Lue keskustelun säännöt.
Onko muissa maissa yhtä vaikeaa saada kavereita kuin Suomessa?
27.03.2022 |
Olen huomannut, että jos ei harrasta ryyppäystä ja biletystä on kaverustuminen vaikeaa. No jonkun koulun tai uuden kurssin alkaminen on mahdollisuus, mutta se kestää hyvin vähän aikaa, koska nopeasti muodostuvat omat kuppikuntansa, joihin ei enää pääse sisälle. Ketään ei kiinnosta ne yksinjäävät.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
"On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin." Tämä sun asenne on kyllä oikeasti niin suomalainen. Olen asunut parissa eri maassa ja siellä ihmiset tulivat kyllä pyytämään yksinäisiä mukaan ajatuksella "eihän kukaan halua olla yksin". Välillä se oli toki hieman rasittavaa, kun esim. kämppiksen kaverit eivät ymmärtäneet, että haluan olla joskus yksinkin, mutta kyllä se silti tuntui mielestäni kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdollista saada kavereita suomessa, jos ei ole korkean statuksen omaava. Piste. Ryyppyseuraa on useimmilla, joita he sitten kutsuvat kavereiksi. Pinnallisia ja ikäviä ihmisiä suomalaiset. Hyvin epäsosiaalisia ja ilkeitä. Kuoleva maa.
Minä muutin puoli vuotta sitten uudelle paikkakunnalle. Parhaiten olen päässyt ystävystymisen alkuun itseäni 10-40 vuotta vanhempien ihmisten kanssa. Ikäiseni vain mulkoilevat vihaisesti, ja nuorempien kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä. Vanhemmat ihmiset tuntuvat olevan paljon vapautuneempia uusien ihmisten seurassa, kuin nuoret.
Tai voihan "vika" olla minussakin. En vain ehkä uskalla mennä juttelemaan keski-ikäisten ja sitä nuorempien kanssa, mutta eläkeikäisten kanssa olen vapautuneempi, kun voi enemmän keskittyä siihen, mitä heillä on kerrottavana. Ja hehän kertova, kun saavat jonkun kuuntelijan.
N52
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnista voi saada ystäviä varmaan suht hyvin.
Voi saada, jos on samanhenkinen. Jos ei ole uskonnollinen, tai muuten on erilaiset elämänarvot kuin juuri sillä kyseisellä porukalla, niin ei niitä ystävyyssuhteita synny.
t. uskovainen, mutta ei uskonnollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, mutta olen saanut kavereita ulkomailla ihan hyvin, tosin kaikkien kanssa ei todellakaan klikkaa, mutta välillä käy hyvä tuuri. On totta että muualla on vapautuneempaa kuin Suomessa. Minusta tulee Suomessa syrjäänvetäytyvämpi aika pian palattuani tänne. Täällä vähän kaikki kurtistelee kulmiaan ja tarkkailee toisia ajatellen mikähän tuokin on, varsinkin jos on yksin jossain. Ettei se vaan - herran jestas- ole jotenkin OUTO. Se on suomalaisista ihan kauheinta että joku olisi vähän omanlaisensa ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M niiiksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
On toki holiton vaihtoehto, mutta on vaikea viihtyä holittomana humalaisten seurassa.
Miksi kukaan haluaisi ystäviksi ihmisiä, joiden seurassa ei itse viihdy? Täytyy etsiä ne toiset holittomat. Itsekin olin jo opiskeluaikana raivoraitis ja helposti löytyi samanhenknen kaveriporukka.
Jos ei opiskelijana saa kavereita kannattaa olla yhteydessä tukioppilaisiin (esim Turku https://www.tyy.fi/fi/mielenpaalla ) , https://www.nyyti.fi/
Monet tahot ovat myös järjestäneet speed-dating tapahtumia uusien ystävien löytämiseksi. Kannattaa seurata somea. Ainakin SPR on näitä Friendship speed dating tapahtumia järjestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, mutta olen saanut kavereita ulkomailla ihan hyvin, tosin kaikkien kanssa ei todellakaan klikkaa, mutta välillä käy hyvä tuuri. On totta että muualla on vapautuneempaa kuin Suomessa. Minusta tulee Suomessa syrjäänvetäytyvämpi aika pian palattuani tänne. Täällä vähän kaikki kurtistelee kulmiaan ja tarkkailee toisia ajatellen mikähän tuokin on, varsinkin jos on yksin jossain. Ettei se vaan - herran jestas- ole jotenkin OUTO. Se on suomalaisista ihan kauheinta että joku olisi vähän omanlaisensa ihminen.
