Uuden miesystävän järkyttävät viiltelyarvet ym itsetuhoiset jäljet :( Oltiin

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:33"]Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.

[/quote]

Selluliitti ja viiltelyarvet ovat toki merkkejä kehossa, mutta eihän niitä nyt hyvänen aika voi samalle viivalle asettaa sitten millään! Normaalisti psyykeltään kehittynyt ihminen ei viiltele itseään ahdistuksensa helpottamiseksi vaan keksii terveellisempiä purkautumiskeonoja.

jos kyse en vanhoista jäljistä, en niiden vuoksi hylkäisi muuten lupaavaa miestä. moni teini purkaa ahdistusta noin, eikä tajua miten pahat jäljet siitä jää!

Jos pahannäköiset arvet ovat ainut syy miksi laittaisit miehen kiertoon, niin miten olisi että keskustelisit hänen kanssaan asiasta etkä raportoisi vauvapalstalle..? Asioita on paha ymmärtää jollei niistä tiedä. Et tiedä mikä on saanut miehen tekemään itselleen tuollaista niin paha jälkiä on ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:06"]

Nykyisenä viiltelijänä tämä ketju saa minut voimaan pahoin. Ei minun kanssa tarvitse seurustella. Mutta se, millaisena pohjasakkana ja ihmishirviönä minua tunnutaan pitävän.

[/quote]

Viiltelyä harrastanut tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka pystyy samastumaan asiaan. Itse en pystyisi. En ikinä pystyisi viiltämään itseäni saati sitten yrittämään itsemurhaa. Nämä asiat yksinkertaisesti menevät useimpien ihmisten ymmärryskynnyksen yli.

[/quote]

Oletko ikinä kokenut vaikeita ongelmia? Tajuatko, että sinäkin voit sairastua. Muista sitten että puolisollasin on oikeus sinut jättää.
[/quote]

Monet meistä ovat kokeneet vakavia ongelmia elämässään. Läheskään kaikilla ratkaisukeino ei vakavan ongelman kohdatessa ole järjestelmällinen itsensä tuhoaminen, sen sijaan monet hakevat mieluummin oikeaa apua itselleen. Itsensä viiltely ei kerro siitä, että kohta. henkilö olisi kohdannut jotain vakavampaa kuin muut, mutta se kertoo siitä, kuinka henkilö reagoi vakaviin vastoinkäymisiin. On täysin ymmärrettävää, että se pelottaa. On ymmärrettävää, että ihminen miettii, onko hänestä tiukan paikan tullen tukemaan ihmistä, joka mieluummin kuin vastaanottaa apua, alkaa satuttamaan paitsi itseään myös läheisiään itsetuhoisuudellaan.

Ap, olit etukäteen nähnyt käsissä arpia niin sulla ei käynyt mielessä että miehellä on ollut rankkaa? Pelkissä käsissä olevat viiltelyarvet eivät viittaa mt-ongelmiin mutta herranjestas, kun on sisäreisistäänkin tehnyt jauhelihaa niin se alkaa jo olla ongelma.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:37"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:33"]Itse en ainakaan ota viiltelyarpia ennen seksiä esille, jos mitään asiaan liittyvää ei ole puhuttu.
Miksi te ette varoita vaikka selluliitista tai eri kokoisista rinnoista tai raskausarvista? Samalla herkkyydellä suhtaudun vanhoihin viiltelyarpiini.

[/quote]

Erikokoiset rinnat eivät lie aiheudu mielensairaudesta joka mahdollisesti vaikuttaa persoonallisuuteen. Ri myöskään sellu tai raskausarvet....
[/quote]
Ei arvetkaan kerro mitään nykyisestä mielenterveydestäni.
[/quote]

Ne arvet kertovat jotain siitä, kuinka sinä reagoit vakaviin vastoinkäymisiin. Hienoa että nykyään mielenterveytesi on kunnossa. Entä mitä tapahtuu, jos elämässäsi sinua kohtaa suuri suru tai menetys? Reagoitko masennukseen taas itseäsi tuhoamalla? Vai osaisitko tällä kertaa hakea helpotusta terveemmillä keinoilla?

Aikoinaan kun viiltelin, olin jäänyt tunteiden käsittelyssä "lasten tasolle". Paha olo oli käsittämätön möykky, jota ei osannut purkaa mitenkään. Ei ollut sanoja tunteille. Samoja asioita kun lapsi lamaantuu, hakkaa päätä seinään tai huutaa kurkku suorana. Silloin tarvitaan vanhempaa rauhoittamaan tilanne ja sanoittamaan paha olo.

Mutta arvatkaa mitä. Minä parannuin. Minä opin muitakin tapoja käsitellä pahaa oloa. Ja voi kyllä arvet ovat pahat ja paksut.

