Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Niistä lahjoista luopuminen on yhtä kuin sinä et arvosta antajaa.
Haetaan sitä hyväksyntää, vaikka tällä tavarasouvilla arvostus antajaa kohtaan vain laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Miksi lasten pitäisi maksaa kuivausrumpusi?
Vierailija kirjoitti:
m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Miksi lasten pitäisi maksaa kuivausrumpusi?
Miksi lapsella pitää olla 500 euroa? Ja miksi se on oleellisempaa että se 500 euroa hassataan turhuuteen kunhan vain oman lapsen perhe, ne lapsenlapset mukaan lukien, ei missään tapauksessa saa niistä kuin pahan mielen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Minä vien toisinaan uffille, koska ei ole muutakaan vaatekeräystä mailla halmeilla. Toinen vaihtoehto olisi sitten vain heittää roskiin, mutta onko se sitten parempi? Tiedän minä näistä uffin epäeettisyyksistä ja huijauksista, mutta mitäpä se minua oikeastaan kiinnostaa, mitä minun vanhoille vaatteilleni tekevät, kun minulle on tärkeintä vain saada ne pois silmistäni.
Veisin johonkin varmasti hyvään keräyskohteeseen, jos sellainen jossain olisi minun ulottuvissani.
Ei samperi voi olla ylimääräinen vaiva pestä oman pyykin seassa joku mummon tuoma body. Konehan sen työn tekee. Eri asia, jos pitäisi pestä valtavia määriä, sitä en tekisi minäkään. Pois vaan minun kotoani ja sillä siisti. Jos kerran käyttäjiä ei ole.
Kirpputoreihin en enää luota sen jälkeen, kun minulta varastettiin pöydästä iso osa tavaroista. Olen aivan varma siitä, mikä porukka ne tavarat vei, mutta kun sanoin siitä kirpputorin pitäjälle, hän sanoi vain, että jaa. Sen jälkeen meni maku kirppareihin. Sitä ennen oli jo kerran pöydästäni viety astioita, eri kirpputorilta. Ei kiinnosta enää yrittää myydä mitään. Rompetorit on parempi paikka, mutta ei siellä oikein vaatteet mene kaupaksi.
Mulle saattoi kerralla tulla muovipussillinen kerralla niitä anopin löytöjä. Menee tuollaiseen jo vettä, sähköä ja pesuainetta. Ja sitä aikaa, jonka tosiaan käytän mieluusti johonkin muuhun kuin pyykkäykseen.
Eikö tässä ole järkevintä puuttua syyhyn, ei seuraakseen. Tavaravirralle stop, niin ei tarvitse anopin lumppukokoelmasta nähdä painajaisia.
Minä tuommoisen muovipussillisen kävisin läpi viidessä minuutissa ja jos ei mitään itselle käyttökelpoista ole, koko pussi saa mennä siltään ja suoraan jätepönttöön. Ei niitä ole velvoite pitää eikä mennä myymään kirpputorillekaan. Ei itselle tarvi mitään ylimääräistä työtä kerryttää. Mummolle voi sanoa, että kiitti vaan ja kun mummo on lähtenyt, niin suih, suoraan roskiin!
Enkä viitsisi mokomasta isoa asiaa edes tehdä. Pään voi täyttää oikeillakin murheilla.
Joo olisitte onnellisia. Meidän isovanhemmilla on rahaa, mutta päättivät sitten antaa kaikille joululahjaksi autojen lumiharjat. Siis myös lapsille, sekä aikuisille. Tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se isoin ongelma on ollut tämä:
Mummo ostaa luvatta käytettynä lapselle talvihaalarin halpismerkkiä X.
Haalari on vaikeasti puettava ja sen verran kulunut, että ei kestä kokonaista talvea. Joudutaan kuitenkin ostamaan toinen haalari. Halpismerkkien sijaan on ostettu merkeiltä, joiden vaatteet on kestäviä. Mielellään on maksettu vähän enemmän, että vaate on kestävä ja helppo pukea. Silti joudutaan katselemaan tuota mummon ostamaa haalaria _joka päivä_, kun lapsi ulkoilee se päällä. Joka päivä saa muistutuksen siitä, että joku ei kunnioita rajojasi. Ja jos tuota mummon ostamaa haalaria ei käytä, niin kysellään missä se on ja kaivetaan se kaapista lapselle päälle.
