Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?
Kommentit (1151)
Terveet vanhemmat, ystäviä, sukulaisia, iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin päästä Visulahteen, mutta en päässyt kuin siihen parkkipaikalle nelos(?)tien varteen, missä on Visulahtea mainostava dinosaurus, kun ajettiin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin joululahjaksi stigan, sain vanhanmallisen rattikelkan. Halusin joululahjaksi autoradan, sain junaradan. Isä osti toivottujen asioiden sijaan niitä asioita joita oli itse lapsena turhaan halunnut ja sitten oli vihainen kun olinkin pettynyt niihin.
Omat lapset taisi haluta myös autorataa, mutta sitä he eivät koskaan saaneet. Se vaatii niin paljon tilaa eikä meille se olisi sopinut järkevästi minnekään. Toivottavasti lapsilla ei tuosta tullut traumoja, muuten kyllä yritettiin ottaa toiveet huomioon.
Just. Ei autoradan tarkoitus edes ole olla koko ajan koottuna ja ajovalmiina.
Se voidaan koota vaikka keskelle olohuoneen lattiaa, ajaa aikansa ja pakata sitten laatikkoonsa.
Sellainen sängyn ylle laitettava katosta roikkuva "prinsessaverho". Olin niin kateellinen muutamalle päiväkoti- ja eskarikaverille joilla oli tämmöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut voimistelutunneille. En päässyt, kun lähin harrastusseura oli yli 60 km päässä.
Sellaisen ruotsalaisen nukkekodin, jota myydään edelleen, nimeä en muista.
Se oli siis yhdeltä sivulta avoin, ja siihen sai ostaa saman sarjan huonekaluja ym.
Minä sain isin tekemän samoilla maaleilla maalatun jutun, kuin oma talomme. Ei ollut sivua auki, vaan katto piti ottaa päältä, ja sinne sitten kalustusta....
Prinsessasänky onnistui paremmin: isi teki laatikon, ja siihen ristissä olevat jalat. Laatikon päädystä pystyyn
rima, ja rimasta vaakasuorassa toinen riman pätkä.
Sisko ompeli silkin näköisestä kankaasta laatikon ympärille kuminauhalla paikalleen kevyesti kiristettävän ympäryskankaan, sekä rimasta tehtyyn katokseen kangaskatoksen. Tämä kelpasi hyvin, ja sillä leikittiin ahkerasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen ruotsalaisen nukkekodin, jota myydään edelleen, nimeä en muista.
Se oli siis yhdeltä sivulta avoin, ja siihen sai ostaa saman sarjan huonekaluja ym.
Minä sain isin tekemän samoilla maaleilla maalatun jutun, kuin oma talomme. Ei ollut sivua auki, vaan katto piti ottaa päältä, ja sinne sitten kalustusta....
Prinsessasänky onnistui paremmin: isi teki laatikon, ja siihen ristissä olevat jalat. Laatikon päädystä pystyyn
rima, ja rimasta vaakasuorassa toinen riman pätkä.
Sisko ompeli silkin näköisestä kankaasta laatikon ympärille kuminauhalla paikalleen kevyesti kiristettävän ympäryskankaan, sekä rimasta tehtyyn katokseen kangaskatoksen. Tämä kelpasi hyvin, ja sillä leikittiin ahkerasti.
Olisko tällanen ruotsalainen nukkekaappi kuin Lundby? Niitä saa ostaa vieläkin ja myös huonekaluja ym.
https://mickiofsweden.com/sv/leksaker/dockhus-dockhustillbehor/dockskap…
Rakkautta ja sitä toivon edelleen yli kolmekymppisenä. Vanhemmat jättivät niin hirveitä arpia, joita paikkailen vieläkin. Isoveli kiusasi ja kidutti minua lapsena, joten siitäkin kokemuksesta jäi traumat. Koko perhe on nähnyt minut haittana ja rahaa vievänä asiana, vaikka joutuivat kustantamaan pakolliset elämiseen liittyvät menot. Äiti työnsi pois ja keskusteluistakaan ei koskaan tullut mitään, kun emme ole koskaan ymmärtäneet toisiamme ja kaikki päättynyt siihen kuinka äiti syyttää minua. Jos olin grammankaan laihempi tai sentin pidempi kuin äitini, niin äiti suuttui valtavasti ja osoitti mieltään narsistisesti "lihot kohta pian" tai väkisin yritti väittää, että hän on sentin pidempi vaikkei ole. Kaikki on aina minun ja muiden vika, mutta itsessään ei näe mitään vikoja. Tämän kaiken takia olen ihmisraunio, josta pieni osa elättelee toiveita oikeasta rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laavalampun. Ne oli muotia silloin, kun olin muksu. Äidin mielestä olivat turhakkeita.
Olisin halunnut saada kokea, millaista on olla rakastettu ja toivottu lapsi, joka saa elää turvallista elämää turvallisten vanhempien kanssa. Olisin halunnut saada elää ilman pelkoa ja ahdistusta, ilman näännyttävää työmäärää ja alituista henkistä väkivaltaa.
