhuksella meni jalat täysin alta ja muutekin niin huonoon kuntoon lääkkeestä, että se oli pakko lopettaa kokonaan. Sen jälkeen päätin etten testaa lääkettä lainkaan. Pelottavan helposti lääkäri kirjoitti tuota ja laittoi annoksen ihan yläkanttiin. Mirtsaa käytin välillä unettomuuteen ja ehkä pieni apu. Atarax myös käytössä, mutta aiheutti sydän oireita. Doksepiinia testasin myös, mutta pää tuli kipeäksi. Nyt onneksi nukun jotenkin taas. Talvi vaikeinta minulle. Ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa on löytää sopivaa lääkettä. Sivusta tämä.

Se että jalat lähtee alta johtuu siitä että ketipinor romahduttaa verenpaineen monella liian alas kun alkaa vaikuttaa. Jos mitenkään pärjää niillä unilla mitä nukkuu niin ketipinoriin ei kannata koskea, se on paha myrkky. Jatkuvan käytön lopettaessa vieroitusoireet voi olla yhtä pahat kuin bentsoviekkareissa, jopa pahemmat joten jos kuitenkin päätyy ketipinoria käyttämään niin ottaa sitä _satunnaisesti_, ei missään nimessä jatkuvaan käyttöön jos ei esimerkiksi psykoosia ole pakko estää sillä.

T. H*lvetin ketipinorin kanssa kokenut

Mitä muita lääkkeitä sinulla on ap käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi escitalopram-voxra-peratsin-yhdistelmä.

Kerro lisää? Käsittääkseni ainakaan tuo voxra ei ole mikään ahdistuslääke todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muita lääkkeitä sinulla on ap käytössä?

Säännöllisesti syön abilifyä (30mg) ja voxraa (150mg) ja tarvittaessa sitten ketipinoria ja propralia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.

Kuinkas suuri annos pitää olla? Mä oon enimmillään syönyt sitä 200mg/vuorokaudessa ja olin ihan zombie, lisäksi oli ihan jäätävä ummetus. Nykyään otan satunnaisesti nukkumiseen 25-50 mg.

Osastolla oli joskus nainen joka söi 800mg/vuorokaudessa eikä hän tehnyt muuta kuin nukkui, ymmärrän häntä.

Itselle lääkäri kirjoitus unettomuuteen ketiporia. Itsellä on siis ollut vaan vaikeaa unettomuutta ilman mitään suurta ahdistusta yms. En vaan uskaltanut ottaa, kun olen nähnyt sen kuinka esim eräällä ihan hyväkuntoisella vanhuksella meni jalat täysin alta ja muutekin niin huonoon kuntoon lääkkeestä, että se oli pakko lopettaa kokonaan. Sen jälkeen päätin etten testaa lääkettä lainkaan. Pelottavan helposti lääkäri kirjoitti tuota ja laittoi annoksen ihan yläkanttiin. Mirtsaa käytin välillä unettomuuteen ja ehkä pieni apu. Atarax myös käytössä, mutta aiheutti sydän oireita. Doksepiinia testasin myös, mutta pää tuli kipeäksi. Nyt onneksi nukun jotenkin taas. Talvi vaikeinta minulle. Ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa on löytää sopivaa lääkettä. Sivusta tämä.

Se että jalat lähtee alta johtuu siitä että ketipinor romahduttaa verenpaineen monella liian alas kun alkaa vaikuttaa. Jos mitenkään pärjää niillä unilla mitä nukkuu niin ketipinoriin ei kannata koskea, se on paha myrkky. Jatkuvan käytön lopettaessa vieroitusoireet voi olla yhtä pahat kuin bentsoviekkareissa, jopa pahemmat joten jos kuitenkin päätyy ketipinoria käyttämään niin ottaa sitä _satunnaisesti_, ei missään nimessä jatkuvaan käyttöön jos ei esimerkiksi psykoosia ole pakko estää sillä.

T. H*lvetin ketipinorin kanssa kokenut

Minulle ketipinorista on ollut apua mutta vieroitusoireet olivat aivan hirveitä ja kestivät kauan. Ja muka ei aiheuta riippuvuutta.

