Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Heitä vaunulenkillä Uffin laatikkoon.
Uff on epäeettinen yritys, eikä kaikilla todellakaan ole mitään Uffin laatikkoa matkan varrella.
Miksi mun pitäisi nähdä se vaiva, kun en ole alun perinkään halunnut niitä riepuja kotiini.
No heitä roskiin sitten, vai onko siitäkin prinsessalle liikaa vaivaa?
Sehän se onkin ekologisesti kestävää.
ohis
Vaihtoehto oli laittaa ne kiertoon, mutta kun siitä oli liikaa vaivaa prinsessalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ongelmana vanhempi tuttavapariskunta kun esikoisemme oli vauva. He tai se nainen, alkoi ostaa kasapäin vaatteita vauvallemme. Hänellä oli lähellään jokin outlet tms. tietyille merkkivaatteille. Ne olivat ihan hienoja mutta eivät kuitenkaan ihan minun makuuni. Oudointa oli, että yli puolivuotias poikavauva sai roosan välikausihaalarin kokoa 62. Lahjoittelin niitä ihan surutta ympäriinsä. Oli vain niin kummallista, että tuo vanhempi nainen koki asiakseen ostaa meidän vauvalle niin paljon vaatteita vaikka emme olleet edes erityisen läheisiä.
Minä ilmoitin saatana anopille, että viŧŧu pidä rääsysi, meille et niitä kanna. Usko se hemmetin paskakasa lopulta. Nyt se ei sitte pidä mitään yhteyttä muuta kuin poikaansa, tuo ukon kutale salaa kulkee anopin luona. Säälittävä mammanpoika. Jos ei avioehtoa olisi lähtisin menemään.
Täällä nämä muutamat "mummon puolustajat" kyllä missaa täydellisesti pointin.
Kukaan ei ole tainnut vielä sanoa, että ei halua isovanhemmilta yhtään mitään apua, eikä missään tapauksessa. Ihan varmasti lähes kaikille kelpaa apu, jos isovanhemmat vain malttaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, ja kysyä avun tarvetta. Toki se toivottu asia voi olla isovanhemmalle liian kallis, hankalasti hankittavissa tai muuten sotii isovanhemman omia arvoja vastaan. Silloin on vain pystyttävä kohteliaasti sanomaan asiasta.
Jos mummin kukkaro ei taivu 50 € bodyyn tai mummin mielestä on järjetöntä laittaa vauvan vaatteeseen niin paljon rahaa, niin ihan varmasti se Prismasta ostettu edullisempikin tulee käyttöön, kunhan on oikean kokoinen ja eikä tarkoituksella osteta jotain täysin vanhempien maun vastaista.
Jos vauvan päällä on aina jotain hillittyä, vanhemmat eivät taatusti halua mitään riemunkirjavaa - tai päinvastoin. Tällaisia päätelmiä voi siis tehdä ihan itse kysymättäkin. Ja siihen riemunkirjavaan on aika turha tuhlata rahojaan, vaikka se mummin maun mukainen olisikin, jos vaate ei ikinä tule käyttöön. Tästä nyt vähän aasinsiltana, mutta tätä yritän opettaa jo nyt lapsillenikin, kun valitsevat kavereiden synttärilahjoja: mieti mistä se kaveri tykkäis, älä sitä, mikä itsestäsi on kivoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Oikeassa olet, pitää olla melko mamma, että pitää lastenvaatteita "isoina asioina". No mutta mammat pitää... 🥴
Ja kaikki muut, paitsi te, tajusivat, mistä on kyse.
Tai noh, ehkä teidän piireissä vauvoille hankittavat "isot asiat" ovat autoja ja mökkejä? Meillä taviksilla ne on lastenrattaita ja pinnasänkyjä.
No onhan se jo lastensuojeluasia, jos pitää "isona" hankintana lapsen vaatteita. Jos ei siihen pysty itse, parempi tehdä lasu omasta perheestä.
No nyt tais mennä ketjun aihe vielä pahemmin yli ymmärryksen. Tai sitten provosoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tällainen "puolesta päättävä". Oltiin juuri muutettu ekaan yhteiseen kotiin ja hän tohottaa soittaen että mitähän me toivottaisiin sinne tupaantuliaislahjaksi. Sanoin että kuusi samanlaista mukia olisi kiva. Hän toi boolimaljan.
