Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Mikä ihmeen "lypsäminen"? Minä ainakin ostan/annan mieluummin lahjaksi jotain, jota oikeasti toivotaan, enkä väkisin jotain josta kukaan ei pidä.
Kysyn aina selkeät lahjatoiveet ennen yhdenkään lahjan hankkimista. Oli sitten sukulainen, ystävä, työtoveri, lasten kaveri tai oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen totaalisesti lopettanut lahjojen oston niin sukulaisten kuin kaverien lapsille. Olen sanonut tuon ihan suoraan, että en mä halua olla mikään sijaisostaja. En anna rahaakaan, kylläkään.
Olen jättäytynyt kokonaan sivuun tuosta rumbasta, jota mammat pyörittää, listoineen, tarpeineen ja haluineen.
No, tosin en enää osallistu synttäreihin tai jouluihinkaan, ei ole mun juhlia nämä, joissa pitää osata ennen kaikkea miellyttää mammaa, jolle on ihan iiiiik joku vihreä mun tytölle.
Miksi sen lahjan sinua pitää miellyttää, jos se tulee jonkun muun käyttöön?
Ei tarvitsekaan. Mutta miksi minun pitäisi juosta kaupoilla etsimässä jotain juuri mamman määrittelemää käyttöön tulevaa? Mamma juoskoon käyttötarpeensa itse.
Mielestäni vaan siinä, että sä soitat mulle, että hei meidän liinu haluaa nyt leikkiboxin yyxxx ja ostan sen ja sitten mä kerron sulle, että hei olen kattilaa vailla ja sä ostat sen sitten mulle, ei ole mitään järkeä eikä siinä ole mitään jäljelläkään siitä, mitä mä itse ajattelen lahjan olevan. Tuo on vain vaihdantataloutta, joka mua ei kiinnosta.
Siksi en siihen osallistu ja nytkö sekään ei ole ok?
Miksi sinun pitää juosta, jos selkeästi tiedät mitä ostaa? Enemmänhän sulle haahuiluua tulee kun juokset epätoivoissasi etsimässä jotain mitä kukaan ei ainakaan halua.
Et ymmärtänyt pointtia. Musta on siis älyttömän tylsää mennä kaupoille ostamaan leikkiboxi yyxx. Mieluummin tosiaankin kulkisin siellä tuumimassa, mistä maiju, joka oli äitinsä mun kanssa viime kesänä meidän mökillä ja leikki leikkiä tämätuo, voisi tykätä.
Mulle on yksi askare lisää käydä kaupassa sitä, mitä maijun äiskä käski, kun taas lahjan tuumiminen maijulle olisi ilo, koska maiju on mun hyvän ystävän/sukulaisen lapsi ja meillä on joku ihmissuhde meilläkin.
Mutta tietysti se, että maijun äiti on jo etukäteen päättänyt, että mä epäonnistun, ostan vain väistämättä jotain, mitä kukaan ei halua, koska se ei ole just sitä, mitä maijun äiskä oli etukäteen ajatellut (maijulta harvemmin kysytäänkään, sehän tyytyy mihin roskaan tahansa, kuusivuotias kun vasta on), niin tunnelma latistuu juu ja olkoon koko homma.
Maijun äiskä ostaa leikkiboxinsa ja mä kattilani - mutta siis, onko tässä jotain ongelmaa susta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Mikä ihmeen "lypsäminen"? Minä ainakin ostan/annan mieluummin lahjaksi jotain, jota oikeasti toivotaan, enkä väkisin jotain josta kukaan ei pidä.
Kysyn aina selkeät lahjatoiveet ennen yhdenkään lahjan hankkimista. Oli sitten sukulainen, ystävä, työtoveri, lasten kaveri tai oma lapsi.
Aivan. Ja mä taas olen lopettanut lahjojen vaihdon kokonaan, koska musta on tosi tylsää semmoinen, että vaihdetaan vaan tavaroita.
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Ja sä lämminhenkinen, mukava, toiset huomioon ottava hyvä keskustelija.
Mua kyllä kieltämättä vähän herkisti tuo tyyppi, joka sanoi, että ostaa vaan siskonlapsille, mitä käsketään ja selvästi oli surullinen, että mitään ns. itsestään ei saa antaa näille lapsille, on vain ostoautomaatti käsketysti.