Joskus elin maailmassa, jossa minulla oli "teräasetutka" eli kokoajan tarkkailin, millä voisin itseäni satuttaa. Mielikuvitus vain rajana.

Nykyään olen ihan tasapainoinen ihminen. Mutta arvetpa ei ole kadonneet. Ne on ja pysyy.

Kuulostaa ap niin pahalta, että parempi katkaista välit. Vaikka ymmärrän sairauksia ja yhtä ja toista, niin en tuollaista haluaisi kumppanikseni. En kestäisi katsoa niitä jälkiä ja pelkäisin, että noin vakavat ongelmat puhkeaa uudelleen. Ymmärrän, että nyt terve puolisonikin voi sairastua vaikka mielenterveysongelmiin, mutta näin terveenä ihmisenä kai voin lähtökohtaisesti hakea edes tervettä puolisoa. Mt-ongelmat on siitä pirullisia, että ne tuhoaa kaiken lapsia myöten.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 15:56"]

Ap, olit etukäteen nähnyt käsissä arpia niin sulla ei käynyt mielessä että miehellä on ollut rankkaa? Pelkissä käsissä olevat viiltelyarvet eivät viittaa mt-ongelmiin mutta herranjestas, kun on sisäreisistäänkin tehnyt jauhelihaa niin se alkaa jo olla ongelma.

[/quote]

Toki mulla kävi mielessä, että on ollut rankkaa, ja odotin, milloin hän itse on valmis ottamaan puheeksi ne käsien arvet. Mutta se, mitä näin sen jälkeen - kaikki nousi potenssiin sata. Kyse ei ole siitä, että ne arvet olisi "väärässä paikassa" (kuten viestissäsi selkeästi vittuilet, että käsissä ok, sisäreisissä ei),vaan se laajuus ja vammojen aste. Huomasin, että hän on tarkoituksella tehnyt pahimmat piiloon, eli ei ole mistään perusteiniangsteista kyse. Se näkymä oli kuin suoraan kauhuelokuvasta, en voinut kuin itkeä. Sydän särkyy hänen puolestaan, ja vilpittömästi toivon hänelle kaikkea hyvää jatkossa.  ap

Tietyllä tapaa ymmärrän AP:tä, vaikka kysymättömyyttä en ymmärrä. Tuntematon ja tietämätön pelottaa ja jos kumpikaan ei ole kysynyt tai sanonut sanaakaan arvista, toki se arveluttaa kun ei vaan tiedä mitä taustalla on. Ehkä vaikka masennusta koulukiusaamisen johdosta, ehkä vaikea psykoosisairaus jossa meneillään oireeton kausi. Minusta olisi seurustelemaan ihmisen kanssa joka on ollut vaikka vaikeasti masentunut, mutta ei ihmisen kanssa jolla on vaikka skitsoaffektiivinen. Minä olen ollut todella pahasti masentunut ja maannut kotona harhoissani jaksamatta tehdä yhtään mitään ja herännyt viilleltynä lattialta. Olisiko silloin kannattanut minun kanssa seurustella? Ei todellakaan, olisin ollut kamala kumppani. Entä toipuneempana? Miksei. Kaikkea ei tarvitse kumppanilta kestää ja ymmärrän miksi tuollaiset arvet voivat olla huutomerkki, kyllä ne ainakin minulle olisi siihen asti että tiedän enemmän siitä mitä on tapahtunut. Onhan se eri asia näyttääkö siltä, että on heittänyt itsensä lihamyllyyn vai onko jossain kasa arpia. Eihän se arpien määrä kerro psyykkisen kivun määrästä välttämättä mitään, mutta joskus jotain sairauden asteesta.

Isosiskoni viiltelyhelvettiä seuranneena ja siihen lähes hukkuneena, haluaisin vain todeta jotakin minäkin. On täysin mahdotonta alkaa parisuhteeseen itseään viillelleen naisen kanssa. Sitä tolkutonta ja sadistista vallankäyttöä en aio elämääni sisällyttää. Enkä pode tästä valinnasta huonoa omatuntoa.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:24"]