Koska kuulemma sille on "aina käyttöä". Ja maksoi takuulla monta kymppiä enemmän kuin ne mun toivomat Prisman mukit.
Tarjoaisin anopille aina käydessään kahvit boolimaljasta ja sanoisin, että nytpä tuli tuollekin käyttöä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Jotkut on rikkaampia ja heillä on itsellä varaa ostaa sen väriset vaunut ja rattaat ja puvut, kuin haluaa.
Minä olen keskituloinen ja olisin ollut onnellinen, jos joku olisi maksanut kalliit vaunut yms. Veivät ison siivun säästöistä.
Senkin voi tehdä fiksusti. Meillä appiukko ilmoitti että hän ostaa tulokkaalle vaunut. Me valitsimme ja hän rahoitti. Kellekään ei tullu pahamieli eikä kukaan astunut toisen reviirille. Äiti halusi ostaa kalliin syöttötuolin, minä olin mukana kaupassa valkkaamassa värin. Taas kaikilla hyvämieli ja mummi sai ostaa kun halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat "mummon puolustajat" kyllä missaa täydellisesti pointin.
Kukaan ei ole tainnut vielä sanoa, että ei halua isovanhemmilta yhtään mitään apua, eikä missään tapauksessa. Ihan varmasti lähes kaikille kelpaa apu, jos isovanhemmat vain malttaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, ja kysyä avun tarvetta. Toki se toivottu asia voi olla isovanhemmalle liian kallis, hankalasti hankittavissa tai muuten sotii isovanhemman omia arvoja vastaan. Silloin on vain pystyttävä kohteliaasti sanomaan asiasta.
Jos mummin kukkaro ei taivu 50 € bodyyn tai mummin mielestä on järjetöntä laittaa vauvan vaatteeseen niin paljon rahaa, niin ihan varmasti se Prismasta ostettu edullisempikin tulee käyttöön, kunhan on oikean kokoinen ja eikä tarkoituksella osteta jotain täysin vanhempien maun vastaista.
Jos vauvan päällä on aina jotain hillittyä, vanhemmat eivät taatusti halua mitään riemunkirjavaa - tai päinvastoin. Tällaisia päätelmiä voi siis tehdä ihan itse kysymättäkin. Ja siihen riemunkirjavaan on aika turha tuhlata rahojaan, vaikka se mummin maun mukainen olisikin, jos vaate ei ikinä tule käyttöön. Tästä nyt vähän aasinsiltana, mutta tätä yritän opettaa jo nyt lapsillenikin, kun valitsevat kavereiden synttärilahjoja: mieti mistä se kaveri tykkäis, älä sitä, mikä itsestäsi on kivoin.
Kun on aina ostanut kaiken itse, eikä ole saanut mitään tuollaisia avustuksia isovanhemmilta, saattaa olla tosiaan missannut pointin. Itsellä kun ei ole ollut varaa hienoimpiin rattaisiin tai kaikkein kalliimpaan turvaistuimeen, vaan on pitänyt ostaa käytettyä tai muuten edullista uutena, ja hyvin harvoin niistä on löytynyt juuri sellaista, minkä olisi halunnut, aina on ollut vähän sinnepäin, osaisi kyllä arvostaa toisen ostamaa, vaikka se ei olisi ihan sellainen kuin haluaa. Tulee väkisin mieleen, että jotkut ovat ihan turhan tarkkoja. Onko sillä haalarin värillä nyt väliä, jos sillä ryömitään takapihalla kuralammikoissa. Pieneksi se jää jossain vaiheessa kuitenkin. Tai jos tosiaan rattaat ovat mustat kun olisi halunnut tumman siniset, kyllä ne aika hyviä varmaan ovat nykyisin kaikki kuitenkin ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan.
Joko näitä on todella paljon tai sitten tämä taas uudelleenlämmitetty versio samasta aloituksesta jonka lähes identtisiä versioita olisi av:lla kuin jaksoja kauniissa ja rohkeissa ellei niistä huomattava osa poistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat "mummon puolustajat" kyllä missaa täydellisesti pointin.
