Lue keskustelun säännöt.
Uuden miesystävän järkyttävät viiltelyarvet ym itsetuhoiset jäljet :( Oltiin
07.09.2015 |
sängyssä eka kertaa, jolloin vasta näin nuo kaikki kaikessa karmeudessaan, ja kyllä lähti halut :( Aiemmin oon nähny käsivarsissa arpia joita ei varsinaisesti oo yrittäny ainakaan paljoa peitellä - ei tosin ole niitä selitellytkään enkä oo kehdannu kysyä.
Nyt sitten kun näin hänet eka kertaa alasti.. Voi jestas. Maha, kyljet, rinta, sisäreidet, pohkeet.. Lähes joka paikka täynnä paksuja, syviä poikittaisia ja pitkittäisiä viiltelyarpia, tupakan polttaman näköisiä paloarpia, ja epämääräisiä muita arpia, joista ikäänkuin on kaivettu ihoa pois.
En voinu mitään, aloin itkeä eikä tullu mieleenkään että olisin pystynyt panemaan :( Harmi, mies on vaikuttanut niin lupaavalta kaikin puolin muuten, mutta eihän tuo voi päästään terve olla pitkässä juoksussa joten ehkä hyvä sitten näin :( En aio tavata enää.
Kommentit (130)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:11"]
Oletko ikinä kokenut vaikeita ongelmia? Tajuatko, että sinäkin voit sairastua. Muista sitten että puolisollasin on oikeus sinut jättää.
[/quote]
Palaan vielä boldattuun. Miten hemmetissä parinmuodostuksessa tehdyt havainnot korreloivat siihen, mitä pitkässä parisuhteessa (puoliso-termi) tapahtuu? On täysin eri asia, jos PUOLISO sairastuu kuin laittaa aluillaan oleva parisuhde telakalle, kun hälytyskello alkaa soida toisen viiltelyjälkien näkemisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:56"]
Ikävä olo miehelle varmasti tulee, jos jätät hänet arpien takia. Jos jatkaisit suhdetta muuten. Hän on ihan sama ihminen oli arpia tai ei. Sama menneisyys, sama nykyinen terveydentila. Ihan sama ihminen, johon olet nyt tutustunut.
[/quote]
Höpöhöpö. Ne arvet on paljon enemmän kuin pelkkiä arpia - ne kertoo jostakin. Jostakin vakavasta, jota mies ei ole ap:lle edes kertonut, vaikka seurustelivat ja sänkyyn astikin jo päätyivät.
[/quote]
Sama elämä ja samat kokemukset voisi ihan hyvin olla ilman arpiakin. Vakavasta on varmasti (ollut) kyse. Sitä ei kukaan kiistä.
Ihminen on ihan sama ennen kuin ap näki arvet ja sen jälkeen. Vain ap:n suhtautuminen muuttui.
eiköhän jokaisella ole edelleen oikeus valita seuransa ja tuleva kumppaninsa. Jos ap laittaa ilmiselvän ongelmatapauksen kiertoon niin sehän on hänen valintansa. Jos joku toinen haluaa viiltelevän miehen niin nythän on sitten yksi vapaana!
Ihminen ei ole kyllä kuntoutunut jos viiltelyarvet ovat tuoreita eikä pysty asiaa oma-aloitteisesti nostamaan keskustelunaiheeksi.
Mies tykkää aina kun nainen ryhtyy sänkypuuhien alkaessa itkemään. Se oikein hivelee itsetuntoa. Mitä jos siinä vaiheessa kun nainen ottaa paidan pois, miehen silmät revähtäisivät auki ja hän oksentaisi sängyn laidalta lattialle? Varmaan nainen tykkäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:17"]
On kyllä ap parempi että jätät miehen jotta hän saa arvoistansa seuraa, jos et kykene puhumaan asioista
[/quote]
Ai ap ei kykene puhumaan? Mites se mies, miksi se ei kyennyt puhumaan arvistaan ja ennen kaikkea niiden SYISTÄ etukäteen? Ehkä ap ei silloin edes olisi järkyttynyt ihan niin pahoin kuin nyt täysin valmistautumattomana kävi.
