Häivytetään kateutta! Kerro mitä kadehdit ja kateuden kohde kertoo kertoo asian kääntöpuolet

Yritin oikein miettiä, mitä kadehtisin. Ehkä parhaita sokerileipureita tai niitä, joilla pitkä, paksu ja kiiltävä tukka. Mitään muuta en keksi.

Kadehdin heitä, joilla on mukavasti rahaa. Ei tarvitse miettiä mitä voi esim. remontoida, vaan voi toteuttaa asioita silloin kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Siinä käy sitten niin, että kun karsii velvollisuuksia, niin alkaa tuntua tylsältä, kun ei odoteta mihinkään.  Se, ettei tarvitse pukeutua, laittautua ja lähteä, muuttuu lopulta sivustakatsojan elämäksi.

Hyi, mikä asenne. Tuollainen ihminen ei tule koskaan olemaan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin heitä, joilla on mukavasti rahaa. Ei tarvitse miettiä mitä voi esim. remontoida, vaan voi toteuttaa asioita silloin kun haluaa.

Hyvin harvalla oikeasti on paljon rahaa mitä haaskata miten haluaa. Suurinosa hankinnoista tehdään lainalla. Se naapurin Audi A6 on velalla ostettu ja naapuri syö pelkkää kaurapuuroa sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Siinä käy sitten niin, että kun karsii velvollisuuksia, niin alkaa tuntua tylsältä, kun ei odoteta mihinkään.  Se, ettei tarvitse pukeutua, laittautua ja lähteä, muuttuu lopulta sivustakatsojan elämäksi.

Hyi, mikä asenne. Tuollainen ihminen ei tule koskaan olemaan onnellinen.

Kannattaa hyihyttelyn sijaan joskus yrittää ymmärtää ihmisiä. Maailma on kivempi paikka kun yrittää kun on samalla puolella muitten ihmisten kanssa.

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat psyykkisesti terveitä. Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista jo alta kouluikäisestä lähtien ja koen elämäni arvottomaksi ja haluaisin aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Samasta syystä olen todella yksinäinen ja hirvittää oikeasti minkälainen tulevaisuus minulla on, kun olen jo nyt keski-ikäisenä yksinäinen ja merkityksetön, saati sitten vanhana. Tämä sairaus rajoittaa muutenkin elämää valtavasti, seksuaalisesti olen täysin lukossa, parisuhdetta en ole koskaan saanut, opiskeleminen ei onnistu ja työelämässä en etene sieltä ruohonjuuritasolta vaikka olen yrittänyt kaikin voimin.

Voiko joku kertoa kääntöpuolia itsevarmasta miehekkäästä miehestä? Plz tai oon turhaan seurannu tätä ketjua

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin miehekkäiden miehien vaimoja. Oma mieheni on herkkä, hellä ja huomaavainen, mutta vähän tossukka eikä tykkää miesten jutuista. Haaveilen miehestä, joka tulee hikisenä jääkiekosta ja dominoi sängyssä.

Tälläisen minäkin haluaisin.

Kadehdin kaikkia joilla rakastavat, välittävät, tulevat ja kannustavat vanhemmat. Omat on kaltoinkohtelevat narsistiset lapsenhakkaajat, jotka sitten siirtyivät lapsen täysi-ikäistyessä henkisen väkivallan puolelle. Uhkailu, kiristys, vainoaminen ja piinaaminen jatkuu, eikä auta välien etäännytys tai numeroiden esto. Käyttävät välikäsiä.

Tästä ei kukaan keksi kyllä mitään sellaista haittaa joka rakastavista vanhemmista tulisi!

Kateus kirjoitti:

Kadehdin niitä jotka tarkkaan tietävät mitä elämältä haluavat ja mihin pyrkivät. Kadehdin niitä joilla iso koti, niitä joilla on aina siistiä. Kadehdin naisia joiden miehet osaavat huomioida, osallistuvat pyytämättä kotitöihin, näyttävät tunteensa ja rakkautensa. Kadehdin ystäviäni jotka jaksavat pitää itsestään huolta, ajattelevat myös omaa hyvinvointiaan ja ovat itsevarmoja.

Tässä nyt alkuun 😁

Heh, näinhän se menee, että aina on jotain mitä kadehtia. Mulla on nämä mainitsemasi asiat. Olen se joka ylempänä kirjoitti, että olisi halunnut isot häät.

Laihoja, rohkeita naisia, jotka kehtaa käydä salilla.

T 100kg läski joka liikkuu vain pimeällä.

Olen kateellinen niille, kenellä on ollut lapsena sellaiset vanhemmat, ketkä ovat rakastaneet ja tukeneet lastaan, eivätkä musertaneet, lytänneet ja olleet henkisesti väkivaltaisia, kylmiä, tylyjä ja empatiattomia.

Olen kateellinen niille, ketkä ovat saaneet opiskella läpi koko peruskoulun ilman syrjimistä ja kiusaamista. Ilman väkivaltaa, yksinjättämistä, haukkumusista, uhkailua ja seksuaalista ahdistelua.

