Onko muita sinkkuja, jotka tuntevat itsensä ulkopuoliseksi tyttöporukassa jossa muut parisuhteellisia?

Mikä siinä tökkii?

En tunne ulkopuoliseksi itseäni ko.porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii?

Kun itse kaipaisi samoja juttuja, joista kaverit puhuu. Raskasta tehdä kaikki aina itse.

Luulen että siinä on vähän tarkoituskin tuntea niin. Parisuhteellisista on kiva jotenkin korostaa sinkuille sitä parisuhdettaan. Tästä syystä sinkkuna on kivempi hengailla muiden sinkkujen kanssa. Se on muutenkin rennompaa, kun jonkun ei tarvitse koko ajan tilittää sille Reijolle tai Villelle missä nyt ollaan ja aiotaanko olla vielä kauan.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että siinä on vähän tarkoituskin tuntea niin. Parisuhteellisista on kiva jotenkin korostaa sinkuille sitä parisuhdettaan. Tästä syystä sinkkuna on kivempi hengailla muiden sinkkujen kanssa. Se on muutenkin rennompaa, kun jonkun ei tarvitse koko ajan tilittää sille Reijolle tai Villelle missä nyt ollaan ja aiotaanko olla vielä kauan.

Jep

Vierailija kirjoitti:

Luulen että siinä on vähän tarkoituskin tuntea niin. Parisuhteellisista on kiva jotenkin korostaa sinkuille sitä parisuhdettaan. Tästä syystä sinkkuna on kivempi hengailla muiden sinkkujen kanssa. Se on muutenkin rennompaa, kun jonkun ei tarvitse koko ajan tilittää sille Reijolle tai Villelle missä nyt ollaan ja aiotaanko olla vielä kauan.

Mulla ei oikein sinkkukavereita :( Kaikki jo löytäneen jonkun, paitsi minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että siinä on vähän tarkoituskin tuntea niin. Parisuhteellisista on kiva jotenkin korostaa sinkuille sitä parisuhdettaan. Tästä syystä sinkkuna on kivempi hengailla muiden sinkkujen kanssa. Se on muutenkin rennompaa, kun jonkun ei tarvitse koko ajan tilittää sille Reijolle tai Villelle missä nyt ollaan ja aiotaanko olla vielä kauan.

Mulla ei oikein sinkkukavereita :( Kaikki jo löytäneen jonkun, paitsi minä.

Hommaa uusia. Varsinkin tuollaista kevyttä menoseuraa löytyy ihan helposti jostain facen naisten ystäväryhmistä.

Minä hommasin uuden harrastusryhmät ja kappas kaikki tykkää puhua kuinka tekee asioita miehilleen. Neuloo villapaitoja jne. Siinä sitten nieleskelen kyyneleitä kun jo 10 vuotta olen halunnut löytää kumppanin mutta ei vaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii?

Kun itse kaipaisi samoja juttuja, joista kaverit puhuu. Raskasta tehdä kaikki aina itse.

Täh?

En mä ainakaan kuule muuta kuin valitusta niistä ukoista.

Eli joo, tavallaan olen ulkopuolinen mutta tuntuu olevan vaan helpotus.

Jep. Sinkku jolla ei ole mitään (paitsi omat tavoitteet ja suunta), häiritsee hieman asiat mitä muilla on (jos joku jauhaa niistä kiinnostavasti tai epäkiinnostavasti), vaikkei haluaisi niitä tai ole kateellinen. Toinen ei ehkä ymmärrä sinkkua. On ihan erilaista jos ei ole tai on. Tai on rajoitteita tai ei ole. Tai pääseekö matkalle vai onko sidottu kotipiiriin. Asuuko maalla vai kaupunkiin jäänyt, vai pieni kaupunki. Ei rahaa vai rahaa. Auto vai ei autoa. Ja onko toinen miesmäinen vai naistyyppinen. Pinnallinen vai luonnollinen. Maailmankatsomus jne. Terveydentilaa toinen ei ehkä tajua toisella vaikka miten selittäisi. Vaikka osa etsii yhtymäkohtia keskustelussa. Myös onko valtavirtaihminen vai ei ole. Osa voi olla myös köyhempiä ja osalla raha.

Yksin viihtyvä ei jaksa myös isoa laumaa välttämättä, se kuluttaa. Ellei sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii?

