Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Apinan olisin halunnut. Olisin pukenut sen kivasti ja kävellyt käsi kädessä kaupungilla sen kanssa. Sika jäi myös saamatta. Asuimme siis kerrostalossa keskellä kaupunkia. Ikää oli alle viisi.
Minä olisin alle kouluikäisenä halunnut simpanssin poikasen leikkikaveriksi ja lemmikkieläimeksi. Jossain vaiheessa sentään tajusin että simpanssia ei voi oikein pitää lemmikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista että pienenä jäi saamatta mitään, mutta halusin 15-vuotiaana punaisen pikkumopon. Isä sanoi että kaahaan kuitenkin itseni hengiltä sillä kun en osaa mitään, joten ei ostanut. Pari vuotta myöhemmin osti veljelleni tuon mutta mustana. Isäni on kuollut vuosia sitten, mutta hän oli sellainen tyypillinen insinööri ja sovinisti että "miehet osaa kaiken mutta naiset ei mitään muuta kuin keittiö- ja siivoushommat jos sitäkään". Tuo ajatusmaailmansa sekä muu minua syrjivä kohtelu jäi nuorena kaivamaan mieltäni niin paljon että luin itseni lopulta paremmaksi kuin isä eli dippainsinööriksi :D Loukkaantui siitä niin pahasti ettei puhunut minulle vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apinan olisin halunnut. Olisin pukenut sen kivasti ja kävellyt käsi kädessä kaupungilla sen kanssa. Sika jäi myös saamatta. Asuimme siis kerrostalossa keskellä kaupunkia. Ikää oli alle viisi.
Minä olisin alle kouluikäisenä halunnut simpanssin poikasen leikkikaveriksi ja lemmikkieläimeksi. Jossain vaiheessa sentään tajusin että simpanssia ei voi oikein pitää lemmikkinä.
Minä halusin pingviinin, koska olin nähnyt sellaisia luontodokumentissa, olin tuolloin noin 5 ikäinen.
Olisin halunnut siskon tai veljen, mutta en saanut ikävä kyllä. Päätin kauan sitten että jos saan lapsia niin heitä pitää olla enemmän kuin yksi. 3 tyttöä sain ja nyt minulla on 9 lastenlasta ja 3 ihanaa vävypoikaa. Kiitän Luojaa joka päivä ihanasta perheestäni.
Olisin halunnut synttymäpäivät ja kakkua jne, no olen kohta 50 eikä vielä ole toteutunut jos ei itse tee kakkua. Vaimo ei oma alotteisesti koskaan tee eikä se ole sama asia jos minä pyydän ja toinen tekee vastahakoisesti, no ehkä vähän lapsellinen ajatus minulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maastokuvioidun lippiksen. Sain tyttömäisiä hepeneitä...
My Little Poneja. Lisäksi minulla oli vain yksi Barbie. En saanut katsoa Dallasia (amerikkalaista soopaa). Olen syntynyt 1975.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkkarit. Vai mitkä ne semmoiset karjalanpiirakan näköiset kengät oli?
Äiti on kenkäfriikki, joten ennen teini-ikää en saanut mitään "rumia" kenkiä (mukaan lukien vilkkulenkkarit, tennarit yms.)
Mä en saanut kavereita, olisin erityisesti halunnut koulussa ns. parhaan kaverin. Olin kuitenkin tosi yksinäinen, koska juuri minun luokallani oli lisäkseni vain yksi ikäiseni poika josta en pitänyt. Nykyisin olen lähes erakko :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puukengät. En saanut, koska niillä on huono kävellä ja nilkkakin voi nyrjähtää 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin siinä biisissä. Olisi halunnut addun kolmiraitaverkkarit. Sain säästöpörssistä vihreät kaksiraitaverkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Lego ritarilinna. Toivoin joululahjaksi varmaan viitenä vuonna.
Minä sain, vaikken toivonut edes juuri sitä. Se oli mahtava. Kokosimme sen siskoni kanssa monia kertoja ja leikimme paljon juuri sillä.
