Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin "osallistaa" noihin lasten synttäreihin niin, että pyysin tekemään jotakin pientä "avuksi".
Se oli "tilaamista, passuuttamista, vaatimista" ja sitä että "en mitään osaa". Hirveä meteli asiasta!
Eli se ydin ei ollenkaan ole se, että pääsee osallistumaan tai että voi jotenkin auttaa, vaan nimenomaan pitää päästä itse päättämään kaikkien puolesta, päsmäröidä ja "viedä se koko show".
Kehtasin pyytää että paistaisi vähän lihapullia. Siinäkin nähtiin jokin hierarkia, jossa hänet oli sivuutettu ja joku oli päässyt ylemmäs ja jotakuta arvostettiin enemmän. Seuraavana vuonna meilläkin tuli sitten se kakkumekkala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.Menikö tunteisiin?
Harva isovanhempi haukkuu omia lapsenlapsiaan. Toisaalta on olemassa jo hyvin aikaisessa vaiheessa vääristyneitä perhesuhteita, joissa suositaan osaa lapsista muiden kustannuksella. Suosiminen jatkuu lapsenlapsiin asti.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo aloituksesi tuntuu jotenkin tutulta. Oletko joskus aiemminkin laittanut samanlaisen keskustelun alulle?
Jos se et ollut sinä, niin näytä tämä aloituksesi lapsesi isovanhemmille. Luultavasti he sitten ymmärtävät yskän.
Itse pienipalkkaisena äitinä olisin ollut iloinen, jos appivanhemmat olisivat joskus jotakin ostaneet. Se olisi kummasti helpottanut toimeentuloamme.
Niin. Miten se kolme numeroa pinkki haalari (pojalle) auttaa?
Anopilla on kaksi poikaa. Kun tutustuin mieheeni ja sen myötä tulevaan anoppiini, alkoi anoppi haukkumaan sitä ensimmäistä miniäänsä eli toisen poikansa vaimoa, ensimmäisten lastenlastensa äitiä minulle. Ja sivukorvalla kuulin miten haukkui häntä muillekin. Ihmettelin asiaa, mutta ajattelin että voihan niitä kauheita miniöitä kai olla. Kun menin mieheni kanssa avioon ja saatiin lapsi, niin anoppi katkaisi välinsä minuun ja sain muuta kautta kuulla miten minua haukkuu nykyään samoin kuin tätä ekaa miniäänsäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Ei tehdä. Ostaa. Lahjan pitää olla ostettu. Hänen mielestään siis. Ja minun mielestäni täysin hukkaan meni ne rahat vähävaraisella eläkeläisellä.
Meillä on mekkaloitu lasten harrastusten ja koulujen juhlista.
Jakeluun ei mene että Helsingissä tilat on ahtaita eikä yleisöön pääse ylimääräisiä.
Viime keväänä minulle riitti siinä vaiheessa, kun mummo soitti itkupotkupuhelun esikoisen koulun rehtorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äitini halusi ehdottomasti hankkia pojallemme vaunuyhdistelmän. Sanoi, että hän haluaa ehdottomasti maksaa sen ihan itse, eikä muut isovanhemmat saa osallistua. Antoi meille 1000 e ja sanoi, että ostakaa juuri sellainen kuin on tarpeen. Olen arvostanut tätä ihan hurjasti, apu oli iso ja saatiin juuri sellainen yhdistelmä, joka haluttiin. Näin sen pitäisi mennä, jos joku haluaa auttaa. Eli antaa rahana/käy itse ostamassa toiveiden mukaisen, jotta saadaan sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Meillä on toisella miniällä sama laulu. Aina on jotain vailla lapsille ja aina kalliita tavaroita. On vaimon kanssa otettu etäisyyttä, kun olisivat meille tulossa olemme leikisti aina jossakin muualla. Ja jos kylään pyytävät usein sattuu olemaan muuta sovittuna. En edes uskalla kuvitellakaan mitä miniä sanoisi, jos suoraan sanoisin, että jatkuva tavaroitten ostattaminen meillä ei ole mukavaa.
Todennäköisesti menee välit jos asiasta sanoo, mutta itsekunnioitus on myös kiva asia.
Minä sanoin heti irti suhteen pojan perheeseen kun miniä alkoi vaatimaan tavaroita lapsille, ja lomille olisi pitänyt pennut ottaa mukaan. Mikä loma se on kun huonosti kasvatetut kakarat rääkyy joka asiasta?
Nyt on mukavat eläkepäivät. Tyttären perhe vierailee, hän ei ole mitään elatusta vailla ja silloin on kiva ottaakin heidän lapset joskus mökille mukaan.
Tyttären lapsille laitan tilille raahasin verottoman, kolmen vuoden välein, pojan lapsille rn, miniä tuhlaa rahat, ei sen kourilta saa mitään piilotettua.Poikasi on toki tullut vanhempiinsa ja on säästäväinen ja tarkka? Miksi et anna hänelle rahaa? Eikö poikasi kasvata lapsiaan?