Kukaan ei ole tainnut vielä sanoa, että ei halua isovanhemmilta yhtään mitään apua, eikä missään tapauksessa. Ihan varmasti lähes kaikille kelpaa apu, jos isovanhemmat vain malttaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, ja kysyä avun tarvetta. Toki se toivottu asia voi olla isovanhemmalle liian kallis, hankalasti hankittavissa tai muuten sotii isovanhemman omia arvoja vastaan. Silloin on vain pystyttävä kohteliaasti sanomaan asiasta.
Jos mummin kukkaro ei taivu 50 € bodyyn tai mummin mielestä on järjetöntä laittaa vauvan vaatteeseen niin paljon rahaa, niin ihan varmasti se Prismasta ostettu edullisempikin tulee käyttöön, kunhan on oikean kokoinen ja eikä tarkoituksella osteta jotain täysin vanhempien maun vastaista.
Jos vauvan päällä on aina jotain hillittyä, vanhemmat eivät taatusti halua mitään riemunkirjavaa - tai päinvastoin. Tällaisia päätelmiä voi siis tehdä ihan itse kysymättäkin. Ja siihen riemunkirjavaan on aika turha tuhlata rahojaan, vaikka se mummin maun mukainen olisikin, jos vaate ei ikinä tule käyttöön. Tästä nyt vähän aasinsiltana, mutta tätä yritän opettaa jo nyt lapsillenikin, kun valitsevat kavereiden synttärilahjoja: mieti mistä se kaveri tykkäis, älä sitä, mikä itsestäsi on kivoin.
Kun on aina ostanut kaiken itse, eikä ole saanut mitään tuollaisia avustuksia isovanhemmilta, saattaa olla tosiaan missannut pointin. Itsellä kun ei ole ollut varaa hienoimpiin rattaisiin tai kaikkein kalliimpaan turvaistuimeen, vaan on pitänyt ostaa käytettyä tai muuten edullista uutena, ja hyvin harvoin niistä on löytynyt juuri sellaista, minkä olisi halunnut, aina on ollut vähän sinnepäin, osaisi kyllä arvostaa toisen ostamaa, vaikka se ei olisi ihan sellainen kuin haluaa. Tulee väkisin mieleen, että jotkut ovat ihan turhan tarkkoja. Onko sillä haalarin värillä nyt väliä, jos sillä ryömitään takapihalla kuralammikoissa. Pieneksi se jää jossain vaiheessa kuitenkin. Tai jos tosiaan rattaat ovat mustat kun olisi halunnut tumman siniset, kyllä ne aika hyviä varmaan ovat nykyisin kaikki kuitenkin ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan.
Miksi pitäisi ihan kaikessa tyytyä johonkin mistä ei tykkää, mikä ei toimi ja mikä ei ole hyvä? Vaan aina, aina, aina vähän sinnepäin?
Kun samalla rahalla tai useimmiten halvemmalla saisi se paremmankin?
Sitäpaitsi meillä ainakin ne haalarit on aina jo lähtökohtaisesti liian pieniä, villapaidat ja -haalarit hirveitä pukea, kengät hankalia nauhallisia, juhlamekot frillallisia keinopestäviä jne/
Meillä ulkovaatteissa on se ongelma että lapset on hoikkia ja pitkäraajaisia ja heille ostetaan sitten D-mitoitusta persjalkaisille.
Ne vaatteet ei vaan istu yhtään. Nilkat ja ranteet paljaina ja selässä jättipurje kun haalari on tuplaleveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat "mummon puolustajat" kyllä missaa täydellisesti pointin.
Kukaan ei ole tainnut vielä sanoa, että ei halua isovanhemmilta yhtään mitään apua, eikä missään tapauksessa. Ihan varmasti lähes kaikille kelpaa apu, jos isovanhemmat vain malttaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, ja kysyä avun tarvetta. Toki se toivottu asia voi olla isovanhemmalle liian kallis, hankalasti hankittavissa tai muuten sotii isovanhemman omia arvoja vastaan. Silloin on vain pystyttävä kohteliaasti sanomaan asiasta.
