Lue keskustelun säännöt.
Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"
Tunnetteko näitä tyyppejä? Avaudut esim omaan elämää liittyvästä asiasta/pulmasta, vaikka ihan vaan mietinnän tasolla tai vain kerrot kuulumisia. Tai kerrot mitä jollekkin tutullesi on käynyt, jotain kamalaa vaikka. Niin tämä tuttusi alkaa heti "ratkomaan" asiaa ja neuvomaan mitä pitäisi/olisi pitänyt tehdä tai toimia oikein. Sen sijaan että vain kuuntelisi sinua..
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Joo ärsyttää nämä avautujat, jotka eivät voi kuunnella neuvoja.
Kyllä, yleensä ovat sellaisia negatiivisuuden kehässä pyörijiä, jotka toistavat samaa asiaa ja odottavat joka kerta eri tulosta. Vievät voimat kaikilta muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt opetella olemaan neuvomatta. Se vain tuntuu tosi häijylle antaa toisen olla jopa itsetuhoinen ja olla sanomatta mitään. Sitten kun käy juuri niin kuin mistä olisit varoittanut, toisen tuskiin pitää olla vain 'ajatella, oho'. Voimia.
Usein ne neuvot ovat aika hyödyttömiä ja ilkeitäkin.
Voin nostaa käteni pystyyn. Olen/olin valitettavasti tällainen "neuvoja". Kuten joku tuolla edellä mainitsi minäkin nuorempana kuvittelin ihmisten hakevan ongelmaansa ratkaisua, eikä pelkkää kuuntelua tai ymmärrystä. Tätä nykyä yritän muistaa, että kaveri voi yrittää hakea minulta vain ymmärrystä tai haluaa tulla kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan.
Kyllä he varmaan haluavatkin saada ongelmansa ratkaistua, mutta jos se olisi helppoa niin he olisivat todennäköisesti ratkaisseet ne jo.
No mä tarjouduin 3 vuotta sitten auttamaan kaveriani hänen erään ongelmansa ratkaisussa. Ongelman ratkeaminen olisi kuitenkin edellyttänyt häneltä itseltäänkin jonkin verran vaivannäköä ja ratkennut lopullisesti noin puolen vuoden päästä (siihen asti hänen tilanteensa olisi kuitenkin mun avullani helpottunut), mutta hän olisi halunnut ongelman ratkeavan heti ilman vaivannäköä ja ilman odottelua. Nyt hänellä on edelleen sama ongelma, suuremmaksi paisuneena vain, ja nyt hän usein avautuu ja sanoo "olisipa joku, joka...." ja toivoo juuri sitä ratkaisua, jota 3 vuotta sitten ehdotin. Mutta nykyisin mä vain kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih… tunnen tyypin. Ensin käsittämättömän huonoa kuuntelua ja sitten täräytetään innoissaan joku luokattoman kädetön ”ratkaisu”. Aina joku yliyksinkertainen, väkinäinen peukalosääntö joka asiaan. Ja jos tätä varsin epäkäytännöllistä neuvoa ei noudateta, sitten otetaan itseensä ja kiskotaan pussillinen palkokasveja sieraimiin. Puhun eksästäni. Tiedän myös, miksi hän teki tällä tavalla: jonkin ongelman ajattelu sai hänet panikoimaan ja katastrofiajattelemaan ja se ongelma piti saada pois pöydältä ja maton alle ihan millä tahansa konstilla. Tällaiselle ihmiselle ei pitkällä aikavälillä edes huvita kertoa kuulumisia, kun taas on luvassa sitä epäasiantuntevaa ”ratkaisukeskeisyyttä”. Lopulta arki ja elämä täyttyi näistä ”ratkaisuista” - ero oli valtava helpotus!
Olen varmaan itse tällainen "neuvoja." Olen tajunnut sen vasta viime aikoina. Ehkä se on jonkinlainen insinöörimäinen ajattelutapa. Olen omassa elämässäni työ- ja yksityisasioissa enemmän ongelmien ratkoja kuin "valittaja." Mutta pidän itseäni kyllä empaattisena. Välillä on todellakin sallittua ja jopa pakollista valittaa, siis päästä purkamaan tuntoja eikä kaikkeen pidä löytyä ratkaisua. Jos kaveri vaikka selostaa erostaan, niin tokikaan en ala ehdottelemana uusia miehiä ja deittejä.
