Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla
24.03.2022 |
Jopa niillä jotka on vannoneet tukevansa ja ymmärtävänsä sitten, lopulta kääntävät selkänsä, ikäänkuin tahallani olisin masentunut ja ajattelen synkästi pilaten heidän päivänsä. Pettyvät, kun heidän sanoillaan ei olekaan mitään taianomaista parantavaa vaikutusta, joten täytyy vaan ottaa itseä niskasta.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain mieliala-lääkkeet ja näytin masennukselle ovea välittömästi. Ota itseäsi niskasta senverran kiinni että teet saman.
Nykyisillä markkinoilla olevilla masennuslääkkeillä ei tee mitään. Ovat käytännössä täysin tehottomia. Vain pienelle osalle lääkkeistä voi olla jotakin hyötyä. Mutta ilman kunnollista terapiaa ja avoimen dialogin mallin keskusteluapua, ja ongelmien ratkaisukeskeisestä mallista, masennuksesta ei toivuta. Nykypsykiatriassa ei taas avoimen dialogin malli ole edes laajassa ja yleisessä käytössä. Haitta/sivu ja vaikutukset ja vieroitusoireet ovat masennuslääkkeiden käytön seurauksena vielä pahemmat.
Kannabinoidesta, tai psilosybiineistä voisi olla enemmän hyötyä masennuspotilaille, mutta tutkimukset ovat vielä kesken, eikä niiden vaikuttavuudesta esim. pitkäkestoisen masennuksen hoidossa ole varmuutta, tai riittäviä todisteita, eikä niitä lääkkeitä ( psilosybiinipohjaisia) siis näin ollen ole edes markkinoilla.
Ei niiden lääkkeiden oo ees tarkotus parantaa, vaan ylläpitää toimintakykyä. Se on yhteiskunnan kannalta paljon hyödyllisempää. Yksilön parhaaksi se harvoin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus = laiskuus. Kuka jaksaa katella vetelää läjää, joka vaan makaa päivästä toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Niinpä, ja vielä pahempaa kuin jotkut rypevät syövässään tai halvauksessaan! Jos vaan lähipiiri ymmärtäisi olla auttamatta heitä ja eivät mahdollistaisi sairastamista niin kyllä näistäkin toivuttaisiin nopeammin. Koska niin kauan kuin ei ole pakko parantua, sairas kyllä varmasti pitää kiinni kärsimyksistään.
Onko sinulla kokemusta syövästä tai halvauksesta? Ihan eri levelin juttuja kuin masennus. Tosin altistavat myös masennukselle.
Kuntoutuminen ei missään noissa tapahdu niin että ihminen jää tuleen makaamaan ja muut vaan hoitaa.
Masenn6s ja kusipäisyys on kaksi eri asiaa. Voivat toki löytyä samastakin päästä. Kusipää ei siedä sitä että halvaantunut ihminen autetaan pyörätuliin tms koska kusipääkin kävekee itse ja hän on sentään masentunut.
Minulla on kokemusta sekä syövästä että masennuksesta. En ole missään vaiheessa jäänyt tuleen makaamaan enkä ole tällaisia vertaissairaitakaan nähnyt. Syövässä ainakin "muut vaan hoitaa" itseasiassa se on todella tehokas hoitojuna joka puksuttaa päivästä toiseen ja ravataan muiden hoidettavana joskus päivittäin.
Olen sitä mieltä että omalla kohdallani molemmat sairaudet johtuvat siitä että olen vuosikymmenet sallinut itseni altistua sinunkaltaisillesi kusipäille, se on syönyt minua sisältä ja tuhonnut minut ensin henkisesti ja sitten fyysisesti. Nyt rajat on kiinni kusipäille. Omien rajojen tunnistaminen on mielestäni yksi tärkeimmistä mielenterveyden ylläpitävistä toimista. Meillä kaikilla on oikeus rajata kaikki meitä vahingoittavat ja epäarvostavat ihmiset pois läheisyydestämme.