Jos mummin kukkaro ei taivu 50 € bodyyn tai mummin mielestä on järjetöntä laittaa vauvan vaatteeseen niin paljon rahaa, niin ihan varmasti se Prismasta ostettu edullisempikin tulee käyttöön, kunhan on oikean kokoinen ja eikä tarkoituksella osteta jotain täysin vanhempien maun vastaista.
Jos vauvan päällä on aina jotain hillittyä, vanhemmat eivät taatusti halua mitään riemunkirjavaa - tai päinvastoin. Tällaisia päätelmiä voi siis tehdä ihan itse kysymättäkin. Ja siihen riemunkirjavaan on aika turha tuhlata rahojaan, vaikka se mummin maun mukainen olisikin, jos vaate ei ikinä tule käyttöön. Tästä nyt vähän aasinsiltana, mutta tätä yritän opettaa jo nyt lapsillenikin, kun valitsevat kavereiden synttärilahjoja: mieti mistä se kaveri tykkäis, älä sitä, mikä itsestäsi on kivoin.
Kun on aina ostanut kaiken itse, eikä ole saanut mitään tuollaisia avustuksia isovanhemmilta, saattaa olla tosiaan missannut pointin. Itsellä kun ei ole ollut varaa hienoimpiin rattaisiin tai kaikkein kalliimpaan turvaistuimeen, vaan on pitänyt ostaa käytettyä tai muuten edullista uutena, ja hyvin harvoin niistä on löytynyt juuri sellaista, minkä olisi halunnut, aina on ollut vähän sinnepäin, osaisi kyllä arvostaa toisen ostamaa, vaikka se ei olisi ihan sellainen kuin haluaa. Tulee väkisin mieleen, että jotkut ovat ihan turhan tarkkoja. Onko sillä haalarin värillä nyt väliä, jos sillä ryömitään takapihalla kuralammikoissa. Pieneksi se jää jossain vaiheessa kuitenkin. Tai jos tosiaan rattaat ovat mustat kun olisi halunnut tumman siniset, kyllä ne aika hyviä varmaan ovat nykyisin kaikki kuitenkin ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan.
Lastentarvikkeita on niin valtavan hirveästi tarjolla kirpparilla, että minä ainakin löysin kaiken riittävän tarkasti haluni mukaan kirppareilta, kun hetken etsiskeli. Siinäkin mentiin ominaisuudet edellä. Jos ne etsityt vaunut löytyivät sinisenä mustan sijasta, tottaan toki ne ostettiin, kuosista pystyi siinä kohtaa joustamaan.
Sitä suurempi pettymys oli saada uutena jotain missä olisi voinut kerrankin valita juuri sen mitä haluaa, jonkun toisen valitsemana ja pieleen menevänä. Eikä näissä ole niistä kuoseista kiinni, vaan jos toivoi rattaat ja sai vaunut. "Tällaisissa sinuakin nukutettiin pienenä! Ihan humpuukia tuollainen, vastasyntynyttä nukutettaisiin muussa kuin kuomuvaunuissa!". Ne rattaat olisivat menneet puolen vuoden sijasta kaksi vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ongelmana vanhempi tuttavapariskunta kun esikoisemme oli vauva. He tai se nainen, alkoi ostaa kasapäin vaatteita vauvallemme. Hänellä oli lähellään jokin outlet tms. tietyille merkkivaatteille. Ne olivat ihan hienoja mutta eivät kuitenkaan ihan minun makuuni. Oudointa oli, että yli puolivuotias poikavauva sai roosan välikausihaalarin kokoa 62. Lahjoittelin niitä ihan surutta ympäriinsä. Oli vain niin kummallista, että tuo vanhempi nainen koki asiakseen ostaa meidän vauvalle niin paljon vaatteita vaikka emme olleet edes erityisen läheisiä.
Ei oikeastaan ihme. Ne pienet vaatteet on nykyään tosi nättejä. Moni vanhempi henkilö ei aikoinaan voinut omilleen ostaa varsinaisesti kauniita, koska raha oli tiukemmalla. Ottaa nyt siten takaisin menetetyn mahdollisuuden, kun hyvä tekosyy on löytynyt.
