Häivytetään kateutta! Kerro mitä kadehdit ja kateuden kohde kertoo kertoo asian kääntöpuolet
Itse kadehdin isossa kaupungissa asuvia joilla kaikki riennot ja palvelut lähellä. Kadehdin ihmisiä joilla hieno ja uusi auto. Kadehdin ihmisiä joilla on iso suku ja kaveripiiri. Kadehdin ihmisiä joilla on vahvat juuret ja itsetunto.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni nyt pinnalliseksi, mutta kadehdin kaunista ja mukavaa työtoveria, johon miehet, työtoverit ja asiakkaat, ihastuvat. Uusi kumppani löytyy sekunnissa, kun edellinen sihde päättyy.
Mutta millaisia nämä suhteet sitten ovat, jos niitä koko ajan tulee ja menee? Ei varmaan kovin rakastavia ja hyviä? Tietysti jos työkaverisi hakee vain kevyitä suhteita niin mikäs siinä.
Itse olen ihan kivannäköinen ja ehkä myös helposti lähestyttävä ja mukava, olen päässyt melko vaivatta treffeille ja tapailemaan miehiä, mutta moni on vedättänyt ja ollut ihastunut vain ulkokuoreen eikä ole halunnut sitoutua. Itse olen halunnut pitkän parisuhteen. Seurauksena on ollut monta sydänsurua, menetettyä itsetuntoa, petetyksi tulemista ja vitutusta. Sitten aina joutuu keräilemään itseään kunnes taas joskus aikojen kuluttua uskaltautuu lähteä treffailemaan.
Tunnemme melko pitkältä ajalta, ei miehiä mene ja tule koko ajan. Olen ajatellut, että helppoa löytää uusi, kun on varaa, mistä valita.
Mutta tuota en tullut ajatelleeksi, että kauniit naiset voivat ajatella miehen ihastuvan vain ulkonäköön. Kiitos tästä kateuden lieventäjästä :).
Vierailija kirjoitti:
Kaunista, hoikkaa vartaloa. Kaikki muu mulla on paitsi tätä.
Mulla on. Herkutteluhetket on harvinaisia ja monesta olen luopunut kokonaan. Huolettaa, että lihon. Ihan joka hetki mun elämä ei ole terveen puolella, että pysyn laihana, skippaan esim. syömisiä välillä tän takia ihan tietoisesti (kun en jaksa pahemmin missään lenkillä käydä). Kun saan kehuja kauniista vartalostani, ne tuntuvat ehdollisilta ja tuntuu että olisin arvoton jos nyt lihoisin, eli ne kehut eivät mene sisimpääni - kuinka voisivatkaan kun ne koskevat ulkokuortani?
Kadehdin ystäväni vilkasta sosiaalista elämää. Hän tapaa ystäviä monta kertaa viikossa, aina on juhlia ja synttäreitä ja rientoja. Vaikka en ihan yksinäinen olekaan, niin olisi ihanaa jos minullakin olisi noin aktiivinen ystäväpiiri.
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi mitään.
Minäkin luulin noin, mutta sitten asiaa tutkittuani huomasin, että tunnen välillä piston mielessä ja joskus ihan naurettavissa asioissa. Esim. jollain on talvitakissa hieno karvakaulus, jollain on kodissa isot ikkunat, tai joku pystyy olemaan esillä instagrammissa tai facebookissa täysin tyhjillä päivityksillä tai kykenee pukeutumaan paljastavasti vaikka olisi lihava. Tajuan, että minusta ei ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa kääntöpuolia itsevarmasta miehekkäästä miehestä? Plz tai oon turhaan seurannu tätä ketjua
Minä olen ehkä ulkoapäin katsottuna tuollainen pitkä, harteikas, urheileva ja sängyssä dominoiva mies. Tykkään itse asiassa siitä dominoimisesta niin paljon, että meinasin jättää naisystäväni sen vuoksi: halusin tottelevaisen bdsm-sub-naisen tyttöystäväksi. Tästä nykyisestä ei oikein ole sellaisiin leikkeihin, vaikka muuten maailman ihanin onkin.
Naisystäväni oli kovin suruissaan eropuheistani ja sanoi, että tehdään sitten niin, että saan hankkia itselleni "leikkikaverin", eli siis käydä toisen naisen luona, jos vain pysymme yhdessä. Hänelle tämä asetelma on aika kova paikka, ei kannata kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin porvarien ja muiden herrojen lasten elämää. Itse olen kasvanut kommunistiperheessä monen sisaruksen kanssa ja mitään eväitä en ole elämää varten sieltä saanut. Oppinut vain herravihaa ja katkeruutta ja kadehtimaan. Paha olo on ollut läsnä mun elämässä koko aika ja siirtänyt oon sen mun lapsille, joita ei edes politiikka kiinnosta vain ainoostaan päihteet ja sekoilu.
