Lue keskustelun säännöt.
Onko muissa maissa yhtä vaikeaa saada kavereita kuin Suomessa?
27.03.2022 |
Olen huomannut, että jos ei harrasta ryyppäystä ja biletystä on kaverustuminen vaikeaa. No jonkun koulun tai uuden kurssin alkaminen on mahdollisuus, mutta se kestää hyvin vähän aikaa, koska nopeasti muodostuvat omat kuppikuntansa, joihin ei enää pääse sisälle. Ketään ei kiinnosta ne yksinjäävät.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munn kaikista kaverieista tuli insinöörejä ja yhdestä tais tulle hävittäjälentäjäkiin.
Mulla on ollut kavereita ja ystäviä lapsesta saakka. Olen muuttanut työn perässä kolme kertaa uudelle paikkakunnalle ja aina olen löytänyt uusia kavereita ja muutaman kanssa myös ystävystynyt. ystävyystaitojaan voi kehittää, jos ne ei ole kunnossa.
Olen miettinyt samaa.
Vaikka menisi sinne uuteen kouluunkin, melko lailla kaikki tekemisehdotukset ovat ryyppäystä eri paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kavereita ja ystäviä lapsesta saakka. Olen muuttanut työn perässä kolme kertaa uudelle paikkakunnalle ja aina olen löytänyt uusia kavereita ja muutaman kanssa myös ystävystynyt. ystävyystaitojaan voi kehittää, jos ne ei ole kunnossa.
Okei, miten ja mistä käytännössä löydät niitä kavereita? Pääsetkö mukaan joihinkin jo valmiisiin kaveriporukoihin vai saatko vain yksittäisiä kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kavereita ja ystäviä lapsesta saakka. Olen muuttanut työn perässä kolme kertaa uudelle paikkakunnalle ja aina olen löytänyt uusia kavereita ja muutaman kanssa myös ystävystynyt. ystävyystaitojaan voi kehittää, jos ne ei ole kunnossa.
On mullakin muutamia kavereita muualta, mutta harrastuksissa ja yliopistossa ei ketään. Muilla oli omat tiiviit porukkansa jo suunnilleen ensimmäisellä viikolla ja sen jälkeen he eivät enää edes huomanneet muita paitsi sitten ehkä toisia kaveriporukoita. Yksinäisiä ihmisiä kukaan porukka ei koskaan lähesty, vaikka kokisin, että se olisi porukalle helpompaa lähestyä yhtä ihmistä kuin yhden ihmisen lähestyä isoa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kavereita ja ystäviä lapsesta saakka. Olen muuttanut työn perässä kolme kertaa uudelle paikkakunnalle ja aina olen löytänyt uusia kavereita ja muutaman kanssa myös ystävystynyt. ystävyystaitojaan voi kehittää, jos ne ei ole kunnossa.
Eikö se tunnu ikävältä aina vaihtaa kaveriporukkaa ja aloittaa alusta?
Minusta tuntuu. En millään jaksaisi samaa rumbaa aina uudestaan ja tuntuu että nuo ystävyystaidot vain huonontuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kavereita ja ystäviä lapsesta saakka. Olen muuttanut työn perässä kolme kertaa uudelle paikkakunnalle ja aina olen löytänyt uusia kavereita ja muutaman kanssa myös ystävystynyt. ystävyystaitojaan voi kehittää, jos ne ei ole kunnossa.
On mullakin muutamia kavereita muualta, mutta harrastuksissa ja yliopistossa ei ketään. Muilla oli omat tiiviit porukkansa jo suunnilleen ensimmäisellä viikolla ja sen jälkeen he eivät enää edes huomanneet muita paitsi sitten ehkä toisia kaveriporukoita. Yksinäisiä ihmisiä kukaan porukka ei koskaan lähesty, vaikka kokisin, että se olisi porukalle helpompaa lähestyä yhtä ihmistä kuin yhden ihmisen lähestyä isoa porukkaa.
