Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?
Sanot omalle pojallesi, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka. Niin näyttää tässäkin taas olevan.
Olisitte nyt jumank*uta tyytyväisiä että teillä ja erityisesti lapsellanne on joku joka välittää vaikka se välittäminen ei sovikaan juuri teidän makumaailmaanne.
Mä ottaisin oikein mielelläni ne 92-kokoiset kurahousut vaikka lapsi käyttääkin nyt useimmiten 86-kokoa. Parempi että ovat isommat kuin liian pienet. Ainahan niitä voi fiksailla.
Kysehän ei AP:lla ollut siitä, että ostaisi yhden liian suuren vaatteen vaan useampia, eri koossa kaikki. Lainaus aloituksesta:
"Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia."
Meillä ainakin pienenä lapsi kasvoi siten, että välissä jäi kokoja väliin vaikkapa talvihaalareissa. Eli talvella meni yksi koko, kesällä seuraava ja seuraavana talvena taas yksi koko. Lieköhän tuossakin tapauksessa niin, että sitten kun se AP:n lapsi tarvitsisikin 98 cm haalarin talveksi, niin löytyykin vain 92 cm talvihaalari ja 98 cm välikausihaalari. Että jää sitten kumpainenkin käyttämättä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Ainoa semi-ongelmaksi kokemani tuossa listassa ehkä olisi olohuoneen sisustaminen/joulusiivoaminen, muuten noihan on ihan mahtavia juttuja!!
Että mummo leipoo synttärijuhliin (= mun tarvii leipoa itse vähemmän ja säästyn vaivalta, siivoamista ja leipomista kuitenkin riittää!) tai että mummo ostaa kevätkengät (= meidän rahat säästyy eikä tarvii kierrellä kaupoissa).
Voi luoja millaisia kolmannen maailman ongelmia te jotkut kehitätte!
Ei voi kuin pyörittää päätä kun vien meidän lapsen mummolle kynttilää haudalle.Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Juuri näin. Ja aiempi voi miettiä sitä vitutuksen määrää, jos on käyttänyt monta tuntia lapselle mieleisen kakun vääntämiseen ja vieras pyyhältää yllättäen paikalle oman kakkunsa kanssa. Ei se ole auttamista.
Minun äitini oli päättänyt että lapsi haluaa ponikakun. Ja sellaisen kanssa pyyhälsi meille sitten synttäreitä viettämään. Eli kyse on just siitä puolesta päättämisestä, myös lapsen kanssa. Lapsi oli täysin huuli pyöreenä, koska ei tiennyt tykkäävänsä poneista.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?
Onpa yllättävää, että sinun kirjoituksesi saa alapeukkuja.
😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Meillä on toisella miniällä sama laulu. Aina on jotain vailla lapsille ja aina kalliita tavaroita. On vaimon kanssa otettu etäisyyttä, kun olisivat meille tulossa olemme leikisti aina jossakin muualla. Ja jos kylään pyytävät usein sattuu olemaan muuta sovittuna. En edes uskalla kuvitellakaan mitä miniä sanoisi, jos suoraan sanoisin, että jatkuva tavaroitten ostattaminen meillä ei ole mukavaa.
Todennäköisesti menee välit jos asiasta sanoo, mutta itsekunnioitus on myös kiva asia.
Minä sanoin heti irti suhteen pojan perheeseen kun miniä alkoi vaatimaan tavaroita lapsille, ja lomille olisi pitänyt pennut ottaa mukaan. Mikä loma se on kun huonosti kasvatetut kakarat rääkyy joka asiasta?
Nyt on mukavat eläkepäivät. Tyttären perhe vierailee, hän ei ole mitään elatusta vailla ja silloin on kiva ottaakin heidän lapset joskus mökille mukaan.
Tyttären lapsille laitan tilille raahasin verottoman, kolmen vuoden välein, pojan lapsille rn, miniä tuhlaa rahat, ei sen kourilta saa mitään piilotettua.
Poikasi on toki tullut vanhempiinsa ja on säästäväinen ja tarkka? Miksi et anna hänelle rahaa? Eikö poikasi kasvata lapsiaan?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Mikä kumma siinä on, että ei voi vaikka kysyä että ”haluatko apua lapsen synttäreiden leipomisiin, voisin leipoa vaikka pullia tai suolaisen piirakan tai mitä vaan mitä et itse ehdi”? Vaan kysymisen sijaan tosiaan porhalletaan paikalle täytekakun kanssa juhlien jo alettua, vaikka aivan selvää on, että lapsen vanhemmat on juhliin jo sen täytekakun leiponeet. Kiusantekoahan tuo on, ei mitään auttamista tai ystävällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Sanot omalle pojallesi, tietysti.
Ei hän voi, koska on huonossa väleissä poikansa perheen kanssa. Kaikille on ilmiselvää sisaren pienestä asti jatkunut suosiminen.
