Uuden miesystävän järkyttävät viiltelyarvet ym itsetuhoiset jäljet :( Oltiin
sängyssä eka kertaa, jolloin vasta näin nuo kaikki kaikessa karmeudessaan, ja kyllä lähti halut :( Aiemmin oon nähny käsivarsissa arpia joita ei varsinaisesti oo yrittäny ainakaan paljoa peitellä - ei tosin ole niitä selitellytkään enkä oo kehdannu kysyä.
Nyt sitten kun näin hänet eka kertaa alasti.. Voi jestas. Maha, kyljet, rinta, sisäreidet, pohkeet.. Lähes joka paikka täynnä paksuja, syviä poikittaisia ja pitkittäisiä viiltelyarpia, tupakan polttaman näköisiä paloarpia, ja epämääräisiä muita arpia, joista ikäänkuin on kaivettu ihoa pois.
En voinu mitään, aloin itkeä eikä tullu mieleenkään että olisin pystynyt panemaan :( Harmi, mies on vaikuttanut niin lupaavalta kaikin puolin muuten, mutta eihän tuo voi päästään terve olla pitkässä juoksussa joten ehkä hyvä sitten näin :( En aio tavata enää.
Kommentit (130)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:33"]Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.
[/quote]
Selluliitti ja viiltelyarvet ovat toki merkkejä kehossa, mutta eihän niitä nyt hyvänen aika voi samalle viivalle asettaa sitten millään! Normaalisti psyykeltään kehittynyt ihminen ei viiltele itseään ahdistuksensa helpottamiseksi vaan keksii terveellisempiä purkautumiskeonoja.
[/quote]
Vinkki sulle: ÄLÄ YLEISTÄ! Nyt saatat ajatella, ettet ikinä voisi itseäsi viiltää, mutta joku päivä huomaat että niin on jostain traagisesta syystä päässyt käymään. Vaikka olisi psyykeeltään normaalisti kehittynyt.
Tulipas paha mieli miehen takia. Hän ansaitsee parempaa.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:18"]
Kuulostaa ap niin pahalta, että parempi katkaista välit. Vaikka ymmärrän sairauksia ja yhtä ja toista, niin en tuollaista haluaisi kumppanikseni. En kestäisi katsoa niitä jälkiä ja pelkäisin, että noin vakavat ongelmat puhkeaa uudelleen. Ymmärrän, että nyt terve puolisonikin voi sairastua vaikka mielenterveysongelmiin, mutta näin terveenä ihmisenä kai voin lähtökohtaisesti hakea edes tervettä puolisoa. Mt-ongelmat on siitä pirullisia, että ne tuhoaa kaiken lapsia myöten.
[/quote]
Näistä monista viesteistä tulee lähinnä vaikutelma, että mt-ongelmaisilla tai edes entisillä sellaisilla ei olisi mitään oikeutta tai toivoa saada kumppania itselleen...
Varmaan mies nyt siellä itku sukassa nysvää marttyyrina uusia arpia itseensä ja odottaa kuin kuuta nousevaa puheluasi ja anteeksipyyntöäsi (jota ET OLE VELKAA!). Tod.näk. vielä ryyppää päälle. Nämä hullut on niin nähty.
ANNA OLLA JA ETSI UUSI, terveempi mies.
En ota mitään kantaan koko asiaan,mutta alkoi mietityttämään että mitä pahoille viiltohaavoille tehdään?
käydäänkö ne tikkauttamassa lekurilla vai osaako viiltelijät itse ne hoitaa kun harjoitusta on tullut? Mitä sairaalassa tehdään tyypeille mitkä on viillelty täyteen ennestään ja käy hoidattamassa uusia haavoja?
tiedän erään miehen jolta aukesi reisi työtapaturmassa pahasti ja lääkäriin ei päässyt nopeasti mitenkään niin tyyppi itse ompeli haavan verkkojen korjaukseen tarkoitetulla langalla ja neulalla,arpi ei ole järin kaunis.
armeijassa oli tyyppi millä oli käsivarsissa vitunmoiset arvet ja sanoi että kännissä huvikseen vetänyt puukolla auki käynyt tikkauttamassa ja jatkanut juomista.
joskus näin nuoren naisen minkä käsivarret oli pelkkää arpea hartioita myöten,ei näyttänyt järin kauniille.
