Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"

Vierailija kirjoitti:

Meillä äidillä tämä ostelu ei rajoitu vain lapsenlapsiin, vaan ostaa vaatteita myös minulle, omalle siskolleen sekä siskon perheelle. Itse olen oppinut suhtautumaan huumorilla ja vaatteet menee suoraan Konttiin. Kerran äiti oli ostanut samanlaisen hameen ja puseron itselleen, sisarelleen ja sisaren pojan uudelle tyttöystävälle. Tämä uusi tyttöystävä oli tyylikäs lähes nelikymppinen business-nainen, joka kihisi raivosta "lahjat" saatuaan. Hän tuskin haluaa pukeutua samanlaisiin vaatteisiin yli seitsenkymppisen tulevan anoppinsa kanssa eikä muutenkaan ehkä keksi käyttöä kirkkaanpunaiselle pitkälle velour-hameelle ja pajettikoristellulle t-paidalle.

Kyse ei ole vain mistään anoppi-miniä - ongelmasta, vaan näitä ihmisiä vaan suurista ikäluokista löytyy.

Näistä pitää ymmärtää, että tarkoitus ei ole ehdoin tahdoin pukea miniää tai miniäkokelasta rumasti. Ne vaatteet oikeasti miellyttävät antajan silmää, siksihän antaja osti ne itsellekin. Antaja ei vain hahmota, että muut läheiset tai rakkaat ovat heistä erillisiä ihmisiä, joilla on omat ajatukset, tunteet ja oma elämäntilanne, johon se oman elämäntilanteen ratkaisu ei sovikaan. Siksi se on rajatonta ja tungettelevaa, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut olla sellaista.

Toisin päin he tunnistavat kyllä heti, jos heille antaa lahjaksi jotain, mikä ei mahdu omaan makuun tai ajatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Ohis, mutta mä olisin varmaan lapsena ollut hulluna vihreään, käsilaukun malliseen tyynyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Täällä on ollut monta kertomusta, joiden pointteja ymmärrän, mutta kyllä on näitä,  joita en tajua ollenkaan. Siis oikeasti on kamalaa joutua saamaan satanen jouluna kirjekuoressa tai käsilaukun mallinen tyyny pikkutytölle? On niin hankalaa setviä kirjekuori lahjojen seasta ja pikkutytön esineet eivät saa olla epäkäytännöllisiä?

Kai tähän vaikuttaa se, että vasta oman anopin myötä olen saanut kokea minkäänlaista anteliaisuutta, kotona pihdattiin ruokaakin, vaikka oltiin ihan varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Ohis, mutta mä olisin varmaan lapsena ollut hulluna vihreään, käsilaukun malliseen tyynyyn. 

Ohis, mä olisin varmaan itkenyt, jos joku olisi mulle tuonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Mä olen totaalisesti lopettanut lahjojen oston niin sukulaisten kuin kaverien lapsille. Olen sanonut tuon ihan suoraan, että en mä halua olla mikään sijaisostaja. En anna rahaakaan, kylläkään.

Olen jättäytynyt kokonaan sivuun tuosta rumbasta, jota mammat pyörittää, listoineen, tarpeineen ja haluineen. 

No, tosin en enää osallistu synttäreihin tai jouluihinkaan, ei ole mun juhlia nämä, joissa pitää osata ennen kaikkea miellyttää mammaa, jolle on ihan iiiiik joku vihreä mun tytölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta kertomusta, joiden pointteja ymmärrän, mutta kyllä on näitä,  joita en tajua ollenkaan. Siis oikeasti on kamalaa joutua saamaan satanen jouluna kirjekuoressa tai käsilaukun mallinen tyyny pikkutytölle? On niin hankalaa setviä kirjekuori lahjojen seasta ja pikkutytön esineet eivät saa olla epäkäytännöllisiä?

