Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tällainen "puolesta päättävä". Oltiin juuri muutettu ekaan yhteiseen kotiin ja hän tohottaa soittaen että mitähän me toivottaisiin sinne tupaantuliaislahjaksi. Sanoin että kuusi samanlaista mukia olisi kiva. Hän toi boolimaljan.
Koska kuulemma sille on "aina käyttöä". Ja maksoi takuulla monta kymppiä enemmän kuin ne mun toivomat Prisman mukit.
Tämä on taudin yksi oire.
Miksi tuossakin piti erikseen kysyä mitä haluaisitte?
Just siksi, että voi väkisin tuoda jotain muuta kuin oli pyydetty. Pyytämättä tuodun boolimaljan olisi voinut ohittaa vähän tarpeettomana lahjana, mutta pyydetyn tarpeellisen ja hinnaltaan vähäarvoisen lahjan sijasta se on lähinnä kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo aloituksesi tuntuu jotenkin tutulta. Oletko joskus aiemminkin laittanut samanlaisen keskustelun alulle?
Jos se et ollut sinä, niin näytä tämä aloituksesi lapsesi isovanhemmille. Luultavasti he sitten ymmärtävät yskän.
Itse pienipalkkaisena äitinä olisin ollut iloinen, jos appivanhemmat olisivat joskus jotakin ostaneet. Se olisi kummasti helpottanut toimeentuloamme.
On sitä sitten pieni- tai hyvätuloinen, niin helpottaahan se toimeentuloa. Mutta, kun sitä lasta on odottanut ja toivonut vuosia ja sen vihdoin saa, niin haluaisi itse hankkia jotain. Hankkia esim. ne ensikengät. Sitten kun mummo tuleekin - kysymättä ja pyytämättä - itse valitsemiensa ensikenkien kanssa, se tilaisuus meni siinä. Varsinkin pienipalkkaisena _yrittää_ olla kiitollinen niistä mummon ostamista ja valitsemista kengistä, eikä raaski ostaa mieleisiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.
Varmasti ymmärrät, miten paljon nämä tyttären lapset sinua halveksivat, kun tietävät miten kohtelet heidän serkkujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Uff on epäeettinen yritys, eikä kaikilla todellakaan ole mitään Uffin laatikkoa matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näyEt ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinenKiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.
Jännä juttu. Itselleen anoppi osaa ostaa sopivia vaatteita. Mun lapsille pitäis kelvata kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tällainen "puolesta päättävä". Oltiin juuri muutettu ekaan yhteiseen kotiin ja hän tohottaa soittaen että mitähän me toivottaisiin sinne tupaantuliaislahjaksi. Sanoin että kuusi samanlaista mukia olisi kiva. Hän toi boolimaljan.
Koska kuulemma sille on "aina käyttöä". Ja maksoi takuulla monta kymppiä enemmän kuin ne mun toivomat Prisman mukit.
Tämä on taudin yksi oire.
Miksi tuossakin piti erikseen kysyä mitä haluaisitte?
Just siksi, että voi väkisin tuoda jotain muuta kuin oli pyydetty. Pyytämättä tuodun boolimaljan olisi voinut ohittaa vähän tarpeettomana lahjana, mutta pyydetyn tarpeellisen ja hinnaltaan vähäarvoisen lahjan sijasta se on lähinnä kiusaamista.
Kaiken huippu tässä on se anopin loputon mantra siitä, miten minä "kuvittelen olevani jotain". Siis kun minähän toivoin niitä Prisman mukeja, en sitä boolimaljaa. Mutta silti tässä saadaan minusta luotua vaativa ja hankala ja leuhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Uff on epäeettinen yritys, eikä kaikilla todellakaan ole mitään Uffin laatikkoa matkan varrella.
Miksi mun pitäisi nähdä se vaiva, kun en ole alun perinkään halunnut niitä riepuja kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini halusi ehdottomasti hankkia pojallemme vaunuyhdistelmän. Sanoi, että hän haluaa ehdottomasti maksaa sen ihan itse, eikä muut isovanhemmat saa osallistua. Antoi meille 1000 e ja sanoi, että ostakaa juuri sellainen kuin on tarpeen. Olen arvostanut tätä ihan hurjasti, apu oli iso ja saatiin juuri sellainen yhdistelmä, joka haluttiin. Näin sen pitäisi mennä, jos joku haluaa auttaa. Eli antaa rahana/käy itse ostamassa toiveiden mukaisen, jotta saadaan sopiva.
