Mikä paras lääke ahdistukseen?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Mulla kokeiltiin just pregabaliinia. Tuossa lääkkeessä pahin ongelma on se että jos se auttaa kipuun tai ahdistukseen, teho menee yleensä muutamassa vuodessa jolloin on edessä jopa opiaattivieroitusta vaikeampi vieroitus. Mulle ei aiheuttanut mitään euforiaa vaan yleisimmät fyysiset sivuvaikutukset kuten esim. tosi pahan ummetuksen ja psyykkinen olo meni sietämättömäksi (järkyn aggressiivinen, levoton, ylivireä, ärtynyt olo ja vei unet melkein kokonaan+ painajaisia.) Hermokipuun määrättiin mulla siis. Kestin kokeilua 2 viikkoa ja kun lopetin, olin 4 päivää niin synkissä olotiloissa että mietin jo pitääkö lähteä sairaalaan tai jotain. Eli jo noin pienestä ja lyhyestä käytöstä tuon luokan vieroitusoireet. Ja se masennus oli siis sitä luokkaa että olen tuntenut yhtä kovaa tuskaa vain kun minulle hyvin rakas isäni menehtyi sairauteen.

Olin itse niin epätoivoinen että kokeilin pregabaliinia, kyllä sitä aivan viimeisimpänä vaihtoehtona mielestäni kannattaa kokeilla jos on tietoinen siitä mihin ryhtyy (ei mieluusti yksinoloa aloittaessa ja jos se toimii on tietoinen siitä että vieroitus on tehtävä äärimmäisen hitaasti.) On niitäkin ihmeitä joille lyrica sopii ja auttaa, mutta kyseessä tosiaan lääke jonka kanssa pitää tietää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan saanut ketamiinia nenäsuihkeena?

Mulle lääkäri ehdotti, mutta unohdin kysyä paljonko se kustantaa / kerta.

Ainakin kyseinen suihke googlettamalla maksaa maltaita.

Olen, en tosin reseptillä vaan itse pulloon laittamalla 😁 mut joo tuo maksaa hunajaa toi valmiste. Sinänsä typerää kun ketamiini on vanha lääke jonka patentti on umpeutunut jo ennen kuin useimmat täällä on syntynyt. Mutta tuo on törkeän hintainen.

Mulla ei auttanut mikään muu, kuin rukoilu ja aika hartaasti sai sitäkin tehdä. Jossain vaiheessa vaan sitä kaatuu maahan ja tekee mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auttanut mikään muu, kuin rukoilu ja aika hartaasti sai sitäkin tehdä. Jossain vaiheessa vaan sitä kaatuu maahan ja tekee mitä tahansa.

Olen epätoivoisesti rukoillutkin vaikken varsinaisesti uskossa olekkaan. Ei niin mitään apua siitäkään suunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oleellisempi kysymys onko _kukaan_ koskaan saanut pitkäaikaisesti toimivaa apua ahdistukseen lääkityksestä. 

Minä sain, mutta ahdistukseni ei ollut kylläkään syy vaan seuraus, eikä lääkekään ollut ahdistus- vaan ADHD-lääke. Monestihan mt-ongelmia voi kasaantua useampaa "lajia" päällekkäin ja sitten pitää vain arpoa, minkä vaivan hoitoon kannattaisi yrittää satsata eniten.

Mulla on epäilty usein adhd/add:tä, mutta kun siinäkin pitäisi olla hoitotasapainossa että pääsee tutkimuksiin. Näin sanoi hoitaja. Ap

Hmm. Minulla tuli vastauksiasi lukiessa AD(H)D:n mahdollisuus heti mieleen, vaikka en tietenkään tilannettasi sen paremmin tunne.

Ahdistuneisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä korostuu tietynlaiset ajatusmallit, mutta minä en tunnista niitä itsessäni juurikaan. Ahdistus "vain on", ja ymmärrän tietoisella tasolla sen olevan järjetöntä ja turhaa. Kyllä, jotakin katastrofaalista saattaa tapahtua - tai sitten ei. Järjen tasolla ajattelen varmaankin, kuinka todennäköistä se on. Yleensähän katastrofi on epätodennäköinen mutta toisaalta mahdollinen.