Siis miksi se lapsi ulkoilee siinä mummon ostamassa haalarissa eikä teidän ostamassa?
Meillä mummun "lahjoihin" liittyi velvoite käyttää niitä.
Ratkaisimme ongelman viilentämällä välit mummuun. Elämän laatumme parani. Nykyään nähdään jouluna ja äitienpäivänä. Toki tämä vaate-ongelma oli tippa valtameressä.
Sinä ratkaisit näin ja pakotit miehesikin katkaisemaan välit omaan äitiinsä.
Mun miehellä on oma tahto. Itse teki päätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Joo olisitte onnellisia. Meidän isovanhemmilla on rahaa, mutta päättivät sitten antaa kaikille joululahjaksi autojen lumiharjat. Siis myös lapsille, sekä aikuisille. Tasapuolisesti.
Ihan yhtä hyödyllinen se liian pieni vaatekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Minä vien toisinaan uffille, koska ei ole muutakaan vaatekeräystä mailla halmeilla. Toinen vaihtoehto olisi sitten vain heittää roskiin, mutta onko se sitten parempi? Tiedän minä näistä uffin epäeettisyyksistä ja huijauksista, mutta mitäpä se minua oikeastaan kiinnostaa, mitä minun vanhoille vaatteilleni tekevät, kun minulle on tärkeintä vain saada ne pois silmistäni.
Veisin johonkin varmasti hyvään keräyskohteeseen, jos sellainen jossain olisi minun ulottuvissani.
Ei samperi voi olla ylimääräinen vaiva pestä oman pyykin seassa joku mummon tuoma body. Konehan sen työn tekee. Eri asia, jos pitäisi pestä valtavia määriä, sitä en tekisi minäkään. Pois vaan minun kotoani ja sillä siisti. Jos kerran käyttäjiä ei ole.
Kirpputoreihin en enää luota sen jälkeen, kun minulta varastettiin pöydästä iso osa tavaroista. Olen aivan varma siitä, mikä porukka ne tavarat vei, mutta kun sanoin siitä kirpputorin pitäjälle, hän sanoi vain, että jaa. Sen jälkeen meni maku kirppareihin. Sitä ennen oli jo kerran pöydästäni viety astioita, eri kirpputorilta. Ei kiinnosta enää yrittää myydä mitään. Rompetorit on parempi paikka, mutta ei siellä oikein vaatteet mene kaupaksi.
Mulle saattoi kerralla tulla muovipussillinen kerralla niitä anopin löytöjä. Menee tuollaiseen jo vettä, sähköä ja pesuainetta. Ja sitä aikaa, jonka tosiaan käytän mieluusti johonkin muuhun kuin pyykkäykseen.
Eikö tässä ole järkevintä puuttua syyhyn, ei seuraakseen. Tavaravirralle stop, niin ei tarvitse anopin lumppukokoelmasta nähdä painajaisia.
Minä tuommoisen muovipussillisen kävisin läpi viidessä minuutissa ja jos ei mitään itselle käyttökelpoista ole, koko pussi saa mennä siltään ja suoraan jätepönttöön. Ei niitä ole velvoite pitää eikä mennä myymään kirpputorillekaan. Ei itselle tarvi mitään ylimääräistä työtä kerryttää. Mummolle voi sanoa, että kiitti vaan ja kun mummo on lähtenyt, niin suih, suoraan roskiin!
Enkä viitsisi mokomasta isoa asiaa edes tehdä. Pään voi täyttää oikeillakin murheilla.
Miksi mä kiittäisin siitä, että joku täyttää mun kodin roskalla? Ja kun sitä roskaa olis saanut kärrätä viikottain. Mikään sanominen ie auttanut, vaan reaktiona oli hysteerinen marttyyrikohtaus, kun häntä ei arvosteta, yhyyyyy. Viimeistään viikon päästä tuli seuraavat löydöt. Oli kylläkova täti bongaamaan myös sisustustekstiilejä mun kotiin. Vähän koi syömät verhot? Ei ongelmaa, vähän liimaa melkein saman väristä pitsiäpäälle, niin kylläne miniälle kelpaa. Jos ei kelpaa, niin sitten taas saa heittäytyä marttyyriksi...