Kai tähän vaikuttaa se, että vasta oman anopin myötä olen saanut kokea minkäänlaista anteliaisuutta, kotona pihdattiin ruokaakin, vaikka oltiin ihan varakkaita.

Minusta sisustusesineet lapselle on siinä mielessä mänttejä että nehän on kodin esineitä, ei lapsen.

Eikä kaikki halua muita sisustamaan kotiaan. Meillekin tungettiin jatkuvasti turhaa sisustuskrääsää. Haluaisitko sinä omaan kotiisi jonkun toisen maun mukaisen sisustuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Minulla ei ole mitään, pienintäkään velvollisuutta olla saamassa sinun LAHJOJA, joilla en tee itse mitään. Sinä voit pitää lahjasi ihan itse, niin et pahoita kenenkään mieltä.

Ei, en pyydä kirkolta tai keltään muultakaan mitään. Olen todellakin erittäin mielelläni ilman lahjoja, mutta se ei onnistu, sillä niitä ei-toivottuja, antajan maun mukaisia tarpeettomia tavaroita tulee silti. Koska lahjoista ei saa kieltäytyä, se on antajan oikeus antaa lahjoja ja lahjan saajan velvollisuus on tykätä saadusta lahjasta.

Aivan kuten sinäkin olet täällä kaikille kertomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Nauratti, kun luin tämän. It is funny, because it is true...mä saan tuoda siskonlapselle lahjoja  työmatkoilta ja ne saa olla mitä tahansa turistikrääsää ja menevät hienosti lapsen hyllyyn, koska ne ovat New Yorkista, Lontoosta, Madridista, jne. mutta synttärilahjat ja muut sitten sanellaan tarkoin väriä myöten.

No, mulla on sulle vinkki: olen lopettanut synttäriravaamiset kokonaan, mulla on työasioita silloin ja vien sitten lapsen syömään tms. jonnekin hyvitykseksi kun en ollut synttäreillä. Saan omaa aikaa lapsen kanssa, eikä äiti ole siinä välissä kontrolloimassa meidän suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?

En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.

Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne. 

Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Niin. Joku tarvitsee kattilan ja toivoo kattilaa synttärilahjaksi. Sinä annat kattilan sijaan pinkin navanlämmittimen, kun tämä "lahja" miellyttää sinua enemmän.

Joo, kertoo kaiken sinusta ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Nauratti, kun luin tämän. It is funny, because it is true...mä saan tuoda siskonlapselle lahjoja  työmatkoilta ja ne saa olla mitä tahansa turistikrääsää ja menevät hienosti lapsen hyllyyn, koska ne ovat New Yorkista, Lontoosta, Madridista, jne. mutta synttärilahjat ja muut sitten sanellaan tarkoin väriä myöten.

No, mulla on sulle vinkki: olen lopettanut synttäriravaamiset kokonaan, mulla on työasioita silloin ja vien sitten lapsen syömään tms. jonnekin hyvitykseksi kun en ollut synttäreillä. Saan omaa aikaa lapsen kanssa, eikä äiti ole siinä välissä kontrolloimassa meidän suhdetta.

Kiinnostaisi tietää, mitä alapeukutettavaa tässä on? Eikö se ole päinvastoin ihan hienoa, että tässä joku on ymmärtänyt, että ei kanna toisten kotiin tavaroita ja lahjoja, joita ei haluta?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen totaalisesti lopettanut lahjojen oston niin sukulaisten kuin kaverien lapsille. Olen sanonut tuon ihan suoraan, että en mä halua olla mikään sijaisostaja. En anna rahaakaan, kylläkään.

Olen jättäytynyt kokonaan sivuun tuosta rumbasta, jota mammat pyörittää, listoineen, tarpeineen ja haluineen. 

No, tosin en enää osallistu synttäreihin tai jouluihinkaan, ei ole mun juhlia nämä, joissa pitää osata ennen kaikkea miellyttää mammaa, jolle on ihan iiiiik joku vihreä mun tytölle.