Vierailija kirjoitti:
Masennus = laiskuus. Kuka jaksaa katella vetelää läjää, joka vaan makaa päivästä toiseen?
Minä olen masentunut. Makoilen just muhkean pehmeässä sängyssäni, juon kauralattea ja lueskelen kevyesti vauvapalstaa merenrantanäköala-asunnostani. Jatkan samaa huomenna. Sinä painelet huomenna töihin ja makselet kiltisti verorahoillasi minun toimeentulotuet ja sairauspvrahat. Ai että naurattaa kun ajattelen!
Innostit juuri minua päättämään että ensi viikolla kun tuet kilahtaa tililleni, ostankin lepotuolin merinäköalaparvekkeelleni jotta voi alkaa makoilla siellä! Kiitos inspiksestä! Voin sieltä laittaa pari biksukuvaa sullekin nähtäväksi instaan!
Välillä ulkoilen, teen taidetta, juon kuoharia. Ensi kerralla nostan maljan sinulle joka töissä pakertamalla makselet minun elämäni! Cin cin!
Saman oivalluksen olen tehnyt minkäkin! Masennukseni todellakin on aiheutunut kusipäisten ihmisten laskiämpärinä olosta. Olen voinut paljon paremmin pistettyäni rajat kusipäille. Kunpa muutkin oivaltaisivat pistää kusipäille luun kurkkuun. mikään muu kuin kusipäisyys, ei aiheuta niin paljon kustannuksia kansantaloudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Niinpä, ja vielä pahempaa kuin jotkut rypevät syövässään tai halvauksessaan! Jos vaan lähipiiri ymmärtäisi olla auttamatta heitä ja eivät mahdollistaisi sairastamista niin kyllä näistäkin toivuttaisiin nopeammin. Koska niin kauan kuin ei ole pakko parantua, sairas kyllä varmasti pitää kiinni kärsimyksistään.
Onko sinulla kokemusta syövästä tai halvauksesta? Ihan eri levelin juttuja kuin masennus. Tosin altistavat myös masennukselle.
Kuntoutuminen ei missään noissa tapahdu niin että ihminen jää tuleen makaamaan ja muut vaan hoitaa.
Masenn6s ja kusipäisyys on kaksi eri asiaa. Voivat toki löytyä samastakin päästä. Kusipää ei siedä sitä että halvaantunut ihminen autetaan pyörätuliin tms koska kusipääkin kävekee itse ja hän on sentään masentunut.
Mietin kommenttia kirjoittaessani, olisiko pitänyt selvemmin ilmaista, että kyse oli sarkasmista / edellisen kommentin parodioinnista. Vakavat mielenterveysongelmat ovat pahimmillaan yhtä invalidisoivia kuin vakavat fyysiset sairaudet, mutta kuitenkaan ihmiset eivät ymmärrä eroa lievän masennuksen ja vakavan tai psykoottisen masennuksen välillä. Pointtini oli, että jos näin ei saa sanoa syövästä tai halvauksesta (kuten ei tietenkään saa), ei pidä sanoa masennuksestakaan. Vähänkään vakavammalla masennuksella ei ole mitään tekemistä tahdon kanssa, aivot eivät vain tottele, vaikka tietää mitä pitäisi tehdä. Koskaan ei voi tietää, millaisia oireita sairauteen kuuluu, koska kaikki ei näy ulospäin ja monet masentuneet ovat hyviä peittelemään oireitaan. Olen itse selvinnyt vakavasta masennuksesta psykoottisin oirein (mm. kuvittelin olevani syyllinen kaikkeen maailman kärsimykseen ja välillä vain makasin harhoissani päivätolkulla keskellä päättymätöntä kauhuelokuvaa). Olen joka päivä ihmeissäni siitä, että olen edelleen hengissä, mutta näen edelleen painajaisia tuosta jaksosta. Ei paljon naurata lukea kommentteja, että masentunut vain rypee sairaudessaan, jos muut "mahdollistavat" sen eikä ole "pakko" parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain mieliala-lääkkeet ja näytin masennukselle ovea välittömästi. Ota itseäsi niskasta senverran kiinni että teet saman.