Mun vanhemmat teki samoin. Anoppi suuttui, kun hänellä oli jo valmiiksi meille vaunut. Toi meille ne väkisin. Vaunut oli vuodelta 1972, renkaiden kumit varisivat niitä eteenpäin työntäessä. Mutta ihan kelvolliset kuulemma vielä. En ole varma, olivatko homeessa, kun kylmässä varastossa olleet 40 vuotta. Kumpikaan mun lapsista ei ole niissä kertaakaan nukkunut. Ovat 9 vuotta myöhemmin edelleen meidän parvekkeella. Meillä ei juuri parveketta käytetä, joten on turhan tavaran varastona.
Miten olisi kaatopaikalle tai anopille takaisin.
Olen tätä yrittänyt nakittaa miehelleni. Kaatopaikka on tuolle oikea paikka, muuten se on uudelleen ongelmana kuolinpesää raivatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Uff on epäeettinen yritys, eikä kaikilla todellakaan ole mitään Uffin laatikkoa matkan varrella.
Miksi mun pitäisi nähdä se vaiva, kun en ole alun perinkään halunnut niitä riepuja kotiini.
Niinpä! Ja on kaikin puolin epäekologista hankkia ylenmäärin haalareita toisten riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Ja kaikki muut, paitsi te, tajusivat, mistä on kyse.
Tai noh, ehkä teidän piireissä vauvoille hankittavat "isot asiat" ovat autoja ja mökkejä? Meillä taviksilla ne on lastenrattaita ja pinnasänkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskoni riitelevät näistä lahjoista veljeni vaimon kanssa.
Isosiskoni on ylentänyt itsensä joksikin suvun perinnön vaalijaksi ja yhtäkkiä hänen tekemänsä kastemekko ”periytyy suvussa”.
Ja syntymäpäiviä ja joulua edeltää viikkokausien kouhkaus. Hysteeristä lahjojen ostelua.
Jälkikäteen menee pari kuukautta kun marmatetaan miten se ja tää ja toi ei taaskaan kelvannut.
Toiveita ei voida kysyä eikä ainakaan kuunnella.
Ihan käsittämätöntä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin hyvällä omallatunnolla olla ostamatta, tai oikeammin sanottuna, voi kun kerjuu loppuisi. Jatkuvasti on miniällä kerjuu menossa. Lapsi tarvitsee siitä ja tätä, ja tuokin olisi kiva. Jos emme ota mitään kantaa niin alkaa puhe kimpan tekemisestä. Ostetaanko se ja se tavara kimpassa, kukin laittaa jonkun summan ja he loput. Poikaamme näyttää vaimonsa käytös nolottavan.
Minusta riittää kun viemme synttäri- ja nimpparilahjat ja useamman joululahjan ja satunnaisesti jotain pientä, mutta miniälle se ei tunnu riittävän.
Meillä on kaksi lasta, joista vain toisella on lapsi, ei tunnu kivalta kun miniä on ahneena vaatimassa heille etuja yli äyräiden.
Olemme päättäneet, ettemme suosi”lapsellista” perhettä, mutta kiusallisia ovat tapaamiset kun toiveita on miniällä niin paljon.
Odotamme lievää kauhua tuntien kuinka paljon hoitoapua odottaa miniä kunhan lapsi tuosta varttuu. Joskus hän kertoilee kuinka joku tuttu on jäänyt eläkkeelle jotta voi hoitaa lapsenlasta. Juu, minä en jää, enkä eläkkeellä ala täyspäiväiseksi hoitajaksi.
Sanokaas miten tämmöisestä pitää miniälle sanoa (kerjäämisestä) niin ettei mene välit?Sanot omalle pojallesi, tietysti.
Miksi ihmeessä pojalle sanotaan jos miniä käyttäytyy rajattomasti? En nyt ymmärrä, onko miniät lähtökohtaisesti tyhmiä? Eikö niille voi sanoa, aikuisia ne kai on, vaikka ei uskoisi kun näitä valituksia lukee.