Tämä on surullinen ketju, tajuan kuinka mahtava lapsuus yltäkylläisyydessä minulla oli. Melkeinpä kaikkea oli mitä tässä on kirjoiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nintendo 64-pelikonsolin, koska pokemon oli kova juttu ja sille konsolille oli kaikkia kivoja pokemon-pelejä. No enpä saanut!
Vierailija kirjoitti:
Oman huoneen. Tilaa olisi kyllä ollut, mutta silti jouduin jakamaan huoneen pikkusiskoni kanssa. Vanhempien sisarusten omat huoneet taas olivat heidän käytössään vuosia senkin jälkeen kun muuttivat pois kotoa.
No sama täällä! Jouduin nukkumaan nuorimmaisena milloin missäkin nurkassa, kun 3, siis kuvitelkaa, 3 poismuuttanutta sisarusta siitä huolimatta "hallinnoivat" vielä huoneitaan.
Ja niin, äiti tämän toiminnan siunasi.
Piano, hevonen.
Molempiin olis ollut rahaa, ja hevoselle tallikin, mutta ei. Liian hienoa, tarpeetonta, en saanut.
En saanut juuri muutakaan. Jaa no, kuritusta kyllä sain, ihan yli tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Sen että olisin ollut toivottu lapsi jota vanhemmat ja isosisarukset olivat rakastaneet mutta niin ei tapahtunut koska koko lapsuuteni sain tietää olevani ei-toivottu ä pä rä jonka olisi pitänyt tajuta kuolla jo syntyessään (synnyin alle 2 kilon keskosena 1980-luvun alussa ja jouduin olemaan melko pitkään keskolassa ennen kotiin pääsyä), vihattu, halveksitty, joka suhteessa huono, ihmisenä täysin ala-arvoinen ihmisarvoa vailla oleva epäkelpo yksilö josta ei koskaan tulisi mitään hyvää ja jota aina pilkattiin, lyötiin, kaltoinkohdeltiin ja muutenkin kohdeltiin todella huonosti. Kun sitten 8-vuotiaana jouduin sairaalaan monen viikon ajaksi niin vanhemmat ja sisarukset (minua 11-20 vuotta vanhempia) eivät käyneet kertaakaan katsomassa minua ja sairaalasta jouduin lastenkotiin missä elin täysi-ikäisyyteen asti. Nyt olen elänyt heistä erossa jo yli 30 vuotta eivätkä he ole pitäneet minuun tänä aikana mitään huomiota enkä minä edes tiedä että ovatko he vielä elossa.
Toivon että olet nyt onnellinen ja elämässäsi on hyviä asioita. Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
En muista että pienenä jäi saamatta mitään, mutta halusin 15-vuotiaana punaisen pikkumopon. Isä sanoi että kaahaan kuitenkin itseni hengiltä sillä kun en osaa mitään, joten ei ostanut. Pari vuotta myöhemmin osti veljelleni tuon mutta mustana. Isäni on kuollut vuosia sitten, mutta hän oli sellainen tyypillinen insinööri ja sovinisti että "miehet osaa kaiken mutta naiset ei mitään muuta kuin keittiö- ja siivoushommat jos sitäkään". Tuo ajatusmaailmansa sekä muu minua syrjivä kohtelu jäi nuorena kaivamaan mieltäni niin paljon että luin itseni lopulta paremmaksi kuin isä eli dippainsinööriksi :D Loukkaantui siitä niin pahasti ettei puhunut minulle vuosiin.
Tämä on ehdottomasti paras kommentti tässä ketjussa. Hyvä sinä :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli kotona kanssa se kristillinen tasajako, eli yksi jäi aina ilman.
Serkkupojilla oli hieno sähköjunanrata. Sellaista toivoin pikkupoikana lahjaksi monena jouluna, mutta en sellaista saanut. Muistan vieläkin lahjakuvastot, joissa oli kaikenlaisia hienoja leluja, kuten kauko-ohjattavia autoja, autoratoja ja junanratoja maisemineen.