Vaikka tietäisin selviytäväni jostakin asiasta, tietoisuus todennäköisestä onnistumisesta ei vähennä sitä ahdistuksen ja kuormituksen tunnetta, joka raihii päätä ja kroppaa. Aivoni yliprosessoivat asioita ja tarttuvat sattumanvaraisesti luuppaamaan milloin mitäkin kuormitusta aiheuttavaa asiaa.

Joku on joskus heittänyt että jos mun diagnoosit onkin väärin diagnosoitu, että jos mulla olisikin se adhd eikä bipoa ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minullakin aivan aluksi diagnosoitiin masennus, mikä ei sillä hetkellä ollut täysin väärä diagnoosi mutta enemmän kuitenkin seurausta jostakin muusta. SSRI:t eivät yllätys yllätys toimineet.

Myös bipo "kävi mielessä" jossain vaiheessa, mutta se oli kuitenkin helppo sulkea pois, koska mielialani saattavat sahata saman päivänkin aikana laidasta laitaan eikä mitään pidempiä selkeitä kausia ole, sen enempää kuin muillakaan.

Diagnosointiani vaikeutti myös se, että "olin hyvä koulussa enkä hukkaa avaimiani". Ts. en ole ehkä tyypillisin AD(H)D-tapaus, pikemminkin sekavasti oirehtiva hybridi.

Pitää ottaa puheeksi hoitajan kanssa tämäkin. Nyt olisi tärkeää saada mieli tasapainoon ja"lääkitys kohdilleen" että pääsisin sinne ADHD tutkimuksiin.

Onnea. Omat kokemukseni julkisen mt-puolelta olivat sen verran karut, että marssin AD(H)D:n epäilyni kanssa suoraan aikuisten ADHD-diagnostiikkaan erikoistuneelle yksityispsykiatrille. Juu, muutaman satasen maksoi, mutta toisaalta vältin julkisen puolen ikuisuusrumban, jossa varmaan olisi taas oletusarvoisesti tarjoiltu heti kärkeen masennusdiagnoosia.

Mikä paras lääke ahdistukseen?

Liikunta, liikunta, liikunta, sitten tulee pitkä väli.............................ja sitten tulee taas liikunta!!!!! Pelkkä kävely on hyvää liikuntaa.

Usko tai älä, se auttaa. Elimistön oma ja terve soluvaikutus alkaa toimia. Tiedän, koska teen sitä joka päivä. Ellen tekisi, olisin jo aika päiviä sitten ollut haudassa.

Asiallisin ketju mitä olen lukenut AV:lla tämän vuoden puolella. Najs 👌

Itse sairastan vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä ja burnoutin jälkeen kärsin 24/7 ahdistuksesta noin pari vuotta. Kokeilin varmaan kymmeniä eri lääkkeitä ja sähköhoitoa, josta ei minulle ollut minkäänlaista apua. Lopulta pahin taittui pienehköllä annoksella Ketipinor depotia, ja sen jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä. Nykyään ahdistus ei ole enää jatkuvaa, ja pahimpiin oloihin otan opamoxin tarvittaessa. Lievemmästä ahdistuksesta kärsivää ssri-lääke voi auttaa. Itsellä ei siitä eikä lukuisista muista lääkkeistä ollut mitään apua.

Se, mikä auttaa kenelläkin on hyvin yksiöllistä. Toisilla ahdistus on olosuhteista johtuvaa, toisilla psykoterapia auttaa, ja toisilla taas ahdistus on aika puhtaasti aivokemiallinen asia joihin paras apu on lääkitys. Toivotan ap:lle tsemppiä ja jaksamista, tiedän mitä on elämä jatkuvan ahdistuksen kanssa.