- ohid
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi tuo sisänsä ihan kivoja ja oikeankokoisia vaatteita, mutta en tiedä ostaako niitä tosi hyvissä ajoin ja sitten säilöö jossain homeisessa kellarissa tms, koska ne vaatteet haisee perunakellarille. Heillä kotona ei haise miltään. Miten kehtaisin kysyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Sanot omalle pojallesi, tietysti.
Miksi ihmeessä pojalle sanotaan jos miniä käyttäytyy rajattomasti? En nyt ymmärrä, onko miniät lähtökohtaisesti tyhmiä? Eikö niille voi sanoa, aikuisia ne kai on, vaikka ei uskoisi kun näitä valituksia lukee.
Eli odotatteko te miniät, että miehenne holhoaa teitä?
Ja kun mies ei jaksa niin tuloksena on tämmöisiä rääväsuuita kun tämän ketjun itsekkäät omanapaämmät on?
Hävettää lukea onanikäisten rääsyämistä.
Ohis
Miksi se miniä ylipäätään sotketaan asiaan? Miksei asioida sen oman poikansa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin listan tavaroista joita tarvitaan, esim haalari, merkki ja väri sekä koko. Siinähän muori sitten ostelee listan mukaan.
Jos silti ostaa päänsä mukaan niin surutta eteenpäin.
Ap, tuo aloituksesi tuntuu jotenkin tutulta. Oletko joskus aiemminkin laittanut samanlaisen keskustelun alulle?
Jos se et ollut sinä, niin näytä tämä aloituksesi lapsesi isovanhemmille. Luultavasti he sitten ymmärtävät yskän.
Itse pienipalkkaisena äitinä olisin ollut iloinen, jos appivanhemmat olisivat joskus jotakin ostaneet. Se olisi kummasti helpottanut toimeentuloamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Sanot omalle pojallesi, tietysti.
Miksi ihmeessä pojalle sanotaan jos miniä käyttäytyy rajattomasti? En nyt ymmärrä, onko miniät lähtökohtaisesti tyhmiä? Eikö niille voi sanoa, aikuisia ne kai on, vaikka ei uskoisi kun näitä valituksia lukee.
Eli odotatteko te miniät, että miehenne holhoaa teitä?
Ja kun mies ei jaksa niin tuloksena on tämmöisiä rääväsuuita kun tämän ketjun itsekkäät omanapaämmät on?
Hävettää lukea onanikäisten rääsyämistä.
Ohis
Kysyttiin neuvoa, miten sanotaan, ettei mene välit. Tämä oli mun neuvo siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.
Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.
Menikö tunteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Meillä on toisella miniällä sama laulu. Aina on jotain vailla lapsille ja aina kalliita tavaroita. On vaimon kanssa otettu etäisyyttä, kun olisivat meille tulossa olemme leikisti aina jossakin muualla. Ja jos kylään pyytävät usein sattuu olemaan muuta sovittuna. En edes uskalla kuvitellakaan mitä miniä sanoisi, jos suoraan sanoisin, että jatkuva tavaroitten ostattaminen meillä ei ole mukavaa.
Todennäköisesti menee välit jos asiasta sanoo, mutta itsekunnioitus on myös kiva asia.
Minä sanoin heti irti suhteen pojan perheeseen kun miniä alkoi vaatimaan tavaroita lapsille, ja lomille olisi pitänyt pennut ottaa mukaan. Mikä loma se on kun huonosti kasvatetut kakarat rääkyy joka asiasta?
Nyt on mukavat eläkepäivät. Tyttären perhe vierailee, hän ei ole mitään elatusta vailla ja silloin on kiva ottaakin heidän lapset joskus mökille mukaan.
Tyttären lapsille laitan tilille raahasin verottoman, kolmen vuoden välein, pojan lapsille rn, miniä tuhlaa rahat, ei sen kourilta saa mitään piilotettua.Poikasi on toki tullut vanhempiinsa ja on säästäväinen ja tarkka? Miksi et anna hänelle rahaa? Eikö poikasi kasvata lapsiaan?
-ohis
Ohiksena kysyn, että nytkö isovanhemman pitääkin tuhlata rahansa miniän toiveitten mukaan,eikö jokainen saa IHAN ITSE päättääomista rahoistaan.
Olen itse miniä ja kyllä hirvittää lukea minkälaisia osa nuorista naisista on, sairasta sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.Menikö tunteisiin?
Sinulla meni!
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat tupakoi ja me taas ollaan savuton allergiaperhe. Anoppi on ostelija, ostelee lapselle vaatteita ja pehmoleluja ”kun halvalla sai” isot kasat, säilyttää niitä kodissaan pitkään ennen kuin antaa ja sitten ne on pinttyneen tupakanhajun kyllästämiä eikä se lähde pesussa pois se haju. En anna taaperolleni tuoakanhajuista uninallea enkä pue häntä haisevaan haalariin. Ikävä juttu ja ehkä tupakoitsija ei itse haista, että ne lelut ja vaatyeet haisee, mutta roskiin ne menee, ei niitä saa torissakaan myytyä.