Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Semmosta ihmistä ei löydykään, joka ei itse haluaisi valita mieleisiään tavaroita. Eri ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on "hienoa".
Niinpä. Voi vaikka verrata venäläistä ja skandinaavista sisustusta toisiinsa.
Ripustaisin ikkunaan mieluummin pelkän lakanan kuin hienot venäläiset puhviverhot, koska sattumoisin pidän paljon enemmän skandinaavisesta pelkistetystä tyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Onko jotkut mammat oikeasti näin ahneita ja pahansuopia? Hävettää näin pienen lapsen äitinä lukea teidän kiittämättömiä juttujanne!
Eli raha kelpaisi kyllä mutta muuten isovanhempia ei tarvita? Mummon siis pitäisi olla joko ajatusten lukija tai pullonhenki joka osaa toteuttaa täsmällisesti miniän toiveet lapsenlapseen liittyen??
Kun pyydettäessä kertoo mitä lapsi tarvitsee joululahjaksi, tyyliin kuomat, koko 30, mieluusti mustat, niin tuodaan joku koon 74 paljetein koristeltu paita kaikissa sateenkaaren väreissä. Onko tuossa älyssä jotain pahasti vialla, vai tahallista kiusantekoa? Eipä ainakaan tule mitään, mille on tarve? Tätä mun lapsen mummu harrastaa. En tiedä mitä hän saa tästä itselleen? Vahingoniloinen siitä, ettei totellut (epämieluisaa) miniää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ulkonäköäkö ei ole mitään muuta kuin väri?
Ja mitä sinä et tuosta tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näyEt ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinenKiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.
Mielenkiinnolla odotat vastauksia? Tässä yksi.
Kiittäisin äitiä/anoppia kauniisti ja yrittäisin ymmärtää heidän lähtökohtiaan: ehkä takki on antajansa mielestä oikeasti hieno ja rahamäärä joka takkiin on sijoitettu on varmasti lohkaissut ison osan eläkkeestä.
Ja onhan se äidin/anopin ostama talvitakki varmasti sopiva johonkin käyttöön. Olkoon se vaikka sitten lumenkolaustakki jos ei muuhun sovi. Mutta ei sitä antajalle tarvitse kertoa ja mieltä pahottaa. Lahja on lahja.
Tottakai aikuisena ihmisenä menisin kauppaan ja ostaisin itselleni myös sen haluamani takin. Mulla kun on muutenkin monia takkeja jokaiseen vuodenaikaan. Ja lapsellani on useita ulkoasuja.
Kohtuutonta minulta olisi automaattisesti odottaa, että mummo maksaisi ja rahoittaisi minulle juuri sen takin, jonka olen mielessäni jo korvamerkinnyt. Se olisi jopa aika röyhkeää ja ahnetta. Lahjahan on kuitenkin aina antajansa näköinen.
Miksi pitää saada väkisin ostaa täydellisen turha lumenkolaustakki kun voisi ostaa sen takin jota oikeasti tarvitaan?
Halusi ehkä vain ilahduttaa sinua ja osti omasta mielestään hienon takin sulle?
Sinä toki kiittämättömänä haluat nähdä tämänkin teon takana jonkun omituisen salaliiton. Jos ostat itsellesi haluamasi takin joka tapauksessa, miksi et voisi olla iloinen ja kiitollinen että joku on halunnut sinua jotenkin muistaa? Mitä sinä tässä nyt koet menettäväsi? Ei ne takkiin laitetut anopin/äidin rahat sinulle kuulu.
Harvoin ne lahjat on kaikin tavoin täydellisiä muutenkaan, sehän opitaan jo lapsena!
Miksei sitten ilahduta ostamalla jotain jota toivotaan ja joka oikeasti ilahduttaa?
Millä lailla on muistamista tuoda jotain mitä ei tarvita, mistä ei pidetä ja mikä osoittaa ettei lahjan saajalla ole mitään merkitystä?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Nyyttärit ovat asua erikseen.
Toisaalta osa maksattaa juhlansa vierailla, eli huonoja tapoja on valitettavan monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Tärähtänythän sä olet. Kai niille nyt joku siistimpi paikkakin olisi ollut, ruokatavaralle. Itse en ikinä kohtelisi ruokaa noin epäkunnioittavasti.
Muutenkaan en ole koskaan tajunnut tätä suunnatonta loukkaantumista, jos joku joskus erehtyy tuomaan jotain kekkereille, on ne sitten synttärit tai illanistujaiset.