Miksi sen lahjan sinua pitää miellyttää, jos se tulee jonkun muun käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Minulla ei ole mitään, pienintäkään velvollisuutta olla saamassa sinun LAHJOJA, joilla en tee itse mitään. Sinä voit pitää lahjasi ihan itse, niin et pahoita kenenkään mieltä.

Ei, en pyydä kirkolta tai keltään muultakaan mitään. Olen todellakin erittäin mielelläni ilman lahjoja, mutta se ei onnistu, sillä niitä ei-toivottuja, antajan maun mukaisia tarpeettomia tavaroita tulee silti. Koska lahjoista ei saa kieltäytyä, se on antajan oikeus antaa lahjoja ja lahjan saajan velvollisuus on tykätä saadusta lahjasta.

Aivan kuten sinäkin olet täällä kaikille kertomassa.

No mutta hyvä ihminen, sitten sinä olet todellakin ylikiltti ja liian kohtelias. Laita selkeästi synttärikutsuun: EI LAHJOJA. Ja älä ota vastaan, jos tuovat. Uskon, että viimeistään tokalla kerralla menee perille.

Vai onko kumminkin ihan kiva saada lahjaksi just sitä, mitä sä viime viikolla vonguit lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen totaalisesti lopettanut lahjojen oston niin sukulaisten kuin kaverien lapsille. Olen sanonut tuon ihan suoraan, että en mä halua olla mikään sijaisostaja. En anna rahaakaan, kylläkään.

Olen jättäytynyt kokonaan sivuun tuosta rumbasta, jota mammat pyörittää, listoineen, tarpeineen ja haluineen. 

No, tosin en enää osallistu synttäreihin tai jouluihinkaan, ei ole mun juhlia nämä, joissa pitää osata ennen kaikkea miellyttää mammaa, jolle on ihan iiiiik joku vihreä mun tytölle.

Miksi sen lahjan sinua pitää miellyttää, jos se tulee jonkun muun käyttöön?

Ei tarvitsekaan. Mutta miksi minun pitäisi juosta kaupoilla etsimässä jotain juuri mamman määrittelemää käyttöön tulevaa? Mamma juoskoon käyttötarpeensa itse.

Mielestäni vaan siinä, että sä soitat mulle, että hei meidän liinu haluaa nyt leikkiboxin yyxxx ja ostan sen ja sitten mä kerron sulle, että hei olen kattilaa vailla ja sä ostat sen sitten mulle, ei ole mitään järkeä eikä siinä ole mitään jäljelläkään siitä, mitä mä itse ajattelen lahjan olevan. Tuo on vain vaihdantataloutta, joka mua ei kiinnosta.

Siksi en siihen osallistu ja nytkö sekään ei ole ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?

En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.

Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne. 

Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!

No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.

Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten merkillistä, miten se on aina itsekästä kerjäämistä, vaatimista ja kinuamista, kun kertoo mitä lapset tarvitsee tai mistä on iloa.

Sitten taas se on epäitsekästä, että kannetaan toisen kotiin 10 kertaa kalliimpaa roinaa, josta ei koskaan tule olemaan kenellekään mitään iloa.

t. se itsekäs paska, joka yritti sanoa että laittakaa mieluummin 10 euroa lapsen tilille kahdesti vuodesta sen sijaan että kannatte tänne pallomeren.

Tää on pientä verrattuna tämän ketjun kokemuksiin, mutta kerran ex-anoppi kyseli, mitä lapselle synttärilahjaksi. Tiesin, että hän tekee mielellään käsitöitä ja tiesin hänellä olevan ylimääräisiä kankaita (oli vasta ollut puhetta, kun oli saanut äitinsä jäämistöistä niitä) ja oma lapsi oli pahimmoilleen vauvanukkeiässä. Pyysin siis, että tekisi vaikka jotain petivaatteita tytölle nukensänkyyn, kun sänky oli, mutta ei peittoa, tyynyä, lakanoita jne.

