Lue keskustelun säännöt.
Uuden miesystävän järkyttävät viiltelyarvet ym itsetuhoiset jäljet :( Oltiin
07.09.2015 |
sängyssä eka kertaa, jolloin vasta näin nuo kaikki kaikessa karmeudessaan, ja kyllä lähti halut :( Aiemmin oon nähny käsivarsissa arpia joita ei varsinaisesti oo yrittäny ainakaan paljoa peitellä - ei tosin ole niitä selitellytkään enkä oo kehdannu kysyä.
Nyt sitten kun näin hänet eka kertaa alasti.. Voi jestas. Maha, kyljet, rinta, sisäreidet, pohkeet.. Lähes joka paikka täynnä paksuja, syviä poikittaisia ja pitkittäisiä viiltelyarpia, tupakan polttaman näköisiä paloarpia, ja epämääräisiä muita arpia, joista ikäänkuin on kaivettu ihoa pois.
En voinu mitään, aloin itkeä eikä tullu mieleenkään että olisin pystynyt panemaan :( Harmi, mies on vaikuttanut niin lupaavalta kaikin puolin muuten, mutta eihän tuo voi päästään terve olla pitkässä juoksussa joten ehkä hyvä sitten näin :( En aio tavata enää.
Kommentit (130)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:27"]Masennuksesta voi parantua.
[/quote]
Mutta hyvin suurella todennäköisyydella se uusiutuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]
Missä ap on "ilkkunut" niitä arpia?? Ja jotku "teiniangstiviiltelyt" (mun nuoruudessa ne angstaavat rapsutti hakaneuloilla mahd. näkyvistä paikoista, jotta varmasti saisi huomiota!!) taitaa olla "hieman" eri kategoriassa ap:n kuvaaman tapauksen kanssa.
Aika teinejä taidatte "miehes" kanssa olla vieläkin, tekstistäsi päätellen.
No.. en ihan ymmärrä miksi tulit vsuvapalstalöe tästä kertomaan, mutta ymmärrän jonkin verran molempia. Siis sinua ja miestä. Ystäväni oli nuoruudessaan vakavasti masentunut,ja viilteli siis itseään tosi rankastikin. Joskus jouduin ihan estämään, kun olin yökylässä. Hän on ihana ihminen, ja sittemmin parantunutkin, mutta kerran masennus on myös uusinut. Ymmärrän siis, että pelko masennuksen uusiutumisesta voi aiheuttaa tuon, ettei halua parisuhteeseen. Minusta se on ihan ok. Outoa, kun täällä on näitä syyllistäviä kommentteja - ei ole mielestäni mitenkään epänormaalia pelätä viiltelyä, vaikka toinen tekeekin sitä vain itselleen. Jos sairaus puhkeaisi uudestaan ja viiltely sen mukana, on se läheisille usein todella raskasta. Ja sairaus voi puhjeta periaatteessa kelle vain - ei voi ennalta tietää. Mutta ymmärrän hyvin, että ei ole halua ryhtyä parisuhteeseen noiden pelkojen takia.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]
Ja sinä olet yhdessä tuon tasoisen miehen kanssa syystä, että...?
Tuo on nöyryyttämistä ja henkistä väkivaltaa. Kukaan itseään arvostava ei olisi tuollaisen kanssa yhdessä.
[/quote]
Off topiciksi menee, mutta mies suhtautui seurustelun alussa minuun aivan eri tavalla (myönteisesti ja rakastavan oloisesti ainakin), mutta en ole sitten raaskinut erotakaan, vaan olen tsempannut ja yrittänyt jatkaa yhdessä. Itse en ole kyllä muita ihmisiä kohtaan lainkaan väkivaltainen, vaan olen humaani ja elämää kunnioittava tapaus. Itseäni kohtaan olen joskus liian ankara, mutta siitä on ollut vain hyötyä esim. työelämässä ja opiskeluissa.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
En ole ap, mutta miksi noin kiihkeästi syyllistät apta jos ei pysty seurustelemaan entisen itsensäviiltelijän kanssa? Viiltely ei ole yhtä kuin mt-ongelmat, ja kaikki ihmiset eivät sovi toisilleen. Eiköhän molemmat osapuolet löydä toisilleen sopivat kumppanit ajan myötä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:27"]Masennuksesta voi parantua. [/quote] Mutta hyvin suurella todennäköisyydella se uusiutuu
[/quote]
Siihen saa myös hoitoa. Se on sairaus, kuten on esim syöpäkin. Sitä voi hoitaa. Ei sen takia pidä olla seurustelematta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vakavasti mielenterveysongelmaisten kanssa kahdesti seurustelleena voin sanoa että jälkimmäisestä erottuani (tulin jätetyksi) päätin etten enää koskaan aio ryhtyä seurustelusuhteeseen ihmisen kanssa jolla on vakavia ongelmia, voidakseni itse paremmin. Mielestäni siinä ei ole mitään moraalisesti kyseenalaista, sillä meillä jokaisella on oikeus piirtää ne rajat minkä ylitse ei tahdo mennä.