Nykyisillä markkinoilla olevilla masennuslääkkeillä ei tee mitään. Ovat käytännössä täysin tehottomia. Vain pienelle osalle lääkkeistä voi olla jotakin hyötyä. Mutta ilman kunnollista terapiaa ja avoimen dialogin mallin keskusteluapua, ja ongelmien ratkaisukeskeisestä mallista, masennuksesta ei toivuta. Nykypsykiatriassa ei taas avoimen dialogin malli ole edes laajassa ja yleisessä käytössä. Haitta/sivu ja vaikutukset ja vieroitusoireet ovat masennuslääkkeiden käytön seurauksena vielä pahemmat.
Kannabinoidesta, tai psilosybiineistä voisi olla enemmän hyötyä masennuspotilaille, mutta tutkimukset ovat vielä kesken, eikä niiden vaikuttavuudesta esim. pitkäkestoisen masennuksen hoidossa ole varmuutta, tai riittäviä todisteita, eikä niitä lääkkeitä ( psilosybiinipohjaisia) siis näin ollen ole edes markkinoilla.
Höpö höpö ! Sain mieliala-lääkkeet ja kannustan kokeilemaan. Minulle ja monelle tutulleni auttaneet ja elämä muuttunut täysin. Tietenkään ei jos taustalla skitsofrenia ym. Älä tule tänne pätemään pelkillä mutu-tuntemuksillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain mieliala-lääkkeet ja näytin masennukselle ovea välittömästi. Ota itseäsi niskasta senverran kiinni että teet saman.
Nykyisillä markkinoilla olevilla masennuslääkkeillä ei tee mitään. Ovat käytännössä täysin tehottomia. Vain pienelle osalle lääkkeistä voi olla jotakin hyötyä. Mutta ilman kunnollista terapiaa ja avoimen dialogin mallin keskusteluapua, ja ongelmien ratkaisukeskeisestä mallista, masennuksesta ei toivuta. Nykypsykiatriassa ei taas avoimen dialogin malli ole edes laajassa ja yleisessä käytössä. Haitta/sivu ja vaikutukset ja vieroitusoireet ovat masennuslääkkeiden käytön seurauksena vielä pahemmat.
Kannabinoidesta, tai psilosybiineistä voisi olla enemmän hyötyä masennuspotilaille, mutta tutkimukset ovat vielä kesken, eikä niiden vaikuttavuudesta esim. pitkäkestoisen masennuksen hoidossa ole varmuutta, tai riittäviä todisteita, eikä niitä lääkkeitä ( psilosybiinipohjaisia) siis näin ollen ole edes markkinoilla.
Höpö höpö ! Sain mieliala-lääkkeet ja kannustan kokeilemaan. Minulle ja monelle tutulleni auttaneet ja elämä muuttunut täysin. Tietenkään ei jos taustalla skitsofrenia ym. Älä tule tänne pätemään pelkillä mutu-tuntemuksillasi.
Taitaa olla joku yli-innokas lähäri-opiskelija oppikirjasta luettuna. Paskalla palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Samoin ne kääntävät selän ja "neuvovat"lähtiessään noin kaikille muillekin pitkäaikaissairaille,työttömille ja köyhille. Mutta joo, etenkin mt-ongelmaisille viimeistään. Erakoksi pakko alkaa, joidenkin kuspäiden karsiminen kyllä auttaakin oloon, mutta totaaliyksinkin on toki raskasta.
Perustakaa masentuneet oma ryhmä. Te ymmärrätte toisianne ja saatte toisiltanne ehkä vertaistukea. Kukaan ei voi toisen puolesta elää. Kipinä masennuksesta toipumiseen pitää lähteä omasta itsestä ja voi viedä aikaa. Toiset voivat olla masentuneita koko ikänsä valitettavasti. Toiset eivät pysty auttamaan, eikä myöskään itse itseään. On paljon fyysisiäkin sairauksia joista ei vaan parane. Tiedän ettei lohduta, mutta ikävä kyllä näin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus = laiskuus. Kuka jaksaa katella vetelää läjää, joka vaan makaa päivästä toiseen?