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Miksi opettaa aikuiset lapset siihen, että rahaa saa vain siksi, että oma elämänhallinta on pielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olisitte onnellisia. Meidän isovanhemmilla on rahaa, mutta päättivät sitten antaa kaikille joululahjaksi autojen lumiharjat. Siis myös lapsille, sekä aikuisille. Tasapuolisesti.
Ihan yhtä hyödyllinen se liian pieni vaatekin on.
Joo. Sellaiselle, jonka päälle se vaate on sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Miksi opettaa aikuiset lapset siihen, että rahaa saa vain siksi, että oma elämänhallinta on pielessä?
Mitkä aikuiset lapset? Ei niitä aikuisia lapsia ole siellä lapsenlapsen perheessä aina kuin yksi per perhe.
Ei elämänhallinnan tarvitse olla pielessä jos pikkulapsiperheessä ei ole varaa kuivausrumpuun😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Minä vien toisinaan uffille, koska ei ole muutakaan vaatekeräystä mailla halmeilla. Toinen vaihtoehto olisi sitten vain heittää roskiin, mutta onko se sitten parempi? Tiedän minä näistä uffin epäeettisyyksistä ja huijauksista, mutta mitäpä se minua oikeastaan kiinnostaa, mitä minun vanhoille vaatteilleni tekevät, kun minulle on tärkeintä vain saada ne pois silmistäni.
Veisin johonkin varmasti hyvään keräyskohteeseen, jos sellainen jossain olisi minun ulottuvissani.
Ei samperi voi olla ylimääräinen vaiva pestä oman pyykin seassa joku mummon tuoma body. Konehan sen työn tekee. Eri asia, jos pitäisi pestä valtavia määriä, sitä en tekisi minäkään. Pois vaan minun kotoani ja sillä siisti. Jos kerran käyttäjiä ei ole.
Kirpputoreihin en enää luota sen jälkeen, kun minulta varastettiin pöydästä iso osa tavaroista. Olen aivan varma siitä, mikä porukka ne tavarat vei, mutta kun sanoin siitä kirpputorin pitäjälle, hän sanoi vain, että jaa. Sen jälkeen meni maku kirppareihin. Sitä ennen oli jo kerran pöydästäni viety astioita, eri kirpputorilta. Ei kiinnosta enää yrittää myydä mitään. Rompetorit on parempi paikka, mutta ei siellä oikein vaatteet mene kaupaksi.
Lu-e ket-ju. Ongelma ei ole yksi body, vaan roinavuori.
Ja ne roinavuoret on kaikki likaisia? Likaisia ja vanhoja?
Miksi niitä sinä ryhtyisit pesemään? Miksi et heitä suoraan pois?
Onko ne tosiaan ihan pakollinen pakko ensin pestä, sitten silittää ja sitten viedä kirpputorille myyntiin? Ja sitten itkeä, kun on niin iso vaiva eikä olisi aikaakaan semmoiseen?
Tässä on nyt joku asia, mitä en ymmärrä. Käytettyä likaista tavaraa ei ole pakko yrittää väen vängällä saada puhtaaksi ja sitten vielä lähteä niitä myymään. Jäteastia on niitä varten. Toi ne sitten anoppi tai kuka tahansa sinun riesaksesi, sinun ei tarvitse niitä riesanasi pitää.
Mitä teet niille vaatteille, jotka ei kaikesta vaivastasi huolimatta ole menneet kaupaksi siellä kirppikselläkään? Onko sinusta jotenkin vaikeata heittää niitä pois? Haluatko hamstrata ne asuntoosi ja sitten valitat, kun niitä on liikaa? Etkö osaa karsia tavaroitasi ihan vaan heittämällä roskiin?
Tämä sinulle ja kaikille muillekin näille valittajille täällä. Tavarasta pääsee eroon. Suomessa on toimiva jätehuolto.
Jos itse haluaa sitten venkuloida niitten kanssa kirpputorien ja nettitorien kautta, niin se on eri asia sitten ja oma valinta. Kierrätys on hyvä asia, mutta ei sen kanssa pidä itseään ruveta rääkkäämään.
Valittaminen on kyllä monilla verissä, mutta itseään silläkin vain kiusaa.