Mulle jos tuo, niin ilolla laitan pöytään ruuat ja juomat, siinähän on vain vieraille enemmän valinnan varaa. Kekkerien loppupuolella voidaan sitten sopia, veisikö tuoja jotain mukanaan, ettei jää syömättä, yleensä on niin, että jättää omiaan ja vie kotiinsa mun tekemää, molemmat saa vaihtelua ja vielä kekkerien jälkeen herkuttelua. Ja jos oikein runsaasti on tarjottavaa, siitähän saa viedä vieraatkin mukanaan, ei ole mun bileissä kukaan tätä tapaa valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
MISSÄÄN ei ole asiallista viedä syntymäpäiväjuhlille pyytämättä sitä syntymäpäiväkakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Tärähtänythän sä olet. Kai niille nyt joku siistimpi paikkakin olisi ollut, ruokatavaralle. Itse en ikinä kohtelisi ruokaa noin epäkunnioittavasti.
Muutenkaan en ole koskaan tajunnut tätä suunnatonta loukkaantumista, jos joku joskus erehtyy tuomaan jotain kekkereille, on ne sitten synttärit tai illanistujaiset.
Mulle jos tuo, niin ilolla laitan pöytään ruuat ja juomat, siinähän on vain vieraille enemmän valinnan varaa. Kekkerien loppupuolella voidaan sitten sopia, veisikö tuoja jotain mukanaan, ettei jää syömättä, yleensä on niin, että jättää omiaan ja vie kotiinsa mun tekemää, molemmat saa vaihtelua ja vielä kekkerien jälkeen herkuttelua. Ja jos oikein runsaasti on tarjottavaa, siitähän saa viedä vieraatkin mukanaan, ei ole mun bileissä kukaan tätä tapaa valittanut.
Kyse ei ole kerrasta, eikä edes erehdyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille mummon puolustelijoille kysymys:
Tarvitset itse vaikkapa uuden talvitakin. Olet jo miettinyt valmiiksi minkälaisen haluaisit:
- tietty koko
- tarpeeksi pitkä, jotta selkä ei palellu
- taskut pitää löytyä, että puhelin ja lompakko kulkeutuu mukana
- huppu ehdoton, että pärjää tuulessakin
- väri tumma, jotta lika ei heti näyEt ole vielä ehtinyt ostaa uutta takkia, kun äitisi/anoppisi porhaltaa paikalle sulle "sopivan" talvitakin kanssa, joka on:
- monta numeroa liian iso
- malli on lyhyt eli selkä paljastuu kumartuessa
- ei ole taskuja eikä huppua
- väri valkoinenKiitollisena siis otat takin vastaan ja käytät sitä, vaikka se ei ole mieleinen eikä millään lailla edes käytännöllinen? Vai jäiskö käyttämättä? Tämähän ei eroa mitenkään siitä, että takin vastaanottaja on lapsi.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia.
Mielenkiinnolla odotat vastauksia? Tässä yksi.
Kiittäisin äitiä/anoppia kauniisti ja yrittäisin ymmärtää heidän lähtökohtiaan: ehkä takki on antajansa mielestä oikeasti hieno ja rahamäärä joka takkiin on sijoitettu on varmasti lohkaissut ison osan eläkkeestä.
Ja onhan se äidin/anopin ostama talvitakki varmasti sopiva johonkin käyttöön. Olkoon se vaikka sitten lumenkolaustakki jos ei muuhun sovi. Mutta ei sitä antajalle tarvitse kertoa ja mieltä pahottaa. Lahja on lahja.
Tottakai aikuisena ihmisenä menisin kauppaan ja ostaisin itselleni myös sen haluamani takin. Mulla kun on muutenkin monia takkeja jokaiseen vuodenaikaan. Ja lapsellani on useita ulkoasuja.
Kohtuutonta minulta olisi automaattisesti odottaa, että mummo maksaisi ja rahoittaisi minulle juuri sen takin, jonka olen mielessäni jo korvamerkinnyt. Se olisi jopa aika röyhkeää ja ahnetta. Lahjahan on kuitenkin aina antajansa näköinen.
Todella röyhkeää ja ahnetta ottaa vastaan jotain turhaa, jonka ostamiseen on vielä mennyt muutenkin vähistä rahoista iso osa. Olisi paljon fiksumpaa
sanoa suoraan, että pidä vaan sinä itse, kun se sopii sinulle niin paljon paremmin.'