Laitoin nyt sitten perään tekstiviestin, jossa pyysin anteeksi jos loukkasin häntä spontaanilla reaktiollani, ja ettei se missään nimessä ollut tarkoitukseni. Kirjoitin, että toivon hänelle jatkoon kaikkea hyvää ja että hän on ihana ihminen, mutta on parempi, ettemme enää tapaa. Tuon jälkeen puhelin on nyt soinut taukoamatta, teen varmaan jonkun mielestä taas väärin kun en vastaa :( Mutta ei tuo vaan ole minun tuleva puolisoni, joten pitkässä juoksussa helpotan mielestäni molempien tuskaa näin. Toivottavasti löytää paremman/sopivamman naisen. Mun puolesta case is closed. Kiitos kommenteistanne kaikille, nyt lähden salille. ap
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:42"]
En ota mitään kantaan koko asiaan,mutta alkoi mietityttämään että mitä pahoille viiltohaavoille tehdään? käydäänkö ne tikkauttamassa lekurilla vai osaako viiltelijät itse ne hoitaa kun harjoitusta on tullut? Mitä sairaalassa tehdään tyypeille mitkä on viillelty täyteen ennestään ja käy hoidattamassa uusia haavoja? tiedän erään miehen jolta aukesi reisi työtapaturmassa pahasti ja lääkäriin ei päässyt nopeasti mitenkään niin tyyppi itse ompeli haavan verkkojen korjaukseen tarkoitetulla langalla ja neulalla,arpi ei ole järin kaunis. armeijassa oli tyyppi millä oli käsivarsissa vitunmoiset arvet ja sanoi että kännissä huvikseen vetänyt puukolla auki käynyt tikkauttamassa ja jatkanut juomista. joskus näin nuoren naisen minkä käsivarret oli pelkkää arpea hartioita myöten,ei näyttänyt järin kauniille.
[/quote]
Siskoani on kiikutettu polille tikkailtavaksi. Äitini oli mukana (sisko oli silloin alaikäinen), saivat odottaa jonkin aikaa ennen kuin pääsivät huoneeseen, ja sairaanhoitaja huuteli lääkärille ovelta "jaa tää onki itte veistellyt jälkensä, ei kiirettä..!" En käsitä viiltelyä, mutten myöskään ymmärrä ammatti-ihmisen vähättelyä, kyseessä oli kuitenkin viillellyt sisäreidet.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:42"]
En ota mitään kantaan koko asiaan,mutta alkoi mietityttämään että mitä pahoille viiltohaavoille tehdään? käydäänkö ne tikkauttamassa lekurilla vai osaako viiltelijät itse ne hoitaa kun harjoitusta on tullut? Mitä sairaalassa tehdään tyypeille mitkä on viillelty täyteen ennestään ja käy hoidattamassa uusia haavoja? tiedän erään miehen jolta aukesi reisi työtapaturmassa pahasti ja lääkäriin ei päässyt nopeasti mitenkään niin tyyppi itse ompeli haavan verkkojen korjaukseen tarkoitetulla langalla ja neulalla,arpi ei ole järin kaunis. armeijassa oli tyyppi millä oli käsivarsissa vitunmoiset arvet ja sanoi että kännissä huvikseen vetänyt puukolla auki käynyt tikkauttamassa ja jatkanut juomista. joskus näin nuoren naisen minkä käsivarret oli pelkkää arpea hartioita myöten,ei näyttänyt järin kauniille.