Ymmärrän aloittajan murheen mutta toisaalta katselin kun isovanhemmat ostivat polarn & pyretistä haalaria oletettavasti lapsenlapselleen ja kyllä ajattelin, että onpa onnekkaat lapset ja lapsenlapset.
Löytyisikö tilanteeseen ratkaisu keskustelulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Minä vien toisinaan uffille, koska ei ole muutakaan vaatekeräystä mailla halmeilla. Toinen vaihtoehto olisi sitten vain heittää roskiin, mutta onko se sitten parempi? Tiedän minä näistä uffin epäeettisyyksistä ja huijauksista, mutta mitäpä se minua oikeastaan kiinnostaa, mitä minun vanhoille vaatteilleni tekevät, kun minulle on tärkeintä vain saada ne pois silmistäni.
Veisin johonkin varmasti hyvään keräyskohteeseen, jos sellainen jossain olisi minun ulottuvissani.
Ei samperi voi olla ylimääräinen vaiva pestä oman pyykin seassa joku mummon tuoma body. Konehan sen työn tekee. Eri asia, jos pitäisi pestä valtavia määriä, sitä en tekisi minäkään. Pois vaan minun kotoani ja sillä siisti. Jos kerran käyttäjiä ei ole.
Kirpputoreihin en enää luota sen jälkeen, kun minulta varastettiin pöydästä iso osa tavaroista. Olen aivan varma siitä, mikä porukka ne tavarat vei, mutta kun sanoin siitä kirpputorin pitäjälle, hän sanoi vain, että jaa. Sen jälkeen meni maku kirppareihin. Sitä ennen oli jo kerran pöydästäni viety astioita, eri kirpputorilta. Ei kiinnosta enää yrittää myydä mitään. Rompetorit on parempi paikka, mutta ei siellä oikein vaatteet mene kaupaksi.
Mulle saattoi kerralla tulla muovipussillinen kerralla niitä anopin löytöjä. Menee tuollaiseen jo vettä, sähköä ja pesuainetta. Ja sitä aikaa, jonka tosiaan käytän mieluusti johonkin muuhun kuin pyykkäykseen.
Eikö tässä ole järkevintä puuttua syyhyn, ei seuraakseen. Tavaravirralle stop, niin ei tarvitse anopin lumppukokoelmasta nähdä painajaisia.
Minä tuommoisen muovipussillisen kävisin läpi viidessä minuutissa ja jos ei mitään itselle käyttökelpoista ole, koko pussi saa mennä siltään ja suoraan jätepönttöön. Ei niitä ole velvoite pitää eikä mennä myymään kirpputorillekaan. Ei itselle tarvi mitään ylimääräistä työtä kerryttää. Mummolle voi sanoa, että kiitti vaan ja kun mummo on lähtenyt, niin suih, suoraan roskiin!
Enkä viitsisi mokomasta isoa asiaa edes tehdä. Pään voi täyttää oikeillakin murheilla.
Noi toimin minäkin, kun anoppi ja hänen naimaton siskonsa kantavat meille löytöjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Eli nyt on annettu se himoittu rahakin jo väärin? 100€ seteli ei kelpaa kun miniälle pitää olla 5 x 20€?
Ootko ihan tosissasi? Eli isovanhempien pitäisi osata lukea ajatuksia ennustaakseen millaisena setelinä miniä perheelle annetun rahalahjan tänä jouluna tahtoo?
Me emme halua lahjaksi rahaa. Miten se voi olla niin vaikea käsittää?
No voi itku, ihan satasia väärässä paikassa, vaikka ette halua.
Käyttäkää vähän mielikuvitusta: ottakaa muovitasku ja alkakaa säilöä siinä näitä satasia sopivassa lipastonlaatikossa. Varmaan yksi semmoinen löytyy kotoa.
Sitten kun aika kärrätä mummeli hoitokotiin, hänellä on kiva alkupotti jo kasassa hoitojaan varten.
Win-Win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Minä vien toisinaan uffille, koska ei ole muutakaan vaatekeräystä mailla halmeilla. Toinen vaihtoehto olisi sitten vain heittää roskiin, mutta onko se sitten parempi? Tiedän minä näistä uffin epäeettisyyksistä ja huijauksista, mutta mitäpä se minua oikeastaan kiinnostaa, mitä minun vanhoille vaatteilleni tekevät, kun minulle on tärkeintä vain saada ne pois silmistäni.