Etsiväkin löytää kirjoitti:

Mikä paras lääke ahdistukseen?

Liikunta, liikunta, liikunta, sitten tulee pitkä väli.............................ja sitten tulee taas liikunta!!!!! Pelkkä kävely on hyvää liikuntaa.

Usko tai älä, se auttaa. Elimistön oma ja terve soluvaikutus alkaa toimia. Tiedän, koska teen sitä joka päivä. Ellen tekisi, olisin jo aika päiviä sitten ollut haudassa.

Harrastan nimenomaan tuota kävelyä, myös hyötyliikuntana kun en omista autoa. Mutta kuten jo aiemmin totesin se ei enään auta, vaikka kuinka sinnikkäästi kävelen kauniissa luonnossa.

Etsiväkin löytää kirjoitti:

Mikä paras lääke ahdistukseen?

Liikunta, liikunta, liikunta, sitten tulee pitkä väli.............................ja sitten tulee taas liikunta!!!!! Pelkkä kävely on hyvää liikuntaa.

Usko tai älä, se auttaa. Elimistön oma ja terve soluvaikutus alkaa toimia. Tiedän, koska teen sitä joka päivä. Ellen tekisi, olisin jo aika päiviä sitten ollut haudassa.

En usko - ei auta. Ja tiedän, koska olen kokeillut. Ja kokeillut.

Ruoka, liikunta, uni jne kyllä ennaltaehkäisee hyvin masennusta, ahdistustakin. Mut silloin kun paska on jo tuulettimessa niin tuo neuvo on ihan yhtä tyhjän kanssa. Itse asiassa jopa vähän loukkaava. Joten lähdepä sinä kävelemään tästä ketjusta hus helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oleellisempi kysymys onko _kukaan_ koskaan saanut pitkäaikaisesti toimivaa apua ahdistukseen lääkityksestä. 

Minä sain, mutta ahdistukseni ei ollut kylläkään syy vaan seuraus, eikä lääkekään ollut ahdistus- vaan ADHD-lääke. Monestihan mt-ongelmia voi kasaantua useampaa "lajia" päällekkäin ja sitten pitää vain arpoa, minkä vaivan hoitoon kannattaisi yrittää satsata eniten.

Mulla on epäilty usein adhd/add:tä, mutta kun siinäkin pitäisi olla hoitotasapainossa että pääsee tutkimuksiin. Näin sanoi hoitaja. Ap

Hmm. Minulla tuli vastauksiasi lukiessa AD(H)D:n mahdollisuus heti mieleen, vaikka en tietenkään tilannettasi sen paremmin tunne.

Ahdistuneisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä korostuu tietynlaiset ajatusmallit, mutta minä en tunnista niitä itsessäni juurikaan. Ahdistus "vain on", ja ymmärrän tietoisella tasolla sen olevan järjetöntä ja turhaa. Kyllä, jotakin katastrofaalista saattaa tapahtua - tai sitten ei. Järjen tasolla ajattelen varmaankin, kuinka todennäköistä se on. Yleensähän katastrofi on epätodennäköinen mutta toisaalta mahdollinen.

Vaikka tietäisin selviytäväni jostakin asiasta, tietoisuus todennäköisestä onnistumisesta ei vähennä sitä ahdistuksen ja kuormituksen tunnetta, joka raihii päätä ja kroppaa. Aivoni yliprosessoivat asioita ja tarttuvat sattumanvaraisesti luuppaamaan milloin mitäkin kuormitusta aiheuttavaa asiaa.

Joku on joskus heittänyt että jos mun diagnoosit onkin väärin diagnosoitu, että jos mulla olisikin se adhd eikä bipoa ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minullakin aivan aluksi diagnosoitiin masennus, mikä ei sillä hetkellä ollut täysin väärä diagnoosi mutta enemmän kuitenkin seurausta jostakin muusta. SSRI:t eivät yllätys yllätys toimineet.