Ja kyllä, jos nykyinen puolisoni ja lapseni isä sairastuisi vakavasti henkisesti, joutuisin miettimään tahdonko jatkaa hänenkään kanssaan. Vaikka rakastan häntä eniten maailmassa. Siksi ymmärrän ap:n reaktiota, etenkin jos mies ei ollut ennen sänkyyn menemistä kertonut taustastaan ja mahdollisesta diagnoosistaan.
Ehdottaisin että keskustelisit miehen kanssa hänen henkilöhistoriastaan ja kerrot suoraan että sinulla on oikeus tietää, oireileeko hän edelleen ja kuinka voimakkaasti. Sitten teet päätöksen jos se on kielteinen, annat miehelle mahdollisuuden etsiä sellaisen rakkaan, joka on valmis elämään niiden asioiden kanssa. Usein vertaistuellinen kumppani voikin olla MT-potilaallekin parempi.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Mutta joillakin on isompi riski siihen, sellaisilla, joilla on ollut pahoja, itsetuhoa aiheuttavaa, mt-ongelmia on iso riski sairastua uudestaan.
Käykää esim. lukemassa epävakaan pers.häiriö diagnoosin saaneiden puolisoiden ja lapsien elämää, niille on monia tukiryhmiä netissä, löytyy borderline sanalla. Otin tuon epävakaan tähän, koska epävakaat on usein itsetuhoisia voimakkaasti.
Käykää lukemassa niiden omaisten kokemuksia ja tulkaa sitten sanomaan tuo ap.lle.... oma äitini on siis epävakaa diagnoosin saanut, itsetuhoinen ja täysi hirviö ihmisenä, ja ymmärrän täysin ja 100% ettei joku halua olla yhdessä itsetuhoisen mt-ongelmaisen kanssa.
Mielestäni toimit ap. fiksusti ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kun jo nyt ajattelet tuotakin puolta asiasta. Itseään saa ja pitää suojella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
En ole ap, mutta miksi noin kiihkeästi syyllistät apta jos ei pysty seurustelemaan entisen itsensäviiltelijän kanssa? Viiltely ei ole yhtä kuin mt-ongelmat, ja kaikki ihmiset eivät sovi toisilleen. Eiköhän molemmat osapuolet löydä toisilleen sopivat kumppanit ajan myötä.
[/quote]
Enkö tarkoita että viiltrlijän pitäisi löytää toinen samanmoinen, vaan nimenomaan henkilön, joka pystyy käsittelemään asian ennen suhteeseen ryhtymistä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Tottakai tajuan, että periaatteessa kuka tahansa voi sairastua, enkä ole sanonut missään, että jätän miesystäväni/puolisoni saman tien, jos hän sairastuu. Mutta jos voin valita kumppaniksi JO ALKUVAIHEESSA terveen tai mt-ongelmaisen itsetuhoisen (nyt ei oikeasti puhuta mistään muutamasta naarmusta, vaan se näky oli aivan hirveä, en tajua miten hän on selvinnyt ilman verenhukkaa/tulehduksia niistä jäljistään, syviä paksuja URIA keho täynnä!), valitsen ensimmäisen. Jos se on jonkun mielestä kusipäisyyttä, niin ikävää. Minusta se on vaan normaalia ja järkevää, itsesuojeluvaistoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]
Missä ap on "ilkkunut" niitä arpia?? Ja jotku "teiniangstiviiltelyt" (mun nuoruudessa ne angstaavat rapsutti hakaneuloilla mahd. näkyvistä paikoista, jotta varmasti saisi huomiota!!) taitaa olla "hieman" eri kategoriassa ap:n kuvaaman tapauksen kanssa.