Voisi niitä tietysti ostaa ja viedä, vaikka johonkin keräykseen tai myydä kirpparilla, mutta se voi tuntua turhalta haaskaamiselta ja voi tulla jopa ajatelleeksi että "mitä muut nyt ajatttelevat minusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ongelmana vanhempi tuttavapariskunta kun esikoisemme oli vauva. He tai se nainen, alkoi ostaa kasapäin vaatteita vauvallemme. Hänellä oli lähellään jokin outlet tms. tietyille merkkivaatteille. Ne olivat ihan hienoja mutta eivät kuitenkaan ihan minun makuuni. Oudointa oli, että yli puolivuotias poikavauva sai roosan välikausihaalarin kokoa 62. Lahjoittelin niitä ihan surutta ympäriinsä. Oli vain niin kummallista, että tuo vanhempi nainen koki asiakseen ostaa meidän vauvalle niin paljon vaatteita vaikka emme olleet edes erityisen läheisiä.
Ei oikeastaan ihme. Ne pienet vaatteet on nykyään tosi nättejä. Moni vanhempi henkilö ei aikoinaan voinut omilleen ostaa varsinaisesti kauniita, koska raha oli tiukemmalla. Ottaa nyt siten takaisin menetetyn mahdollisuuden, kun hyvä tekosyy on löytynyt.
Voisi niitä tietysti ostaa ja viedä, vaikka johonkin keräykseen tai myydä kirpparilla, mutta se voi tuntua turhalta haaskaamiselta ja voi tulla jopa ajatelleeksi että "mitä muut nyt ajatttelevat minusta".
Eli kyse on täysin omista tarpeista. Ei auttamisesta, huolehtimisesta tai välittämisestä.
Eikä edes haittaa mitä se lapsen perhe ajattelee. Täysin ventovieraatkin on merkityksellisempiä.
Törkeää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näyEt ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinenKiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.
Mielenkiinnolla odotat vastauksia? Tässä yksi.
Kiittäisin äitiä/anoppia kauniisti ja yrittäisin ymmärtää heidän lähtökohtiaan: ehkä takki on antajansa mielestä oikeasti hieno ja rahamäärä joka takkiin on sijoitettu on varmasti lohkaissut ison osan eläkkeestä.
Ja onhan se äidin/anopin ostama talvitakki varmasti sopiva johonkin käyttöön. Olkoon se vaikka sitten lumenkolaustakki jos ei muuhun sovi. Mutta ei sitä antajalle tarvitse kertoa ja mieltä pahottaa. Lahja on lahja.
Tottakai aikuisena ihmisenä menisin kauppaan ja ostaisin itselleni myös sen haluamani takin. Mulla kun on muutenkin monia takkeja jokaiseen vuodenaikaan. Ja lapsellani on useita ulkoasuja.
Kohtuutonta minulta olisi automaattisesti odottaa, että mummo maksaisi ja rahoittaisi minulle juuri sen takin, jonka olen mielessäni jo korvamerkinnyt. Se olisi jopa aika röyhkeää ja ahnetta. Lahjahan on kuitenkin aina antajansa näköinen.
Eikö aloittaja voisi viedä jotain haalareita, vaikka Ukraina-keräykseen ja sanoa, että siellä oli kovasti tarvetta ja meillä ei vielä pitkiin aikoihin ole käyttöä noille kaapissa oleville, ovat turhanpanttina ja ihan varmasti meni hyvään tarkoitukseen ja saaja varmaan todella onnellinen.
Voi loukkaantua, mutta mielestäni hyvä perustelu, että autetaan akuutissa tarpeessa olevia. Mutta toimi nopeasti. Se on nyt kilpajuoksua auringon kanssa, ja pian akuuttia tarvetta on vain uikkareista.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloittaja voisi viedä jotain haalareita, vaikka Ukraina-keräykseen ja sanoa, että siellä oli kovasti tarvetta ja meillä ei vielä pitkiin aikoihin ole käyttöä noille kaapissa oleville, ovat turhanpanttina ja ihan varmasti meni hyvään tarkoitukseen ja saaja varmaan todella onnellinen.
Voi loukkaantua, mutta mielestäni hyvä perustelu, että autetaan akuutissa tarpeessa olevia. Mutta toimi nopeasti. Se on nyt kilpajuoksua auringon kanssa, ja pian akuuttia tarvetta on vain uikkareista.