Mulle lääkäri aloitti Cymbaltan vaikeaan masennukseen ja ahdistukseen. Toivottavasti tästä ois apua, haluan saada elämäni takaisin :( 

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

Psykoterapia.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

Ahdistuneisuushäiriö ei mene vain ohi kuten tavallinen ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

Normaalielämään kuuluva ahdistus on eri asia kuin ahdistuneisuushäiriö. Eipä vaan itsellä mennyt ahdistuksen tunne ohitse kuin vasta kahden vuoden jälkeen, se oli muuten pitkä aika odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke mielenterveysongelmiin on minulla ollut lopettaa kaikki lääkitys. En ota muuta kuin 100 mikrog d vitamiinin purkista talvikuukausina. Diagnoosina paranoidinen skitsofrenia.

Et tule ikinä saamaan lääkitystä kohdalleen. Kaikilla niillä pillereillä on lukuisia haittavaikutuksia. En todellakaan ymmärrä miten joku on niin pököpää, että syö tyyliin viittä eri lääkettä ja uskoo kaiken mitä psykiatriassa sanotaan. Kokeillaan tätä uutta ja kyllä tämän pitäisi helpottaa ja kaikki entiset paskat pyörii pohjalla. Tarkoitus on myydä lääkkeitä, ei auttaa.

Hyvä jos sinulla on varaa psykoosin uusiutumiseen, mutta mulla ei esim. ole. Olen perheellinen ja siksi syön lääkkeet kiltisti. En halua lapseni kokevan enää ainuttakaan psykoosia sen yhden jälkeen.

Hyvä yhdistelmä itselläni on 300mg voxra, 10mg aripiprazole, 7,5mg olanzapin. Suht normaali olo näillä.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

Sulla ei varmaan koskaan ole ollut niin pahaa ahdistusta, että oksennat? Mä olen vähän lääkevastainen, mutta kyllä joskus joku lääkitys voi olla hyvä, että pääsee pahimmasta ahdistuspiikistä eteenpäin. Ahdistustakin on eri tasoista.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

Vaikka se "tosiasian hyväksyminen" sopisi mulle, valitettavasti yhteiskunta odottaa täysi-ikäiseltä kansalaiseltaan esimerkiksi työkykyä. Vaimokin tykkää, jos pystyn käymään töissä. Jos se vaatii pillerien popsimista, sitten popsin niitä. Jos taas avantotuinti ja omm ommin hokeminen riittää, turvaudun luonnollisesti mieluummin niihin.

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke on hyväksyä se tosiasia, että ahdistus kuuluu normaali elämään. Kaikilla meillä on joskus ahdistusta mutta se on vaan tunne joka menee ohi. Jos alatblääkitsemään joka ikistä tunnetta, esim. surua, tuskaa jne niin et pääsevniistä koskaan eroon. Siirrät vaan. Lopeta noi pillerien popsimiset.

On normaalia ahdistusta ja epänormaalia ahdistusta. Itse esim. koen erittäin epänormaaliksi ahdistukseksi sen, että pelkään koko ajan saavani ilmoituksen siitä, että joku läheisistäni on kuollut. Jos en saa yhteyttä johonkin aikuisista lapsistani, ensimmäisenä tulee mieleen pelko, että hän on kuollut. Vaikka ovat ihan ns. normaaleja kansalaisia, ei päihdeongelmia, ei rikollista elämää tms joka tavallaan selittäisi tätä mun pelkoa. Koko ajan on sellainen olo, niinkuin joku olisi kuollut, itkettää, ahdistaa, tuntuu pahalta -ja mitään syytä ei tälle tunteelle ole. Ihan eri asia, kuin joku normaali arkipäivän ahdistus, joka tulee ja menee. Tämä epänormaali ahdistus ei mene minnekään, vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan aivan järkyttäviin mittasuhteisiin. 

Epäilen etten saa vastauksia, mutta alkoi kiinnostaa nuo sienet. Mitä sieniä? Valkoista/punaista kärpässientä? Miten valmistettuna ja millainen määrä kerralla käyttöön?

Paras lääke ahdistukseen on, kun hoidat omat asiasi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ja mietin tässä myös että mitähän lääkärit tykkää jos niille itse ehdottaa jotakin lääkettä? Oon tutkinut aika paljon asiaa ja saanut selville että esim pregabaliini ja buspironi voisivat olla hyviä ahdistuksen hoitoon mutten uskalla ehdottaa lääkärille.

Ainiin listastani puuttuu tietenkin propral, sitä menee säännöllisesti 30-50 mg päivässä eikä sekään auta kuin siihen tärinään ja hikoiluun.

Ap

No niille pitääkin itse kertoa mitä haluaa tai tarvitsee, koska ne ei ala sitä sun puolesta miettimään, heittävät vain eri lääkkeen jos joku ei toimi. Ei niitä kiinnosta.