Aika teinejä taidatte "miehes" kanssa olla vieläkin, tekstistäsi päätellen.
[/quote]
Ei ilkkunut sinänsä, mutta jotain samaa tässä oli, kun parikin pientä veitsellä tehtyä arpea on saanut aikaan voimakkaan pelon ja halveksunnan miehessäni. Mieheni karsastaa ajatustakin mt-ongelmista. Ironista on kuitenkin se, että hän itse on aggressiivinen ja persoonallisuushäiriöinen. Kuitenkin 20 vuotta sitten ollut lievä masennus on hänestä vakavampaa kuin päivittäinen puolisoon kohdistuva ilkkuminen ja jopa fyysinenkin väkivalta.
Ap, mitä tapahtuu jos päädyt suhteeseen jossa toinen osapuoli vasta myöhemmin kertoo menneisyydessään kärsineensä vaikka (lisää tähän mikä tahansa mt-ongelma) josta ei ole fyysisiä jälkiä ja on nyt kunnossa? Otatko eron koska et voi olla mt-ongelmaisen kanssa, aloitusviestistä sain sellaisen kuvitelman että vain perusterve ihminen käy sinulle eikä menneisyydessäkään saisi olla mitään turhan kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:43"]
Itse vakavasti mielenterveysongelmaisten kanssa kahdesti seurustelleena voin sanoa että jälkimmäisestä erottuani (tulin jätetyksi) päätin etten enää koskaan aio ryhtyä seurustelusuhteeseen ihmisen kanssa jolla on vakavia ongelmia, voidakseni itse paremmin. Mielestäni siinä ei ole mitään moraalisesti kyseenalaista, sillä meillä jokaisella on oikeus piirtää ne rajat minkä ylitse ei tahdo mennä.
Ja kyllä, jos nykyinen puolisoni ja lapseni isä sairastuisi vakavasti henkisesti, joutuisin miettimään tahdonko jatkaa hänenkään kanssaan. Vaikka rakastan häntä eniten maailmassa. Siksi ymmärrän ap:n reaktiota, etenkin jos mies ei ollut ennen sänkyyn menemistä kertonut taustastaan ja mahdollisesta diagnoosistaan.
Ehdottaisin että keskustelisit miehen kanssa hänen henkilöhistoriastaan ja kerrot suoraan että sinulla on oikeus tietää, oireileeko hän edelleen ja kuinka voimakkaasti. Sitten teet päätöksen jos se on kielteinen, annat miehelle mahdollisuuden etsiä sellaisen rakkaan, joka on valmis elämään niiden asioiden kanssa. Usein vertaistuellinen kumppani voikin olla MT-potilaallekin parempi.
[/quote]
Justjut. Sun ei kyllä pitäis seurustella kenenkään kanssa jos olet valmis jättämään nykyisen kumppanisi sairauden takia. Aika hirveää. Pahimmilla hetkellä toisen hylkäisit. Mitä ajattelisit jos mies hylkäisi sinut silloin kun olet sairastunut syöpään?
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Mutta joillakin on isompi riski siihen, sellaisilla, joilla on ollut pahoja, itsetuhoa aiheuttavaa, mt-ongelmia on iso riski sairastua uudestaan.
Käykää esim. lukemassa epävakaan pers.häiriö diagnoosin saaneiden puolisoiden ja lapsien elämää, niille on monia tukiryhmiä netissä, löytyy borderline sanalla. Otin tuon epävakaan tähän, koska epävakaat on usein itsetuhoisia voimakkaasti.
Käykää lukemassa niiden omaisten kokemuksia ja tulkaa sitten sanomaan tuo ap.lle.... oma äitini on siis epävakaa diagnoosin saanut, itsetuhoinen ja täysi hirviö ihmisenä, ja ymmärrän täysin ja 100% ettei joku halua olla yhdessä itsetuhoisen mt-ongelmaisen kanssa.
Mielestäni toimit ap. fiksusti ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kun jo nyt ajattelet tuotakin puolta asiasta. Itseään saa ja pitää suojella!
[/quote]
Pumpulissa on kiva elää. :) Ei tartte kohdata normaalia elämää sairauksineen ja suruinneen, kun voi aina vaihtaa kumppania.