[/quote]
No. Kyllähän ne tietysti pitäisi ommella ja tikata,mutta mitäs luulet, kiinnostaako noita pahemman sortin viiltelijöitä hakeutua tikkaukseen? No ei. Ja jäljet on sitten sen mukaisia, ihan hirveitä. Moni tuskin osasi kuvitella ap:n kuvauksesta mistä on kyse, minä valitettavasti osasin, kun hän puhui "urista".
sh
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:43"]
Laitoin nyt sitten perään tekstiviestin, jossa pyysin anteeksi jos loukkasin häntä spontaanilla reaktiollani, ja ettei se missään nimessä ollut tarkoitukseni. Kirjoitin, että toivon hänelle jatkoon kaikkea hyvää ja että hän on ihana ihminen, mutta on parempi, ettemme enää tapaa. Tuon jälkeen puhelin on nyt soinut taukoamatta, teen varmaan jonkun mielestä taas väärin kun en vastaa :( Mutta ei tuo vaan ole minun tuleva puolisoni, joten pitkässä juoksussa helpotan mielestäni molempien tuskaa näin. Toivottavasti löytää paremman/sopivamman naisen. Mun puolesta case is closed. Kiitos kommenteistanne kaikille, nyt lähden salille. ap
[/quote]
Aikunen ihminen lopettaa suhteen tekstiviestillä. Jepjep. Eikä vastaa puhelimeen kun toinen koittaa soittaa. Hyvää salireissua.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:42"]En ota mitään kantaan koko asiaan,mutta alkoi mietityttämään että mitä pahoille viiltohaavoille tehdään?
käydäänkö ne tikkauttamassa lekurilla vai osaako viiltelijät itse ne hoitaa kun harjoitusta on tullut? Mitä sairaalassa tehdään tyypeille mitkä on viillelty täyteen ennestään ja käy hoidattamassa uusia haavoja?
tiedän erään miehen jolta aukesi reisi työtapaturmassa pahasti ja lääkäriin ei päässyt nopeasti mitenkään niin tyyppi itse ompeli haavan verkkojen korjaukseen tarkoitetulla langalla ja neulalla,arpi ei ole järin kaunis.
armeijassa oli tyyppi millä oli käsivarsissa vitunmoiset arvet ja sanoi että kännissä huvikseen vetänyt puukolla auki käynyt tikkauttamassa ja jatkanut juomista.
joskus näin nuoren naisen minkä käsivarret oli pelkkää arpea hartioita myöten,ei näyttänyt järin kauniille.
[/quote]
Voin vastata vain omasta puolestani.
Joskus haen ompeleet, joskus en hae, vaikka tarvitsisikin. Haavoja en hoida mitenkään, liittyy varmasti myös itsetuhoisuuteen. Suojaan vain, ettei vuoda tai tartu vaatteisiin. Pahemmilta tulehduksilta olen välttynyt.
Silloin kun käyn ompeleet hakemassa, ei lääkäri ja hoitajat oikein voi mitään kanssani tehdä, koska en ole psykoottinen. Vaikka haavat ovatkin massiivisia ja toistuvia. Kysytään yleensä tämän hetkisestä hoidosta. Yleensä laitetaan viestiä (lähete?) Hoitavalle lääkärille. Päivystävää psykiatria yleensä konsultoidaan. Joskus hoitava lääkäri ottaa yhteyttä myöhemmin. Joskus tarjottu mahdollisuutta tavata päivystävää psykiatria/menoa osastolle.
Jos hoidoksi ei tahdo muuta kuin ompeleet, niin sitten se on vain ompeleet.