Ja kuule siltä se voi vähän tuntua heistäkin, jotka saa joulun alla teidän perheen lahjalistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Mikä ihmeen "lypsäminen"? Minä ainakin ostan/annan mieluummin lahjaksi jotain, jota oikeasti toivotaan, enkä väkisin jotain josta kukaan ei pidä.
Kysyn aina selkeät lahjatoiveet ennen yhdenkään lahjan hankkimista. Oli sitten sukulainen, ystävä, työtoveri, lasten kaveri tai oma lapsi.
Aivan. Ja mä taas olen lopettanut lahjojen vaihdon kokonaan, koska musta on tosi tylsää semmoinen, että vaihdetaan vaan tavaroita.
Kukin tavallaan.
Millä lailla "vaihdetaan"? Jos mulla joku työkaveri jää eläkkeelle, niin en minä silti jää.
Tai jos joku sukulaisteini pääsee ripille, en minä silti pääse.
Missä siinä vaihdetaan tavaroita, jos ostan eläkkeellä lähtevälle mieluisan lahjan tai jos ripille pääsevä saa mieleisensä lahjan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Tätä jäin itse miettimään! Mä taidan olla sun siskosi. Olen jotenkin kuvitellut, että lapsettomalle siskolle olisi helpompaa, kun mä kerron, mitä lapset haluavat. Ajatellut, että ei hän varmaan ole perillä lasten suosikkileluista tms. Ja samalla tajusin, että olen olettanut että hän kyllä hommaa ne tän vuoden suosikit.
Tuli aika kamalakin olo. En ole koskaan ajatellut että tää voisi vaikuttaa jotenkin suhteisiin lasten kanssa vaan ajatellut että just häneltä sitten saa ne parhaat lelut. Voihan.
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Ja sä lämminhenkinen, mukava, toiset huomioon ottava hyvä keskustelija.
Mua kyllä kieltämättä vähän herkisti tuo tyyppi, joka sanoi, että ostaa vaan siskonlapsille, mitä käsketään ja selvästi oli surullinen, että mitään ns. itsestään ei saa antaa näille lapsille, on vain ostoautomaatti käsketysti.
Ja kuule siltä se voi vähän tuntua heistäkin, jotka saa joulun alla teidän perheen lahjalistan.
Aivan, kun on änkyrä, ei osaa ajatella mitään muuta kuin että minämääräänminäpäätänminäminäminä, kun taas minun kalrtaiseni mukava ja toiset huomioon ottava ymmärtää myös sen, että kun ostan sukulaislapsille mieleisiä lahjoja, hyvää mieltä leviää paitsi aikuisiin sukulaisiin, myös niille sukulaislapsille, joiden kaikkien mielestä olen lämminhenkinen, mukava ja muut huomioiva tyyppi.
Sen sijaan että änkyrän tavoin SAISIN OLLA SATAPROSENTTISESTI VALLASSA JA MÄÄRÄTÄ, mutta tyyppi jota kaikki inhoaa, vieraita nettikirjoittajia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Mikä ihmeen "lypsäminen"? Minä ainakin ostan/annan mieluummin lahjaksi jotain, jota oikeasti toivotaan, enkä väkisin jotain josta kukaan ei pidä.
Kysyn aina selkeät lahjatoiveet ennen yhdenkään lahjan hankkimista. Oli sitten sukulainen, ystävä, työtoveri, lasten kaveri tai oma lapsi.
Aivan. Ja mä taas olen lopettanut lahjojen vaihdon kokonaan, koska musta on tosi tylsää semmoinen, että vaihdetaan vaan tavaroita.
Kukin tavallaan.
Millä lailla "vaihdetaan"? Jos mulla joku työkaveri jää eläkkeelle, niin en minä silti jää.
Tai jos joku sukulaisteini pääsee ripille, en minä silti pääse.
Missä siinä vaihdetaan tavaroita, jos ostan eläkkeellä lähtevälle mieluisan lahjan tai jos ripille pääsevä saa mieleisensä lahjan?