Eli odotatteko te miniät, että miehenne holhoaa teitä?
Ja kun mies ei jaksa niin tuloksena on tämmöisiä rääväsuuita kun tämän ketjun itsekkäät omanapaämmät on?
Hävettää lukea onanikäisten rääsyämistä.
Ohis
Teillä on perheissä erilainen tapa kommunikoida ja antaa lahjoja. Miniä on tottunut puhumaan suoraan ja heidän perheessään varmasti sovitaan yhdessä isommista yhteisistä hankinnoista lapsille. Halutaan, että jokainen lapsi saa mieleistä ja hyödyllistä, eikä kukaan maksa turhasta.
Poikasi on vaivaantunut, koska huomaa, ettette puhu samaa kieltä. Jostain syystä ei vaan saa suutaan auki ja asiaa selitettyä äidilleen ja vaimolleen.
Jos tämä asiaa vaivaa sinua niin paljon, että olet valmis ottamaan etäisyyttä lapsenlapsiin, miten voi olla, että et käy asiaa läpi oman lapsesi kanssa? Ei miniää sinun loukkaantumisesi kiinnosta, mutta oma lapsi ansaitsee selityksen äitinsä käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Kuten otsikosta voi lukea, iso asia siinäkin lainausmerkeissä. Hieman epäsopiva haalari tai työntäjälle vääränkokoiset rattaat muuttuvat pikkuhiljaa isoiksi asioiksi. Niitä käytetään joka päivä, kuukausien tai jopa vuosien ajan.
Minulle vaunut olivat tärkeämpi juttu kuin auto. Vaunuja työnsin useamman tunnin päivässä, autoa ajoin ehkä kerran viikossa. Riitti, että auto kulki paikasta A paikkaan B.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Mammoilla menee totuus tunteisiin, kahdeksan alapeukkua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Kuten otsikosta voi lukea, iso asia siinäkin lainausmerkeissä. Hieman epäsopiva haalari tai työntäjälle vääränkokoiset rattaat muuttuvat pikkuhiljaa isoiksi asioiksi. Niitä käytetään joka päivä, kuukausien tai jopa vuosien ajan.
Minulle vaunut olivat tärkeämpi juttu kuin auto. Vaunuja työnsin useamman tunnin päivässä, autoa ajoin ehkä kerran viikossa. Riitti, että auto kulki paikasta A paikkaan B.
Ehkä tässä tarkoitettiin sille LAPSELLE hankittua autoa, ei mamman autoa. Äly hoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Uff on epäeettinen yritys, eikä kaikilla todellakaan ole mitään Uffin laatikkoa matkan varrella.
Miksi mun pitäisi nähdä se vaiva, kun en ole alun perinkään halunnut niitä riepuja kotiini.
No heitä roskiin sitten, vai onko siitäkin prinsessalle liikaa vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Kuten otsikosta voi lukea, iso asia siinäkin lainausmerkeissä. Hieman epäsopiva haalari tai työntäjälle vääränkokoiset rattaat muuttuvat pikkuhiljaa isoiksi asioiksi. Niitä käytetään joka päivä, kuukausien tai jopa vuosien ajan.
Minulle vaunut olivat tärkeämpi juttu kuin auto. Vaunuja työnsin useamman tunnin päivässä, autoa ajoin ehkä kerran viikossa. Riitti, että auto kulki paikasta A paikkaan B.
Ehkä tässä tarkoitettiin sille LAPSELLE hankittua autoa, ei mamman autoa. Äly hoi!
No joo, meillä, kuten monella muulla kaupunkilaisella, auton hankinta tuli vasta lapsen myötä tarpeelliseksi. Siinä mielessä se oli vauva-ajan hankinta, vaikka ei sitä vauvalle ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Ja kaikki muut, paitsi te, tajusivat, mistä on kyse.
Tai noh, ehkä teidän piireissä vauvoille hankittavat "isot asiat" ovat autoja ja mökkejä? Meillä taviksilla ne on lastenrattaita ja pinnasänkyjä.
No onhan se jo lastensuojeluasia, jos pitää "isona" hankintana lapsen vaatteita. Jos ei siihen pysty itse, parempi tehdä lasu omasta perheestä.
Alue: Aihe vapaa
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