Ap, olet järkevä ja ratkaisusi on ainoa, mitä voi suositella.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:18"]
Kuulostaa ap niin pahalta, että parempi katkaista välit. Vaikka ymmärrän sairauksia ja yhtä ja toista, niin en tuollaista haluaisi kumppanikseni. En kestäisi katsoa niitä jälkiä ja pelkäisin, että noin vakavat ongelmat puhkeaa uudelleen. Ymmärrän, että nyt terve puolisonikin voi sairastua vaikka mielenterveysongelmiin, mutta näin terveenä ihmisenä kai voin lähtökohtaisesti hakea edes tervettä puolisoa. Mt-ongelmat on siitä pirullisia, että ne tuhoaa kaiken lapsia myöten.
[/quote]
Näistä monista viesteistä tulee lähinnä vaikutelma, että mt-ongelmaisilla tai edes entisillä sellaisilla ei olisi mitään oikeutta tai toivoa saada kumppania itselleen...
[/quote]
Kukaan ei ole tässä ketjussa yrittänytkään kiistää mt-ongelmaisten oikeutta kumppaniin. Se että joillekin ne mt-ongelmat vaikuttavat parinvalintaan ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi toista oikeutettuna löytää itselleen sopivaa paria.
Ilmeisesti jotkut nyt ovat tässä sitä mieltä, että mt-ongelmat eivät saisi lainkaan vaikuttaa parinvalintaan. Mistä tämä johtuu? Ovatko entiset tai nykyiset mt-ongelmaiset sitten itse valmiita vakavaan seurusteluun kenen kanssa hyvänsä? Eikö heillä ole mitään väliä, mitä luurankoja sieltä toisen menneisyydestä löytyy?
Entä jos saisi selville, että se tapailemansa tyyppi on vaikkapa pettänyt jokaista seurustelukumppaniaan? Eikö se saisi vaikuttaa siihen, kuinka varauksetta haluaa syventää suhdettaan häneen?
Ei kaikki sairaudet vain ole samalla viivalla mitä tulee parisuhteeseen ja perheenperustamiseen. Ei vaikeaa masennusta ja skitsofreniaa voi verrata keliakiaan siinä miten ne vaikuttaa parisuhteeseen ja toiseen ihmiseen. Tuonlaajuiset arvet jo kertovat että pahoja ongelmia on ollut, todennäköisyys sairastua on keskivertoa isompi . Aivan ymmärrettävä päätös aloittajalta
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote] Toisinsanoen et halua ymmärtää miestäsi. Ihan hyvä, ettet pysty jatkamaan, hän ansaitsee paremman.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:43"]
Laitoin nyt sitten perään tekstiviestin, jossa pyysin anteeksi jos loukkasin häntä spontaanilla reaktiollani, ja ettei se missään nimessä ollut tarkoitukseni. Kirjoitin, että toivon hänelle jatkoon kaikkea hyvää ja että hän on ihana ihminen, mutta on parempi, ettemme enää tapaa. Tuon jälkeen puhelin on nyt soinut taukoamatta, teen varmaan jonkun mielestä taas väärin kun en vastaa :( Mutta ei tuo vaan ole minun tuleva puolisoni, joten pitkässä juoksussa helpotan mielestäni molempien tuskaa näin. Toivottavasti löytää paremman/sopivamman naisen. Mun puolesta case is closed. Kiitos kommenteistanne kaikille, nyt lähden salille. ap
[/quote]
Aikunen ihminen lopettaa suhteen tekstiviestillä. Jepjep. Eikä vastaa puhelimeen kun toinen koittaa soittaa. Hyvää salireissua.
[/quote]
Totta. Todella kypsymätöntä olla vastaamatta puhelimeen!