No jos sukusi rippilapsen äiti ostaa sinulle synttärilahjaksi toivomasi kattilan, niin kyllä te oletta vain vaihtaneet tavaroita. Ei se nyt sentään samaa päivämäärää vaadi. Eläkkeelle jäävälle harvoin ostetaan yksin lahjaa, mutta jos näin tee, se lienee sitten vastalahja siitä vedenkeittimestä, jota häneltä 40v lahjaksi toivoit. Sun logiikalla, millä ostellaan vaan toivottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Eri, mutta taitaa mennä mammoilla pikkas tunteisiin, kun joku sanoo suoraan, että ei tuokaan ihan korrektia toimintaa ole, tuo lapsille ja itselle kavereilta ja sukulaisilta omien tarpeiden mukaan lypsäminen.
Mikä ihmeen "lypsäminen"? Minä ainakin ostan/annan mieluummin lahjaksi jotain, jota oikeasti toivotaan, enkä väkisin jotain josta kukaan ei pidä.
Kysyn aina selkeät lahjatoiveet ennen yhdenkään lahjan hankkimista. Oli sitten sukulainen, ystävä, työtoveri, lasten kaveri tai oma lapsi.
Aivan. Ja mä taas olen lopettanut lahjojen vaihdon kokonaan, koska musta on tosi tylsää semmoinen, että vaihdetaan vaan tavaroita.
Kukin tavallaan.
Millä lailla "vaihdetaan"? Jos mulla joku työkaveri jää eläkkeelle, niin en minä silti jää.
Tai jos joku sukulaisteini pääsee ripille, en minä silti pääse.
Missä siinä vaihdetaan tavaroita, jos ostan eläkkeellä lähtevälle mieluisan lahjan tai jos ripille pääsevä saa mieleisensä lahjan?
No jos sukusi rippilapsen äiti ostaa sinulle synttärilahjaksi toivomasi kattilan, niin kyllä te oletta vain vaihtaneet tavaroita. Ei se nyt sentään samaa päivämäärää vaadi. Eläkkeelle jäävälle harvoin ostetaan yksin lahjaa, mutta jos näin tee, se lienee sitten vastalahja siitä vedenkeittimestä, jota häneltä 40v lahjaksi toivoit. Sun logiikalla, millä ostellaan vaan toivottuja.
En ole vaihtanut lahjoja, koska eihän se rippilapsi sitä kattilaa minulle anna.
Enkä ymmärrä mitä pahaa on siinä, että minä saan esimerkiksi 50-vuotislahjaksi toivomani kattilan ja rippilapsi saa 10 vuotta aiemmin minulta 50 euron lahjakortin.
Sen sijaan että minä saan jonkin poppanan ja rippilapsi ristin ja molemmat menee roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Ja sä lämminhenkinen, mukava, toiset huomioon ottava hyvä keskustelija.
Mua kyllä kieltämättä vähän herkisti tuo tyyppi, joka sanoi, että ostaa vaan siskonlapsille, mitä käsketään ja selvästi oli surullinen, että mitään ns. itsestään ei saa antaa näille lapsille, on vain ostoautomaatti käsketysti.
Ja kuule siltä se voi vähän tuntua heistäkin, jotka saa joulun alla teidän perheen lahjalistan.
Aivan, kun on änkyrä, ei osaa ajatella mitään muuta kuin että minämääräänminäpäätänminäminäminä, kun taas minun kalrtaiseni mukava ja toiset huomioon ottava ymmärtää myös sen, että kun ostan sukulaislapsille mieleisiä lahjoja, hyvää mieltä leviää paitsi aikuisiin sukulaisiin, myös niille sukulaislapsille, joiden kaikkien mielestä olen lämminhenkinen, mukava ja muut huomioiva tyyppi.
Sen sijaan että änkyrän tavoin SAISIN OLLA SATAPROSENTTISESTI VALLASSA JA MÄÄRÄTÄ, mutta tyyppi jota kaikki inhoaa, vieraita nettikirjoittajia myöten.
Tirsk. Se ei ole sataprosenttista määräysvallan tavoittelua, että haluaa, että yhtäkään koristetyynyä tai satasen sisältävää kirjekuorta ei taloon tule.
Olen tosiaan eri, mutta mun mielestä te olette ihan kajahtaneita. Mä en jaksa kantaa murhetta siitä, jos saan lahjaksi jonkun tavaran, tai mun lapsi saa, josta en tykkää tai jolle ei ole käyttöä. Kyllä aina jossain vaiheessa saa jonnekin survottua.
Ainakaan en jaksaisi yhtään suuttua, jos joululahjojen seasta löytyis satanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Ja sä lämminhenkinen, mukava, toiset huomioon ottava hyvä keskustelija.