Olisin halunnut saada normaalin itsetunnon, oppia rakastamaan myös itseäni. Olisin halunnut saada kokea, että olen tärkeä, että kelpaan ja että olen rakas vanhemmilleni ja vanhemmille sisaruksilleni. Olisin halunnut saada mummon ja papan, ja olisin halunnut saada elää ilman toisen vanhemman karmeaa avopuolisoa, jonka ainoa tavoite oli tehdä elämästäni helvettiä. Olisin halunnut saada lapsuuden ilman niitä inhottavia koulukiusaajia, jotka toivottavasti ovat saaneet ansionsa mukaan.
Olisin halunnut saada lapsuuden ilman sitä kaikkea paskaa ja pahuutta, jota jouduin kokemaan ja näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoisia remmikenkiä, joissa oli blingblingiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin hevosen. En saanut!
Minä olisin saanut hevosen kyllä, mutta valitettavasti ei löytynyt riittävän läheltä tallipaikkaa niin että olisin pystynyt kulkemaan sinne itsenäisesti. Täytyi sitten tyytyä ratsastustunteihin.
Jotenkin tuo sana tyytyä kalskahtaa ikävästi. Tekisi mieli sanoa, että voi että, kun sinulla oli kurjaa.
No niinpä oli, kun en koskaan osannut olla kaiken muiden täälllä kaipaamien tavaroiden ja krääsän perään, eläimet olivat paljon mukavampia.
Ratsastus on aina ollut kallis harrastus. Yhden ratsastustunnin hinnalla sai vähintään yhden Barbien ellei useammankin ja tuskinpa sinä pääsit ratsastamaan vin yhden kerran. Sinulla taisi olla kaikkea muuta paitsi hevonen, joten eihän sitä krääsää kaipaa, kun sitä jo on.
Miten vaikea on ymmärtää että koska en koskaan ollut erityisemmin tavaran tai krääsän perään niin en myös mitään erityisemmin pyytänyt eikä sitä siksi paljon ollutkaan. Ulkona ja eläinten (undulaatit ja koirat) kanssa oli aina paljon mukavampaa touhuta ja paljon voi puuhata ilman muovilelujakin, mm. kirjoja oli paljon kun osasi jo lukea.
Vaikka mitä.
Mm. Kitty surprise kissapehmon, sellaisen jonka mahan saa auki ja sillä on pentuja. Olin kuulemma liian vanha pehmoleluille(olin 9v).
Ostin sitten aikuisena itselleni sellaisen toys r usista kun niitä tuli vähän aikaa takaisin markkinoille :'D.
Oman hevosen. Pikkuveljen(pikkusiskon sain ja hän on kyllä hyvin rakas). Hamsterin. Ison barbitalon yms listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Little Monkey lost -apinalelun olisin ysärin lapsena tahtonut, mutta jäipä saamatta ;(
Olisin halunnut leikkipyssyn. Ei kuulemma ollu tytölle sopivaa. Isä osti veljelle sellasen ku oli lännenelokuvissa. En saanu lainata. Äitee veti hepulit siitäkin, evakko kun oli ja vihasi aseita.
Hyväksyntää.
Halusin myös joskus undulaatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen ruotsalaisen nukkekodin, jota myydään edelleen, nimeä en muista.
Se oli siis yhdeltä sivulta avoin, ja siihen sai ostaa saman sarjan huonekaluja ym.
Minä sain isin tekemän samoilla maaleilla maalatun jutun, kuin oma talomme. Ei ollut sivua auki, vaan katto piti ottaa päältä, ja sinne sitten kalustusta....
Prinsessasänky onnistui paremmin: isi teki laatikon, ja siihen ristissä olevat jalat. Laatikon päädystä pystyyn
rima, ja rimasta vaakasuorassa toinen riman pätkä.
Sisko ompeli silkin näköisestä kankaasta laatikon ympärille kuminauhalla paikalleen kevyesti kiristettävän ympäryskankaan, sekä rimasta tehtyyn katokseen kangaskatoksen. Tämä kelpasi hyvin, ja sillä leikittiin ahkerasti.
Olisko tällanen ruotsalainen nukkekaappi kuin Lundby? Niitä saa ostaa vieläkin ja myös huonekaluja ym.
https://mickiofsweden.com/sv/leksaker/dockhus-dockhustillbehor/dockskap…
>Oli kyllä juurikin tuo Lundby.
Meillä kotona oli sentään kuitenkin turvallista, ruokaa ja vaatetta oli kaikille, 1960-luvulla. (Ei ollut sosiaaliturvaa).
Alue: Aihe vapaa
Omat lapset taisi haluta myös autorataa, mutta sitä he eivät koskaan saaneet. Se vaatii niin paljon tilaa eikä meille se olisi sopinut järkevästi minnekään. Toivottavasti lapsilla ei tuosta tullut traumoja, muuten kyllä yritettiin ottaa toiveet huomioon.