Veisin johonkin varmasti hyvään keräyskohteeseen, jos sellainen jossain olisi minun ulottuvissani.
Ei samperi voi olla ylimääräinen vaiva pestä oman pyykin seassa joku mummon tuoma body. Konehan sen työn tekee. Eri asia, jos pitäisi pestä valtavia määriä, sitä en tekisi minäkään. Pois vaan minun kotoani ja sillä siisti. Jos kerran käyttäjiä ei ole.
Kirpputoreihin en enää luota sen jälkeen, kun minulta varastettiin pöydästä iso osa tavaroista. Olen aivan varma siitä, mikä porukka ne tavarat vei, mutta kun sanoin siitä kirpputorin pitäjälle, hän sanoi vain, että jaa. Sen jälkeen meni maku kirppareihin. Sitä ennen oli jo kerran pöydästäni viety astioita, eri kirpputorilta. Ei kiinnosta enää yrittää myydä mitään. Rompetorit on parempi paikka, mutta ei siellä oikein vaatteet mene kaupaksi.
Mulle saattoi kerralla tulla muovipussillinen kerralla niitä anopin löytöjä. Menee tuollaiseen jo vettä, sähköä ja pesuainetta. Ja sitä aikaa, jonka tosiaan käytän mieluusti johonkin muuhun kuin pyykkäykseen.
Eikö tässä ole järkevintä puuttua syyhyn, ei seuraakseen. Tavaravirralle stop, niin ei tarvitse anopin lumppukokoelmasta nähdä painajaisia.
Minä tuommoisen muovipussillisen kävisin läpi viidessä minuutissa ja jos ei mitään itselle käyttökelpoista ole, koko pussi saa mennä siltään ja suoraan jätepönttöön. Ei niitä ole velvoite pitää eikä mennä myymään kirpputorillekaan. Ei itselle tarvi mitään ylimääräistä työtä kerryttää. Mummolle voi sanoa, että kiitti vaan ja kun mummo on lähtenyt, niin suih, suoraan roskiin!
Enkä viitsisi mokomasta isoa asiaa edes tehdä. Pään voi täyttää oikeillakin murheilla.
Miksi mä kiittäisin siitä, että joku täyttää mun kodin roskalla? Ja kun sitä roskaa olis saanut kärrätä viikottain. Mikään sanominen ie auttanut, vaan reaktiona oli hysteerinen marttyyrikohtaus, kun häntä ei arvosteta, yhyyyyy. Viimeistään viikon päästä tuli seuraavat löydöt. Oli kylläkova täti bongaamaan myös sisustustekstiilejä mun kotiin. Vähän koi syömät verhot? Ei ongelmaa, vähän liimaa melkein saman väristä pitsiäpäälle, niin kylläne miniälle kelpaa. Jos ei kelpaa, niin sitten taas saa heittäytyä marttyyriksi...
Aha, kääk. Nyt meni kyllä jo yli ymmärryksen. Anoppisi on hullu. Mistä mitään koin syömiä verhoja nykyään löytääkään, kaiveleekohan omaa vinttiään. Anna sen hullun marttyroida. Et sitä muuttamaan pysty. Minkähänlainen sen oma koti muuten lienee?
Ja mies ei sano mitään. Tyypillistä. Äitiä ei saa arvostella. Vie sinä vanhat rääsysi anopille lahjaksi, niin pysytte tasoissa.
Kyllä minä tuon touhun saisin loppumaan jo muutamasta kerrasta. Saattaisin niin saatanalliset säkeet ilmoille, että ei tulisi enää yhtään tavaraa eikä tavaran häntääkään minun kotiini. Minua ei mitkään marttyroimiset vaivaa, ei yhtään. Menin naimisiin 19-vuotiaana ja anopikseni sain varsinaisen riivinraudan. En ottanut kuuleviin korviinikaan, tein aina oman pääni mukaan ja jos anoppi oikein yritti pärmästää, huusin kahta kauheammin. Lopulta se teki itse pesäeron.
Anoppi numero kaksi olikin sitten jo eri maata. Hyvin tulimme juttuun. Valitettavasti on jo manan majoilla, kuten se ensimmäinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Eli nyt on annettu se himoittu rahakin jo väärin? 100€ seteli ei kelpaa kun miniälle pitää olla 5 x 20€?