Mua kyllä kieltämättä vähän herkisti tuo tyyppi, joka sanoi, että ostaa vaan siskonlapsille, mitä käsketään ja selvästi oli surullinen, että mitään ns. itsestään ei saa antaa näille lapsille, on vain ostoautomaatti käsketysti.
Ja kuule siltä se voi vähän tuntua heistäkin, jotka saa joulun alla teidän perheen lahjalistan.
Aivan, kun on änkyrä, ei osaa ajatella mitään muuta kuin että minämääräänminäpäätänminäminäminä, kun taas minun kalrtaiseni mukava ja toiset huomioon ottava ymmärtää myös sen, että kun ostan sukulaislapsille mieleisiä lahjoja, hyvää mieltä leviää paitsi aikuisiin sukulaisiin, myös niille sukulaislapsille, joiden kaikkien mielestä olen lämminhenkinen, mukava ja muut huomioiva tyyppi.
Sen sijaan että änkyrän tavoin SAISIN OLLA SATAPROSENTTISESTI VALLASSA JA MÄÄRÄTÄ, mutta tyyppi jota kaikki inhoaa, vieraita nettikirjoittajia myöten.
Tirsk. Se ei ole sataprosenttista määräysvallan tavoittelua, että haluaa, että yhtäkään koristetyynyä tai satasen sisältävää kirjekuorta ei taloon tule.
Olen tosiaan eri, mutta mun mielestä te olette ihan kajahtaneita. Mä en jaksa kantaa murhetta siitä, jos saan lahjaksi jonkun tavaran, tai mun lapsi saa, josta en tykkää tai jolle ei ole käyttöä. Kyllä aina jossain vaiheessa saa jonnekin survottua.
Ainakaan en jaksaisi yhtään suuttua, jos joululahjojen seasta löytyis satanen.
Tirsk, niin kun sinä et nyt ymmärrä edes mitä ketju käsittelee.
Meille on kannettu vesikelkka, kangaspuut, kolme pihakalustoa, lasten huoneen kaluStus, kaksi telttaa sisälle, noin autotallillinen vaatteita, sisustuskrääsää, käsitöitä, askartelutarvikkeita, eriparilankoja, maljakoita, astioita jne. Vuosia.
Kun niitä ei saanut meille enää kaupunkiin, niitä kärrättiin luvatta mökille.
Meille on istutettu luvatta kasveja ja kaadettu luvatta puita.
Me ollaan ääriesimerkki mutta perhe jollaisia tämä ketju käsittelee.
Sinä olet vain änkyrä joka ei tajua misyä edes on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Et ole ikinä kuullut netistä? Minä katson aina kotona missä etsimääni tavaraa on, varaan sen ja haen. En juokse missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Täällä toinen narsistin tytär.
Minunkin äitini kuulee kaiken, ihan pintapuolisimman keskustelunkin, koskevan itseään.
Siksipä ollaan yhteyksissä harvoin ja keskustelut ovat tätä samaa; äitini päivittelee teiden kuntoa ja päivän säätä. Tai valittaa vaivojaan.
En takuulla pyydä äidiltäni mitään, en itselleni, vielä vähemmän lapsilleni.
Lasten ollessa pieniä, äitini toi joskus melkoisia hirvityksiä, kalliitakin juttuja, mutta joka ikinen kerta sellaisia, joille ei koskaan ollut käyttöä. Esim kalliita juhlamekkoja, jo valmiiksi pieniä, ja tyttäreni eivät tähän päivään mennessä (15-ja 14-vuotiaat) ole pitseistä ja hörselöistä perustaneet.
Elävät farkuissa ja verkkareissa ja juhlavampi pukeutuminen on sitten tumma housupuku.
Tai äitini on ostanut kalliita kirjoja, jonkinlaisena vinkkinä, mutta kallis uusi painos, jostain pieni talo preerialla-tyyppisestä teoksesta ei siitä vielä hyvää kirjallisuutta tee.
Sellainen vastahankainen, saat aina mitä et varmasti halua ja minä tiedän paremmin ja ethän sinä mitään tarvitse-asennevamma äidilläni on ollut aina. En muista saaneeni koskaan lapsena mieleistäni lahjaa ja pian lakkasin mitään toivomastakaan. Ja sama jatkuu nytkin, joskus luulen äitini saavan jonkinlaista mielihyvää siitä, että antaa lahjan, joka suorastaan loukkaa, vähättelee, aiheuttaa mahdollisimman paljon mielipahaa.