Osa juo, osa ei ja jotkut vähän. Ei kaikki halua viinapiireihin tai mihinkään pintaliitoon. Haluaa omat ajatukset ja mielipiteet.

Kyllä. Oikeastaan missä vaan porukassa. Esim. perjantaina oli työpaikan illanvietto, jossa näin kun useampi työkaveri sai illan aikana viestejä puolisoiltaan. Minua ei kukaan kaivannut eikä laittanut viestiä. Ja että heillä oli se puoliso odottamassa perjantai-illalla kotona. Itse menen tyhjään kotiin. Kyllä se surulliselta tuntuu.

Miks mä lähtisin tyttö porukalla ulos ja puhuisin miehestäni? Mulla ei oo kavereita joiden kanssa lähtisin ulos,mut en todellakaan puhuisi lapsista tai puolisosta. Mielummin: kumman kaa olisit?

Joskus harvoin jos oon lähtenyt naisten kaa ulos, haluan melkein heti pois. Lapsista puhutaan. Mun piltti sitä ja mun piltti tätä. Ääh,läksin ulos ilman lapsia!!

Ei kai tuo erityisesti sukupuolta katso. - Kyllä se on oman kokemukseni mukaan ollut toisinaan hyvinkin raskasta kun joutuu tai saa elää sinkkuna miehenä ja muut läheiset ovat saaneet mahdollsiuuden edetä parisuhteeseen. - Itse inhon jtunteet ovat olleet välillä huomattavat kun en oikein saa kiinni siitä, että miksi se on juuri ollut oma kohtaloni ikisinkkuna? Onhan se tietysti hienoa, että olen kuitenkin päässyt nais(t)en kanssa kaveriksi tai ystäväksi mutta ei se kuitenkaan ole sama asia kuinedetä ja olla parisuhteessa sen yhden ja erityisen kanssa. 

Minua on häirinnyt miehenä, kuinka helposti jää parisuhteiden ulkopuolelle. Siis aina paljon tyttö/naiskavereita, mutta jostain syystä heterosuhteiden myötä ystävyydet jäävät. Pariskunnat alkavat tapaamaan toisiaan etc. Kukaan ei ole suoraan sanonut, mutta myös jostain syystä kaverini/ystäväni vähentävät seuraani ilmeisesti miehen pyynnöstä. 

Tämä on todella ikävää. Olisin siis valmis olemaan myös näiden miesten ystävä ja suurimmasta osasta olen pitänytkin ja "tarjonnut" kaveruuttani heillekin, mutta ilmeisesti olen uhka naisystävän ystävänä?

Tunnen itseni ulkopuoliseksi sinkkukavereidenkin kanssa, koska väitteistään huolimatta että olisivat tyytyväisiä yksin tuntuvat silti aikamoisella tuskalla hakeutuvan tapaamisiin miesten kanssa. Tuntuu että olen ainut joka ei todellakaan edes hae mitään.

Mulla on tiivis kaveriporukka, missä kukin ajallaan on sinkku tai suhteessa. Paitsi itse, joka olen ollut naimisissa 20+ vuotta. Minusta on aina käydä ulkona sinkkujen kanssa, on kiinnostavaa seurata sitä miesten tapaamista ja etsimistä ja siinä samalla itsekin tapaa uusia ihmisiä. Miehistämme me puhutaan todella harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tiivis kaveriporukka, missä kukin ajallaan on sinkku tai suhteessa. Paitsi itse, joka olen ollut naimisissa 20+ vuotta. Minusta on aina käydä ulkona sinkkujen kanssa, on kiinnostavaa seurata sitä miesten tapaamista ja etsimistä ja siinä samalla itsekin tapaa uusia ihmisiä. Miehistämme me puhutaan todella harvoin. 

Eli sinkkujen elämä on sulle jotain viihdettä? Sunlaisten on varmaan vaikea ymmärtää, että se "etsiminen" voi olla aika hiton kuluttavaa ja rankkaa.

Kyllä siinä vähän ulkopuolinen olo tulee jos muut jauhaa illanvietossa vaan miehistään ja/tai lapsistaan. Onneksi on vaan yksi tällainen naisporukka joka aikataulujen vuoksi kokoontuu harvoin, kahdestaan näiden varattujen ja äitien kanssa voi keskustella muutakin, mutta porukassa se menee aina siihen vertailuun kenen mies tekee eniten kotitöitä ja kenen lapsi on oppinut eniten uusia taitoja.