Olen kateellinen kaikille niille, ketkä ovat saaneet ponnistaa elämäänsä normaaleista ja terveistä lähtökohdista.

Olen kateellinen ihan normaaleille ihmisille, kenenllä terveys kunnossa, kenellä mahdollisuus kartuttaa omaisuuttaan ja omistaa asioita, kun SAA käydä töissä normaalissa työpaikassa jossa inhimillistä työskennellä.

Noista asioista olen kateellinen.

Ja aina kun noista kermaisen suklaisen ihanista normaaleista lähtökohdista elämäänsä ponnistanut ihminen, osoittaa ymmärtämättömyyttään ja naiviuttaan "ihmettelemällä" tai halveksumalla heikompi osaisia, tunnen sydämestäni saakka selaista vihaa heitä kohtaan, että toivon heille "opetuksia" jotka pistävät heidät nöyremmiksi, ja opettavat hieman sitä näkökulmaa heillekin.

Itsevarma miehekäs mies voi helposti olla ei niin hellä ja ymmärtäväinen kuin nykyinen miehesi. Kun maailma potkii päähän on ihanaa kun on joku joka halaa ja silittää. Machompi mies ehkä väistelisi tilanteita joissa kaivataan herkkyyttä ja lähtisi sinne jääkiekkotreeneihin koko illaksi. Tulisi kotiin ja panisi mutta ei osaisi ottaa henkisiä tarpeitasi huomioon.

Iso suku ei onnelliseksi tee. Olen nähnyt äitiäni viimeksi heinäkuussa, samoin kuin osaa sisaruksistani, isääni joskus kaks vuotta sitten. Osaa sisaruksista en ole nähnyt vuosiin. Asun täällä isossa kaupungissa mutta kukaan isosta suvusta ei käy meillä kylässä. Viihdyn kyllä yksinkin mutta ärsyttää kun minä olen se joka aina joutuu vierailut sopimaan. Serkkuja mulla melkein 50 enkä yhdenkään kanssa ole tekemisissä eikä tietääkseni ole muutkaan serkut keskenään. Mieluummin ottaisin yhden läheisen siskon tai veljen kuin kymmenen etäistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin heitä, joilla on mukavasti rahaa. Ei tarvitse miettiä mitä voi esim. remontoida, vaan voi toteuttaa asioita silloin kun haluaa.

Hyvin harvalla oikeasti on paljon rahaa mitä haaskata miten haluaa. Suurinosa hankinnoista tehdään lainalla. Se naapurin Audi A6 on velalla ostettu ja naapuri syö pelkkää kaurapuuroa sen takia.

Kadehdinkin heitä joilla oikeasti on! Ei mitään velkarahaa, vaan perittyä, voitettua ym.

Tunnen itseni nyt pinnalliseksi, mutta kadehdin kaunista ja mukavaa työtoveria, johon miehet, työtoverit ja asiakkaat, ihastuvat. Uusi kumppani löytyy sekunnissa, kun edellinen sihde päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni nyt pinnalliseksi, mutta kadehdin kaunista ja mukavaa työtoveria, johon miehet, työtoverit ja asiakkaat, ihastuvat. Uusi kumppani löytyy sekunnissa, kun edellinen sihde päättyy.

siis suhde

Kadehdin ihmisiä joilla on isot silmät. Minulla pienet tihrusilmät. Samoin ihmisiä jotka osaavat tehdä kirjoneulevillapaitoja. Teen itse tavallisia puseroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Siinä käy sitten niin, että kun karsii velvollisuuksia, niin alkaa tuntua tylsältä, kun ei odoteta mihinkään.  Se, ettei tarvitse pukeutua, laittautua ja lähteä, muuttuu lopulta sivustakatsojan elämäksi.

Hyi, mikä asenne. Tuollainen ihminen ei tule koskaan olemaan onnellinen.

Voi kiitos :(  Ihan vilpittömästi kerroin kokemuksesta, että kun jättää luottamustoimet, niin jää monesta tilaisuudesta paitsi.  Se, että saa tai joutuu pukemaan ja lähtemään, on lopulta ihmiselle hyväksi.  Kotiin on niin helppo syrjäytyä, eikä sieltä tulla ketään hakemaan.  Toki ääripäät on kärjistyksiä, mutta en kylllä ymmärrä miksi tätä kokemusta on niin vaikea hyväksyä?

Kadehdin porvarien ja muiden herrojen lasten elämää. Itse olen kasvanut kommunistiperheessä monen sisaruksen kanssa ja mitään eväitä en ole elämää varten sieltä saanut. Oppinut vain herravihaa ja katkeruutta ja kadehtimaan. Paha olo on ollut läsnä mun elämässä koko aika ja siirtänyt oon sen mun lapsille, joita ei edes politiikka kiinnosta vain ainoostaan päihteet ja sekoilu.