Viikko ennen synttäripäivää ex-anoppi tulee kylään, mukanaan nukensänkyyn peitto, tyyny ja aluslakana. Synttäripäivänä lahjapaketista löytyi vihreä käsilaukun muotoinen koristetyyny (WTF??).

Just tällaista se on. Sillä erotuksella, että te myös saitte tarvitsemanne jutut, ne nuken vuodevaatteet. Silti piti synttärilahjaksi, siis tärkeämmäksi lahjaksi, antaa jotain ihan muuta. Anoppi halusi tehdä hauskan koristetyynyn ja lapsen piti ottaa se lahjaksi vastaan. Vaikka nuo nukkejutut olisivat jääneet ikuisesti positiivisesti mieleen tosi mieluisana synttärilahjana.

Tämä nyt on ihan turhaa valitusta. Mummo oli tehnyt toivotut jutut ja antanut ne lapselle, ja lahjaksi tuonut vielä jonkun omasta mielestään kivan jutun. Ihan naurettavaa itkeä että ne vuodevaatteet olisi pitänyt olla paketissa.

Muuten en yhtään puolustele rajattomia ja röyhkeitä mummoja, mutta tässä esimerkissä vika ei kyllä nyt ollut mummossa.

Kirjoittaja tarkoitti, että kaikille osapuolille parempi lopputulos olisi tullut sillä, että mummo olisi tehnyt ne nukkejutut lahjaksi. Sen sijaan hän halusi tehdä hyödyttömän koristetyynyn, mikä ei edes kulu käytössä mihinkään, eli nyt on vähän niin kuin moraalinen velvoite säilöä se tyyny tästä ikuisuuteen.

Niin, lahjaksi ne nukkejutut pyydettiin. Jotta vähävaraisen eläkeläisen ei tarvitse mennä ostamaan mitään lahjaa vaan voi käyttää lahjaan niitä hänellä jo olevia kankaita ja tarvikkeita, joille mietti edellisviikonloppuna käyttötarkoitusta.

Sen sijaan piti sekä tehdä ne nukkejutut ja tuoda ne erikseen (ei synttäreille) ja mennä OSTAMAAN KAUPASTA se karsea epäkäytännöllinen ja sähköinen, vihreä käsilaukun mallinen (WTF?) koristetyyny. Tätä juuri yritettiin välttää.

Lapsi siis sai "tuliaisia" ihan muuten vaan ja synttäripäivänä sitten ihmetteli, että mikäs tää lahja on.

Joo on pieni juttu verrattuna muihin tämän ketjun kokemuksiin, mutta kertoo joidenkin ajattelumallista (tai siitä, että ei ajatella).

Kasvata kakarasi ja samalla itsesi. Mistään lahjasta ei sanota, että jaa mikäs lahja tämä on.

Muutoinkin on aika huvittavaa, että tässä nyt mummoa syytellään, että ei ajatellut. Niin, eihän sen mummon pitäisi ajatella, kun sinä se pätevänä ajattelet hänen puolestaan. Hän siis haluaa itse päättää, mitä tuo lapselle lahjaksi ja oikeasti haluaa OSTAA jotain. Hänelle, hänen ikäpolvelleen, ostettu lahja on oikea lahja, koska silloin kun hän oli lapsi, tuskin varmaan sai ikinä mitään ostettua, vaan kaikki oli itsetehtyä. Vähän kuin meidän kasarin kakaroiden mielestä oli jalostajan lätyskä oli hyvää, kun ei oltu totuttu valmisruokaa saamaan . Hän halusi antaa lapselle sen, mitä lapsi haluaa, mutta eihän hän itse omatekemiään miksikään arvosta (tulee mieleen, mitähän arvostusta on niistä muilta saanut...), joten siksi halusi myös synttäriin osallistua jollain, joka hänelle on arvokasta, antaa sitä eteenpäin. No, maku voi olla toinen kun sun, mutta onko se oikeasti niin kamalaa?