Myös bipo "kävi mielessä" jossain vaiheessa, mutta se oli kuitenkin helppo sulkea pois, koska mielialani saattavat sahata saman päivänkin aikana laidasta laitaan eikä mitään pidempiä selkeitä kausia ole, sen enempää kuin muillakaan.

Diagnosointiani vaikeutti myös se, että "olin hyvä koulussa enkä hukkaa avaimiani". Ts. en ole ehkä tyypillisin AD(H)D-tapaus, pikemminkin sekavasti oirehtiva hybridi.

Pitää ottaa puheeksi hoitajan kanssa tämäkin. Nyt olisi tärkeää saada mieli tasapainoon ja"lääkitys kohdilleen" että pääsisin sinne ADHD tutkimuksiin.

Onnea. Omat kokemukseni julkisen mt-puolelta olivat sen verran karut, että marssin AD(H)D:n epäilyni kanssa suoraan aikuisten ADHD-diagnostiikkaan erikoistuneelle yksityispsykiatrille. Juu, muutaman satasen maksoi, mutta toisaalta vältin julkisen puolen ikuisuusrumban, jossa varmaan olisi taas oletusarvoisesti tarjoiltu heti kärkeen masennusdiagnoosia.

Kiitos. Harmittaa ettei ole varaa yksityiseen :(

C B D <3

Luonnonyrtti ja rakkaus, ystävät ja liikunta. Be ntsot. Palstailu myös välillä. Jos ei oo ystäviä, noi kaikki ja rohkeasti tutustumaan jos on mahdollisuus! Mulla toimii, suosittelen myös uimista. 💖

Etsiväkin löytää kirjoitti:

Mikä paras lääke ahdistukseen?

Liikunta, liikunta, liikunta, sitten tulee pitkä väli.............................ja sitten tulee taas liikunta!!!!! Pelkkä kävely on hyvää liikuntaa.

Usko tai älä, se auttaa. Elimistön oma ja terve soluvaikutus alkaa toimia. Tiedän, koska teen sitä joka päivä. Ellen tekisi, olisin jo aika päiviä sitten ollut haudassa.

Liikunnasta on minulle hetkellistä hyötyä, mutta se ei auta yksinään. Suurempi ongelma on, että ahdistuksesta johtuvan jatkuvan stressin takia en nykyisin palaudu liikunnasta läheskään yhtä hyvin kuin joskus muinoin. Harmittaa, koska intervallirääkki oli erityisen hyvä ja motivoiva tapa nollata pää edes hetkeksi.  

Tiedän omasta kokemuksesta, että säännölllisen liikunnan ylläpito on mahdollista vain silloin, jos siihen riittää henkisiä ja fyysisiä resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään tuoreita kokemuksia pregabaliinistä tai buspironista, tai muista ahdistuslääkkeistä(enkä tarkoita nyt bentsoja) ? Ja onko ketään jolla muka joku propral auttaa ahdistuksessa?

Propral auttaa itseä lähinnä juuri fyysisissä oireissa, mutta ei ainakaan itselläni ole toiminut jatkuvassa ahdistuneisuudessa. Buspironiakin itselle joskus määrätty, mutten muistaakseni kokeillut sitä. Pregabaliinia en ole kokeillut, mutta olen kuullut että viekkarit ovat ainakin helvetillisiä.

Eli tämän ketjun perusteella otan yhteyttä hoitotahooni heti huomenna.

Sieniä harkitsen. Varauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oleellisempi kysymys onko _kukaan_ koskaan saanut pitkäaikaisesti toimivaa apua ahdistukseen lääkityksestä. 

Minä sain, mutta ahdistukseni ei ollut kylläkään syy vaan seuraus, eikä lääkekään ollut ahdistus- vaan ADHD-lääke. Monestihan mt-ongelmia voi kasaantua useampaa "lajia" päällekkäin ja sitten pitää vain arpoa, minkä vaivan hoitoon kannattaisi yrittää satsata eniten.