Onneksi minun äitisi oli sen verran viisas, että käytti vähät rahansa paremmin. Esimerkiksi tilasin postimyynnistä jotain sellaista, jonka hän sitten maksoi. Ehkä on hyvä olla kiitollinen siitä, että anoppi ei hyvin paljon meille mitään ostellut. Vääriä ne olivat muillekin miniöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin epäkohteliasta viedä syntymäpäiväjuhliin sopimatta ennakkoon ja lupaa kysymättä syntymäpäiväkakku, kahvipöydän kruunu ja se ykköstarjottava. Se on sama kuin menisi kutsuttuna juhlaillallisille ja toisi mukanaan ennakkoon sopimatta pääruoan.
Kohteliasta on tuoda mukanaan vaikka pullo viiniä, tulppaanikimppu tai miksei pitkään säilyvä pullapitko. Jotain sellaista, mitä ei ole tarkoitus syödä heti tai niissä juhlissa vaan mikä pannaan kaappiin syrjään ja nautitaan jonain toisena päivänä. Tai kukat sivupöydälle koristeeksi. Ihan ok on sekin ettei vie mitään.
Mun lempiväri on sininen ja lempimetalli teräs/hopea/valkokulta. Tämä käy ihan selvästi ilmi, kun vain katsoo mitä meillä on kotona ja mitä minulla on päälläni.
Anoppi pitää tunkkaisesta ruskeasta ja kullasta.
Arvatkaapa mitä minä saan lahjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Se "mitään" on Suomessa lahja päivänsankarille, tai vaikka kukkia. Ainoastaan ensimmäistä kertaa vauvaperheen kotiin mennessä viedään rotinoita, eli jotain syötävää.
Vai viettekö te tosiaan hääjuhliin kutsuttuina juhlapöytään tarjolle makaronilaatikkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Nämä leipomusten tuojat olivat omat rajattomat vanhempani. Omaavat tässäkin ketjussa joidenkin kommenteissa esiintyviä marttyyrin piirteitä. (Juttua riittäisi paljonkin mitä ovat meille tuoneet ja minä sitä mukaa myynyt)
Vieraissa oli pahasti allergisia lapsia, sukulaisia, joiden allergiat ovat vanhempieni tiedossa. Se korvapuustin päällä oleva pähkinärouhe ihan oikeasti oli vaarallinen. Ja kys. ihmiset tietävät, että tykkään leipoa. Kylppäri oli ainut paikka, johon nuo sai oven taakse piiloon.
Nämä "isot jutut" naurattaa vielä itseäsikin.
On aina hyvä, jos ihminen osaa kunnioittaa omaa ja toisten kotirauhaa. Isovanhempien ei pidä "tunkeutua" aikuisten lastensa perhe-elämään.
Aniharva ihminen haluaa anoppiaan, appiukkoaan tai ketään muutakaan vierasta hakkaamaan kotinsa ulko-ovea sunnuntaiaamuna. Tavallisessa lapsiperheessä ja ihan tavallisessa kodissa vapaa-aika pyhitetään ja rauhoitetaan omalle perheelle.
Toisen kotiin meneminen kutsumatta on nykyaikana epäkohteliasta ja tungettelevaa käytöstä. Yllätysvieraat ovat yleensä ei-toivottuja vieraita joka tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sitä tottuu olemaan aina väärässä. En osta lastenlapsille vaatteita tai tavaroita, en anna perheille rahaa tms. enkä päsmäröi millään tavalla. Pyrin asiallisiin väleihin, joten minua ei näe sunnuntaiaamuna hakkaamassa pojan perheen ovea, että täältä tullaan avuksi tai ostamassa tyttären lapselle lahjavuorta. Pidän kiinni omista rajoistani enkä tunkeudu toisten elämään.
Kannattaa olla itsekäs vielä yli 50 vuoden iässäkin, saa elämästään paljon enemmän irti kuin lastensa kodinhoitajana tai lahja-automaattina tai maanisena ostelijana. Itseään voi rakastaa ostamalla sen ylikalliin talvitakin, ei ole mitään tarvetta ostaa lapsenlapselle vääränlaista haalaria.
Halusi ehkä vain ilahduttaa sinua ja osti omasta mielestään hienon takin sulle?
Sinä toki kiittämättömänä haluat nähdä tämänkin teon takana jonkun omituisen salaliiton. Jos ostat itsellesi haluamasi takin joka tapauksessa, miksi et voisi olla iloinen ja kiitollinen että joku on halunnut sinua jotenkin muistaa? Mitä sinä tässä nyt koet menettäväsi? Ei ne takkiin laitetut anopin/äidin rahat sinulle kuulu.
Harvoin ne lahjat on kaikin tavoin täydellisiä muutenkaan, sehän opitaan jo lapsena!