Tätä ei ehkä voi ymmärtää, jollei ole kokenut itse.
Ja voi tuo esimerkkikeskustelu...olisi voinut olla vaikka oman äitini kirjoittama. Jos ikinä enää edes yrittäisin kertoa äidilleni jotain tärkeää, näinhän se menisi. Sanasta sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.
Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.
t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.
Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.
Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).
Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.
Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.
Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.
Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.
Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.
Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.
Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.
Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).
Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.
Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?
Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.
Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa. Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.
Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.
Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.
Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.
Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.
Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?
Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus.
Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi.
Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan. Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.
Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?
En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.
Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne.
Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!
No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.
Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?
Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.
Olet päästäsi vialla. Änkyrä.
Ja sä lämminhenkinen, mukava, toiset huomioon ottava hyvä keskustelija.
Mua kyllä kieltämättä vähän herkisti tuo tyyppi, joka sanoi, että ostaa vaan siskonlapsille, mitä käsketään ja selvästi oli surullinen, että mitään ns. itsestään ei saa antaa näille lapsille, on vain ostoautomaatti käsketysti.
Ja kuule siltä se voi vähän tuntua heistäkin, jotka saa joulun alla teidän perheen lahjalistan.
Aivan, kun on änkyrä, ei osaa ajatella mitään muuta kuin että minämääräänminäpäätänminäminäminä, kun taas minun kalrtaiseni mukava ja toiset huomioon ottava ymmärtää myös sen, että kun ostan sukulaislapsille mieleisiä lahjoja, hyvää mieltä leviää paitsi aikuisiin sukulaisiin, myös niille sukulaislapsille, joiden kaikkien mielestä olen lämminhenkinen, mukava ja muut huomioiva tyyppi.
Sen sijaan että änkyrän tavoin SAISIN OLLA SATAPROSENTTISESTI VALLASSA JA MÄÄRÄTÄ, mutta tyyppi jota kaikki inhoaa, vieraita nettikirjoittajia myöten.
Tirsk. Se ei ole sataprosenttista määräysvallan tavoittelua, että haluaa, että yhtäkään koristetyynyä tai satasen sisältävää kirjekuorta ei taloon tule.
Olen tosiaan eri, mutta mun mielestä te olette ihan kajahtaneita. Mä en jaksa kantaa murhetta siitä, jos saan lahjaksi jonkun tavaran, tai mun lapsi saa, josta en tykkää tai jolle ei ole käyttöä. Kyllä aina jossain vaiheessa saa jonnekin survottua.
Ainakaan en jaksaisi yhtään suuttua, jos joululahjojen seasta löytyis satanen.
Tirsk, niin kun sinä et nyt ymmärrä edes mitä ketju käsittelee.
Meille on kannettu vesikelkka, kangaspuut, kolme pihakalustoa, lasten huoneen kaluStus, kaksi telttaa sisälle, noin autotallillinen vaatteita, sisustuskrääsää, käsitöitä, askartelutarvikkeita, eriparilankoja, maljakoita, astioita jne. Vuosia.
Kun niitä ei saanut meille enää kaupunkiin, niitä kärrättiin luvatta mökille.
Meille on istutettu luvatta kasveja ja kaadettu luvatta puita.
Me ollaan ääriesimerkki mutta perhe jollaisia tämä ketju käsittelee.
Sinä olet vain änkyrä joka ei tajua misyä edes on kyse.
Ai mäkin olen änkyrä. Ehdotan, että sä olisit änkyrämpi siellä omassa verkostossa etkä niin ärhäkkä täällä.
Vaikka en osaa hermostua jostain epäonnistuneesta lahjasta tai väärin annetusta satasesta, niin kyllä mä niin änkyrä olen, että mun kotiin tai mökille ei olisi kannettu mitään noista, jos en niitä tahtoisi.
Kärräisin kaikki heti takaisin. Tosin siinä sitten on riski, että sitä haalariakaan, jonka tahtoisi, ei saa. Mutta elämä on valintoja.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinun pitää juosta, jos selkeästi tiedät mitä ostaa? Enemmänhän sulle haahuiluua tulee kun juokset epätoivoissasi etsimässä jotain mitä kukaan ei ainakaan halua.