-ohisOhiksena kysyn, että nytkö isovanhemman pitääkin tuhlata rahansa miniän toiveitten mukaan,eikö jokainen saa IHAN ITSE päättääomista rahoistaan.
Olen itse miniä ja kyllä hirvittää lukea minkälaisia osa nuorista naisista on, sairasta sakkia.
Jos nyt on pakko ostaa jotain, niin miksi ostaa jotain, mitä kukaan ei halua?
Jos ostaa lapselle haalarin, niin miksi on niin vaikeaa ja vastenmielistä ostaa haalari, joka vahingossa olisi miniällekin mieluinen jalapselle oikean kokoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini halusi ehdottomasti hankkia pojallemme vaunuyhdistelmän. Sanoi, että hän haluaa ehdottomasti maksaa sen ihan itse, eikä muut isovanhemmat saa osallistua. Antoi meille 1000 e ja sanoi, että ostakaa juuri sellainen kuin on tarpeen. Olen arvostanut tätä ihan hurjasti, apu oli iso ja saatiin juuri sellainen yhdistelmä, joka haluttiin. Näin sen pitäisi mennä, jos joku haluaa auttaa. Eli antaa rahana/käy itse ostamassa toiveiden mukaisen, jotta saadaan sopiva.
Mun vanhemmat teki samoin. Anoppi suuttui, kun hänellä oli jo valmiiksi meille vaunut. Toi meille ne väkisin. Vaunut oli vuodelta 1972, renkaiden kumit varisivat niitä eteenpäin työntäessä. Mutta ihan kelvolliset kuulemma vielä. En ole varma, olivatko homeessa, kun kylmässä varastossa olleet 40 vuotta. Kumpikaan mun lapsista ei ole niissä kertaakaan nukkunut. Ovat 9 vuotta myöhemmin edelleen meidän parvekkeella. Meillä ei juuri parveketta käytetä, joten on turhan tavaran varastona.
Tämä teidän ongelma ei näköjään ole vieläkään ratkennut. Saat taas samoja vastauksia kuten viimeksikin. Huvittavia nämä keksittyjen aloituksien kierrättäminen. Ei riitä mielikuvitus uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi, samoin kuin oma äitini on aina kantanut meille tavaraa. Anopin kanssa välit on huonot rajattomuutensa takia, mutta jostain syystä en ole jaksanut vaatteista välittää 🤔 Ostanut paljon kysymättä, ja paljon jäänyt käyttämättäkin kun lapsi ei ole tykännyt. Itselle jäänyt silti paljon ostettavaa ja en ole ehkä ollut kovin tarkka siitä, millainen haalari on. Ollut ehkä vain tyytyväinen kun joku muu maksaa ja omat rahat säästyy. En silti olisi sitä sietänyt, että olisi vaunut ostanut, siinä olisi ylitetty raja.
Ristiäiset anoppi halusi järjestää, annoin touhuta mutta kukat hain itse ennen kuin ehti niin sain mieluisat...
Nykyään on rajaton lähinnä sanallisesti, haluaisi määrätä esim. lapsen harrastukset ja lasten lukumäärän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Meillä on toisella miniällä sama laulu. Aina on jotain vailla lapsille ja aina kalliita tavaroita. On vaimon kanssa otettu etäisyyttä, kun olisivat meille tulossa olemme leikisti aina jossakin muualla. Ja jos kylään pyytävät usein sattuu olemaan muuta sovittuna. En edes uskalla kuvitellakaan mitä miniä sanoisi, jos suoraan sanoisin, että jatkuva tavaroitten ostattaminen meillä ei ole mukavaa.
Todennäköisesti menee välit jos asiasta sanoo, mutta itsekunnioitus on myös kiva asia.
Minä sanoin heti irti suhteen pojan perheeseen kun miniä alkoi vaatimaan tavaroita lapsille, ja lomille olisi pitänyt pennut ottaa mukaan. Mikä loma se on kun huonosti kasvatetut kakarat rääkyy joka asiasta?
Nyt on mukavat eläkepäivät. Tyttären perhe vierailee, hän ei ole mitään elatusta vailla ja silloin on kiva ottaakin heidän lapset joskus mökille mukaan.
Tyttären lapsille laitan tilille raahasin verottoman, kolmen vuoden välein, pojan lapsille rn, miniä tuhlaa rahat, ei sen kourilta saa mitään piilotettua.Poikasi on toki tullut vanhempiinsa ja on säästäväinen ja tarkka? Miksi et anna hänelle rahaa? Eikö poikasi kasvata lapsiaan?
-ohisOhiksena kysyn, että nytkö isovanhemman pitääkin tuhlata rahansa miniän toiveitten mukaan,eikö jokainen saa IHAN ITSE päättääomista rahoistaan.
Olen itse miniä ja kyllä hirvittää lukea minkälaisia osa nuorista naisista on, sairasta sakkia.Jos nyt on pakko ostaa jotain, niin miksi ostaa jotain, mitä kukaan ei halua?