Ootko ihan tosissasi? Eli isovanhempien pitäisi osata lukea ajatuksia ennustaakseen millaisena setelinä miniä perheelle annetun rahalahjan tänä jouluna tahtoo?
Me emme halua lahjaksi rahaa. Miten se voi olla niin vaikea käsittää?
No voi itku, ihan satasia väärässä paikassa, vaikka ette halua.
Käyttäkää vähän mielikuvitusta: ottakaa muovitasku ja alkakaa säilöä siinä näitä satasia sopivassa lipastonlaatikossa. Varmaan yksi semmoinen löytyy kotoa.
Sitten kun aika kärrätä mummeli hoitokotiin, hänellä on kiva alkupotti jo kasassa hoitojaan varten.
Win-Win.
Meni iltateet nenään kun purskahdin nauramaan, mutta on tässä pointtiakin. Tosiaan, miksi niitä rahoja ei voisi säilöä ja kerralla maksaa jotain isompaa, vaikka ei hennoisikaan anopille takaisin säästää.
Ellei sitten kumminkin tule satanen tarpeeseen ja mene heti käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.
Minä kerroin jo että meillä häirikkömummo on minun äitini, ja näissä ketjuissa kerrotaan ihan tasapuolisesti myös rajattomista äidin vanhemmista.
Omalle äidille voi sanoa napakastikin, eivätkä välit katkea. En käsitä, mikseivät miesten äidit tajua asemaansa. Miten heistä yhtäkkiä lapsen myötä tulisi tasavertaisia naisen vanhempien kanssa?? Kyllä mä äidilleni sanoin aina ihan suoraan, mitä tarvitsee ostaa ja mitä ei. Anoppi sen sijaan roudaa kirppareilta kaikkea paskaa kyselemättä. Mies on monesti kieltänyt, ei auta. Mä olen nykyisin kieltäytynyt ottamasta vastaan sitä rojua.
Siis miksi he eivät olisi tasavertaisia naisen vanhempien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Ainoa semi-ongelmaksi kokemani tuossa listassa ehkä olisi olohuoneen sisustaminen/joulusiivoaminen, muuten noihan on ihan mahtavia juttuja!!
Että mummo leipoo synttärijuhliin (= mun tarvii leipoa itse vähemmän ja säästyn vaivalta, siivoamista ja leipomista kuitenkin riittää!) tai että mummo ostaa kevätkengät (= meidän rahat säästyy eikä tarvii kierrellä kaupoissa).
Voi luoja millaisia kolmannen maailman ongelmia te jotkut kehitätte!
Ei voi kuin pyörittää päätä kun vien meidän lapsen mummolle kynttilää haudalle.Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Juuri näin. Ja aiempi voi miettiä sitä vitutuksen määrää, jos on käyttänyt monta tuntia lapselle mieleisen kakun vääntämiseen ja vieras pyyhältää yllättäen paikalle oman kakkunsa kanssa. Ei se ole auttamista.
Minun äitini oli päättänyt että lapsi haluaa ponikakun. Ja sellaisen kanssa pyyhälsi meille sitten synttäreitä viettämään. Eli kyse on just siitä puolesta päättämisestä, myös lapsen kanssa. Lapsi oli täysin huuli pyöreenä, koska ei tiennyt tykkäävänsä poneista.
Meillä taas teini-ikäinen tyttäremme ei tiennyt inhoavansa rahaa. Mummi päätti, että näin on. Pojan synttäreillä päivänsankarille annettiin 300 €, kahdelle muulle veljelle 150 €. Tytölle vihko, jonka takana hintalappu 1 mk. Vihko oli hankittu Markantalosta yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Seuraavana jouluna taas kolmelle pojalle kullekin 150 €, tytölle ei mitään. Luulimme erehdykseksi, mutta olikin kuulemma tarkkaan harkittua. Tyttäremme kun ei pidä rahasta.
Meillä ei olis saanut panna mitään eteenpäin milloinkaan. Siis kaikki lastenvaatteetkin olisi pitänyt säästää ”muistoina”.
Olen nyt myynyt niitä saatuja ka huomaan että minulla oikeasti oli noista sisustusasioista tunne että kotini oli ”vallattu” niillä.