Mutta sitten on eräs sukulainen, jolla on hyvin työllistävällä alalla tutkinto ja löytäisi helposti uusia töitä. Silti jaksaa aina valittaa hirveästä työstään. Kun ehdotan, että oletko katsellut uusia töitä, niin selkeästi harmistuu tästä vinkistä, kun tarkoituksena on vain päästä viikosta ja vuodesta toiseen valittamaan samasta asiasta, ilman että tekisi asialle mitään muutosta. Ehkä toiset meistä vain on enemmän valittamiseen sortuvia ja toiset ongelman ratkojia ja näiden kommunikaatio ei välttämättä aina silloin toimi saumattomasti yhteen, kun keskustelussa on lähtökohtaisesti eri motiivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä.. Välit pitkäaikaiseen ystävään ovat alkaneet viiletä, kun olen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen. En voi kertoa suunnilleen mitään elämästäni ilman, että hän alkaa neuvoa tai käskyttämään mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaiken huippu oli kun perheenjäseneni kuoli, ja hän alkoi heti neuvoa miten surra. Ei ole aina ollut tällainen, en tiedä miksi on vuosien varrella muuttunut besserwisseriksi.
Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.
Hups, tuli neuvo, sori.
Todennäköisin seuraus olisi, että kaveri suuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Rasittavimpia ovat avautujat, jotka tahtovat vain valittaa ja kieriä ongelmissaan ilman että siihen saa antaa mitään näkökulmaa tai yrittää ratkaista asiaa jotenkin.
Tällä hetkellä tyypillinen esimerkki tästä on tuo köyhyysketju, jossa "halutaan vaan avautua."
Luultavasti suurin osa on avautunut jo aivan tarpeeksi muuallakin ja olisi jo tarpeen tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kuunnella samoja höpinöitä montaa kertaa. Annan neuvon ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi myöskään selostaa ongelmiaan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan itse tällainen "neuvoja." Olen tajunnut sen vasta viime aikoina. Ehkä se on jonkinlainen insinöörimäinen ajattelutapa. Olen omassa elämässäni työ- ja yksityisasioissa enemmän ongelmien ratkoja kuin "valittaja." Mutta pidän itseäni kyllä empaattisena. Välillä on todellakin sallittua ja jopa pakollista valittaa, siis päästä purkamaan tuntoja eikä kaikkeen pidä löytyä ratkaisua. Jos kaveri vaikka selostaa erostaan, niin tokikaan en ala ehdottelemana uusia miehiä ja deittejä.
Mutta sitten on eräs sukulainen, jolla on hyvin työllistävällä alalla tutkinto ja löytäisi helposti uusia töitä. Silti jaksaa aina valittaa hirveästä työstään. Kun ehdotan, että oletko katsellut uusia töitä, niin selkeästi harmistuu tästä vinkistä, kun tarkoituksena on vain päästä viikosta ja vuodesta toiseen valittamaan samasta asiasta, ilman että tekisi asialle mitään muutosta. Ehkä toiset meistä vain on enemmän valittamiseen sortuvia ja toiset ongelman ratkojia ja näiden kommunikaatio ei välttämättä aina silloin toimi saumattomasti yhteen, kun keskustelussa on lähtökohtaisesti eri motiivit.
No ehkä hänellä on jokin syy, miksi ei halua hakea uusia töitä, mutta ei vain jostain syystä halua sinulle syitään kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa neuvominen ainoastaan silloin kun tiedän itsekin ratkaisun, mutta en ole kykenevä tekemään sitä.
Esim. painon pudottaminen ja joku sanoo "syö vähemmän ja liiku enemmän". Niin totta, mutta silti vaikeaa.
Muussa tapauksessa otan mielelläni neuvoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä.. Välit pitkäaikaiseen ystävään ovat alkaneet viiletä, kun olen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen. En voi kertoa suunnilleen mitään elämästäni ilman, että hän alkaa neuvoa tai käskyttämään mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaiken huippu oli kun perheenjäseneni kuoli, ja hän alkoi heti neuvoa miten surra. Ei ole aina ollut tällainen, en tiedä miksi on vuosien varrella muuttunut besserwisseriksi.
Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.
Hups, tuli neuvo, sori.
Todennäköisin seuraus olisi, että kaveri suuttuisi.
Jos näin kävisikin, mikä ei ole edes varmaa, haittaisiko se, kun välit on muutenkin katkeamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa neuvominen ainoastaan silloin kun tiedän itsekin ratkaisun, mutta en ole kykenevä tekemään sitä.
Esim. painon pudottaminen ja joku sanoo "syö vähemmän ja liiku enemmän". Niin totta, mutta silti vaikeaa.
Muussa tapauksessa otan mielelläni neuvoja vastaan.
Sama pätee työttömyyteen ja työnhakuun. Kyllä minä tiesin ollessani työttömänä mitä minun pitäisi tehdä. Siitä huolimatta muiden neuvot ärsyttivät. Sitä vain jankutti kuinka töitä ei ole.