Pari kertaa kun oot ne nähnyt niin loppujenlopuksi et enää edes huomaa niitä. Mun miehellä on rintakehässä muutamia paksujakin jälkiä sekä käsissä muutamia ohuita, nykyään en kiinnitä niihin edes huomiota. Ei sillä että olisin koskaan kiinnittänyt, silloin hän ihan itse näytti ne minulle, katsoin ne ja asia oli sillä siisti. Ne on kuitenki vaaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:23"]
Ihminen ei ole kyllä kuntoutunut jos viiltelyarvet ovat tuoreita eikä pysty asiaa oma-aloitteisesti nostamaan keskustelunaiheeksi.
[/quote]
Samaa mieltä tuosta ekasta mutta tokasta en.
Olen siis itse sairastanut vaikean masennuksen ja siihen on myös liittynyt itsetuhoisuutta. Minä puhun todella harvoin siitä ajasta, oikeastaan senkin takia etten muista mitään. Se masennusaika meni yhdessä sumussa. Toisaalta en ole kokenut tarpeellisena kertoa niistä asioista. Ne ovat mennyttä. Jos joku kyselee arvista niin vastaan mutta oma-aloitteisesti en puhu. Pidän masennusta sairautena siinä missä vaikka syöpää.
Toisaalta ap ei myöskään kertonut, kuinka kauan on tapaillut miestä. Jotkut ihmiset kaipaavat enemmän luottamusta kertoa kipeä asioita.
Kyllä pistää vihaksi osa kommenteista. Nimittäin ne, joissa pidetään apta jotenkin ilkeänä ja huonona kun ei halua jatkaa tapailua.
Isäni on mt-ongelmainen. Ollut jo kauan. Aviperokin vanhemmille tuli 30 aviovuoden jälkeen, kun mt-ongelmaisella isällä oli vähän maanisuutta ilmassa ja ryyppyputki päällä taas vaihteeksi. Lapsuuteni ja nuoruuteni koostuu lähinnä mt-ongelmaisen isäni sekoiluista, josta ei puuttunut myöskään avunsaantia terapian, lääkityksen ym. muodossa, mutta eipä riittänyt. Nyt emme ole puhuneet kuuteen vuoteen. Äitiä harmittaa vain se, ettei eronnut aiemmin.
Vaikka mt-ongelmainen ei vahingoittaisi itseään tai läheisiään (fyysisesti) , niin kyllä ne teot ja puheet mitä sekopäisyyksissään sekin huuteli, satuttavat. Ja arki ei todellakaan ollut tasapainoista.
Itselläni on (ylläripylläri) masennus ollut ja tiettävästi parantunut, mutta viiltely ei silti koskaan edes käynyt mielessä. En ymmärrä, mikä velvollisuus apllä on nyt jäädä hengaamaan tuon (ex?)viiltelijän kanssa, kun selkeästikään kyse ei ole ihan perustapauksesta muutenkaan mitä tulee vammojen kuvailtuun laajuuteen.
Mielenterveyden sairaus on myös lähiomaisten sairaus, olen kuullut sanottavan. Myös lähiomainen voi sairastua, kun tarpeeksi pitkään katselee sitä toista. En näe minkäänlaista vääryyttä siinä, ettei joku koe pystyvänsä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on kuvaillun kaltaisia hurjia viiltoarpia ja kuoppia. Ei ole takuulla kovin monen kuppi teetä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]
Mikään aloittajan viesteissä ei viittaa sellaiseen, että hän olisi tahallaan ilkeä ihmiselle, jonka on kumppanikseen valinnut. Joten aivan turhaan sinä vertaat häntä mieheesi, joka on selvästi täysin kusipää. Sinun kannattaa kysyä itseltäsi, miksi alistat itsesi seurustelemalla tuollaisen miehen kanssa. Aloittajaa on sen sijaan turha syyllistää miehesi julmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]Vastenmielinen reaktio miehelliäsi. Mielestäni ihminen joka rakastaa toista, ei yksinkertaisest toimi noin.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:33"]Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.