Aivan sitten ne ihmiset menevät varmaan tietysti ihan luonnostaan sellaiseen suljettuun rinkiin selkä muihin ihmisiin päin, mikä antaa viestin, että ei ole ok mennä moikkaamaan tai mitään, vaikka oltaisiin samalla kurssilla.
Suomalaisten kanssa on helpompi kaverustua ulkomailla. Kaikki on jotenkin sosiaalisempia ja vapautuneempia siellä. Tässä maassa on todellakin ihmeellinen aura tässä(kin) asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaanko nimenomaan valmis porukka?
Haluaisit olla alkoholia lipittävien kaveri, joiden ajatteluun se vaikuttaa? Vai perustavanlaatuisesti erilaisten kaveri kuin sinä? Vai etsit samanhenkistä. Yleisiä kysymyksiä, ei henk.koht.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaanko nimenomaan valmis porukka?
No ei sen tietenkään tarvitse olla mikään valmis porukka, mutta muut tuntuvat liikkuvan pareina tai porukoissa, niin käytännössä katsoen ei ole mahdollista lähestyä vain yksittäistä ihmistä, koska niitä ei näy.
En osaa sanoa, mutta mulla meni aikoinaan välit kun en jaksanut enää päihteillä ja vetäydyin muutenkin omaan rauhaan väsymyksen vuoksi. Sitten monen vuoden jälkeen otettiin yhteyttä ja menin sinne vanhaan porukkaan mutta ei tultu enää jotenkin toimeen keskenään. Sitten meni taas vähän aikaa ja aloin tuntea vetoa Jeesukselta että minun pitäisi nyt tulla hänen luokse kunnolla ja antaa itseni hänelle ja annoin.
Sitten taas yritettiin ottaa yhteyttä päihtelijöiden toimesta eli paholainen yritti vetää taas takaisin maailmaan. Sillä kertaa en vastannut enää enkä mennyt katsomaan. Tajusin heti että se on paholainen.
Hyvä puoli tässä on se että Jeesuksen kanssa on autuas olo eikä ole koskaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävyystaitoja, mutta en vain saa ystäviä. Kaikilla heillä joiden kanssa kemiat kohtaa niin on niin paljon ystäviä ja menoja ettei vain sovi heidän elämään.
Tiedän, että olen työpaikoissa aina ollut se pidetty tyyppi.
Kaipaan ihmisiä ympärille. Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi spr ystävä toimintaan. Jospa saisi sisältöä elämään, vaikka sieltä tuskin sitä oikeaa ystävyyttä pääsee syntymään. Jospa löytyisi paikka vaikka varamummoksi lapsiperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Halutaanko nimenomaan valmis porukka?
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita ja ystäviä. Tuorein ystävyyssuhteeni syntyi viime vuonna. Olen todennut yksinkertaisemmaksi tutustua yhteen ihmiseen ja ystävystyä hänen kanssaan kuin samalla kertaa vaikkapa viiden hengen kaveriporukkaan. Olen kuitenkin jo 60-vuotias ja nuorempien keskuudessa taitaa nykyisin olla tapana viettää aikaa porukoissa eikä kahdestaan jonkun kanssa. En osaa sanoa, mikä tilanteeni olisi, jos olisin nyt 20-30-vuotias.
Seurakunnista voi saada ystäviä varmaan suht hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnista voi saada ystäviä varmaan suht hyvin.
En ole uskonnollinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Vaikka menisi sinne uuteen kouluunkin, melko lailla kaikki tekemisehdotukset ovat ryyppäystä eri paikoissa.
Niinpä, varsinkin alussa. Sitten vasta myöhemmin järjestetään jotain ei ryyppäysjuttuja, mutta niihin ihmiset menevätkin jo löytyneiden kavereiden kanssa ja juttelevat vain heille.
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Ylös