Jatkan vielä et sisarustenkaan kanssa ei pysty puhumaan lapsuuden kylmästä ja katkerasta menosta. Kaikki ihannoi meidän vanhempia vaikka toisaalta itkevät ihan kyyneliä myöten, miten olis ollut parempi jos olis opittu puhumaan ja jotenkin olemaan. Mut ei sitä voi sanoa kun pitää vaan ihannoida sitä
Kurjuutta, mihin vanhemmat teki lapsen per 18 kuukautta. Isä joi ja äiti nalkutti.
Oishan se hienoo, jos ei olis kasvanut tollasessa lävessä. Ei tota pysty mitenkään muuttamaan hyväksi. Siks monet vassarit on ihan helkutin kateellisia. Kasvaneet siihen paskaan.
Kadehdin kaikkia, jotka ovat löytäneet rakkauden edes kerran elämässään. Ja mahdollisesti vielä intohimoisen sellaisen. Tuntuu olevan mahdoton saavuttaa mulle ja koko elämä tuntuu turhalta tämän vuoksi. Tämä asia on aiheuttanut mulle myös syvän masennuksen. Ja olen siis yli 40-vuotias nainen, ettei nyt erehdytä luulemaan joksikin "kilttimieheksi" tämän valitusvirren perusteella.
Kadehdin ihmisiä joilla on tulevaisuus ns turvattu. On esim nuorena jo tiedossa, että jää perintöä tai muuta varallisuutta. En sen vuoksi, että kaipasin paljon rahaa vaan sen turvan vuoksi. He voivat ottaa rennommin ja ei ole niin tärkeä asia pystyä käymään töissä ja ylipäätään tarvitse edes olla töissä. Olen itse opiskelija jolla voimat jo lopussa. En tiedä onko minusta töihin. Tarvisin siis jotain apua ja varoja jo omasta takaa tai suhteilla saadun "kevyen" työn jota voisi tehdä ajoittain. Näin esim tuttuni tekee ja käy suvun firmassa töissä, kun jaksaa. Hän itse sanonut ettei pärjäisi ilman tuota ja kestäisi töissä. Nyt pelottaa oma jaksaminen paljon.
Kadehdin myös ihmisiä joilla paljon ystäviä ja läheinen perhe jonka kanssa puhua mistä vaan. Heidät muistetaan ja esim merkkipäivinä juhlitaan. Voivat pyytää apua ja samalla viettävät hauskaa elämää. On joku jonka kanssa jakaa kokemuksia. Itsellä ei ole ystäviä ja omaakin syytä, kun en uskalla tutustua. Kaipaan silti edes yhtä ystävää. En pyydä paljon ja minulle riittäisi se, että ystävä muistaisi minut ja tahtoisi pitää yhteyttä niin kuin minä häneen.
Joskus hyvä itsetunto herättää itsessäni kateuden piston, koska itsellä itsetunto lähes nolla. Huonoja kokemuksia ja kaikkea ikävää. Silloin mietin joskus miten joku pystyy sanomaan suoraan jonkun asian tai pukeutumaan juuri niin kuin tahtoo. Itselle vaikeaa ja joka päivä kamppailen itseni kanssa ja jännitän sekä olen levoton. Sisäinen rauha puuttuu.
Kadehdin niitä jotka tajusivat ajoissa mitä haluavat tehdä ja ovat koulutuksensa mukaisessa työssä.
Kadehdin niitä jotka ovat muuttaneet haluamaansa maahan ja rakentaneet elämän sinne.
Mun hoikkuutta ihaillaan jatkuvasti. Se johtuu inhottavasta sairaudesta. Haaveilen, että jos vielä joskus voisin syödä "normaalisti", olisin mieluusti pikkaisen pullukka. Miten nauttisin ruoasta!
Suunnittelen ruokia, mitä söisin, jos siis elimistöni kykenisi siihen. Haaveissani on muun muassa nakkisämpylä, sachertorttu, burrito ja lonkeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsevarma miehekäs mies voi helposti olla ei niin hellä ja ymmärtäväinen kuin nykyinen miehesi. Kun maailma potkii päähän on ihanaa kun on joku joka halaa ja silittää. Machompi mies ehkä väistelisi tilanteita joissa kaivataan herkkyyttä ja lähtisi sinne jääkiekkotreeneihin koko illaksi. Tulisi kotiin ja panisi mutta ei osaisi ottaa henkisiä tarpeitasi huomioon.