Siellä on jo laarit täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta mummojen roinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin hyvissä ajoin kaikkea, minkä tärkeäksi. Ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään sellaista isompaa tärkeää, mitä ei oltaisi jo ostettu. Tietenkään kaikkea ei voi heti hankkia, mutta vähitellen aloin miettimään, mitä kaikkea tärkeää lapsi tarvitsee ja ostin sitten.
Tämän takia ei ole huolta moisesta toiminnasta.
Itse pitäisin tiukan linjan, jos tilanne olisi tuo. Sanoisin suoraa, että " emme käytä noita mitä lapselle ostatte vaan ostamme itse". Hyvin yksinkertaista. Ei niitä tarvitse käyttää, vaan ostatte oman näköistä tavaraa/ vaatetta. Luulisi, että kun hankittu muutaman kerran oman näköistä juttua, niin huomaa, että teette omia päätöksiä. Jossei muu auta niin ottaisin vastaan ja sanoisin ei kiitos ojentaen takaisin. Jos ei halua olla muiden tossun alla, niin on kyettävä pitämään tiukempaa linjaa, ei aina helppoa tietenkään, mutta itse valitsisin oman näköisen elämän muutamasta tiukasta sanasta huolimatta. Lopputulos ja kuitenkin se tärkein eli juuri teidän näköinen elämä- piittaamatta muiden mielipiteistä.Kyllä, kääntäen teimme isovanhempina samoin. Pojan perhe ei ole meille tervetullut miniän takia, poika käy yksin. Kannattaa laittaa heti rajat rajattomalle miniälle.
Tytärten perheet käyvät, autamme puolin ja toisin ja annamme lahjoja ja rahaakin talletamme tytärten lasten tileille. Onpahan kuva summa kun aloittavat opiskelut.
Siis et halua tavata lainkaan oman poikasi lapsia ja he ovat syyllisiä siihen, että sinulla ja äidillänsä on huonot välit?
No, tämän saat kyllä maksaa, tyttäret voivat kulkea talutusnuorassasi, mutta lapsensa kyllä tulevat ymmärtämään, mitä olet heidän serkuille tehnyt.
Niin kävi omalle isoäidilleni: hän kuvitteli voivansa yli sukupolvien sorsia yhtä lastaan, mutta me serkut, jotka olimme toisillemme läheiset, jätimme mammeron itsekseen sipehtimään vihojaan heti, kun kynnellle kykenimme, siinä vähän yli kymmenen ikäisinä. Emme menneet enää vierailuille, vaikka kuinka manguttiin.
Kuvat summansa sai takaisin, meitä oli 3, joille oli rahaa kerätty, kun tulimme täysi-ikäiseksi, siirsimme mamman tilille takaisin. Lahjaa ei pakko ottaa vastaan, ettäs etukäteen tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näyEt ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinenKiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.
Mielenkiinnolla odotat vastauksia? Tässä yksi.
Kiittäisin äitiä/anoppia kauniisti ja yrittäisin ymmärtää heidän lähtökohtiaan: ehkä takki on antajansa mielestä oikeasti hieno ja rahamäärä joka takkiin on sijoitettu on varmasti lohkaissut ison osan eläkkeestä.
Ja onhan se äidin/anopin ostama talvitakki varmasti sopiva johonkin käyttöön. Olkoon se vaikka sitten lumenkolaustakki jos ei muuhun sovi. Mutta ei sitä antajalle tarvitse kertoa ja mieltä pahottaa. Lahja on lahja.
Tottakai aikuisena ihmisenä menisin kauppaan ja ostaisin itselleni myös sen haluamani takin. Mulla kun on muutenkin monia takkeja jokaiseen vuodenaikaan. Ja lapsellani on useita ulkoasuja.
Kohtuutonta minulta olisi automaattisesti odottaa, että mummo maksaisi ja rahoittaisi minulle juuri sen takin, jonka olen mielessäni jo korvamerkinnyt. Se olisi jopa aika röyhkeää ja ahnetta. Lahjahan on kuitenkin aina antajansa näköinen.
Miksi pitää saada väkisin ostaa täydellisen turha lumenkolaustakki kun voisi ostaa sen takin jota oikeasti tarvitaan?
Alue: Aihe vapaa
Sehän se onkin ekologisesti kestävää.
ohis