Lopulta rupesin oikeasti etsimään töitä ja niitä löytyi yllättävän helposti. Minulla ei ollut edes niitä kuuluisia "suhteita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan itse tällainen "neuvoja." Olen tajunnut sen vasta viime aikoina. Ehkä se on jonkinlainen insinöörimäinen ajattelutapa. Olen omassa elämässäni työ- ja yksityisasioissa enemmän ongelmien ratkoja kuin "valittaja." Mutta pidän itseäni kyllä empaattisena. Välillä on todellakin sallittua ja jopa pakollista valittaa, siis päästä purkamaan tuntoja eikä kaikkeen pidä löytyä ratkaisua. Jos kaveri vaikka selostaa erostaan, niin tokikaan en ala ehdottelemana uusia miehiä ja deittejä.
Mutta sitten on eräs sukulainen, jolla on hyvin työllistävällä alalla tutkinto ja löytäisi helposti uusia töitä. Silti jaksaa aina valittaa hirveästä työstään. Kun ehdotan, että oletko katsellut uusia töitä, niin selkeästi harmistuu tästä vinkistä, kun tarkoituksena on vain päästä viikosta ja vuodesta toiseen valittamaan samasta asiasta, ilman että tekisi asialle mitään muutosta. Ehkä toiset meistä vain on enemmän valittamiseen sortuvia ja toiset ongelman ratkojia ja näiden kommunikaatio ei välttämättä aina silloin toimi saumattomasti yhteen, kun keskustelussa on lähtökohtaisesti eri motiivit.
No ehkä hänellä on jokin syy, miksi ei halua hakea uusia töitä, mutta ei vain jostain syystä halua sinulle syitään kertoa.
Mutta jaksaa kuitenkin valittaa asiasta? Hah. Näitä keskusteluita kävimme silloin, kun olimme läheisempiä. Tokikaan en ketään puolituttua lähtisi neuvomaan. Mutta itselläni on ainakin läheisinä sellaisia, joiden mielipiteitä myös arvostan ja kuuntelen myös heidän neuvojaan. En koe, että kukaan voi olla ikuisesti likaämpäri, johon vain ladotaan kaikki valitus, mutta mitään mielipiteitä tai neuvoja ei saisi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä.. Välit pitkäaikaiseen ystävään ovat alkaneet viiletä, kun olen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen. En voi kertoa suunnilleen mitään elämästäni ilman, että hän alkaa neuvoa tai käskyttämään mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaiken huippu oli kun perheenjäseneni kuoli, ja hän alkoi heti neuvoa miten surra. Ei ole aina ollut tällainen, en tiedä miksi on vuosien varrella muuttunut besserwisseriksi.
Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.
Hups, tuli neuvo, sori.
Heh! Olen sanonut hänelle asiasta, mutta hän loukkaantuu. Hyväähän hän vain tarkoitti. Juuri tästä syystä välit ovat viilenneet, joko hän ärsyttää minua neuvoillaan tai minä loukkaan häntä, kun en ota neuvoja vastaan.
Vielä rasittavampaa on, kun et edes halua avautua huolistasi jollekin ihmiselle, mutta hän pommittaa jatkuvilla kysymyksillä. Kun sitten erehdyt kertomaan ongelmistasi parilla lauseella, alkaa aivan hirveä neuvominen.
Nykyään jos hän kysyy jotain elämästäni, vastaan kyllä ystävällisesti viestiin, mutta ohitan täysin kysymyksen.
Kiistä neuvot. Niin eräs hyvä ystäväni on tehnyt jo kymmeniä vuosia. Takuuvarma tapa pysyä ikuisesti ongelmissaan kiinni. Eipähän tarvitse muuttua.
Normaali ihmisellä herää halu auttaa, kun kuulee toisen olevan onneton. Siksi hän neuvoo, ei veemäisyyttään tai ylimielisyyttään.
Saatko jotain erityistä mielihyvää kun valitat ja valitat, ja joku kuuntelee ja kuuntelee ja on osaaottavainen? Se on itsekästä, jos mikä.
On todella manipulatiivista määritellä toisen reaktioita etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä.. Välit pitkäaikaiseen ystävään ovat alkaneet viiletä, kun olen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen. En voi kertoa suunnilleen mitään elämästäni ilman, että hän alkaa neuvoa tai käskyttämään mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaiken huippu oli kun perheenjäseneni kuoli, ja hän alkoi heti neuvoa miten surra. Ei ole aina ollut tällainen, en tiedä miksi on vuosien varrella muuttunut besserwisseriksi.
Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.
Hups, tuli neuvo, sori.
Todennäköisin seuraus olisi, että kaveri suuttuisi.
Minä olen alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta en kirjoittanut tuota vastausta kysyjälle. Mutta näinhän siinä käy, kaveri suuttuu, kun hänelle sanoo asiasta.
Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.
Hups, tuli neuvo, sori.