Itselläni on ollut tämä ihan sama sisaren lasten suhteen, olen itse lapseton. Hän ottaa hyvissä ajoin ennen synttäriä, joulua, jne yhteyttä ja antaa listan, mitä lapsille ostetaan. Mun tehtävä on sitten tämä lista kädessä kulkea kaupungilla ostamassa. Ei ole suotavaa, että itse miettisin, mitä tahtoisin lapsille antaa. Kerran pari olen yrittänyt, mutta siitä on tullut niin nyrpeät ilmeet + selostukset, miksi ostamani jutut ovat olleet ihan vääriä, että ei maksa vaivaa. Ostetaan, mitä mamma määrää, ei osoiteta omaa ajattelua.

Teen kaikkeni, että tämä asenne ei vaikuttaisi minun ja lasten väleihin, mutta välillä se on vaikeaa.  Tuntuu, että ei minulla heihin saisikaan olla suhdetta, vaan äitinsä kyllä ajattelee mun ja lasten puolesta nämäkin jutut.

Eikun se äiti ja erityisesti ne lapset ihan oikeasti tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Epämieluisa tavara ei tule käyttöön, vaikka sinä niin kuinka toivoisit.

Jos perhe vastaavasti antaisi sinulle lahjaksi vauvanvaatteita, et sinä hommaisi itsellesi nukkea, jolla ne voi pukea. Sinä vain ja ainoastaan pahastuisit, kun sinulle tulee lahja, jolle sinulla ei ole yhtään mitään käyttöä.

Miksi lahjan antamisen pitäisi olla ihanaa vain antajalle? Se on lahja saajalle, ei antajalle.

Jos haluat pyyteetöntä antamisen iloa, lahjoita hyväntekeväisyyteen. Nyt on käynnissä valtavasti Ukraina-keräyksiä ja muissakin tilanteissa on aina hyväntekeväisyyskanavat auki, ongelmat eivät tästä maailmasta lopu.

Niin niin, sinä et tietenkään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska et saa itse päättää miten ne lahjoitukset käytetään.

Eri, mutta onko koristetyyny pikkutytölle verrattavissa vauvanvaatteisiin lapsettomalle?

Olen itsekin lapseton, enkä edes vanha, mutta olen elänyt maailmassa, jossa lahjan antamisenkin pitäisi olla ilo. Se on LAHJA. Ei lahjoitus. 

Pyydäpä kuule itse kirkolta tai muulta järjestöltä käyttötavaroita, joita haluat ja tarvitset, älä luettele sukulaisillesi tarvelistaasi. 

Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lahjoja, siis asioita, joita lahjan antaja haluaa sinulle antaa, kerro se. Ole ilman lahjoja kokonaan.  Mutta älä määrittele sen toisen puolesta, mitä hänen tulee haluta sinulle antaa.

Selitä mikä ilo on lahja jota saaja ei halua?

En osaa, kun en ole asiaan vielä törmännyt. Olen saanut elämässäni paljon lahjoja, osa supermieluisia, osa ihan kivoja, jotkut ei niin omaan makuun, mutta vielä en ole saanut lahjaa, jota en halua. Jokainen lahja, jonka olen saanut, on ollut lahja henkilöltä, joka sen on minulle antanut ja arvokas sellaisenaan.

Osaa on käytetty, osa on mennyt eteenpäin hyväntekeväisyyteen tms. osan on joku kaveri halunnut, jne. 

Mutta lahjan saamisen hetkellä olen ilahtunut, että tämä henkilö on lahjan hommannut ja halunnut sen minulle antaa. Kiitos!

No tämä ketju käsittelee niitä lahjoja joita ei haluta.

Miksi kirjoittelet koko ketjuun, kun et tiedä asiasta yhtään mitään?

Koska tämä on vielä toistaiseksi vapaa maa.