Saattaisi joidenkin miehisten miesten kohdalla olla näin, mutta minun miehinen mieheni on hellä ja ymmärtäväinen, paijaa ja silittää, kyselee ja on avoin ja kiinnostunut. Mutta osaa korjata lähes kaiken, hakkaa ja sahaa kokonaisen puun klapeiksi, voimaa ja tahtoa ja itsevarmuutta löytyy. Sängyssä on hurmaava peto joka vie ja minä vain vikisen. Ja jaksaa. Eikä lopeta ennen kuin en jaksa enää saada orgasmeja. Ja sitten vielä hieroo kaiken päälle ja viimeiseksi ottaa tiukasti kainaloon ja puhuu hellästi kauniita sanoja kunnes nukahdan... Sori... en nyt keksi mitään negatiivisia puolia! Paitsi, että minulla kesti ehkä liiankin kauan ennen kuin löysin hänet...
N49
On halua pilkata sinua ja hyvä, että pidät miehestäsi. Sori vaan kun nauratti tuo "hurmaava peto" niin paljon 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin oikein miettiä, mitä kadehtisin. Ehkä parhaita sokerileipureita tai niitä, joilla pitkä, paksu ja kiiltävä tukka. Mitään muuta en keksi.
Mulla on pitkä, paksu ja kiiltävä tukka. Sitä hoitamisen määrää ei voi käsittää. Suihkussakäynti on aina oma ohjelmanumeronsa ja hiusten kuivuminen kestää muutaman tunninkin. Föönata ei oikein kannata kun se rasittaa hiusta niin paljon ja sitten ne ei pysy pitkinä ja hyvinä. Eli hikijumppaa ei viitsi joka päivä harrastaa, kun hiuksia ei viitsi joka päivä pestäkään. Auki ei kannata pitää, kun menee takkuun. Kiinni nämä on aina samalla lailla. Kesällä on kuin kissa istuisi päässä, kuuma ja hikinen. Ei mahdu pyöräilykypärän tai lippalakin alle, eli makaavat sitten kuumana turkkina niskassa.
Mullakin on pitkä ja paksu tukka. Allekirjoitan suurimman osan, en kiinni pitämistä, ja lisään:
-Ei voi pitää hiuksia ponnarilla pitkään, koska ne ovat niin painavat, että alkaa särkeä päätä.
-Muut voivat käyttää kauniita klipsuja yms. Minä en, koska hiukset eivät mahdu niihin.
-Lapsena koulun uinti oli kamalaa. Hiusteni kuivaaminen kuivaimella vie niin kauan, että en ikinä ehtinyt saada niitä kuiviksi.
-Joudun aina pitämään mukana omaa tehokasta kuivainta. Hotellien räpsyt ylikuumenevat ja sammuvat aina ennen kuin hiukset ovat kuivat.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin umpirakastuneina ihanassa häämekossa suurissa, iloisissa häissä. Itse menin naimisiin maistraatissa, koska ex ei halunnut isoja häitä enkä alkanut häntä siihen pakottamaan. Nykyinen mieheni ei halua naimisiin ollenkaan. Tämä ei ole parisuhteelle mikään kynnyskysymys ja parisuhteemme on todella hyvä muuten. Olisin vain joskus halunnut ihanat isot juhlat ja kauniin mekon.
Järjestä itsellesi vaikka synttärijuhla ja pukeudu kauniiseen mekkoon. Ei siihen häitä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsevarma miehekäs mies voi helposti olla ei niin hellä ja ymmärtäväinen kuin nykyinen miehesi. Kun maailma potkii päähän on ihanaa kun on joku joka halaa ja silittää. Machompi mies ehkä väistelisi tilanteita joissa kaivataan herkkyyttä ja lähtisi sinne jääkiekkotreeneihin koko illaksi. Tulisi kotiin ja panisi mutta ei osaisi ottaa henkisiä tarpeitasi huomioon.
Kiitos tästä! Ja anteeksi vielä kun puhuin ihanasta miehestäni niin suoraan ja säästelemättä. Hän on minulle paras ❤️ Ymmärtää nämä "oispa miehekkäämpi mies" -tuntemuksetkin ja sanoo että on normaalia välillä kaivata vastakohtaa. Ja naureskeli mun saamille alapeukuille ja halasi:D Joskus pitää vaan saada sanoa ääneen ihan järjettömiäkin tunteita ja kaipauksia että ne menee ohi.
Ihana tämä tossumiehesi! Olen melkein kade. Olkaa onnelliset!