Minä olen masentunut. Makoilen just muhkean pehmeässä sängyssäni, juon kauralattea ja lueskelen kevyesti vauvapalstaa merenrantanäköala-asunnostani. Jatkan samaa huomenna. Sinä painelet huomenna töihin ja makselet kiltisti verorahoillasi minun toimeentulotuet ja sairauspvrahat. Ai että naurattaa kun ajattelen!
Innostit juuri minua päättämään että ensi viikolla kun tuet kilahtaa tililleni, ostankin lepotuolin merinäköalaparvekkeelleni jotta voi alkaa makoilla siellä! Kiitos inspiksestä! Voin sieltä laittaa pari biksukuvaa sullekin nähtäväksi instaan!
Välillä ulkoilen, teen taidetta, juon kuoharia. Ensi kerralla nostan maljan sinulle joka töissä pakertamalla makselet minun elämäni! Cin cin!
Raja se tulee sinullekin vastaan. Ja tukien loppuminen. Sitten oletkin ilmaiseksi tiskaamassa jossakin laitoksessa kuntoutettavana työelämää varten. Cin cin !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa mitä ajattelen että masentuneella on ympärillä ihmisiä jotka eivät ymmärrä ovat ne jotka mahdollistavat masennuksessa rypemisen. Puoliso joka hoitaa ja tekee kaiken toisen puolesta, ei myöskään mielestäni auta toista. Olen rehellisesti sitä mieltä että jos "pakkoa" tai painetta masennuksesta paranemiseen ei ole, masennus pitkittyy.
Niinpä, ja vielä pahempaa kuin jotkut rypevät syövässään tai halvauksessaan! Jos vaan lähipiiri ymmärtäisi olla auttamatta heitä ja eivät mahdollistaisi sairastamista niin kyllä näistäkin toivuttaisiin nopeammin. Koska niin kauan kuin ei ole pakko parantua, sairas kyllä varmasti pitää kiinni kärsimyksistään.
Onko sinulla kokemusta syövästä tai halvauksesta? Ihan eri levelin juttuja kuin masennus. Tosin altistavat myös masennukselle.
Kuntoutuminen ei missään noissa tapahdu niin että ihminen jää tuleen makaamaan ja muut vaan hoitaa.
Masenn6s ja kusipäisyys on kaksi eri asiaa. Voivat toki löytyä samastakin päästä. Kusipää ei siedä sitä että halvaantunut ihminen autetaan pyörätuliin tms koska kusipääkin kävekee itse ja hän on sentään masentunut.
Minulla on kokemusta sekä syövästä että masennuksesta. En ole missään vaiheessa jäänyt tuleen makaamaan enkä ole tällaisia vertaissairaitakaan nähnyt. Syövässä ainakin "muut vaan hoitaa" itseasiassa se on todella tehokas hoitojuna joka puksuttaa päivästä toiseen ja ravataan muiden hoidettavana joskus päivittäin.
Olen sitä mieltä että omalla kohdallani molemmat sairaudet johtuvat siitä että olen vuosikymmenet sallinut itseni altistua sinunkaltaisillesi kusipäille, se on syönyt minua sisältä ja tuhonnut minut ensin henkisesti ja sitten fyysisesti. Nyt rajat on kiinni kusipäille. Omien rajojen tunnistaminen on mielestäni yksi tärkeimmistä mielenterveyden ylläpitävistä toimista. Meillä kaikilla on oikeus rajata kaikki meitä vahingoittavat ja epäarvostavat ihmiset pois läheisyydestämme.
Höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.
Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.
No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan.
