Lue keskustelun säännöt.
Onko muissa maissa yhtä vaikeaa saada kavereita kuin Suomessa?
27.03.2022 |
Olen huomannut, että jos ei harrasta ryyppäystä ja biletystä on kaverustuminen vaikeaa. No jonkun koulun tai uuden kurssin alkaminen on mahdollisuus, mutta se kestää hyvin vähän aikaa, koska nopeasti muodostuvat omat kuppikuntansa, joihin ei enää pääse sisälle. Ketään ei kiinnosta ne yksinjäävät.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Liika arkuus, liika päällekäyvyys vai mikä?
Joko se, että ihmisellä ei ole ollenkaan omia mielipiteitä tai se, että jyrää toiset aina omalla mielipiteellään ovat kummatkin aika ikävää seuraa. Jälkimmäinen toki vielä ikävämpää. Mielestäni sellaisen ihmisen kanssa, joka osaa keskustella monipuolisesti monesta eri asiasta samalla toisen mielipidettä kuunnellen seurassa viihtyy parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on hyväksyttyä olla introvertti ja vaikenemista pidetään arvokkaampana kuin puhumista.
Osan on vaikea löytää kaltaistaan seuraa. Tapaamani ulkomaalaiset sanovat useasti, etteivät uskoisi minun olevan kantis, koska käyttäydyn niin erilailla. Vika on täysin minussa siis, myönnän. Usein tuntuukin siltä että olisin syntynyt väärään maahan.
Oman mieheni lisäksi en ole tavannut vielä muita, jotka osaisivat suhtautua tapaani olla ja elää huvittumatta. En kuitenkaan mielestäni ole mitenkään erikoinen tai ns. parempi kuin muut, vähän vaan muottiin sopeutumaton. Parhaiten tulen juttuun sellaisten positiivisten vanhojen mummojen kanssa, jotka hymyilevät jo kaukaa kun näkevät. Heidän kanssaan onkin aina ilo vaihtaa muutama sana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Ystävällinen tulee toki olla kaikille, mutta tosiaan kyllähän varsinainen ystävyyssuhde vaati sitä, että on esim. yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja huumorintaju.
No ei tietenkään, mutta jos et ikinä halua jutella saati moikata henkilöä, joka opiskelee kuitenkin samaa alaa kuin sinä, mistä voit tietää, että teistä ei olisi ystäviksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M niiiksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
On toki holiton vaihtoehto, mutta on vaikea viihtyä holittomana humalaisten seurassa.
Miksi kukaan haluaisi ystäviksi ihmisiä, joiden seurassa ei itse viihdy? Täytyy etsiä ne toiset holittomat. Itsekin olin jo opiskeluaikana raivoraitis ja helposti löytyi samanhenknen kaveriporukka.
Jos ei opiskelijana saa kavereita kannattaa olla yhteydessä tukioppilaisiin (esim Turku https://www.tyy.fi/fi/mielenpaalla ) , https://www.nyyti.fi/
Monet tahot ovat myös järjestäneet speed-dating tapahtumia uusien ystävien löytämiseksi. Kannattaa seurata somea. Ainakin SPR on näitä Friendship speed dating tapahtumia järjestänyt.
Alkoholin juominen tai juomattomuus ei mielestäni ole mikään sellainen tekijä, joka määrittäisi voidaanko tulla ystäviksi vai ei. Tuskin se alkoholinkäyttäjä 27/4 on kännissä ellei ole jotain pahaa alkoholismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Ystävällinen tulee toki olla kaikille, mutta tosiaan kyllähän varsinainen ystävyyssuhde vaati sitä, että on esim. yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja huumorintaju.
No ei tietenkään, mutta jos et ikinä halua jutella saati moikata henkilöä, joka opiskelee kuitenkin samaa alaa kuin sinä, mistä voit tietää, että teistä ei olisi ystäviksi?
Se että käyttäytyy normaalin kohteliaasti eli moikkaa ja juttelee ohimennen satunnaisesti tavatessa ei tarkoita että siitä toisesta tulee ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M niiiksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
On toki holiton vaihtoehto, mutta on vaikea viihtyä holittomana humalaisten seurassa.
Miksi kukaan haluaisi ystäviksi ihmisiä, joiden seurassa ei itse viihdy? Täytyy etsiä ne toiset holittomat. Itsekin olin jo opiskeluaikana raivoraitis ja helposti löytyi samanhenknen kaveriporukka.
Jos ei opiskelijana saa kavereita kannattaa olla yhteydessä tukioppilaisiin (esim Turku https://www.tyy.fi/fi/mielenpaalla ) , https://www.nyyti.fi/
Monet tahot ovat myös järjestäneet speed-dating tapahtumia uusien ystävien löytämiseksi. Kannattaa seurata somea. Ainakin SPR on näitä Friendship speed dating tapahtumia järjestänyt.