Suomalaiset lämpenee hitaasti, mutta kannattaa vaan silti mennä juttelemaan niitä näitä. Nyt kun taas pystyy, hengailla aktiivisesti oppilaitoksessa, osallistua luennoille, jutella ihmisille ja mennä syömään ja kahville yhdessä muiden kanssa. Jos noissa tilanteissa jättäytyy yksin, muut luulee että tuo haluaa olla yksin, eivätkä tule häiritsemään.
Olen asun USA:ssa, Englannissa ja Alankomaissa ja kaikissa noissa on ollut helpompaa saada kavereita kuin Suomessa. Toisaalta uskon kyllä sen osittain johtuvan siitä, että noissa maissa asuin suurkaupungeissa kun taas Suomessa asuin pikkukaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut Suomessa aina ystäviä/ kavereita missä milloinkin olen työskennellyt/ opiskellut.
Mutta näissä etuna on tietysti ollut tuo, että on ollut se paikka mistä löytää samanhenkisiä ihmisiä.
Kuulun myös ulkosuomalaisten fb-ryhmään . Kyllä siellä moni on kertonut miten vaikeaa on saada ystäviä.
Kyllä muissakin maissa voi jäädä syrjään paikallisten elämässä, esim. Japanissa hyvin yleinen marmatuksen aihe ulkomaalaisilla.
Ylipäätään aikuisena on vaikeaa ystävystyä.
Itselleni ongelmia tuo se, kun en oikein sovi ns. viitekehykseni porukoihin: vaikka olenkin kouluja käymätön, en käytä päihteitä, katso telkkaria tai harrasta penkkiurheilua. Olen kiinnostunut kulttuurista, tieteistä ja taiteista. Osaan myös useampaa kieltä. Koitapa alkaa juttusille jossain työttömien pajalla, kun ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi ahdistavalta, jos joku yrittäisi väkisin saada minusta kaveria itselleen. Onneksi Suomessa ei tarvitse sellaista pelätä, vaan saa olla täysin rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Ystävällinen tulee toki olla kaikille, mutta tosiaan kyllähän varsinainen ystävyyssuhde vaati sitä, että on esim. yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löytyy ystäviä yliopistossa.
https://blogit.utu.fi/opiskelijaelamaa/mista-loytaa-ystavia-yliopistoss…
https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9yc3MucG9kcGxheXN0dWRpby5jb2…
tuossa myös eräs podcastjakso asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Liika arkuus, liika päällekäyvyys vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muissakin maissa voi jäädä syrjään paikallisten elämässä, esim. Japanissa hyvin yleinen marmatuksen aihe ulkomaalaisilla.
Japanissa on se, että jos ei vaivaudu opettelemaan paikallista kieltä, sama varmaan esim. Espanjan suomalaisyhteisöissä, jää helposti omanmaalaisten tai muiden expattien porukoihin pyörimään ja rallienglantia puhumaan ja helposti astuu viinakin kuvioihin. Eikä ole mitään tietoa siitä, mitkä asiat on paikallisten päivän puheenaihe. Huomasin esmes että kun aloin oppia ja ymmärtää japania ja pystyin esim. seuraamaan paikallisia TV-ohjelmia, pystyin juttelemaan joistakin japanilaisista julkkiksista ja TV-draamoista paikallisten kanssa ja on ikäänkuin sisällä paikallisten elämässä.
On. Sen sijaan pinnallisia ystävyyssuhteita on helpompi solmia.
On toki holiton vaihtoehto, mutta on vaikea viihtyä holittomana humalaisten seurassa.