[/quote]
Erikokoiset rinnat eivät lie aiheudu mielensairaudesta joka mahdollisesti vaikuttaa persoonallisuuteen. Ri myöskään sellu tai raskausarvet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kaksi naista, jotka ovat nuoruudessaan sairastaneet vakavan masennuksen, molemmilla mukana vielä kivoja pikku yllärisairauksia setissä: syömishäiriötä, itsetuhoisuutta jne. Toinen näistä on todella hyvä ystäväni. Molemmat ovat käytännössä koko sen ajan, jonka ovat olleet terveitä, parisuhteissa. Samoin tiedän (myönnän, en tunne) erään miehen, jolla on taustalla vahvaa itsetuhoisuutta, on työssäkäyvä ja sosiaalinen. Ymmärtääkseni ei koko aikuisikänään ole ollut parisuhteessa.
Näyttäisi siltä, että miehet eivät jumitu tähän(kään) yksityiskohtaan, että toisella osapuolella on ollut vakavia mt-ongelmia menneisyydessään. Naisille tämä on ehdottomammin ei jatkoon -osastoa? Myönnän otantani olevan todella suppea, mutta kunhan tuli mieleen.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:33"]Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.
[/quote]
Erikokoiset rinnat eivät lie aiheudu mielensairaudesta joka mahdollisesti vaikuttaa persoonallisuuteen. Ri myöskään sellu tai raskausarvet....
[/quote]
Ei arvetkaan kerro mitään nykyisestä mielenterveydestäni.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]Vastenmielinen reaktio miehelliäsi. Mielestäni ihminen joka rakastaa toista, ei yksinkertaisest toimi noin.
[/quote]
no jotain mielenvikaisuuttahan tuossa teidän suhteessa on. Miksi olet hänen kanssaan???
Ugh. Tekisi mieli oksentaa. Ihmiset ovat niin ahdasnäköisiä. Suuntaan ja toiseen.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Mutta joillakin on isompi riski siihen, sellaisilla, joilla on ollut pahoja, itsetuhoa aiheuttavaa, mt-ongelmia on iso riski sairastua uudestaan.
Käykää esim. lukemassa epävakaan pers.häiriö diagnoosin saaneiden puolisoiden ja lapsien elämää, niille on monia tukiryhmiä netissä, löytyy borderline sanalla. Otin tuon epävakaan tähän, koska epävakaat on usein itsetuhoisia voimakkaasti.
Käykää lukemassa niiden omaisten kokemuksia ja tulkaa sitten sanomaan tuo ap.lle.... oma äitini on siis epävakaa diagnoosin saanut, itsetuhoinen ja täysi hirviö ihmisenä, ja ymmärrän täysin ja 100% ettei joku halua olla yhdessä itsetuhoisen mt-ongelmaisen kanssa.
Mielestäni toimit ap. fiksusti ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kun jo nyt ajattelet tuotakin puolta asiasta. Itseään saa ja pitää suojella!
[/quote]
Pumpulissa on kiva elää. :) Ei tartte kohdata normaalia elämää sairauksineen ja suruinneen, kun voi aina vaihtaa kumppania.
[/quote]
Kyllä kieltämättä olisin mielelläni elänyt mielummin pumpulissa, kuin ollut mt-ongelmaisen äidin hakattavana koko lapsuuden.
Vai oliko lapsuuteni jotenkin hyvä mielestäsi, kun en ainakaan elänyt "pumpulissa", sain ihan lähikosketuksen mielenterveysongelmiin pikkuvauvana, se on varmaan sitä hyvää elämää mielestäsi.
[/quote]
Ohiksena kommentoin tähän, että ymmärrän että sinulla on ollut todella kamalaa äitisi kanssa ja ymmärrän pointtisi. Minua riipoo se, että kaikki mt-ongelmat niputetaan samaan. Itse olen sairastanut vaikean masennuksen ja olin silloin väsynyt ja turta. Se oli itselle ja varmaan läheisillekin rankkaa, mutta en usko että syöpää pahempaa kuitenkaan. Ei kaikki mt-ongelman sairastaneet ole sekopäisiä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
ap kattonu outlanderii liikaa =D
On kyllä ap parempi että jätät miehen jotta hän saa arvoistansa seuraa, jos et kykene puhumaan asioista. Hän avasi itsensä sinulle mutta sinä hylkäät hänet omien pelkojesi vuoksi. Kaikkeen voi olla selitys. Minä viiltelin itseni 20 vuotta sitten kun minut oli raiskattu. Vieläkin jäljet näkyvät.