Alkoholin juominen tai juomattomuus ei mielestäni ole mikään sellainen tekijä, joka määrittäisi voidaanko tulla ystäviksi vai ei. Tuskin se alkoholinkäyttäjä 27/4 on kännissä ellei ole jotain pahaa alkoholismia.
No mikäli se yhdessä olo ei ole muuta kuin opiskelijatapahtumissa ja baarissa ryyppäämistä niin eipä se raittiille mitään anna. Täytyy siis olla jotain muita yhdistäviä tekijöitä, jotta se ystävystyminen olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Ystävällinen tulee toki olla kaikille, mutta tosiaan kyllähän varsinainen ystävyyssuhde vaati sitä, että on esim. yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja huumorintaju.
No ei tietenkään, mutta jos et ikinä halua jutella saati moikata henkilöä, joka opiskelee kuitenkin samaa alaa kuin sinä, mistä voit tietää, että teistä ei olisi ystäviksi?
Se että käyttäytyy normaalin kohteliaasti eli moikkaa ja juttelee ohimennen satunnaisesti tavatessa ei tarkoita että siitä toisesta tulee ystävä.
No ei niin, mutta jostainhan se ystävyyskin joskus alkaa. Väitän, että ensimmäinen asia minkä jokainen on nykyiselle ystävälleen (entiselle tuntemattomalle ihmiselle) ensimmäisen kerran sanonut on jokin tervehdys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Tämä on totta. Ikinä en ole jäänyt kavereitta. Itse ajattelisin sen johtuvan siitä että olen yleensä avoimen ja iloisen näköinen ja juttelen oma-aloitteisesti tutuille ja tuntemattomille. Introverttinä ihmisenä kuitenkin aidosti ystävystyn harvojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Italiassa on tosi vaikeaa. Karsastavat todella pitkään ulkomaalaisia, vaikka asuisi vakituisesti naapurissa ja puhuisi italiaa.
Aloitin juuri koulun ja sain heti useita kavereita vaikka olivat jo ryhmäytyneet ja käyneet koulua pidempään. Se vain vaatii itseltä aktiivisuutta ja jonkinlaista sosiaalista pelisilmää. Muutaman kanssa käydään iltaisin lenkillä, ei ole tarvetta ryypätä.
Itse olen ns kaikkien kaveri, tiettyyn pisteeseen asti. Olen yrittänyt tutustua tasapuolisesti kaikkiin mutta se vaan on fakta että kaikkien kanssa juttu ei saa tuulta alleen. Yksi katsoi minua kyllä kun juttelin muttei vastannut mitään, ei kertakaikkiaan mitään. Tunsin itseni typeräksi, hän ei puhu kellekkään. Toinen lähti kävelemään, ei sanonut mitään, hän taitaa puhua vain opelle. Muutama oli sellainen ettei kemiat kohtaa mitenkään, minulle tuli hankala oli heidän seurassa kun tuntui ettei mikään kohtaa millään tasolla. Suurimman osan kanssa tulen mukavasti juttuun.
Kyllä se niin vain on että se syrjään jääminen näkyy myös olevan oma valinta. Minä olen löytänyt monta hyvää ystävää ihmisistä jotka ovat hitaasti lämpiäviä, ei kaikkien todellakaan tarvitse olla sosiaalisesti esillä mutta keskustelutaidoilla pääsee pitkälle sitten kun kohtaa toisen.
Rohkeasti vain ihmisten sekaan, ei siinä oikein muu auta. Tiedän että kliseellä mennään mutta se on pitkälti totta.
Minä en havainnoi onko jotkut porukassa tai pareittain, eihän se ole mikään suojamuuri. En tietenkään häiritse jos näen että on sellainen tilanne tai keskustelu mihin ei toinna mennä. Minulle on luontevaa sujahtaa porukkaan mutta tiedän todellakin ettei kaikki minusta tykkää kuten en minäkään heistä. Asialliset ja ystävälliset välit voi aina silti pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Sen sijaan pinnallisia ystävyyssuhteita on helpompi solmia.
Tästä samaa mieltä. Monessa kulttuurissa aletaan herkemmin ja nopeammin puhumaan vieraalle, ja saatetaan esim. kutsua ystäväksi hyvinkin äkkiä. Mutta yhtä nopeasti se "ystävyys" sit myös jää, eikä syvene sen kummemmin. Oon joutunut myös aktiivisesti opettelemaan sitä, että jos vaikka espanjalainen tai ranskalainen sanoo, että "Meidän pitää kyllä joskus tehdä X." tai "Mehän voitaisiin tässä lähiaikoina/ensi viikolla/huomenna tehdä Y.", niin hyvin usein se tarkoittaa, jos tähdet on oikeassa asennossa, on mahdollisuuksien rajoissa tehdä X tai Y kyseisenä ajankohtana - ei mitään oikeasti varmaa ja sitovaa.