Tietyllä tapaa ymmärrän AP:tä, vaikka kysymättömyyttä en ymmärrä. Tuntematon ja tietämätön pelottaa ja jos kumpikaan ei ole kysynyt tai sanonut sanaakaan arvista, toki se arveluttaa kun ei vaan tiedä mitä taustalla on. Ehkä vaikka masennusta koulukiusaamisen johdosta, ehkä vaikea psykoosisairaus jossa meneillään oireeton kausi. Minusta olisi seurustelemaan ihmisen kanssa joka on ollut vaikka vaikeasti masentunut, mutta ei ihmisen kanssa jolla on vaikka skitsoaffektiivinen. Minä olen ollut todella pahasti masentunut ja maannut kotona harhoissani jaksamatta tehdä yhtään mitään ja herännyt viilleltynä lattialta. Olisiko silloin kannattanut minun kanssa seurustella? Ei todellakaan, olisin ollut kamala kumppani. Entä toipuneempana? Miksei. Kaikkea ei tarvitse kumppanilta kestää ja ymmärrän miksi tuollaiset arvet voivat olla huutomerkki, kyllä ne ainakin minulle olisi siihen asti että tiedän enemmän siitä mitä on tapahtunut. Onhan se eri asia näyttääkö siltä, että on heittänyt itsensä lihamyllyyn vai onko jossain kasa arpia. Eihän se arpien määrä kerro psyykkisen kivun määrästä välttämättä mitään, mutta joskus jotain sairauden asteesta.

[/quote]

Kirjoitit, ettet ymmärrä kysymättömyyttäni. No, kun en tiennyt mistä on kyse, ja kuinka arka asia on kyseessä, luulin olevani kohtelias odottaessani, että hän kertoo niistä itse sitten kun katsoo asiakseen. Tämä siis koski niitä käsivarsien arpia, ennen kuin olin nähnyt kaiken muun, joka oli niin hirveää ettei sitä ihan heti uskoisi todeksi ellei omin silmin näkisi. ap

Kyllä mullakin halut katoais totaalisesti. Ja tulis mieleen että liian tasapainoton mt-potilas. Haluatko alkaa äidiksi sille? Jos et niin varmaan parempi että jätät sen.

Niin, oletteko keskustelleet asiasta? Luulisi että ensimmäinen sänkykokemuksenne, joka päättyy sinun itkuusi, aiheuttaisi jonkinlaisen tarpeen keskustella asiasta jälkikäteen kuten aikuiset?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:37"]

Niin, oletteko keskustelleet asiasta? Luulisi että ensimmäinen sänkykokemuksenne, joka päättyy sinun itkuusi, aiheuttaisi jonkinlaisen tarpeen keskustella asiasta jälkikäteen kuten aikuiset?

[/quote]

Tätä nimenomaan tarkoitin kysymättömyydellä, eli onko jälkikäteen aiheesta puhuttu ja selvitetty mistä tuo on johtunut.

- 91

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:37"]

Niin, oletteko keskustelleet asiasta? Luulisi että ensimmäinen sänkykokemuksenne, joka päättyy sinun itkuusi, aiheuttaisi jonkinlaisen tarpeen keskustella asiasta jälkikäteen kuten aikuiset?

[/quote]

Emme ole keskustelleet, tämä sattui ihan vasta. Päättyi siihen, että aloin itkeä (en voinut itkulle mitään), jolloin mies synkistyi, puki kiireen vilkkaa vaatteet päälle ja sanoi "taitaa olla parempi että häivyn", johon minä pyysin, että älä mene, jutellaan. Häipyi kuitenkin. Ei ole soittanut eikä laittanut viestiä perään enkä minäkään, kun en tiedä mitä sanoa vai olisiko paras vaan antaa olla. :( ap

Anna olla ap.

Miten olisi ap, että sinä laittaisit viestiä tai soittaisit hänelle? Se ettei hän ole soittanut ei automaattisesti tarkoita, etteikö hän haluaisi silti olla yhteyksissä, voi olla että miettii omaa tönköhköä lähtemistään eikä uskalla soittaa.

Kylläpä täällä nyt jaksetaan jeesustella :D Jos tapailemallasi miehellä on menneisyydessään vakava-asteista psyyken ongelmaa, niin on ainoastaan järkevää miettiä mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Riski sairastua tiettyihin mielen sairauksiin kulkee geeneissä, monen somaattisen sairauden tavoin. Lapsia toivovan kannattaa ajatella asiaa siltäkin kantilta.

Itse seurustelin itse nuorempana miehen kanssa, joka oli mt-potilas. Jätin miehen, kun en jaksanut enää arkea tämän kanssa. Myöhemmin kuulin, että mies oli sairastunut skitsofreniaan. Hän häiriköi minua viestein edelleen vuosien jälkeenkin. Onneksi en tullut hänelle raskaaksi.

T: Psykiatrisen puolen sh

Itse en valitettavasti voisi seurustella miehen kanssa jolla on tälläisiä viiltelystä tai itsetuhoisuudesta kertovia merkkejä kehossaan. Minusta jo ylipäätään se, että ihminen kokee ettei mikään muu maailmassa auta hänen pahaan oloonsa kuin viiltely tai itsensä satuttaminen on mielestäni ihan järjetön ajatus. Ehkä olen kapeakatseinen tällä saralla, mutta en vain voi ymmärtää tätä toimintapaa.