Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jäitkö avioliittoon ns. lasten takia - Mitä ajattelet päätöksestä nyt jälkikäteen?
23.03.2022 |
Olen reilu nelikymppinen nainen. Avioliitossa on mennyt huonosti jo useamman vuoden, ollaan etäännytty toisistamme, ei tunnu enää samalta kuin joskus, mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia tai oikeastaan edes arvoja meillä ei ole, seksiä harrastettiin joskus puoli vuotta viimeksi, yhteiselo sujuu ns. asialliselta kaveripohjalta. Meillä ei riidellä, huudeta eikä ilmapiiri ole mielestäni mitenkään kireä - arki on tosiaan tällaista asiallisen kaverillista.
Erosta on pariin otteeseen puhuttu. Meidän molempien kanta on, että lasten takia emme halua erota, emme halua että lapset rupeavat reissaamaan kahden kodin välissä, tulee uusperhekuvioita tms. Mies sanoi ihan suoraan, että katsellaan muutama vuosi, kun nyt teini-ikää lähestyvät lapset ovat kasvaneet - käytännössä tämä tarkoittanee noin viittä vuotta.
Nyt mietin, että onko tämä oikea ratkaisu? Aina sanotaan, että lasten takia ei kannata yhteen jäädä. Toisaalta joku asiantuntija totesi, että jos eroa voi siirtää muutamalla vuodella esim. lasten ollessa pahimmassa teini-iässä, niin se kannattaa tehdä. Kuulisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia muilta, ehkä saman päätöksen joskus jo aiemmin tehneiltä. Miten meni?
Kommentit (162)
Trendilauseita ketju täynnä: tunteet kuolivat, rakkaus loppui, arvostin itseäni, parisuhdemallin näyttäminen ja on vain yksi elämä. Tuo parisuhdemallin näyttäminen vaikuttaa olevan erityisen ratkaiseva tekijä, ovatko vanhemmat muutoin täydellisiä roolimalleja lapsilleen muissa asioissa? Eivät varmaan näytä esimerkkiä jälkikasvulleen esim. huonoista elämäntavoista? Aika kohtalokas ja mustavalkoinen selitys, että jos Tiina ja Tomi on kaveriliitossa niin heidän lapsensakin päätyvät sellaiseen. Parempi ilmeisesti olisi impulsiivisesti puhaltaa tunteen mukana aina uuteen rakkauteen, koska kaikilla on vain se "yksi elämä" joka pitää pystyä ilmeisesti täydellisesti suorittamaan.
Tilanteet muuttuu pitkissä liitoissa, eikä ne ole mustavalkoisia, kuitenkin jos lapset on omalla arvoasteikolla ykkösenä ja siedettävä tilanne parisuhteessa niin melko selvähän se on jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse olin teini kun vanhempani erosivat ja pahinta kaikessa oli, että minusta tuntui että perheeni hajosi yhdessä yössä eikä kumpikaan vanhemmistani enää tehnyt yksinäänkään enää meidän lasten kanssa mitään vaan keskittyivät omiin uusiin kuvioihin. Jos erotaan kun on teinejä, niin heille pitää mahdollistaa kuitenkin perheenä olemista edelleenkin jossain muodossa, lapsia hekin ovat vielä.