On mulla tosin myös pari oikein hyvää ja pitkäaikaista ulkomailla tavattua ystävää, joiden kanssa ihmissuhde on kestänyt jopa tuhansien kilometrien välimatkan aiheuttamat harvat tapaamiset.
Olin yhdellä lähiluennolla pitkästä aikaa ja sen jälkeen menin Unicafeen syömään. Unicafessa oli melko täyttä, mutta itse siis istuin jo syömässä. Oman vuosikurssini opiskelijoita tuli viiden hengen porukka yhdessä syömään. He eivät meinanneet löytää pöytää johon kaikki heistä olisivat mahtuneet. He sitten kysyivät minulta voisiko viereeni ja vastapäätäni tulla syömään, hymyilin ja sanoin, että voi tulla. Kaksi heistä mahtui ja istui samaan pöytään kanssani. Kolme oli menossa jo jonnekin muualle kunnes joku porukka lähti ja nämä kolme sitten huusivat näiden kahden nimeä ja he nousivat ja siirtyivät yhdessä samaan pöytään. Kukaan ei tehnyt elettäkään kutsuakseen minua mukaan, ei heidän tietysti olisi tarvinnutkaan, mutta jotenkin jäi ikävä fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.
Mistä tiedät onko sinulla yhteisiä mielenkiinnonkohteita henkilön X kanssa, jos tuomitset hänet esim. ulkonäkönsä tai ujoutensa takia?
Aina puhutaan siitä jostain karismasta, mitä joillain vain on. Heidän ei tarvitse kuin ilmaantua paikalle, niin ihmiset kiinnostuvat ja haluavat tutustua. On kuitenkin myös niitä, jotka ovat karismaattisten henkilöiden täysiä vastakohtia. He ovat ilmaa kaikille.
Suomalaiset katsovat ihan H Moilasena, jos menee vähän juttelemaan tuntemattomille. Koitin kerran ennen luennon alkua vähän jutella muillekin kuin vain omille kavereilleni, koska kaverini eivät olleet sinä päivänä paikalla. Kukaan ei oikein osannut sanoa mitään ja ihmettelivät vain, että mitä tuo meille koittaa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.
Mistä tiedät onko sinulla yhteisiä mielenkiinnonkohteita henkilön X kanssa, jos tuomitset hänet esim. ulkonäkönsä tai ujoutensa takia?
Itse olen tavannut useimmat ystäväni a) opiskelun merkeissä . Meillä on yhteinen mielenkiinnon kohde l kyseiset opinnot. Silti kaikkien kanssa ei natsaa. Itse en ystävysty ikityytymättömien valittajien ja toisaalta niiden kanssa jotka yrittävät kaveeraata vain hyötyäkseen toisten ahkeruudesta esim ryhmätöissä tai demoissa. B) harrastuksissa, joihin ei osallistu muut kuin asia harrastajat c)järjestötoiminnassa, joihin ei osallistu kuin tietyssä asioissa aktiiviset.
Minulla on näistä tuttavia ,kavereita ja ystäviä tarpeeksi paljon eikä ole aikaa eikä tarvetta alkaa selvitellä onko minulla ja jollain randomilla tyypillä mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin yhdellä lähiluennolla pitkästä aikaa ja sen jälkeen menin Unicafeen syömään. Unicafessa oli melko täyttä, mutta itse siis istuin jo syömässä. Oman vuosikurssini opiskelijoita tuli viiden hengen porukka yhdessä syömään. He eivät meinanneet löytää pöytää johon kaikki heistä olisivat mahtuneet. He sitten kysyivät minulta voisiko viereeni ja vastapäätäni tulla syömään, hymyilin ja sanoin, että voi tulla. Kaksi heistä mahtui ja istui samaan pöytään kanssani. Kolme oli menossa jo jonnekin muualle kunnes joku porukka lähti ja nämä kolme sitten huusivat näiden kahden nimeä ja he nousivat ja siirtyivät yhdessä samaan pöytään. Kukaan ei tehnyt elettäkään kutsuakseen minua mukaan, ei heidän tietysti olisi tarvinnutkaan, mutta jotenkin jäi ikävä fiilis.
Heillä oli selkeästi jokin oma juttu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.
Mistä tiedät onko sinulla yhteisiä mielenkiinnonkohteita henkilön X kanssa, jos tuomitset hänet esim. ulkonäkönsä tai ujoutensa takia?
Kun nyt puhutaan aikuisista ihmisistä niin kyllä aikuisen pitää kyetä voittamaan ujoutensa niin että pystyy jokapäiväisissä tilanteissa normaaliin keskusteluun Harjoittelemalla oppii. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ulkonäöltään eikä se muodostu ongelmaksi. Ihmiset, joilla on heikko itsetunto kyllä ovat raskaita.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.