Koettu on, niin masennus kuin lääkitys kaikkine sivuvaikutuksineen. Nyt niitä samoja troppeja tarjoaa lääkäri kuin lääkäri kivunhallintaan. En huoli. Jos masennus vielä joskus elämääni tulee, sitten kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus = laiskuus. Kuka jaksaa katella vetelää läjää, joka vaan makaa päivästä toiseen?
Minä olen masentunut. Makoilen just muhkean pehmeässä sängyssäni, juon kauralattea ja lueskelen kevyesti vauvapalstaa merenrantanäköala-asunnostani. Jatkan samaa huomenna. Sinä painelet huomenna töihin ja makselet kiltisti verorahoillasi minun toimeentulotuet ja sairauspvrahat. Ai että naurattaa kun ajattelen!
Innostit juuri minua päättämään että ensi viikolla kun tuet kilahtaa tililleni, ostankin lepotuolin merinäköalaparvekkeelleni jotta voi alkaa makoilla siellä! Kiitos inspiksestä! Voin sieltä laittaa pari biksukuvaa sullekin nähtäväksi instaan!
Välillä ulkoilen, teen taidetta, juon kuoharia. Ensi kerralla nostan maljan sinulle joka töissä pakertamalla makselet minun elämäni! Cin cin!
Raja se tulee sinullekin vastaan. Ja tukien loppuminen. Sitten oletkin ilmaiseksi tiskaamassa jossakin laitoksessa kuntoutettavana työelämää varten. Cin cin !
En ole, tulen perimään paljon metsää ja mantuja :D töitä en ole oikeastaan ikinä tehnyt, mitä nyt hieman taiteillut. Sama jatkukoon, pus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Mitä sille pitää tehdä? Olen nähnyt ihmisiä, jotka maksavat ja ne pitää nostaa ylös istumaan ja viedä vessaan. Masentuneen toimintakyky voi lamaantua täysin. Ja lamaantuu vähintään jossain määrin.
Ei auta että sanot mene lenkille, koska se ei pääse sinne.
Kyl se joillekin toimii, joillekin ei. Väitän, että paljon on niitä, jotka nousis sieltä sängystä jos olis ihan pakko sen sijaan, että hyssytellään ja annetaan jäädä sinne. Kyllä, tiedän mitä se on, olen itsekin ollut masentunut, ihan diagnosoidusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin ne kääntävät selän ja "neuvovat"lähtiessään noin kaikille muillekin pitkäaikaissairaille,työttömille ja köyhille. Mutta joo, etenkin mt-ongelmaisille viimeistään. Erakoksi pakko alkaa, joidenkin kuspäiden karsiminen kyllä auttaakin oloon, mutta totaaliyksinkin on toki raskasta.
Perustakaa masentuneet oma ryhmä. Te ymmärrätte toisianne ja saatte toisiltanne ehkä vertaistukea. Kukaan ei voi toisen puolesta elää. Kipinä masennuksesta toipumiseen pitää lähteä omasta itsestä ja voi viedä aikaa. Toiset voivat olla masentuneita koko ikänsä valitettavasti. Toiset eivät pysty auttamaan, eikä myöskään itse itseään. On paljon fyysisiäkin sairauksia joista ei vaan parane. Tiedän ettei lohduta, mutta ikävä kyllä näin se vain menee.
Niitä ryhmiä on paljon.
Miksi asia kiinnostaa itseäsi? Pelkäätkö masennusta?
Hummustypy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitkäaikainen masennus voi olla myös merkki persoonallisuushäiriöstä tai vakavammasta psyyken ongelmasta kuin vain puhtaasta masennuksesta: ajattelu on pysyvämmin jäykkää eikä ulospääsyä löydy hyvästä hoidosta huolimatta. Masennusta "tarvitaan" johonkin: sillä voi (tiedostamattomasti tai tiedostaen) vältellä vastuun ottamista.
Tässä oli kyllä ketjun idioottimaisin kommentti. Masennukset ja ahdistukset ovat tyypillisiä juuri vastuullisuuteen ja tunnollisuuteen pyrkivillä ihmisillä ja jopa oirekuvaan kuuluu suhteeton syyllisyyden tunne eri asioista.