Mulla on epäilty usein adhd/add:tä, mutta kun siinäkin pitäisi olla hoitotasapainossa että pääsee tutkimuksiin. Näin sanoi hoitaja. Ap

Hmm. Minulla tuli vastauksiasi lukiessa AD(H)D:n mahdollisuus heti mieleen, vaikka en tietenkään tilannettasi sen paremmin tunne.

Ahdistuneisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä korostuu tietynlaiset ajatusmallit, mutta minä en tunnista niitä itsessäni juurikaan. Ahdistus "vain on", ja ymmärrän tietoisella tasolla sen olevan järjetöntä ja turhaa. Kyllä, jotakin katastrofaalista saattaa tapahtua - tai sitten ei. Järjen tasolla ajattelen varmaankin, kuinka todennäköistä se on. Yleensähän katastrofi on epätodennäköinen mutta toisaalta mahdollinen.

Vaikka tietäisin selviytäväni jostakin asiasta, tietoisuus todennäköisestä onnistumisesta ei vähennä sitä ahdistuksen ja kuormituksen tunnetta, joka raihii päätä ja kroppaa. Aivoni yliprosessoivat asioita ja tarttuvat sattumanvaraisesti luuppaamaan milloin mitäkin kuormitusta aiheuttavaa asiaa.

Joku on joskus heittänyt että jos mun diagnoosit onkin väärin diagnosoitu, että jos mulla olisikin se adhd eikä bipoa ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minullakin aivan aluksi diagnosoitiin masennus, mikä ei sillä hetkellä ollut täysin väärä diagnoosi mutta enemmän kuitenkin seurausta jostakin muusta. SSRI:t eivät yllätys yllätys toimineet.

Myös bipo "kävi mielessä" jossain vaiheessa, mutta se oli kuitenkin helppo sulkea pois, koska mielialani saattavat sahata saman päivänkin aikana laidasta laitaan eikä mitään pidempiä selkeitä kausia ole, sen enempää kuin muillakaan.

Diagnosointiani vaikeutti myös se, että "olin hyvä koulussa enkä hukkaa avaimiani". Ts. en ole ehkä tyypillisin AD(H)D-tapaus, pikemminkin sekavasti oirehtiva hybridi.

Pitää ottaa puheeksi hoitajan kanssa tämäkin. Nyt olisi tärkeää saada mieli tasapainoon ja"lääkitys kohdilleen" että pääsisin sinne ADHD tutkimuksiin.

Onnea. Omat kokemukseni julkisen mt-puolelta olivat sen verran karut, että marssin AD(H)D:n epäilyni kanssa suoraan aikuisten ADHD-diagnostiikkaan erikoistuneelle yksityispsykiatrille. Juu, muutaman satasen maksoi, mutta toisaalta vältin julkisen puolen ikuisuusrumban, jossa varmaan olisi taas oletusarvoisesti tarjoiltu heti kärkeen masennusdiagnoosia.

Kiitos. Harmittaa ettei ole varaa yksityiseen :(

Jep, halpaa se ei valitettavasti ole. Olin juuri tuolloin pitkäaikaistyötön ja työmarkkinatuella, mutta vanhempani halusivat avustaa. Jos vain on mitään mahdollisuuksia saada säästettyä jostakin edes pikku hiljaa, niin sanoisin, että on sillä parin vuoden pyörityksellä julkisella puolellakin hintansa, esim. pahimmillaan työkyky. Mutta totta kai, jos rahaa ei ole, sitä ei ole. :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.

Kuinkas suuri annos pitää olla? Mä oon enimmillään syönyt sitä 200mg/vuorokaudessa ja olin ihan zombie, lisäksi oli ihan jäätävä ummetus. Nykyään otan satunnaisesti nukkumiseen 25-50 mg.

Osastolla oli joskus nainen joka söi 800mg/vuorokaudessa eikä hän tehnyt muuta kuin nukkui, ymmärrän häntä.