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:42"]En ota mitään kantaan koko asiaan,mutta alkoi mietityttämään että mitä pahoille viiltohaavoille tehdään?
käydäänkö ne tikkauttamassa lekurilla vai osaako viiltelijät itse ne hoitaa kun harjoitusta on tullut? Mitä sairaalassa tehdään tyypeille mitkä on viillelty täyteen ennestään ja käy hoidattamassa uusia haavoja?
tiedän erään miehen jolta aukesi reisi työtapaturmassa pahasti ja lääkäriin ei päässyt nopeasti mitenkään niin tyyppi itse ompeli haavan verkkojen korjaukseen tarkoitetulla langalla ja neulalla,arpi ei ole järin kaunis.
armeijassa oli tyyppi millä oli käsivarsissa vitunmoiset arvet ja sanoi että kännissä huvikseen vetänyt puukolla auki käynyt tikkauttamassa ja jatkanut juomista.
joskus näin nuoren naisen minkä käsivarret oli pelkkää arpea hartioita myöten,ei näyttänyt järin kauniille.
[/quote]
Voin vastata vain omasta puolestani.
Joskus haen ompeleet, joskus en hae, vaikka tarvitsisikin. Haavoja en hoida mitenkään, liittyy varmasti myös itsetuhoisuuteen. Suojaan vain, ettei vuoda tai tartu vaatteisiin. Pahemmilta tulehduksilta olen välttynyt.
Silloin kun käyn ompeleet hakemassa, ei lääkäri ja hoitajat oikein voi mitään kanssani tehdä, koska en ole psykoottinen. Vaikka haavat ovatkin massiivisia ja toistuvia. Kysytään yleensä tämän hetkisestä hoidosta. Yleensä laitetaan viestiä (lähete?) Hoitavalle lääkärille. Päivystävää psykiatria yleensä konsultoidaan. Joskus hoitava lääkäri ottaa yhteyttä myöhemmin. Joskus tarjottu mahdollisuutta tavata päivystävää psykiatria/menoa osastolle.
Jos hoidoksi ei tahdo muuta kuin ompeleet, niin sitten se on vain ompeleet.
[/quote]
Eikö se tunnu helvetin pahalle kun viiltää oikein kunnolla? Ja vielä tietoisesti tarkoituksella.
Mulla halkesi sormenpää töissä ja on vittumaisen tuntuinen kun tuntee haavan puoliskojen liikkuvan vaikka veren vuoto loppui ja laastarilla teippasin tiukasti.
Muijalle jouduin leikkauksen jälkeen pistämään verenohennuslääkettä ja nahka on tosi sitkeän tjntuista vielä.
Voisiko joku pahasti viillellyt laitta jäljistä kuvan tai linkittää jonkun vastaavan kuvan?
T.Tuon edellisen sepustuksen kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"] Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä? Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen? [/quote] Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap [/quote] Toisinsanoen et halua ymmärtää miestäsi. Ihan hyvä, ettet pysty jatkamaan, hän ansaitsee paremman.
[/quote]
"Miestäsi"? Hyvänen aika, ensimmäistä kertaa sängyssä! Ei siinä ole yleensä vielä avioliittolupauksia annettu! Seurustelun ja tapailun tarkoitus on tutustua toiseen ja miettiä sitä kautta, josko vaikka edessä voisi olla yhteinen tulevaisuus. Ei se mt-henkilön kanssa treffeille/sänkyyn meneminen ole mikään hippa-leikki, joka sitouttaisi vastapuolen tapailemaan vasten omaa intuitiotaan, saati sitten hoivaamaan ja pitämään huolta tai pelkäämään, että koska tulee seuraavat haavat.
Tapailu ja seurustelu on sitä aikaa, jolloin nämä kaikki asiat tulee punnita ja arvioida. Tarkasti – enemmän vielä järjellä kuin tunteella.
Miehelläni on myös. On vielä afroamerikkalainen niin vaaleat arvet näkyy selvästi. Aluksi ei meinannut kehdata edes ottaa vaatteita pois. Minua ei haittaa arvet ollenkaan, huomaan ne kyllä mutta ne ovat osa miestäni ja rakastan häntä sellaisenaan
Ymmärrän, ettet halua jatkaa suhdetta.
Miehen vakavat mielenterveysongelmat hyvin todennäköisesti ennustavat vaikeuksia tulevaisuudessa.