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat psyykkisesti terveitä. Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista jo alta kouluikäisestä lähtien ja koen elämäni arvottomaksi ja haluaisin aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Samasta syystä olen todella yksinäinen ja hirvittää oikeasti minkälainen tulevaisuus minulla on, kun olen jo nyt keski-ikäisenä yksinäinen ja merkityksetön, saati sitten vanhana. Tämä sairaus rajoittaa muutenkin elämää valtavasti, seksuaalisesti olen täysin lukossa, parisuhdetta en ole koskaan saanut, opiskeleminen ei onnistu ja työelämässä en etene sieltä ruohonjuuritasolta vaikka olen yrittänyt kaikin voimin.
Samaistun tähän. Tosin itse mietin, että jos olen jo näin nuorena (alle 30 v) näin yksinäinen ja merkityksetön niin elänkö enää keski-ikäisenä. En näe itseäni enää elossa silloin niin kamalaa kun se onkin kirjoittaa. Jos olen elossa niin olen tällä menolla aivan yksin ilman yhtään läheistä ja kukaan ei edes tiedä minun olevan olemassa. En paljon voi miettiä tätä kaikkea kun en kestä sitä. Olin jo nuorena yksinäinen ja kiusattu. Voimat lopussa itselläkin ja en kestä elämää kunnolla. Sori tämä valitus ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Viestisi toi ajatuksia mieleen.
Kadehdin ihmisiä, jotka pysyy pirteänä aamusta iltaan.
Ite väsyn aina päivällä, eikä mikään määrä nukkumista sitä poista.
Mitään syytä ei ole löytynyt.
Joka päivä saa pinnistellä, että pysyn hereillä koko työpäivän. Sen jälkeen pakotan itseni harrastamaan liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin umpirakastuneina ihanassa häämekossa suurissa, iloisissa häissä. Itse menin naimisiin maistraatissa, koska ex ei halunnut isoja häitä enkä alkanut häntä siihen pakottamaan. Nykyinen mieheni ei halua naimisiin ollenkaan. Tämä ei ole parisuhteelle mikään kynnyskysymys ja parisuhteemme on todella hyvä muuten. Olisin vain joskus halunnut ihanat isot juhlat ja kauniin mekon.
Suurissa iloisissa häissä on aina se juoppo sukulainen, joka haastaa riitaa ja pitää kännissä puheen. Toivottavasti ei morsiusparin vanhemmat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin umpirakastuneina ihanassa häämekossa suurissa, iloisissa häissä. Itse menin naimisiin maistraatissa, koska ex ei halunnut isoja häitä enkä alkanut häntä siihen pakottamaan. Nykyinen mieheni ei halua naimisiin ollenkaan. Tämä ei ole parisuhteelle mikään kynnyskysymys ja parisuhteemme on todella hyvä muuten. Olisin vain joskus halunnut ihanat isot juhlat ja kauniin mekon.
Järjestä itsellesi vaikka synttärijuhla ja pukeudu kauniiseen mekkoon. Ei siihen häitä tarvita.
Järjestän tupareita, synttäreitä, juhlia muuten vaan. Ne eivät ole häät, enkä laita synttäreille valkoista, pitsistä häämekkoa. Eikö tän pitänyt olla (hauska) kateusketju, jossa kerrotaan mistä on kateellinen ja miksi ei kannata olla kateellinen siitä? Minä olen kateellinen tuosta asiasta, mutta ei se nyt mitenkään erityisesti elämässäni näy.
Hitsi, mulla on iso suku, välittävät vanhemmat, akateeminen koulutus, työ joka vastaa koulutusta ja josta maksetaan aika paljon, ei mielenterveysongelmia, hyvä itsetunto, olen melko terve, olen hoikka, mulla on terveet lapset, jotka pärjää koulussa, mies joka tienaa paljon, mutta silti tekee kotitöitä ja huomioi paljon, kiva anoppi, osaan leipoa hyvin, osaan neuloa kirjoneuleita, osaan piirtää hyvin, on pitkät ja paksut hiukset, iso talo, kiva piha, kesämökki, olen tiiviissä harrastusporukassa, josta postaamme hauskoja yhteiskuvia yms. Moni voisi siis olla minulle kateellinen. Olen iloinen yllämainituista ja tiedostan, että olen ollut niiden suhteen onnekas.
Olen muuten kateellinen myös ihmisille, jotka osaavat (taito)luistella hyvin sekä laulaa hyvin. Itse raakun kuin varis ja pysyn juuri ja juuri pystyssä luistimilla.
Ei sulla olisi kivaa hoikassa kropassa. Joutuisit vaihtamaan ruokavaliota ja harrastamaan ikävää liikuntaa. Suklaat, jädet ja voileivät ruoan kanssa jäisi väliin tai joutuisit syömään niitä harmittavan vähän.