Jos ostaa lapselle haalarin, niin miksi on niin vaikeaa ja vastenmielistä ostaa haalari, joka vahingossa olisi miniällekin mieluinen jalapselle oikean kokoinen?
Koska hän tietää parhaiten ja häneltähän ei vaadita.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä teidän ongelma ei näköjään ole vieläkään ratkennut. Saat taas samoja vastauksia kuten viimeksikin. Huvittavia nämä keksittyjen aloituksien kierrättäminen. Ei riitä mielikuvitus uuteen.
Ei nämä ole keksittyjä. Siksi vastauksia tuli heti 10 sivua.
Tämä on joillekin ihan todellinen ongelma, vaikka sinulla onkin kunnolliset vanhemmat ja appivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini halusi ehdottomasti hankkia pojallemme vaunuyhdistelmän. Sanoi, että hän haluaa ehdottomasti maksaa sen ihan itse, eikä muut isovanhemmat saa osallistua. Antoi meille 1000 e ja sanoi, että ostakaa juuri sellainen kuin on tarpeen. Olen arvostanut tätä ihan hurjasti, apu oli iso ja saatiin juuri sellainen yhdistelmä, joka haluttiin. Näin sen pitäisi mennä, jos joku haluaa auttaa. Eli antaa rahana/käy itse ostamassa toiveiden mukaisen, jotta saadaan sopiva.
Mun vanhemmat teki samoin. Anoppi suuttui, kun hänellä oli jo valmiiksi meille vaunut. Toi meille ne väkisin. Vaunut oli vuodelta 1972, renkaiden kumit varisivat niitä eteenpäin työntäessä. Mutta ihan kelvolliset kuulemma vielä. En ole varma, olivatko homeessa, kun kylmässä varastossa olleet 40 vuotta. Kumpikaan mun lapsista ei ole niissä kertaakaan nukkunut. Ovat 9 vuotta myöhemmin edelleen meidän parvekkeella. Meillä ei juuri parveketta käytetä, joten on turhan tavaran varastona.
Miten olisi kaatopaikalle tai anopille takaisin.
Normaali ja terve isovanhempi ei käyttäydy tällä tavalla. Onko hankalalla isovanhemmalla mahdollisesti joku alkava muistisairaus?
Onko kyseessä Sinun anoppisi? Yleensä anoppi inhoaa miniäänsä. Anoppi osoittaa inhonsa sekaantumalla lapsiperheen asioihin ja omimalla lastenlapsia. Anoppi yrittää todistaa lastenlapsille, että hän on parempi, taitavampi, sallivampi ja varakkaampi kuin lasten oma äiti. Kun äiti kieltää lapseltaan jotain, niin isoäiti (yleensä se vi**umainen anoppi) on oitis puuttumassa asiaan ja antamassa kiellon lapselle periksi. Vanhempien pitää laittaa tälle kotirauhan rikkomiselle, lepsuilulle, hemmottelulle ja yli kävelylle piste!
Laittakaa näille isovanhemmille rajat. Heti. Tämähän on silkkaa kotirauhan rikkomista, ylikävelyä ja vi**uilua!
Tylsistyneet isovanhemmat voivat mennä vapaaehtoistyöhön, jos heillä on tekemisen puutetta. Vapaaehtoistyötä voi tehdä esimerkiksi SPR:llä, seurakunnassa tai mennä palvelutaloihin ja vanhainkoteihin ulkoiluttamaan vanhuksia.
Otette pari kuvaa haalari päällä ja sitten käytätte jotain itseostamaanne ja myytte isovanhemmat ostamat kirppiksellä. Minun lapsilla on käytännössä aina muutenkin ollut 2-3 haalaria hiukan eri käyttötarkoituksiin. Kaupunkihaalari, vaunuhaalari ja leikkihaalari. Kaupunkihaalari siis joku siistimpi joka ei leikkejä kestäisi. Vaunuissa joku lämmittävä mutta ei tarvi olla mikään vedenpitävä. Ja sitten leikkipuistokäyttöön joku vedenpitävä ja pepusta vahvennettu versio.
Vie ukrainalaisten keräykseen jos on hyvää kevätvaatetta, tai konttiin tms jos talvivaatteita. Ja kerro sitten mummolle. Kerro, että samaan paikkaan viet myös tulevat kamppeet.
Mun anoppi on tällainen "puolesta päättävä". Oltiin juuri muutettu ekaan yhteiseen kotiin ja hän tohottaa soittaen että mitähän me toivottaisiin sinne tupaantuliaislahjaksi. Sanoin että kuusi samanlaista mukia olisi kiva. Hän toi boolimaljan.
Koska kuulemma sille on "aina käyttöä". Ja maksoi takuulla monta kymppiä enemmän kuin ne mun toivomat Prisman mukit.
Alue: Aihe vapaa
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näy
Et ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinen
Kiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.