Suurella itsevarmuudella kyllä kommentoivat ihmiset asioita joista eivät näemmä ymmärrä mitään.
Minusta masennuksen voi kyllä käsittää niin, että on pakko tarkastella omaa elämäänsä ja voimavarojaan uudelleen.
Kirjoitin hoitoresistentistä masennuksesta. Olen psykiatrian alalla töissä, ja osalla masentuneista on todennäköisesti väärä diagnoosi, tai lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö, jota ei ole diagnosoitu. Joka tapauksessa, kamala sairaus niille, joilla on kokemus, ettei siihen sairauten eikä omaan suhtautumiseen sairautta kohtaan voi vaikuttaa. Siitä huolimatta-parantuuko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain mieliala-lääkkeet ja näytin masennukselle ovea välittömästi. Ota itseäsi niskasta senverran kiinni että teet saman.
Nykyisillä markkinoilla olevilla masennuslääkkeillä ei tee mitään. Ovat käytännössä täysin tehottomia. Vain pienelle osalle lääkkeistä voi olla jotakin hyötyä. Mutta ilman kunnollista terapiaa ja avoimen dialogin mallin keskusteluapua, ja ongelmien ratkaisukeskeisestä mallista, masennuksesta ei toivuta. Nykypsykiatriassa ei taas avoimen dialogin malli ole edes laajassa ja yleisessä käytössä. Haitta/sivu ja vaikutukset ja vieroitusoireet ovat masennuslääkkeiden käytön seurauksena vielä pahemmat.
Kannabinoidesta, tai psilosybiineistä voisi olla enemmän hyötyä masennuspotilaille, mutta tutkimukset ovat vielä kesken, eikä niiden vaikuttavuudesta esim. pitkäkestoisen masennuksen hoidossa ole varmuutta, tai riittäviä todisteita, eikä niitä lääkkeitä ( psilosybiinipohjaisia) siis näin ollen ole edes markkinoilla.
Höpö höpö ! Sain mieliala-lääkkeet ja kannustan kokeilemaan. Minulle ja monelle tutulleni auttaneet ja elämä muuttunut täysin. Tietenkään ei jos taustalla skitsofrenia ym. Älä tule tänne pätemään pelkillä mutu-tuntemuksillasi.
Oletko yhtään lukenut masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista? Ja kuinka vaikeaa niistä on vierottautua? Ja jos todella olet oikeasti käyttämässä niitä, niin aiotko käyttää niitä koko loppuelämäsi ajan?
Tuo on ärsyttävä. "ota itseäsi niskasta kiinni" ja "ajattele positiivisesti". Juu, masennus ei ole helppoa.
Sitten ainakin tietää ketkä on oikeasti tukena ja ketkä ei. Jotkut voi kokea tämän olevan raskasta seuraa.
Totta ettei kenenkään sanat maagisesti paranna masennusta. Siksi siihen tarvitsee apua.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisillä markkinoilla olevilla masennuslääkkeillä ei tee mitään. Ovat käytännössä täysin tehottomia. Vain pienelle osalle lääkkeistä voi olla jotakin hyötyä. Mutta ilman kunnollista terapiaa ja avoimen dialogin mallin keskusteluapua, ja ongelmien ratkaisukeskeisestä mallista, masennuksesta ei toivuta. Nykypsykiatriassa ei taas avoimen dialogin malli ole edes laajassa ja yleisessä käytössä. Haitta/sivu ja vaikutukset ja vieroitusoireet ovat masennuslääkkeiden käytön seurauksena vielä pahemmat.
Kannabinoidesta, tai psilosybiineistä voisi olla enemmän hyötyä masennuspotilaille, mutta tutkimukset ovat vielä kesken, eikä niiden vaikuttavuudesta esim. pitkäkestoisen masennuksen hoidossa ole varmuutta, tai riittäviä todisteita, eikä niitä lääkkeitä ( psilosybiinipohjaisia) siis näin ollen ole edes markkinoilla.