Siis herrajumala, tällä palstalla saa avoimesti kieltäytyä potentiaalisesta kumpanista joka on ylipainoinen, rasistinen tai köyhä vaikka syy moneen noistakin ominaisuuksista löytyy ihmisen ulkopuolelta, mutta huomattavan itsetuhoisen ja kehonsa turmelleen ihmisen kanssa pitäisi olla sillä muuten on automaattisesti helppoa pintaliitoa palvova yksilö? Mä en tajuu.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Mutta joillakin on isompi riski siihen, sellaisilla, joilla on ollut pahoja, itsetuhoa aiheuttavaa, mt-ongelmia on iso riski sairastua uudestaan.
Käykää esim. lukemassa epävakaan pers.häiriö diagnoosin saaneiden puolisoiden ja lapsien elämää, niille on monia tukiryhmiä netissä, löytyy borderline sanalla. Otin tuon epävakaan tähän, koska epävakaat on usein itsetuhoisia voimakkaasti.
Käykää lukemassa niiden omaisten kokemuksia ja tulkaa sitten sanomaan tuo ap.lle.... oma äitini on siis epävakaa diagnoosin saanut, itsetuhoinen ja täysi hirviö ihmisenä, ja ymmärrän täysin ja 100% ettei joku halua olla yhdessä itsetuhoisen mt-ongelmaisen kanssa.
Mielestäni toimit ap. fiksusti ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kun jo nyt ajattelet tuotakin puolta asiasta. Itseään saa ja pitää suojella!
[/quote]
Pumpulissa on kiva elää. :) Ei tartte kohdata normaalia elämää sairauksineen ja suruinneen, kun voi aina vaihtaa kumppania.
[/quote]Jos tuo on normaalia elämää, niin mikähän on siun mielestä sit epänormaalia elämää vaieikösitäole ollenkaan?
M39
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:37"]
Tajuatko, että sinäkin voit koska tahansa sairastua psyykkisesti. Et ole immuuni psyykkisille sairauksille. Jätätkö miehesi jos hänelle tulee parisuhteen aikana psyykkisiä ongelmia??? Muista kertoa tuo seikka jo ensitreffeillä...
[/quote]
Mutta joillakin on isompi riski siihen, sellaisilla, joilla on ollut pahoja, itsetuhoa aiheuttavaa, mt-ongelmia on iso riski sairastua uudestaan.
Käykää esim. lukemassa epävakaan pers.häiriö diagnoosin saaneiden puolisoiden ja lapsien elämää, niille on monia tukiryhmiä netissä, löytyy borderline sanalla. Otin tuon epävakaan tähän, koska epävakaat on usein itsetuhoisia voimakkaasti.
Käykää lukemassa niiden omaisten kokemuksia ja tulkaa sitten sanomaan tuo ap.lle.... oma äitini on siis epävakaa diagnoosin saanut, itsetuhoinen ja täysi hirviö ihmisenä, ja ymmärrän täysin ja 100% ettei joku halua olla yhdessä itsetuhoisen mt-ongelmaisen kanssa.
Mielestäni toimit ap. fiksusti ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kun jo nyt ajattelet tuotakin puolta asiasta. Itseään saa ja pitää suojella!
[/quote]
Pumpulissa on kiva elää. :) Ei tartte kohdata normaalia elämää sairauksineen ja suruinneen, kun voi aina vaihtaa kumppania.
[/quote]
Kyllä kieltämättä olisin mielelläni elänyt mielummin pumpulissa, kuin ollut mt-ongelmaisen äidin hakattavana koko lapsuuden.
Vai oliko lapsuuteni jotenkin hyvä mielestäsi, kun en ainakaan elänyt "pumpulissa", sain ihan lähikosketuksen mielenterveysongelmiin pikkuvauvana, se on varmaan sitä hyvää elämää mielestäsi.
Ikävä olo miehelle varmasti tulee, jos jätät hänet arpien takia. Jos jatkaisit suhdetta muuten.
Hän on ihan sama ihminen oli arpia tai ei. Sama menneisyys, sama nykyinen terveydentila.
Ihan sama ihminen, johon olet nyt tutustunut.
Sinun ei tarvitse ruveta suhteeseen kenenkään kanssa, jos et niin tahdo.
Luultavasti miehellekin parempi. Vaikka olisi nyt terve, niin ymmärrystä pitää olla menneisyydelle.
Itse en ainakaan voisi seurustella ihmisen kanssa, joka inhoaa/pelkää/halveksii minua. Oli syy mikä tahansa.