Itselle lääkäri kirjoitus unettomuuteen ketiporia. Itsellä on siis ollut vaan vaikeaa unettomuutta ilman mitään suurta ahdistusta yms. En vaan uskaltanut ottaa, kun olen nähnyt sen kuinka esim eräällä ihan hyväkuntoisella vanhuksella meni jalat täysin alta ja muutekin niin huonoon kuntoon lääkkeestä, että se oli pakko lopettaa kokonaan. Sen jälkeen päätin etten testaa lääkettä lainkaan. Pelottavan helposti lääkäri kirjoitti tuota ja laittoi annoksen ihan yläkanttiin. Mirtsaa käytin välillä unettomuuteen ja ehkä pieni apu. Atarax myös käytössä, mutta aiheutti sydän oireita. Doksepiinia testasin myös, mutta pää tuli kipeäksi. Nyt onneksi nukun jotenkin taas. Talvi vaikeinta minulle. Ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa on löytää sopivaa lääkettä. Sivusta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor kyllä auttaa kun annostus on riittävän suuri.On kyllä paha myrkky ei pidä ottaa jos ei ole aivan pakko.Jostain syystä ketipinor altistaa diabeteksen useasti.

Kuinkas suuri annos pitää olla? Mä oon enimmillään syönyt sitä 200mg/vuorokaudessa ja olin ihan zombie, lisäksi oli ihan jäätävä ummetus. Nykyään otan satunnaisesti nukkumiseen 25-50 mg.

Osastolla oli joskus nainen joka söi 800mg/vuorokaudessa eikä hän tehnyt muuta kuin nukkui, ymmärrän häntä.

Itselle lääkäri kirjoitus unettomuuteen ketiporia. Itsellä on siis ollut vaan vaikeaa unettomuutta ilman mitään suurta ahdistusta yms. En vaan uskaltanut ottaa, kun olen nähnyt sen kuinka esim eräällä ihan hyväkuntoisella vanhuksella meni jalat täysin alta ja muutekin niin huonoon kuntoon lääkkeestä, että se oli pakko lopettaa kokonaan. Sen jälkeen päätin etten testaa lääkettä lainkaan. Pelottavan helposti lääkäri kirjoitti tuota ja laittoi annoksen ihan yläkanttiin. Mirtsaa käytin välillä unettomuuteen ja ehkä pieni apu. Atarax myös käytössä, mutta aiheutti sydän oireita. Doksepiinia testasin myös, mutta pää tuli kipeäksi. Nyt onneksi nukun jotenkin taas. Talvi vaikeinta minulle. Ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa on löytää sopivaa lääkettä. Sivusta tämä.

Mullekki on määrätty tota doksepiiniia joskus ahdistukseen, eipä auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Etsiväkin löytää kirjoitti:

Mikä paras lääke ahdistukseen?

Liikunta, liikunta, liikunta, sitten tulee pitkä väli.............................ja sitten tulee taas liikunta!!!!! Pelkkä kävely on hyvää liikuntaa.

Usko tai älä, se auttaa. Elimistön oma ja terve soluvaikutus alkaa toimia. Tiedän, koska teen sitä joka päivä. Ellen tekisi, olisin jo aika päiviä sitten ollut haudassa.

En usko - ei auta. Ja tiedän, koska olen kokeillut. Ja kokeillut.

Ruoka, liikunta, uni jne kyllä ennaltaehkäisee hyvin masennusta, ahdistustakin. Mut silloin kun paska on jo tuulettimessa niin tuo neuvo on ihan yhtä tyhjän kanssa. Itse asiassa jopa vähän loukkaava. Joten lähdepä sinä kävelemään tästä ketjusta hus helvettiin.

Juu siinä vaiheessa kun ahdistus on niin sietämätöntä että harkitset jo narun jatkoksi päätymistä, ei liikunta auta mitään. Ne ihmiset jotka kehottavat avuksi liikuntaa ja hengitysharjoituksia, eivät tiedä mitä oikeasti sairaalloinen ahdistus on.