Lue keskustelun säännöt.
Onko muissa maissa yhtä vaikeaa saada kavereita kuin Suomessa?
27.03.2022 |
Olen huomannut, että jos ei harrasta ryyppäystä ja biletystä on kaverustuminen vaikeaa. No jonkun koulun tai uuden kurssin alkaminen on mahdollisuus, mutta se kestää hyvin vähän aikaa, koska nopeasti muodostuvat omat kuppikuntansa, joihin ei enää pääse sisälle. Ketään ei kiinnosta ne yksinjäävät.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
On. Sen sijaan pinnallisia ystävyyssuhteita on helpompi solmia.
Mielestäni tällaisilla pinnallisilla ystävyyssuhteilla on paikkansa juuri esim. yliopistossa. Toki hienoa, jos saa ihan oikeankin ystävän yliopistosta, mutta pinnallisetkin on ihan hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.
Mistä tiedät onko sinulla yhteisiä mielenkiinnonkohteita henkilön X kanssa, jos tuomitset hänet esim. ulkonäkönsä tai ujoutensa takia?
Itse olen tavannut useimmat ystäväni a) opiskelun merkeissä . Meillä on yhteinen mielenkiinnon kohde l kyseiset opinnot. Silti kaikkien kanssa ei natsaa. Itse en ystävysty ikityytymättömien valittajien ja toisaalta niiden kanssa jotka yrittävät kaveeraata vain hyötyäkseen toisten ahkeruudesta esim ryhmätöissä tai demoissa. B) harrastuksissa, joihin ei osallistu muut kuin asia harrastajat c)järjestötoiminnassa, joihin ei osallistu kuin tietyssä asioissa aktiiviset.
Minulla on näistä tuttavia ,kavereita ja ystäviä tarpeeksi paljon eikä ole aikaa eikä tarvetta alkaa selvitellä onko minulla ja jollain randomilla tyypillä mitään yhteistä.
"Silti kaikkien kanssa ei natsaa. Itse en ystävysty ikityytymättömien valittajien ja toisaalta niiden kanssa jotka yrittävät kaveeraata vain hyötyäkseen toisten ahkeruudesta esim ryhmätöissä tai demoissa." Mistähän päättelet heti ensinäkemältä, että joku sinulle ensimmäistä kertaa jutteleva vuosikurssin opiskelija on tällainen?
Minusta ulkomaalaisten kanssa on helpompi ystävystyä, ovat usein ystävällisempiä tuntemattomia ihmisiä kohtaan ja sosiaalisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnostua syrjäänjäävistä? On jokaisen oma asia toimia niin ettei jää syrjään. Miksi muita vieraat ihmiset kiinnostaisi kun on kerran niitäkin ,jotka hakeutuvat seuraan ja porukoihin.
Opiskelun alussa kannattaa olla aktiivinen. Osallistua tapahtumiin. Nykyisin kaikissa tilaisuuksissa on tarjolla myös holiton vaihtoehto. Ylipäätään kannattaa osallistua ainejärjestön ,osakunnan tms toimintaan. Monilla on esim monenlaisia kerhoja, eri harrasteista kiinnostuneille. Toimihenkilöitä ja aktiiveja toimijoita aina tarvitaan.
Jos itse on raitis, niin eihän niiden ryyppääjien kanssa ole mitään yhteistä. Kannattaa hakeutua omanlaiseensa seuraan.
Kaikki eivät jää syrjään omasta tahdostaan. Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei ole koskaan käynyt niin, että jää kaveritta. On olemassa henkilöitä joiden kanssa "kaikki" jostain syystä haluavat olla kavereita.
Jos aina jää yksin kannattaa miettiä mikä niissä omissa vuorovaikutustavoissa saa sen aikaan. Joku itseen liittyvä syyhän siihen on, että aina käy samoin .
Ja tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä yksin jäävässä ihmisessä oli mitään pahasti vialla, voi vain olla että hän ei ole tavannut 'omanlaisiaan' ihmisiä vaan hakee ystäviä ihmisistä, jotka ovat liian erilaisia kuin hän.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet helpottaa tutustumista.
Mistä tiedät onko sinulla yhteisiä mielenkiinnonkohteita henkilön X kanssa, jos tuomitset hänet esim. ulkonäkönsä tai ujoutensa takia?
Kun nyt puhutaan aikuisista ihmisistä niin kyllä aikuisen pitää kyetä voittamaan ujoutensa niin että pystyy jokapäiväisissä tilanteissa normaaliin keskusteluun Harjoittelemalla oppii. Suurin osa ihmisistä on tavallisia perunoita ulkonäöltään eikä se muodostu ongelmaksi. Ihmiset, joilla on heikko itsetunto kyllä ovat raskaita.
Mä olen aikuinen ja ujo ja en todellakaan keksi mitään puhuttavaa täysin vieraan ihmisen kanssa.
Kyllä pystynkin normaaliin keskusteluun, mutta se vaatii minulta ekstrarohkeutta. Olen monesti koittanut mennä juttelemaan vuosikurssini opiskelijoille, mutta kun ei minulle puhuta takaisin, niin en ujouteni takia toista kertaa viitsi aloittaa keskustelua.